Ketsuppila tiedottaa

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että söin taas liikaa. Mahaan sattuu vieläkin eilinen (mutta jostain kumman syystä tekee silti mieli raahautua uudestaan mamman höyryävien herkkupatojen ääreen). Ja tiedättekö, mitä muuta? Noh. Tätä joulumahaa lähdetään aikaisin aamulla sulattelemaan Malesian rannoille (ei muuten harmita yhtään). Siispä Ketsuppilakin hiljenee likimain kolmeksi viikoksi. Tauon jälkeen on luvassa paitsi Malesian makuelämyksiä, myös joulukiireiden takia postaamatta jääneitä yritelmiä (mm. 2 in 1 -kakku, suolaisia napoja sekä sitruunalla kuorrutettua lintua kikhernesalaatin kera).

Kiitoksia siis kuluneesta vuodesta, armaat lukijat. Ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan. Tai oikeastaan: Terima kasih & selamat tingal (kemana pergi bas ini...?)!

Nyt kun keventää, saa jouluna läskeillä

Näin käy itsepetos. Viikkoa ennen piparibakkanaaleja aloitetaan salaattisosekeitto-kuuri, joka viimeistään aattoa edeltävänä päivänä päättyy suklaarasioiden avaamiseen ja joulutorttujen nakerteluun. Ja sitä lystiä voikin sitten jatkaa ainakin loppiaiseen asti (tai kunnes napit pingahtelevat paidasta pitkin seiniä). Sitten on hyvä ihmisen olla temppelissään.
(Todellisuudessa aloitin yhden naisen suklaafestit jo eilen. Päätin kuitenkin käydä joulukonvehtien kimppuun vasta, kun aika on pyhä. Sitä ennen mässäilyä ei lasketa oikeaksi mässäilyksi. Eihän? Ei, ei.)

Punainen (ja terveellinen) linssikeitto

n. 3 dl punaisia linssejä
5 porkkanaa
500 g tomaattimurskaa
1 prk (400 g) kookosmaitoa
n. 5 dl vettä
ripaus garam masalaa,
juustokuminaa,
korianteria ja
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat. Heitä porkkanat linssien ja tomaattimurskan kanssa kattilaan ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Heitä sekaan kookosmaito ja mausteet, lisää tarvittaessa vettä. Keitä, kunnes porkkanat ja linssit ovat pehmeitä. Aja sauvalla samettiseksi soseeksi.

Ketsuppilan mielikuvitustesti

Ja se testihän on semmoinen, että tehdään pupellettavaa ja syödään se ennen kuvaamista ja sitten surkutellaan, että miksei muistanut ikuistaa, kun niin hyvääkin oli. Ja sitten tullaan pokkana bloggaamaan ja neuvomaan ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan se ruoan visuaalisessa hahmottamisessa pelkän simppelin reseptin perusteella. Niin, että olkaa hyvät vaan.

Valmiit piiraat eivät näyttäneet tältä

Savulohi-fenkolipiiraat

1 ptk valmista ruistaikinaa (Myllyn Parhaalla aineskin on)
1 fenkolin. 150 g lämminsavulohta
n. 2 dl emmental-raastetta
5 munaa
tilkka maitoa
suolaa
pippuria
(rasvaa vuokien voiteluun)

Laske muffinivuokasi kolot ja jaa taikina yhtä moneen osaan. Voitele vuoan kolot kevyesti ja taputtele ja litistele takinat koloihin. Silppua fenkoli ja pieni kala ja täytä niillä taikinoitetut vuoat. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito, pippuri ja suola. Kaada seos täytteiden päälle. Kuorruta komeudet juustoraasteella ja paista 225 asteessa, kunnes juusto on kauniin kullertava.

Ihmiselle, jolla ei ole mitään

Se on kyllä maailman kamalin hetki, kun pidättelemätön herkkunälkä iskee, eikä kaapeissa ole karkin karkkia tahi jäden jädeä. Monet kiukut olen niinä hetkinä vetänyt (kanssaeläjä voinee todistaa). Kun viimeksi raivo uhkasi nousta hyökyaallon tavoin, onnistuin viime hetkellä käyttämään järkeäni. Ei, en kävellyt korttelin ympäri tai natustanut porkkanaa, koska ne keinot eivät ihan oikeasti makeanhimoon auta, vaikka jotkin kyseenalaiset tahot niin väittävät. Sen sijaan tarkistin kuiva- ja jääkaapin sisällöt ja päädyin pyöräyttämään tyydytyksen tarpeeseeni ihan omin käsin. Ohjeen lunttasin Kinuskikissalta, reseptiin tein olosuhteiden vaatimat muutokset. On taas hyvä olla ihmisen.

Rommi-kaurakarkit

3 dl kaurahiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g margariinia
kourallinen mantelirouhetta
loraus rommi(aromi)a

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan kuutioitu rasva. Lorauta lopuksi joukkoon rommi(esanssi) ja pyörittele palluroiksi. Jäähdytä tai syö heti.

Epätovoinen tervehdyttämisyritys

Juu. Ei ihan kauden tyypillisintä sapuskaa, mutta tälle (kuten aina kaikelle muullekin) on olemassa hyvä selitys. Kävi nimittäin niin, että joku mystinen pöpö raivasi toissapäivänä tiensä elimistööni. Pirulainen sai aikaan sahaavan kuumeen, houreisen pään ja voimattoman elimistön. Kivat. En noin niinkuin lähtökohtaisesti tykkää lääkkeistä (tai siis niiden syömisestä). Niinpä koitin tälläkin kertaa hakea apua olooni ravinnosta (koska ravinnon syömisestä tykkään): mietin, mitkä kaikki rehut on nimetty akkainlehdissä hyvää tekeviksi ja tein niistä sitten salaatin. Oli kyllä herkkua ja mahan sai pullolleen, mutta se bakteeripirulainen jyllää kropassa edelleen. Taistelu jatkuu...

Terveellisin salaatti maailmassa

1 rk romaine-salaattia
1 rk jääsalaattia
1 rs miniluumutomaatteja
1 pss retiisejä
2 pientä punasipulia
2 avokadoa
2 vartta selleriä
kourallinen auringonkukansiemeniä
1 pkt kotijuustoa

Silppua ja sekoita. Nam.

Korruptiokede, joka bataattia syleili

Ensinnäkin. Josta pääsemmekin aasinsillan kautta viikonloppuna vääntämääni laatikkosapuskaan, jota valmistui niin runsaasti, että sitä syödään varmaan vielä loppiaisena. Vaan väliäkös sillä, kun hyvää tul.

Haarukoidessa suuta hyväili ensimmäisenä bataatin lempeä makeus. Samaan aikaan nenään nousi savuinen, grillikastikemainen tuoksu, joka hiipi kohta kielellekin. Jälkimmäinen oli lähtöisin yhdestä edellisessä avautumisessani mainitsemistani puteleista. Tulipa siis kokeiltua. Possulle soosi olisi kesägrillissä hyvä ja ystävällinen, vaikka toimihan se bataatinkin kera. Sen verta tuju aromi kuitenkin, etten herkimmille raaka-aineille suosittelisi. Jyräisi nimittäin nopeasti alleen.

Savuinen soija-bataattilaatikko

n. 1,5 kg bataattia
1 keltasipuli
2 munaa
200 g (kevyt)fetaa
5 dl tummaa soijarouhetta
500 g paseerattua tomaattia
3-4dl vettä
3 rkl cayenne-savukedea (tahi grillisoosia)
1 rkl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
suolaa
öljyä

Kuori ja paloittele bataatit sekä sipuli. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi ja soseuta.
Lorauta öljyä kuumalle pannulle ja heitä päälle soijarouhe. Pyörittele hetki ja lisää sitten paseerattu tomaatti. Kaada joukkoon vettä pienissä erissä, niin että rouhe pääsee turpoamaan. Mausta ketsupilla sekä paprika- ja chilijauheella.
Riko hiukan jäähtyneen bataattisoseen sekaan munat ja sekoita nopeasti ja huolellisesti. Kaada puolet soseesta uunivuoan pohjalle ja kuorruta kerros soijasoosilla. Ripottele vuokaan seuraavaksi feta ja peitä komeus lopulla bataatilla. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Näin annostellaan ruokaa.

Korruptiolahja on iloinen asia

Viime kuussa koin melkoisen (iloisen) yllätyksen, kun sähköpostilaatikkooni oli kolahtanut viesti mausteverkkokauppa Poppamiehestä. Ilmoittivat lähettävänsä mielellään kannustus(korruptio)paketin bloggailukokkailun innoittajaksi, jos vaan panen kotiosoitteeni paluupostiin. Ja enhän minä moisiin ehdotelmiin eitä intä. Vastasin viestiin, jotta kiitosvaankovasti ja jäin uteliaisuudella odottamaan kustin polkemia.


Odotus palkittiin pikaisesti, kun jo muutaman päivän kuluttua sain Itellalta rakkauskirjeen. Pinkaisin siltä seisomalta postiin hakemaan lahjuksiani. Pieni ja painava paketti sisälsi kiitettävät määrät mausteaarteita: mainioita Nomun mausteseoksia, makuina savuinen peri-peri ja raikas oriental, ylellisen kuuloista viikuna-valkoviinisinappia, savuista cayenne-ketsuppia sekä purkillisen puljun omaa vampyyrisuolaa.


Peri-peri-Nomua ehdin jo sujauttaan kanan kylkeen, jonka taas sujautin tortillataskuun. Herkkua oli (en kuitenkaan aikaansaannosta polkkaa, kun en muistanut kuvata, enkä myöskään kirjoittaa ylös, mitä kaikkea lättyihin loppujen lopuksi tuli sujautettua). Kanssaeläjäkin ehti jo ylistää näiden kauniisiin purnukkoihin piilotettujen mausteseosten helppoautta ja monikäyttöisyyttä. Aika vaikea mennä näillä päin pieltä.
Viikunasenappia olen jo kaavaillut käyttäväni tiettyyn kalkkuna-ateriaan, kunhan vain saisin suunnitelman kiireiltäni toteutettua. Savukepsuppia taasen ehdin jo erääseen vuokaruokaan sujauttaa, siitä lisää huomenissa...
Vielä täytyisi keksiä käyttöä vampyyrisuolalle. Mitään lohkopottuja mielikuvituksellisempaa ei ole päähäni vielä juolahtanut, joten ideoita otetaan inspiraatiota odotellessa vastaan.


Niin, jotta kiitosniiaus sinne Poppamiekkosen suuntaan. Näistä lahjuksista on iloa toviksi! :)

Tule, tule hyvä kakku

Ja tulihan siitä. Vaikka en olisi ikinä uskonut. Silläkin uhalla, että toistan (tai kolmannestan) itseäni, totean tässä ja nyt olevani surkea leipuri. Tiedän, ettei kyse ole mistään synnynnäisestä vajaustilasta, vaan ennemminkin harjoituksen puutteesta. Ja juuri tästä syystä olen lähiaikoina pyrkinyt korjaamaan tilanteen tarttumalla härkää sarvista ja kuorruttamalla keittiömme vähintäänkin satunnaisesti vehnäjauholla ja tomusokerilla. Vakaa päätös on se, että mikrossa hiiltyneet suklaansulatusyritelmät ja matkanvarrella marengiksi muuttuneet kääretorttuväsäykset ovat historiaa.

Viime viikonloppuna haparoiva leipuri sisälläni joutui todelliseen tulikokeeseen, kun sain tehtäväkseni paakaroida armaiden kummityttärieni synttärikaakut. Kakut syntyivät lopulta puhtaasti Kinuskikissan blogin ansiosta ja lopputulokseen olivat tyytyväisiä niin kekkerivieraat kuin kokkaajakin. (Itse sankarit eivät päässeet marsipaaniunelmaa vielä maistamaan, mutta ei kai sen niin väliä. Ehtii sitä sokeriin addiktoitua myöhemminkin.)


Kakkujen pohjana toimi viiden munan sokerikaakut. Tässä kohtaa tein ohjeistukseen pienen muutoksen, ja käytin jauhona pelkkää erikoisvehnää. Ja ihan vain siksi, koska en tajunnut perunajauhoa ostaa. Hyvin kohosi daijuilusta huolimatta.


Kostutin kakut ananastuoremehulla ja levitin mehun perään lemon curdia. Kahden kakun yhteensä neljään välikköön tein ihanan kuohkeaa ja raikasta sitrusmössöä, Kinuskikissan ohjeen mukaan tietenkin. Panin omaan satsiini kolmasosan vähemmän sokeria, kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin. Toimi. Ja mielestäni suun olisi saanut makiaksi vieläkin vähemmällä (makuasioita, väittävät). Täytettyjen kakkujen muotovirheet tasoitin sokerikreemillä ja kaulin komeuksien päälle marsipaanipinnan.



Analysoidessani suoritustani näin jälkikäteen, nimeän ehdottomasti haastavimmaksi työosuudeksi kakkujen leikkaamisen levyiksi. Miten sen muka kukaan osaa tehdä silpomatta pohjaparkaa epämääräisiksi riekaleiksi...? Ei ymmärrä. En myöskään ymmärrä sitä, miten joku ehtii väkerryksiä leipomaan useammin kuin kerran elämässään. Itse sain ainakin kulutettua puuhaan aikaa lähemmäs parin, kolmen työpäivän verran (ainakin jos otetaan suunnittelu- ja stressaamisvaihe huomioon). Kiteytettynä: hämmentävä ja työläs, mutta palkitseva projekti, johon en luultavasti ihan heti pysty tarttua uudestaan. Toipumista vaatii vähempikin.