Tuntemattoman neron krapularuoka, jota ei tartte syödä krapulassa

Tämän nerokkaan herkun esitteli minulle kanssaeläjän veljen kanssaeläjä, joka taasen oli kuullut sapuskasta ystävältään, joka oli lainannut ohjeen työkaveriltaan, joka taas oli innovoinut ohjeen (tarinan mukaan) krapulaisena olemassaolevista kaapinantimista, kun ei jaksanut dagenefteriläisenä kauppaankaan lähteä. Melkein sukua julkkikselle siis.
Jos tarinan alkulähde tunnistaa itsensä, saa julistautua julkisesti neroksi. En nimittäin ihan heti keksi törmänneeni näin helppoon ja hyvään ideaan, jota kehtaa tarjota jopa vieraillekin. Et kiitti vaan sinne!

Kuvan ehdin nipinnapin napata männä viikonloppuna ennen appeen katoamista nälkäisten mouruaviin kupuihin. Syöjinä toimi allekirjoittaneen kaunista sukua velvoitettuine tukijoineen, ateriointipaikkana kaunis ja tunnelmallinen kesäpaikka Inkoon saaristossa (monia kiitoksia isännälle ja emännälle kutsusta!).

Lohi-hunaja-tuorepastaherkku

(8:lle normaalille ihmiselle tai 6:lle lahjakkaalle syöjälle)

3 pkt tuorepinaattitagliatellea
450 g kylmäsavulohta
n. 3-4 dl juoksevaa hunajaa
2 prk kevytkermiaa (ei kande lykätä mitään tuhtia tavaraa)
puskallinen salviaa (yrttejä voi vaihdella maun mukaan, tämä toimi hyvin)
reilusti mustapippuria
suolaa

Keitä pasta al dente miinukseksi suolatussa vedessä. Kumoa uunivuokiin. Levitä päälle pilkotut kalat ja revityt yrtit. Valuta vielä kermat ja hunajat. Mausta. Paista 180 asteisessa uunissa vartin verran.
Yksi syöjistä huomautti, jotta tähän voisi halutessaan lisätä jotain happoakin, esim. kuivaa valkkaria (joku hapokas riesling ois varmaan mitä mainioin). Ei huono idis. Ens kertaan sitten.

Ihminen melkein onnistuu

Eivät ole helppoja ne leivonnaiset. Miten sitä aina onnistuu vähän kämmimään...? Harjoituksen puute, liika jännitys vai synnynnäinen kyvyttömyys? Sanokaapa se.

Ystävän synttäreille paakaroimieni kaakkujen reseptin lunttasin tällä(kin) kertaa Kinuskikissan blogista, josta jopa laiseni poropeukalo saa niiiiiiin tarkat ohjeet, että epäonnistuminen on erittäin epätodennäköistä (mahdollista kuitenkin). Näiden kaakkujen kohdalla hätiköin mitä ilmeisemmin kiilteen kanssa, jolloin pinnasta tuli kauniin kuulaan sijasta lumisen tunkkainen. Taisi olla limemehuliemi vielä vähän turhan lämmintä... Hups. MAku oli kuitenkin kohdallaan, eivätkä kohteliaat synttärivieraat edes kommentoineet leipomusten ulkoasua. Hyviä ihmisiä.

Reseptin löydätte täältä, omaa tuunausta oli ainoastaan mustikoiden ripottelu koristeiksi (melkoinen mielikuvitus allekirjoittaneella, eikö?).