keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Kun ihminen himoaa pihviä, on ihmiselle annettava pihviä

En ymmärrä, mikä kuolleen eläimen himo on allekirjoittaneeseen iskenyt. Tyypillisesti en lihasta ihan kauheasti innostu, vaan pidättäydyn mieluummin rehuosiossa. Nyt syksyn myötä olen kuitenkin huomannut ennen kaikkea naudan tepastelleen yhä useammin lautaselleni. Hämilläni olen. Raudanpuute? Joku muu, mikä?

Tämän sapuskan inspiraationa toimivat Hakaniemen etniset putiikit, joissa erään lauantaiulkoilun yhteydessä kanssaeläjän kanssa pistäydyimme. Lihaa oli liikaa, onneksi ei pantu oheen pottua. Hoisin otti vähän valurautapannuun kiinni, olisiko pitänyt pyyhkäistä piffejä ennen paistoa? Niin tai näin, hyvältä maistui. Ja nälkä lähti.



Hoisin-pihviä kevätsipulin, kesäkurpitsan ja seesamilaisten kera

4 x 120 gramman ulkofileepihvejä
3-4 rkl hoisin-soosia
mustapippuria
(sormi)suolaa
3 pienehköä kesäkurpitsaa
seesamöljyä
seesaminsiemeniä
sitruunaruohoa

Hiero pihveihin suola ja pippuri ja hoisin ja jätä marinoitumaan. Halkaise kurpitsat, asettele puolikkaat pellille ja lorottele päälle seesamöljyä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paista 200 asteessa (grillivastuksen alla) viiden minuutin verran. Heitä pinnalle sitruunaruohot ja anna lämmön tehdä tehtävänsä, kunnes kurpitsat ovat kauniin kullertavia. Paista pihvit kuumalla valurautapannulla mediumeiksi. Paahda samalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla kellertäviksi ja koristele niillä annos.


maanantai 12. lokakuuta 2009

Suosittelen!

Ravintola Marttaa nimittäin. Kävin eilen paikassa neitsytmatkalla, enkä usko reissun jääneen viimeiseksi.

Martta suosii kotimaisia, laadukkaita raaka-aineita. Melko hyvät lähtökohdat, sano. Pyrkivät myös tekevät mahdollisimman paljon itse, ja esimerkiksi keittiössä syntyneet saaristolaisleivät olisivat varmasti kadonneet saksalaisen aamupalan lailla, mikäli niitä olisi aterioinnin päätteeksi pöytään jäänyt. Niin HYVÄÄ!

Pääruoaksi nautiskelin lämmintä lohisalaattia puolukkamajoneesi kera. Juurespeti, jolla kala makoili, oli ihanan monipuolinen. Väriä ja napakkuutta löytyi, samoin makua. Ainoa pieni miinus rasvan määrästä, joka meni omaan makuuni hiukan liioittelun puolelle.
Oman sapuskani lisäksi onnistuin haarukoimaan naapurin lautaselta vuohenjuusto-juureslasagnea. Ei jäänyt kakkoseksi muuten. Ruoka oli lempeän täydellistä, eikä vihanneksia oltu onneksi jätetty statisteiksi.

Jälkiruoat jaettiin seuralaisen kera puoliksi annoskateuden ehkäisemiseksi. Pöytään kannettiin suklaakakkua tyrni-valkosuklaasoosilla sekä paistettua kotijuustoa mustikan kera. Täytyy sanoa, että jälkimmäinen onnistui koskettelemaan omia makunystyröitäni paremmin, vaikkei suklaakakussakaan mitään vikaa ollut (etenkin se tyrnikastike jätti hypotalamuksen hyrisemään).

Ruoan lisäksi lisäplussa palvelusta. Ystävällinen tarjoilijatar oli erittäin ammattitaitoinen ja ystävällinen ja sopivasti läsnä. Yhdistelmä, joka ei valitettavasti ole tässä kaupungissa itsestäänselvyys...

Yhteenvetona: menkää Marttaan, niin saatte hymyiltävää. Muutkin tuntuvat tykkäävän.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Ruokamaailman ruusukaalit

Allekirjoittaneen valtaa aina yhtä suuri into, kun S-ryhmän Yhteishyvä kolahtaa postiluukusta (tämä ei sitten ole maksettu mainos). Advertoriaalin välistä nimittäin löytyy aina yhtä luotettava ratkaisu ikuiseen arkiruokaongelmaan (itse en ainakaan jaksa heittäytyä luovaksi raskaan työpäivän jälkeen). Jälleen tässä kuussa löysin läpyskäskästä jotain kokeilemisen arvoista. Tein sapuskan lisukkeen sijaan pääruokana, muutin pienesti tekotapaa, kasvatin raaka-ainemääriä ja lisäsin alkuperäiseen reseptiin yhden ompun, koska hedelmät on hyviä. Eväs sopii karpillekin, kunhan ei laillani tarjoa oheen leipää. Ja kas näin sapuska syntyi.



Ruusukaali-pekonipaistos

600 g ruusukaalia
ihan vähäsen kasvisfondia
1 pkt pekonisuikaleita silputtuina
2 hapanta omenaa kuorittuina ja kuutioituina
2 tl timjamia
mustapippuria
suolaa

Halkaise ruusukaalit, napsi huonot lehdet irti ja keitä puolipehmeiksi kasvisfondilla maustetussa vedessä. Ruskista pekonisilppua kuivalla pannulla miedossa lämmössä (niin, että pahimmat läskit sulavat ja lihaosa saa vähän väriä). Sekoita kaikki ainekset uunivuoassa ja paista 225 asteessa noin vartin verran.


sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Taateleita. Joka puolella taateleita.

Taatelifiksaatio ei ota hellittääkseen, on ne vaan niin hyviksiä. Tällä kertaa ängin tuota sokerista ihanaista ystävän alkusyksystä vietetyihin polttarieväisiin, kuskus-salaattiin tarkemmin sanottuna. Ohessa oli paljon muitakin asioita, kuten lihapullia aurinkokuivatulla tomaatilla ryyditettynä sekä kanttarelli-sipuli- ja soija-chilipasteijoita. Leipomuksia en muistanut kuvata, kun oli niin kivaa ja hienoja ihmisiä ja hyvää ruokaa ja aurinko. Ensi kerralla vaikka sitten.


Lihaboltseihin lykkäsin paistijauhelihaa, sipulia, munaa, korppujauhoa sekä suolaa ja pippuria. Ja niitä tomaatteja tiätty. Ja sitten uuniin ja sen jälkeen suuhun. Tietänette.
Kuskus-salaatista tuli niin hyvää, että sitä meinaan laakata uudemmankin kerran. Suloisen makean taatelin ja lempeän suolaisen fetan liitto saa makunystyrät hyräjämään (omnomnom). Suosittelen kovin lämpimästi kokeilemaan!


Kuskus-salaatti kera fetan ja taatelin

kuskusia ohjeen mukaan keitettynä ja jäähdytettynä
fetaa
kuivattuja, pehmeitä taateleita silputtuna
punasipulia silputtuna
munakoisoa itketettynä ja uunissa paahdettuna
persiljaa
sitruunamehua
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
pippuria
suolaa

Sekoita, anna makujen tasaantua ja syö vähän liikaa. Toista jälkimmäinen seuraavana päivänä, jos ruokaa jää.

torstai 1. lokakuuta 2009

Vielä vähän hyviä sieniä

Myönnettäköön: vähän on taas lipsahtanut hunningon puolelle tämä loki. Jostain itselleni täysin tuntemattomasta syystä urheilu on lähiaikoina maistunut paremmalta kuin patojen ääressä hääräily. Niin omituiselta tuntuu, että uskon vaiheen pian menevätn ohi. Jospa sitä sitten taas vähän ahkerammaksi bloggaajaksi innostuisi.
Sitten itse asiaan.

Avoanoppi ilahdutti joitakin viikkoja sitten kassillisella kantsuja. Niin hyvää ja ystävällistä oli palvelu, jotta sienet oli valmiiksi putsattu ja pilkottu. Ja kun lisäksi kaapistä löytyi köntti pecorinoa ja sipulia ja risottoriisiä, niin sapuskahan oli jo melkein valmis ennen kuin kattila ehti lämmetä. Sen verran myös opin, että sitä spesiaaliriisiä pitäisi aina löytyä kaapista. Tähän versioon käytin nesteeksi pelkkää kasvislientä ja silti tuli hyrisyttävän hyvää. I <3 hiilarit.




Kanttarellirisotto kaapinpohjallisista

kanttarelleja
risottoriisiä (4:lle)
kasvisfondia kuumaan veteen sekoitettuna (tee liemestä vahva)
reilu loraus vaaleaa balsamicoa
köntti pecorinoa
sipuli
kynnellinen valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Laakaa näitä ohjeita varioiden. Jos jotain edellämainituista aineksista ei löydy, ei haittaa. Kasvisliemen sijaan / lisäksi voit käyttää valkoviiniä, lihalientä tai vaikkapa kermaa. Pecorinon korvaajaksi sopii esimerkiksi parmetsaano, sipuliakaan ei ole pakko panna mikäli ei halua. Yrteiksi tähän sopisi vaikkapa timjami ja miksei basilikakin. Hyödynnä siis kaappiesi perukat ja rakenna risotto.