Lakkabellini uuden vuoden kunniaksi

Uuden vuoden juhlistaminen aloitettiin allekirjoittaneen huushollissa take away -sushilla sekä lakkabellineillä. Ei huono tapa haudata vanhentuneita kahtatoista kuukautta, vaikö?

Juhlinta jatkuu tästä etiäpäin ystävien seurassa ja muun muassa kattoterassilta käsin rakettien pauketta ihaillen. Kun humu hiukan laantuu, hyppään lentokoneeseen, ja liitelen palmujen alle. Palatkaamme asiaan tammikuun puolivälin tienoilla, jolloin kerron sitten Koh Lantan kuulumiset. Jepajee.

Hauskaa ja onnekasta ja ihanaa ja herkullista uutta vuotta kaikille!

Lakkabellini

kuivaa skumppaa (en raaskinut shampanjaa, käytin cavaa)

sulaneita ja mössööntyneitä pakastelakkoja

sokeria maun mukaan

Makeuta lakkasose maun mukaan. Kaada sose skumppalasien pohjalle ja täytä lasit kuohuvalla. Nauti hyvässä seurassa.

Joulutorttu, joka on sekä suolainen että makea

Sain lauman ystäviä kylään joitakin viikkoja sitten, (teko) syy juhlinnalle oli joulun lähestyminen. Ihmiset saivat glögiä ja piparia ja joulutorttua -niinkuin asiaan kuuluu. Koska luumu vähän jo kyllästytti, tongin aivokopastani uusia ajatuksia. Pähkäilyriihen lopputulemana oli samaan aikaan suolainen ja makea torttu, joka onnistui yllättämään iloisesti, ja katoamaan ennätysvauhdilla vatsaan. Namnamnam! Kokeilkaa, ennakkoluuloisimmat myös.

Suolaiset mutta makeat joulutortut

torttutaikinaa
paistonkestävää omppumarmeladia
sinihomejuustoa
munaa voiteluun

Teen, kuten luumutortut, mutta täytä ompulla ja kruunaa juustolla. Pistele poskeen ja anna navan paukkua.

Ja sitten ihan vaan semmoinen huomio, että miten ihmeessä joku voi muka osata koristella pipareita sillai nätisti ja onnistuneesti? Kokeiltiin kanssaeläjän kera ja kädet tärisi niin, ettei montakaan suoraa viivaa saatu aikaiseksi. Sitä paitsi tuli muutenkin vähän rumia (vaikkakin sympaattisia, ja vähän olen ylpeä kuitenkin, kun sastiin suoritettua).

Villisika-fenkolisalamimunakas

Hakaniemen halliin mennessään ihminen muuttuu villiksi. Pois alta rahavarojen ja vatsalaukun tilavuuden rajallisuus, nyt ostan ja syön! Poikkeusta ei tarvita sääntöä vahvistamaan. Näin myös eräänä lauantaina, jolloin perjantain juhlariento hieman painoi ja nälkä oli jokseenkin holtiton. Mukaan tarttui monenmoista vadelmaviinietikasta aurinkokuivattuihin tomaatteihin, pääosaan kuitenkin pääsi eksoottisuudellaan huomioni herättänyt villisika-fenkolisalami. Jos ei ole koskaan kokeillut, niin onhan jo aika. Tein munakkaan.

Jälkihuomautuksena haluan sanoa, että fenkoli tosiaan maistui. Vahvasti. Oikein hyvä, mutta pieni pala kerrallaan riittää, vakuutan.

Villisika-fenkolisalamimunakas

sopiva pala villisika-fenkolisalamia
8 luomumunaa
punasipuli
tilkka vettä
pippuria
(suolaa)
liraus sitruunamehua
maun mukaan tuoretta rosmariinia
Viipaloi salami, kuori ja lohko punasipuli ohuehkoiksi osiksi. Pane pannu kuumenemaan keskilämpöiseksi. Riko munat kulhoon, lorauta vettä ja sitruunamehua sekaan. Mausta pippurilla, rosmariinilla ja halutessasi myös suolalla (se salamikin on aika suolaista), sekoita hyvin. Heitä siat pannulle ja anna rasvan hiukan sulaa, lisää sipulilohkot ja pyörittele kaikkea, kunnes sipuli on jokseenkin kuullottunut. Kaada päälle munaseos ja hyydytä keskilämmöllä. Tarjoa esimerkiksi seuraavan salaatin kera.

Ihana oheissalaatti

erilaisia salaatteja (ainakin rucolaa) revittyinä
muutama varsi kevätsipulia silputtuna
kourallinen aurinkuivattua tomaattia pienittynä
reilusti vadelmaviinietikkaa
Sekoita kaikki keskenään. Älä säästele etikkakaatokättä, sillä etikka on yksi maailman parhaista keksinnöistä.