Tuu nyt jo, ketsuppi!

Totaalinen kokkausblokki

2010-05-07T19:05:00.002+03:00

Ihan kamalaa. Viimeiset liian monta viikkoa olen ollut kokkaamisen ja bloggaamisen suhteen täysin lukossa, ei vaan lähde luontevasti nyt. Miten tästä olosta pääsee eroon? Mistä tämmöinen edes alkoi. En ala. Apua.

Ranskalainen sipulikeitto (lempeä ensikauhaisulla) ja huonot kuvat

2010-03-14T12:55:00.000+02:00

Ei voi edes ymmärtää, miten sipuli voi olla näin hyvää. Sehän on niin tavallista ja halpaa ja arkista. Mutta siis. Oli kyllä nyt harvinaisen jalossa muodossa. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen jaksanut yltää tämän keitonvalmistuksen vaatimaan kärsivällisyyteen, tulevaisuudessa taivun kenties useammin. Resepti on Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista, jonka ohjeistuksia uskaltaudun ehkä tämän onnistuneen kokeilun jälkeen uudemmankin kerran pruuvaamaan. Vähän kevensin jättämällä juuston pois, kun olisi muuten niin tuhti ateriakokonaisuus tullut.

Ja nämä valokuvat. Aika heikkoa, muttakun oli kova nälkä ja ruoka oli jo pöydässä, eikä sen sopinut antaa jäähtyä ja sitten muistaakseni pyysin toista vähän räpsimään (oma syy ei tiettykään ollut). Eikä se näkö, jos se maku.

Sipulikeitto
(6-8 annosta)

600 g ohuiksi viipaleiksi leikeltyjä keltasipuleita
3 rkl voita (laitoin vähän ehkä enempi)
1 rkl (oliivi)öljyä
1 tl suolaa
1/4 tl sokeria
3 rkl jauhoja
runsaat 2 l tummaa lihalientä (vasikanfondista kiehautin, veget voinevat kasvisliemellä korvata)
1 dl kuivaa valkoviiniä
mustapippuria
(lisää suolaa, jos haluaa)
3 rkl konjakkia

Käristä sipulia voissa ja öljyssä kattilassa hiljalleen vartin verran. Ota kansi pois, lisää lämpöä vähän, sekoita joukkoon suola ja sokeri. Keitä reilu puolituntinen usein sekoittaen, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Lisää jauhot sirotellen, sekoita muutama minuutti. Ota kattila liedeltä, kaada joukkoon lihaliemi, viini ja ma-49usteet. Keitä kansi raollaan taas 30-40 min. Tarkista maku. Lisää konjakki juuri ennen tarjoamista.

Käänsin kuvan oikeinpäin noin viisi kertaa, mutta blogger pyöräytti sen aina takaisin. Hermo meni. Luovutin.

Keittoon upotettavat leivät

viipale-pari ranskanleipää per syöjä
oliiviöljyä
valkosipulin lohko

Lado leivät pellille ja paista 165 asteessa kunnes ne ovat kuivia ja rapeita. Valele paistamisen puolivälissä viipaleiden molemmille puolille öljyä ja hiero viipaleet paistamisen jälkeen valkosipulilla. Nostele leivät keittoon lillumaan. (Alkuperäisessä reseptissä leipien pinnalle grillataan vielä juustokerros. Leivät voi myös panna lautasten pohjille ja kaataa keittoa siihen päälle.)

Jänis istui pataan (ei torkkunut)

2010-03-10T20:32:00.000+02:00

Harvemmin tulee kokeiltua nautaa tahi sikaa eksoottisempia nisäkkäitä. Tämän kirjan inspiroimana kuitenkin niin nyt tein. Oli nimittäin sen verran kummaa väitöstä siellä, jotta valkoviini sopisi kanin kaveriksi, etten uskonut ennenkuin maistoin. Spätlese kuulemma kivasti käy, ostettiin sitten rieslingiä. Ja yllättävän hyvin toimi. Ei syönyt pupu viinin makuja, vaan sinappi ennemminkin kivasti yllytti viinin hapokkuutta. Taisi myös olla juureksien pintaan silatulla hunajalla osuutta asiaan. Muttasiis. Kokeilkaa ihmeessä, jollei lemmikkijänö nurkissanne loiki (olisi ehkä vähän outoa siinä tilanteessa, tykkään mä). Resepti on sovellelma kirjan sinappikastikkeessa haudutetusta jäniksestä.

Kärpäsiä lätkin jälleen sarjoissa osallistumalla kuukauden palsternakkahaasteeseen. Kun kuukausi näyttää niin hektiseltä, ettei sitä taas sitten muuten tiijä. Noin. Hyvä, hyvä.

Hunajaiset uunijuurekset

palsternakkaa (panin puolisen kiloa)

vajaa kilo porkkanaa

n. 10 shalottisipulia

2 rkl hunajaa

loraus vaaleaa balsamicoa

puska rosmariinia

reilusti mustapippuria

suolaa

Kuori ja pilko juurekset suurinpiirtein samoihin mittoihin. Sekoita kaikki aineet ja paista 175 asteessa tunnin verran. Valele kaunokaisia paiston aikana ainakin pariin otteeseen pohjalle valuneella liemellä. Halutessasi voit estää turhan tummumisen foliolla.

Jänistä sinappiliemessä

1400 g luullista jäniksenkoipea

vehnäjauhoa

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

sipuli silputtuna

köntti voita

2 rkl dijon-sinappia

1 dl valkoviiniä

650 ml kanalientä

1 dl kermaa

1-2 rkl silputtua persiljaa

Jauhota jäniksenjalat kevyesti, suolaa ja pippuroi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista koivet kevyesti. Kuullota sipuli voissa padan pohjalla. Lisäää pari-kolme ruokalusikallista jauhoja ja sinappi. Pyörittele kuumalla pannulla. Lisää viini, vältä klimpit ahkeralla sekoittelulla. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua kannen alla 1,5 tuntia. Ota sitten kansi pois ja anna kiehua kasaan toiset 1,5 tuntia (valele liemen pinnalle jääviä lihaosia aina välillä). Lisää lopuksi kerma ja kuumenna. Koristele persiljasilpulla.

Pieni ihminen sai nimen, isot kakkua

2010-03-09T19:31:00.006+02:00

Reilu peli? No, ei välttämättä. Itse ottaisin ainakin miljoona kertaa mieluummin kakkua kuin nimen. Itseasiassa olen varsin valmis luopumaan nimestäni, jos vaan saan vastikkeeksi sopivan määrän herkkuja (niiden pitää sitten olla hyviä kans). Harvemmin vauvoille tällaisia vaihtoehtoja kuitenkaan tarjotaan: nimi vaan pienelle pannaan, kakkuja saavat odotella vielä kauan, ihmispolot.

Hedelmäinen nimiäiskakku kolmannelle Eelle (joka sai kyllä kauniin nimen, vaikka kaakkua joutuukin vielä useamman vuoden odottamaan)

6 munan sokerikakkupohja

kostutukseen marjamehua (itse käytin tätä)

kahdesta pussista maitoonvatkattu mango-passionmousse

150 g hedelmähilloa (käytin tällaista)

pötkölliset punaista ja vihreää marsipaania

sokerikreemiä

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta kaikki kolme viipaletta. Sivele kahden alimmaisen levyn pintaan hilloa, levitä päälle kerros moussea. Älä levitä vaahtoa ihan reunoille saakka, niin vältyt turhalta sotkulta. Anna mehevöityä mieluusti seuraavaan päivään.

Levitä kakun pintaan sokerikreemi. Kaulin osa vihreästä marsipaanista vaaleanpunaisen sekaan, niin saat utuisen marmoroidun pinnan. Koristele ja tasoita reunat.

Aika paljon tällä kertaa oioin, syytän hoppua. Tuotelinkit eivät siis ole korruption tulosta, vaan puhtaasti ajankäytöllisesti perusteltuja.

Eräskin tuhti jälkiruoka

2010-03-02T21:10:00.003+02:00

Ei sellainen kyllä onnistu, että saisi hyvää ja kevyttä jälkiruokaa tehtyä. Sitä tässä tavallaan yritin, mutta suunnitelma kariutui jo kaupassa, kun alkoi tehdä mieli valkosuklaata. Siispä annoin mennä sitten ihan kunnolla ja keräsin marketin hyllyiltä sen suklaan lisäksi ranskankermaa ja tuorejuustoa kans. Ja koska panin limeä, niin pitihän herkkua sokerillakin vielä reilusti makeuttaa. Lopputulos oli lopulta sitä tuhtiusluokkaa, että kauhontatahtitahtia piti hidastaa siinä jälkkärikulhon puolivälissä. Ja se on allekirjoittaneelle jo paljon, se.

Valkosuklaa-limejälkkäri

100 g valkosuklaata

1 rs maustamatonta tuorejuustoa

1 prk ranskankermaa

1 limen mehu

sokeria maun mukaan

Rouhi valkosuklaa lastuiksi ja muruiksi esimerkiksi veitsellä. Sekoita ensimmäiset neljä ainesta yhteen, makeuta sokerilla makusi mukaan. Anna levätä jääkaapissa tovi, koristele vaikkapa mantelilastuilla.

Yksi maailman herkuimmista salaateista sekä maksamaton salaatinkastikemainos

2010-02-26T08:56:00.004+02:00

Tätä salaattia jumaloin. Siitä voi tehdä muunnelmia lisäämällä sipulia tahi korvaamalla rypäleet päärynällä tai kirpeällä omenalla. Avain makunystyröiden hellään värinään löytyy pähkinöiden, leipäjuuston ja varsisellerin kimpasta. Kyllä. Lisää. (Ei maistu muuten se sellerikään enään niin kovin terveelliseltä, kun nauttii tarpeeksi tuhtien oheisten kera.)

Samaan syssyyn haluaisin omaehtoisesti (siis ilman lahjontaa, kiristystä tai uhkailua) mainostaasalarakastani. On muuten nimittäin ihan ältsin hyvää. Pippuri ja sinappi sen tekevät ja niitä mukavasti pyöristävä makeus. Vähän tavallaan hävettää näin lämmin tunneside purilaisketjun tuotokseen, mutta minkäs teet: lempi ei kysy lupaa. Kukkuraksi Google tiesi myös kertoa soosin olevan eläinystävällinen. Hyvällä omatunnolla saa sitä siis salaatinlehdille lotrata!

Leipäjuusto-varsisellerisalaatti

leipäjuustoa kuutioina

cashewpähkinöitä

paria eri salaattia (esim. tammenlehvä on kiva)

varsiselleriä pilkottuna (ihan reilusti saa panna)

tuoreita herkkusieniä lohkoina

vihreitä viinirypäleitä halkaistuina

Sekoita ja pistele poskeen maukkaan salaatinkastikkeen tahi vaalean balsamicon kera.

Muuttovinkkejä kokeneemmilta?

2010-02-18T18:38:00.001+02:00

Armas kanssaeläjä on suuressa laupeudessaan rakentanut Ketsuppilalle (jo tovin) uutta kotia. Alustana on Wordpress ja harkinnassa on jopa välillä ollut ikkarin domainin haaliminen. Vanhojen tekstien siirtäminen uuteen pohjaan ei tuottane ongelmia, sopiva palikka toimenpidettä varten löytyi jo.

Mutta. Mitenkäs sitten ne linkitykset, joita on nykyisellä urlilla verkkoon levinnyt? Polkkaanko yksinäni, mikäli mielin saada uuden ja kivemman blogin? Kokemuksia? Käytännön vinkkejä?

Kiitän, kumarran (mitä nöyrimmin).

Kokaten Koh Lantalla, osa 4: Tom Yam

2010-02-17T16:52:00.001+02:00

Ääni hiljaisuudesta! Elossa ollaan, mutta aika on kulunut muualla kuin kotikoneen äärellä. Pitänee hiukan kunnostautua.

Tässä kuitenkin neljäs ja viimeinen sapuska Koh Lantan kokkauskurssilta (josta muuten jossain aikkainlehdessä juuri kirjoitettiin, mutta kun en muista, missä): tom yam -soppa. Tämäkin varsinainen klassikko, josta thairuokien maistelu on hyvä aloittaa. Edellisten tapaan tein tämänkin kasvisversiona, mukaan voi myös hyvin halutessaan livauttaa muutaman katkaravun. Niin tai näin, herkkua tulee.

Ja nyt, kun oikein pääsin vauhtiin, niin osallistunpa sopalla samoin tein helmikuun ruokahaasteeseen, tadaa! Monta kärpästä, yksi lätkä.

Tom Yam Tofulla
(yhdelle)

pieni pala tofua kuutioina
keskisormen pituinen pala sitruunaruohoa 2 cm:n paloissa
pieni pala galangal-juurta ohueksi viipaloituna
2 kaffirlimen lehteä (taita pariin kertaan, jotta maut pääsevät esiin)
1 pieni shalottisipuli veitsen lappeella murskattuna
1-2 punaista, pientä chiliä paloina
2 pillisientä (varmasti siitake käy kans)
1/2 tomaatti lohkoina
3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloissa
oksa korianteria (lehdet sekä varsi paloiteluna)
1 liemikuutio (sieni, kasvis, kala, kaikki käy)
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
300 ml vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää liemikuutio. Kaada joukkoon sitruunaruoho, galangal, kaffir limen lehdet, shalotti, tofu ja sienet. Halutessasi voit viskata kaveriksi myös chilin: mitä kauemmin sen antaa kiehua, sen tujumpi tulee sopasta. Anna kiehua minuutin verran mausta kalasoosilla ja sokerilla. Jos haluat soppaasi rapuja, lisää ne nyt. Kiehauta taas minuutin-kahden verran. Kaada mukaan tomaatit, kevätsipulit ja korianteri. Mausta limellä ja tarjoa. Ja niitä limenlehtiä ja galangalia ei kande sitten syödä, ei tule hyvä niin.

Tuoksuvan tuoreista raaka-aineista oli ihanaa kokata!

Kokaten Koh Lantalla, osa 3: vihreä curry kera tofun

2010-02-02T20:46:00.000+02:00

Koh Lantan thaisapuskakurssiin sisältyi viiden ruoan valmistaminen. Kokattavat päätettiin yhteistuumin osallistujien kesken. Joku kunnianhimoinen halusi kokeilla panang-currytahnan laakaamista (joka siis laskettiin yhdeksi ruoaksi, vaikka se nyt todellisessa elämässä on pelkkä raaka-aine), mutta varsinaiseksi curryruoaksi valittiin kuitenkin sitten vihreä curry. Ja eihän sitä tahnaa kukaan oikeasti valmista (paitsi sellaiset Breet, joiden on pakko, kun muuten eivät saa sielunrauhaa). Siihen tulee jotain kaksisataa ainesta ja niiden muussaamiseen morttelissa kuluu puoli elämää (huomautan tähän väliin, että hyperlinkin takaa löytyvä ohje on joku nörttilänkkäriversio, jossa ei ole puoliakaan thaikokin ohjeistuksen raaka-aineista). Parempi on sekin aika ihmisen käyttää syömiseen, väitän minä.

Tämän vuodatuksenomaisen alustuksen jälkeen pääsemmekin sitten pääasiaan, siis siihen vihreään curryyn. Joka muuten baidövei oli HY-VÄÄ. Tätä ajattelin tehdä äidille ja isälle, kun seuraavaksi tulevat kylään (koska ä & i ansaitsevat herkkusia). Tehkää tekin samat joillekin kivoille.

Tähän saa kulutettua koko elämän, jos haluaa. (Ihan käsi väsyy.)

Vihreä curry kera tofun
(yhdelle)

pala tofua
minimunakoiso (sellainen suloinen ja pyöreä, isoimmista kaupoista ainakin saa)
1 pitkä pitkäpapu 2 cm:n paloihin pilkottuna
1 kaffirlimen lehti (kääri rullalle ja silppua milliviipaleiksi)
3-4 lehteä basilikaa
punaista chiliä maun mukaan
250 ml kookosmaitoa
1-2 tl vihreää currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Kaada kuuman vokkipannun pohjalle 50 ml kookosmaitoa ja anna kiehua, kunnes maito muuttuu öljyksi. Lisää currytahna ja pyöräytä muutaman kerran, heitä kaveriksi kuutioitu tofu. Anna tofun saada paistoväri pintaan, lisää lohkottu munakoiso ja pavut. Mausta sokerilla ja suolalla. Kypsennä vihaset, lisää sitten joukkoo loput rehut. Tarjoa sellaisenaan (keittona) tahi tuhdimpana annoksena höyrytetyn riisin kera.

Kokaten Koh Lantalla, osa 2: vihaset osterikastikkeessa

2010-01-25T08:34:00.002+02:00

On se jännä, miten simppeleimmät sapuskat on yleensä niitä parhaita. Ehkä sen(kin) takia thaikeittiö on omaan makuun niin passeli: nopeasti ja helposti pyöräytettyjä taivaallisen maistuvia eväitä ne.

Tämän sapuskan valmistaminen kesti pilkkomisineen kymmenisen minuuttia. Herkulliset rehut voi tarjota joko lisukkeena tai sitten ihan sellaisenaan höyrytetyn riisin kera. Omommom. Laiskan (oikeampi termi lienee "mukavuudenhaluinen") kotikokin unelma.

Paistettuja vihanneksia osterikastikkeessa

(yhdelle)

1 lehti nuorta kaaleppia (mikä se

young kale nyt sitten onkaan, voinee korvata normilkaalilla)

pala porkkanaa (pilko koristeellisesti, jos jaksat askarrella)

3 limasientä (jelly mushroom)

1 lehti valkokaalia, pilko mukaan myös ruoti

1 minimaissi

2 kynttä valkosibbeä

2-3 rkl kookosöljyä (pääsääntöisesti kaikki thairuoka paistetaan kuulemma juuri kookosöljyssä)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastia

1/2 tl sokeria

pippuria

loraus vettä

Pilko vihannekset lusikkaan mahtuviksi paloiksi ja mausta ne sokerilla, osterikastikkeella, soijalla ja pippurilla. Lämmitä öljy kuumaksi, heitä sekaan vihannekset ja vesi. Paista kaikkea pyöritellen minuutin, pari.

Matkakuumeisille muuten tiedoksi, että kokeilemani Koh Lantan kokkauskoulun sivut löytyvättäältä. Kursseille voi ilmottautua esimerkiksi resorttien ja paikallistin turistipuljujen kautta, ja kurssin hintaan sisältyy kuljetukset majapaikasta koululle ja takaisin.

Oma kokkauspisteeni. Aamukursseja suositummilla iltakursseilla ei ikkari paistopiste ole kuulemma itsestäänselvyys. Aikainen lintu siis ja sitä rataa.

Kokaten Koh Lantalla, osa 1

2010-01-20T18:46:00.000+02:00

Niin. Se kokkauskurssi. Sellaiselle hinguin jo matkanvarausvaiheessa, onneksi seuralainen innostui myös. Erimoisia versioita järjestetään ainakin kaikissa suosituissa lomakohteissa, hinnat liikkuvat tyypillisesti parissakympissä (kalliimpiakin löytyy, jos hifistellä haluaa). Tapasimme matkan aikana mukavan tanskalaisperheen, jonka vanhemmat suosittelivat varmistamaan, jotta opettaja on natiivi. Fiksu vinkki, sillä yllättävän monen kurssin vetäjänä tuntui olevan länkkäri. Näillä kursseilla saatetaan laakata enempi tai vähempi fuusiosapuskaa, ei siis välttikseen sovi orgineelia kaipaavalle.

Omaan kokkausaamupäiväämme sisältyi kaikkiaan neljän sapuskan (plus yhden currytahnan) vääntö, kaikki kasviksia. Ja olipa kuulkaas ihana kokata, kun raaka-aineet olivat tuoksuvan tuoreita ja maku sen mukainen. Vähän jännää täällä kotomaassa kokeilla samaa seisoneista aineksista... Jonkinmoiseen sovellukseen pitäisi varmaankin ryhtyä, mutta millä näitä aineksia sitten muka korvaisi? Ideoita otetaan matkan varrella vastaan.

Tämä ensimmäinen sapuska syntyy nyt kuitenkin helpohkosti omien markettiemme tarjonnasta, joten rohkeasti pruuvaamaan. Saanko esitellä: paikallisten turvaruokien klassikko, pad thai.

Vege pad thai

(yhdelle)

riisinuudeleita

kourallinen ituja

2 rkl raastettua porkkanaa (ei pakollinen, mutta tuo kuulemma kivasti väriä)

pala marinoimatonta tofua kuutioituna

2-3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloiksi pilkottuna

1 muna

2-3 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 rkl pad thai -kastiketta (tämän voi varmasti korvata esim. chilikastilla)

1 tl sokeria

tarjoiluun:

limemehua

rouhittua maapähkinää

Kuumenna öljy vokkipannussa keskilämpöiseksi, lisää tofukuutiot ja anna niiden ruskistua. Riko kaveriksi muna. Munan kypsyttyä pane pannulle vedessä hiukan pehmitetyt riisinuudelit ja anna niille lämpöä. Mausta minuutin, parin päästä kastikkeilla ja sokerilla. Nosta lämpö korkeaksi, heitä pannulle idut, sipuli ja porkkanaraaste. Pyöräyttele pikaisesti. Tarjoile vastapuristetun limemehun ja murskattujen maapähkinöiden kera.

Kävin Thaimaassa. Söin.

2010-01-18T19:02:00.004+02:00

Tuli loma, meni loma. Hyvä loma.

Aurinko ja ihanaa tuoretta, herkullista ruokaa. Kohteina Koh Lanta sekä Bangkok. Lantalla innostuttiin matkaseuran kera kokkauskurssille, josta lisää myöhemmin. Bangkokissa sen sijaan keskityttiin lähinnä asioiden ostamiseen sekä myös vähän syömiseen. Ja sen sanon, että jos ko. kaupungissa satutte liikkumaan, niin piipahtakaahan maistamassa Baan Khanithan eväitä. Kyseessä on toistuvasti maan parhaaksi thairavintolaksi nimetty paikka, jonka sapuskojen mauille on vaikea löytää adjektiiveja. Harmonisuus. Tulinen lempeys. Hyvää, niin hyvää. Kaksi ihmistä pisteli poskeensa päät ja jäljet reilulla kympillä. Enempi oltaisiin syöty, jos vatsa olisi vetänyt. Ommm.

Sitten tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: saako näitä Suomesta (ja jos, niin mistä):

Purkki sisälsi (söin jo kaikki) rapeita herneitä, joiden pinnalla oli suolaa ja sokeria ja öljyä. Toinen pakkausmuoto on pussi ja makuja oli useampia (nämä olivat ihan normeja vain). En ole ikinä rakastunut naksuihin näin kovin. Purnukan tyhjennyttyä on sieluni täyttänyt haikeus. Auttakaa....?

Lakkabellini uuden vuoden kunniaksi

2009-12-31T17:29:00.005+02:00

Uuden vuoden juhlistaminen aloitettiin allekirjoittaneen huushollissa take away -sushilla sekä lakkabellineillä. Ei huono tapa haudata vanhentuneita kahtatoista kuukautta, vaikö?

Juhlinta jatkuu tästä etiäpäin ystävien seurassa ja muun muassa kattoterassilta käsin rakettien pauketta ihaillen. Kun humu hiukan laantuu, hyppään lentokoneeseen, ja liitelen palmujen alle. Palatkaamme asiaan tammikuun puolivälin tienoilla, jolloin kerron sitten Koh Lantan kuulumiset. Jepajee.

Hauskaa ja onnekasta ja ihanaa ja herkullista uutta vuotta kaikille!

Lakkabellini

kuivaa skumppaa (en raaskinut shampanjaa, käytin cavaa)

sulaneita ja mössööntyneitä pakastelakkoja

sokeria maun mukaan

Makeuta lakkasose maun mukaan. Kaada sose skumppalasien pohjalle ja täytä lasit kuohuvalla. Nauti hyvässä seurassa.

Joulutorttu, joka on sekä suolainen että makea

2009-12-21T08:19:00.000+02:00

Sain lauman ystäviä kylään joitakin viikkoja sitten, (teko) syy juhlinnalle oli joulun lähestyminen. Ihmiset saivat glögiä ja piparia ja joulutorttua -niinkuin asiaan kuuluu. Koska luumu vähän jo kyllästytti, tongin aivokopastani uusia ajatuksia. Pähkäilyriihen lopputulemana oli samaan aikaan suolainen ja makea torttu, joka onnistui yllättämään iloisesti, ja katoamaan ennätysvauhdilla vatsaan. Namnamnam! Kokeilkaa, ennakkoluuloisimmat myös.

Suolaiset mutta makeat joulutortut

torttutaikinaa
paistonkestävää omppumarmeladia
sinihomejuustoa
munaa voiteluun

Teen, kuten luumutortut, mutta täytä ompulla ja kruunaa juustolla. Pistele poskeen ja anna navan paukkua.

Ja sitten ihan vaan semmoinen huomio, että miten ihmeessä joku voi muka osata koristella pipareita sillai nätisti ja onnistuneesti? Kokeiltiin kanssaeläjän kera ja kädet tärisi niin, ettei montakaan suoraa viivaa saatu aikaiseksi. Sitä paitsi tuli muutenkin vähän rumia (vaikkakin sympaattisia, ja vähän olen ylpeä kuitenkin, kun sastiin suoritettua).

Villisika-fenkolisalamimunakas

2009-12-14T08:02:00.000+02:00

Hakaniemen halliin mennessään ihminen muuttuu villiksi. Pois alta rahavarojen ja vatsalaukun tilavuuden rajallisuus, nyt ostan ja syön! Poikkeusta ei tarvita sääntöä vahvistamaan. Näin myös eräänä lauantaina, jolloin perjantain juhlariento hieman painoi ja nälkä oli jokseenkin holtiton. Mukaan tarttui monenmoista vadelmaviinietikasta aurinkokuivattuihin tomaatteihin, pääosaan kuitenkin pääsi eksoottisuudellaan huomioni herättänyt villisika-fenkolisalami. Jos ei ole koskaan kokeillut, niin onhan jo aika. Tein munakkaan.

Jälkihuomautuksena haluan sanoa, että fenkoli tosiaan maistui. Vahvasti. Oikein hyvä, mutta pieni pala kerrallaan riittää, vakuutan.

Villisika-fenkolisalamimunakas

sopiva pala villisika-fenkolisalamia
8 luomumunaa
punasipuli
tilkka vettä
pippuria
(suolaa)
liraus sitruunamehua
maun mukaan tuoretta rosmariinia
Viipaloi salami, kuori ja lohko punasipuli ohuehkoiksi osiksi. Pane pannu kuumenemaan keskilämpöiseksi. Riko munat kulhoon, lorauta vettä ja sitruunamehua sekaan. Mausta pippurilla, rosmariinilla ja halutessasi myös suolalla (se salamikin on aika suolaista), sekoita hyvin. Heitä siat pannulle ja anna rasvan hiukan sulaa, lisää sipulilohkot ja pyörittele kaikkea, kunnes sipuli on jokseenkin kuullottunut. Kaada päälle munaseos ja hyydytä keskilämmöllä. Tarjoa esimerkiksi seuraavan salaatin kera.

Ihana oheissalaatti

erilaisia salaatteja (ainakin rucolaa) revittyinä
muutama varsi kevätsipulia silputtuna
kourallinen aurinkuivattua tomaattia pienittynä
reilusti vadelmaviinietikkaa
Sekoita kaikki keskenään. Älä säästele etikkakaatokättä, sillä etikka on yksi maailman parhaista keksinnöistä.

Melkein Sophia Lorenin pasta

2009-11-26T13:46:00.000+02:00

Sain kivoilta ihmistiltä lahjaksi Sophia Lorenin Makuja ja muistoja -keittokirjan. Olen ihan kamalan huono lunttaamaan reseptejä kirjojen sivuilta, kokkaustyylini on ennemminkin anarkistinen. Kirjoja käydän lähinnä ideakeitaina ja nälänherättäjinä. Tällä kertaa kuitenkin poikkesin pirrastani ja otin lahjaopuksen kauniiseen käteen. Vaan eihän se sitten helppoa ollut. Italian löytäminen Alepan hyllyiltä nimittäin. Anjovista ei yllättäen löytänyt mistään, enkä myöskään osannut keksiä, millä olisin sen korvata. Ostin sitten sardelleja ja ne oli pahoja. Sileälehtistä persiljaa ei myöskään ollut (saako sitä muka jostain?), joten käytin normipyllyheinää. Eikä sekään nyt tietty läheskään samalta maistu. Lisäksi jääkaapistani puuttui suolaton voi, joten käytin pelkkää oliiviöljyä. Viimeinen tuskin makua pilasi, mutta sardellit olivat niin masentavia, että alkoi se pennekin lopulta ärsyttää: kuka onkaan mennyt keksimään niin epäkäytännöllisenmuotoisen pastan? Ei mahdu suuhun poikittain ja on muutoinkin sellainen haarukasta karkaava.

Myöhemmin huomasin, että anjoviksella Loren itseasiassa tarkoittikin sardellia. En ymmärrä vieläkään, olisihan tämän kai hyvää pitänyt olla...?

Ja niille kivoille ihmisille, joilta kirjan sain, tiedoksi: meinaan kokata opuksen sivuilta vielä jotain hyvääkin. Houkuttelevankuuloisia reseptejä siellä Sophia on ainakin kirjoittanut. Nam.

Lorenin Penne alla Puttanesca

suolaa
450 g penneä
4 anjovisfilettä valutettuna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl suolatonta voita
2-3 suurta tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja pilkottuna
1,2 dl kivettömiä, mustia oliiveja hienonnettuina
1 rkl kaprsiksia
3/4 dl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Hienonna anjovikset ja valkosipuli tahnaksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja paista tahnaa pari minuuttia keskilämmöllä. Lisää joukkoon tomaatit, oliivit ja kaprikset, kypsennä vartti. Valuta al dente pennet, ja kaada kastikkeen joukkoon. Tarjoile persiljan kera.

Kiivi-parmankinkku-vuohenjuustoaamupala

2009-11-23T11:46:00.001+02:00

Tiedättekö mitään parempaa kuin pitkät, kiirettömät aamupalat sängyssä kera sanomalehden ja vahvan kahvin? Erityisen nautittavia ne ovat marraskuun harmaudessa, kun elämä on hektistä, sää sateista, naama kalpea ja kesä kaukana. Sellaisina, tai siis tällaisina, aikoina ihminen tarvitsee loputtoman paljon hemmottelua ja sitä paljon mainostettua arjen luksusta (ärsyttävä sanapari, kyllä) selvitäkseen täyspäisenä seuraavaan auringonpaisteeseen saakka. Sitä mieltä minä olen. Ja koska elän niin kuin opetan, tein viikonloppuna aamupalaksi mukavuudenhaluisen herkkuleipiä, joilla lähti paitsi nälkä, myös syysahdistus. Omnomnom.

Sunnuntaiaamun nautiskeluleivät

paistovalmis ciabatta
1 pkt parmankinkkua
1 kiivi
vuohenjuustoa
oliiviöljyä
hunajaa
mustapippuria

Halkaise leipä ja lorota päälle oliiviöljyä. Revi päälle vuohenjuusto, levittele kruunuksi kinkku ja viipaloitu kiivi. Mausta pippurilla ja hunajalla. Paista 200 asteessa kunnes juusto on hiukan sulanut, nosta lämpötilaa ja anna leipien saada väriä. Nauti hartaasti päivän lehden ja tummapaahtoisen kahvin kera.

Pastanjauhajien inspiroima maissikeitto sekä oivallus

2009-11-19T09:49:00.000+02:00

Alkoi tässä yhtenä päivänä tehdä mieli keittoa. Teinpä sitten niin, että seuraamistani blogeista sopivaa ohjetta etsiskelin ja sellaisen löysinkin. Kävi sitten kuitenkin niin, että nälkä ehti äityä niin hirmuiseksi, että kokkaushetki vaihtui muutamaan sataan grammaan irtikarkkia (eikös illallinen ole tasapainoinen ja monipuolinen, jos se koostuu tarpeeksi monesta väristä?). Hups.

Noh. Sitten seuraavana päivänä ennakoin ja menin kauppaan jo ennen nälän syntymistä. Vaan eipä auttanut ennakointi, kun en enää muistanut, mitä siihen ruokaan piti panna. Maissin muistin ja chilin jotenkin etäisesti, loput improvisoin. Lopputulos oli siis lähinnä alkuperäislähteen, Pastanjauhajien, inspiroima. Mutta ihan hyvää se silti oli, paitsi että oivalsin sauvasekoittimen olevan turha vekotin maissia soseutettaessa. Soppa jäi nimittäin melko (=erittäin) rakeiseksi. Ensi kerralla ostan tehosekoittimen, vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Ja niin, otan reseptin mukaan kauppaan.

Maissikeitto

4 isoa pottua
2 kynttä valkosipulia
600 g maissia
kasvisliemikuutio
sipuli
pippuria
2-3 tl chilijauhetta
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 tl Nomu Smoky Periperiä ( tai vastaavaa, esim. savuaromia ja lisää chiliä)
pinnalle paahdettua sipulia

Kuori ja pilko vihaset. Keitä pehmeiksi liemikuutiovedessä. Soseuta, mausta, lisää tarvittaessa nestettä. Kuumenna vielä ja anna makujen tasaantua. Tarjoa paahdetun sipulin kera.

Piristys Pippurimyllystä!

2009-11-10T08:58:00.002+02:00

Erinäiset kiireet ja hektisyydet ovat pitäneet pois blogistaniasta. Pitkään aikaan en ole edes vilkaissut ruokalokeja, puhumattakaan omastani. Ja kirjauduttuani tauon jälkeen bloggeriin, löysinkin sitten tämmöisen.

Kiitän ja kumarran Pippurimyllyn suuntaan. Hyvä mieli tuli! Ja tunnustuksen sisältäneen haasteen velvoittamana ryhdyn nyt sitten paljastelijaksi. Ohjeistus itsenstä ilmiantoon on seuraava:

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1. En ole koskaan leiponut pullaa. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. En ensinnäkään pidä kovinkaan paljoa leipomisesta, kun siinä pitää olla niin tarkka ja mitata asioita. Toiseksi pullat jäisivät syömättä, kun en itse kaikkea jaksa ja kanssaeläjä ei niin kauheasti nisuista välitä.

2. Voisin syödä joka päivä spagettia ja tomaattijauhelihakastiketta ja herneitä ja ketsuppia. Tämä perversio on ollut osa minua lapsuudestani saakka ja himo ko sapuskaan tuntuu vaan kasvavan vuosi vuodelta.

3. Opettelin syömään kalaa vasta kolme vuotta sitten. Siihen asti skippasin, koska kala on ällöttävän limainen eläin (järkeilin, että jos en halua koskea, en myöskään halua tunkea sitä suuhuni). Päätökseeni vaikuttuvat lähinnä sosiaaliset paineet. Maailma on helpompi ilman ruokarajoitteita.

4. Rakastan kaikkea äklömakeaa. Lapsena ostin välillä karkkipäivinä marenkeja karkkien sijaan. Lähestulkoon kaikki sokerinen uppoaa.

5. Tätä parempaa leipää ei ole olemassa. Päälle ainoastaan voita. Ennen, kun kyseisiä rieskoja ei saanut Suomesta, raahasin niitä mukanani ruotsin risteilyiltä.

6. En pitänyt pitkään aikaan pitsasta. Vasta joskun parinkympin paremmalla puolella muutin mieltäni. En itsekään ymmärrä taannoista rajoittuneisuuttani.

7. Syön kaakaon lusikalla (jos en ole yleisellä paikalla). Lusikalla syötynä juoma muuttuu jälkkäriksi. Ja jälkkäriä on aina kiva syödä.

Luulen, että tämä haaste on jo kiertänyt kaikki mahdolliset ruokablogit. Mutta jos löytyy vielä joku, joka ei ole salaisuuksistaan kaikelle kansalle laverrellut, niin kannustan omatoimiseen avautumiseen! Hyvää tekee purkaa sieluaan, kummasti kevenee se.

Kun ihminen himoaa pihviä, on ihmiselle annettava pihviä

2009-10-21T09:39:00.001+03:00

En ymmärrä, mikä kuolleen eläimen himo on allekirjoittaneeseen iskenyt. Tyypillisesti en lihasta ihan kauheasti innostu, vaan pidättäydyn mieluummin rehuosiossa. Nyt syksyn myötä olen kuitenkin huomannut ennen kaikkea naudan tepastelleen yhä useammin lautaselleni. Hämilläni olen. Raudanpuute? Joku muu, mikä?

Tämän sapuskan inspiraationa toimivat Hakaniemen etniset putiikit, joissa erään lauantaiulkoilun yhteydessä kanssaeläjän kanssa pistäydyimme. Lihaa oli liikaa, onneksi ei pantu oheen pottua. Hoisin otti vähän valurautapannuun kiinni, olisiko pitänyt pyyhkäistä piffejä ennen paistoa? Niin tai näin, hyvältä maistui. Ja nälkä lähti.

Hoisin-pihviä kevätsipulin, kesäkurpitsan ja seesamilaisten kera

4 x 120 gramman ulkofileepihvejä
3-4 rkl hoisin-soosia
mustapippuria
(sormi)suolaa
3 pienehköä kesäkurpitsaa
seesamöljyä
seesaminsiemeniä
sitruunaruohoa

Hiero pihveihin suola ja pippuri ja hoisin ja jätä marinoitumaan. Halkaise kurpitsat, asettele puolikkaat pellille ja lorottele päälle seesamöljyä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paista 200 asteessa (grillivastuksen alla) viiden minuutin verran. Heitä pinnalle sitruunaruohot ja anna lämmön tehdä tehtävänsä, kunnes kurpitsat ovat kauniin kullertavia. Paista pihvit kuumalla valurautapannulla mediumeiksi. Paahda samalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla kellertäviksi ja koristele niillä annos.

Suosittelen!

2009-10-12T17:36:00.003+03:00

Ravintola Marttaa nimittäin. Kävin eilen paikassa neitsytmatkalla, enkä usko reissun jääneen viimeiseksi.

Martta suosii kotimaisia, laadukkaita raaka-aineita. Melko hyvät lähtökohdat, sano. Pyrkivät myös tekevät mahdollisimman paljon itse, ja esimerkiksi keittiössä syntyneet saaristolaisleivät olisivat varmasti kadonneet saksalaisen aamupalan lailla, mikäli niitä olisi aterioinnin päätteeksi pöytään jäänyt. Niin HYVÄÄ!

Pääruoaksi nautiskelin lämmintä lohisalaattia puolukkamajoneesi kera. Juurespeti, jolla kala makoili, oli ihanan monipuolinen. Väriä ja napakkuutta löytyi, samoin makua. Ainoa pieni miinus rasvan määrästä, joka meni omaan makuuni hiukan liioittelun puolelle.
Oman sapuskani lisäksi onnistuin haarukoimaan naapurin lautaselta vuohenjuusto-juureslasagnea. Ei jäänyt kakkoseksi muuten. Ruoka oli lempeän täydellistä, eikä vihanneksia oltu onneksi jätetty statisteiksi.

Jälkiruoat jaettiin seuralaisen kera puoliksi annoskateuden ehkäisemiseksi. Pöytään kannettiin suklaakakkua tyrni-valkosuklaasoosilla sekä paistettua kotijuustoa mustikan kera. Täytyy sanoa, että jälkimmäinen onnistui koskettelemaan omia makunystyröitäni paremmin, vaikkei suklaakakussakaan mitään vikaa ollut (etenkin se tyrnikastike jätti hypotalamuksen hyrisemään).

Ruoan lisäksi lisäplussa palvelusta. Ystävällinen tarjoilijatar oli erittäin ammattitaitoinen ja ystävällinen ja sopivasti läsnä. Yhdistelmä, joka ei valitettavasti ole tässä kaupungissa itsestäänselvyys...

Yhteenvetona: menkää Marttaan, niin saatte hymyiltävää. Muutkin tuntuvat tykkäävän.

Ruokamaailman ruusukaalit

2009-10-10T15:21:00.001+03:00

Allekirjoittaneen valtaa aina yhtä suuri into, kun S-ryhmän Yhteishyvä kolahtaa postiluukusta (tämä ei sitten ole maksettu mainos). Advertoriaalin välistä nimittäin löytyy aina yhtä luotettava ratkaisu ikuiseen arkiruokaongelmaan (itse en ainakaan jaksa heittäytyä luovaksi raskaan työpäivän jälkeen). Jälleen tässä kuussa löysin läpyskäskästä jotain kokeilemisen arvoista. Tein sapuskan lisukkeen sijaan pääruokana, muutin pienesti tekotapaa, kasvatin raaka-ainemääriä ja lisäsin alkuperäiseen reseptiin yhden ompun, koska hedelmät on hyviä. Eväs sopii karpillekin, kunhan ei laillani tarjoa oheen leipää. Ja kas näin sapuska syntyi.

Ruusukaali-pekonipaistos

600 g ruusukaalia
ihan vähäsen kasvisfondia
1 pkt pekonisuikaleita silputtuina
2 hapanta omenaa kuorittuina ja kuutioituina
2 tl timjamia
mustapippuria
suolaa

Halkaise ruusukaalit, napsi huonot lehdet irti ja keitä puolipehmeiksi kasvisfondilla maustetussa vedessä. Ruskista pekonisilppua kuivalla pannulla miedossa lämmössä (niin, että pahimmat läskit sulavat ja lihaosa saa vähän väriä). Sekoita kaikki ainekset uunivuoassa ja paista 225 asteessa noin vartin verran.

Taateleita. Joka puolella taateleita.

2009-10-04T13:12:00.000+03:00

Taatelifiksaatio ei ota hellittääkseen, on ne vaan niin hyviksiä. Tällä kertaa ängin tuota sokerista ihanaista ystävän alkusyksystä vietetyihin polttarieväisiin, kuskus-salaattiin tarkemmin sanottuna. Ohessa oli paljon muitakin asioita, kuten lihapullia aurinkokuivatulla tomaatilla ryyditettynä sekä kanttarelli-sipuli- ja soija-chilipasteijoita. Leipomuksia en muistanut kuvata, kun oli niin kivaa ja hienoja ihmisiä ja hyvää ruokaa ja aurinko. Ensi kerralla vaikka sitten.

Lihaboltseihin lykkäsin paistijauhelihaa, sipulia, munaa, korppujauhoa sekä suolaa ja pippuria. Ja niitä tomaatteja tiätty. Ja sitten uuniin ja sen jälkeen suuhun. Tietänette.
Kuskus-salaatista tuli niin hyvää, että sitä meinaan laakata uudemmankin kerran. Suloisen makean taatelin ja lempeän suolaisen fetan liitto saa makunystyrät hyräjämään (omnomnom). Suosittelen kovin lämpimästi kokeilemaan!

Kuskus-salaatti kera fetan ja taatelin

kuskusia ohjeen mukaan keitettynä ja jäähdytettynä
fetaa
kuivattuja, pehmeitä taateleita silputtuna
punasipulia silputtuna
munakoisoa itketettynä ja uunissa paahdettuna
persiljaa
sitruunamehua
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
pippuria
suolaa

Sekoita, anna makujen tasaantua ja syö vähän liikaa. Toista jälkimmäinen seuraavana päivänä, jos ruokaa jää.

Vielä vähän hyviä sieniä

2009-10-01T09:21:00.000+03:00

Myönnettäköön: vähän on taas lipsahtanut hunningon puolelle tämä loki. Jostain itselleni täysin tuntemattomasta syystä urheilu on lähiaikoina maistunut paremmalta kuin patojen ääressä hääräily. Niin omituiselta tuntuu, että uskon vaiheen pian menevätn ohi. Jospa sitä sitten taas vähän ahkerammaksi bloggaajaksi innostuisi.
Sitten itse asiaan.

Avoanoppi ilahdutti joitakin viikkoja sitten kassillisella kantsuja. Niin hyvää ja ystävällistä oli palvelu, jotta sienet oli valmiiksi putsattu ja pilkottu. Ja kun lisäksi kaapistä löytyi köntti pecorinoa ja sipulia ja risottoriisiä, niin sapuskahan oli jo melkein valmis ennen kuin kattila ehti lämmetä. Sen verran myös opin, että sitä spesiaaliriisiä pitäisi aina löytyä kaapista. Tähän versioon käytin nesteeksi pelkkää kasvislientä ja silti tuli hyrisyttävän hyvää. I <3 hiilarit.

Kanttarellirisotto kaapinpohjallisista

kanttarelleja
risottoriisiä (4:lle)
kasvisfondia kuumaan veteen sekoitettuna (tee liemestä vahva)
reilu loraus vaaleaa balsamicoa
köntti pecorinoa
sipuli
kynnellinen valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Laakaa näitä ohjeita varioiden. Jos jotain edellämainituista aineksista ei löydy, ei haittaa. Kasvisliemen sijaan / lisäksi voit käyttää valkoviiniä, lihalientä tai vaikkapa kermaa. Pecorinon korvaajaksi sopii esimerkiksi parmetsaano, sipuliakaan ei ole pakko panna mikäli ei halua. Yrteiksi tähän sopisi vaikkapa timjami ja miksei basilikakin. Hyödynnä siis kaappiesi perukat ja rakenna risotto.

Tuntemattoman neron krapularuoka, jota ei tartte syödä krapulassa

2009-09-04T21:30:00.000+03:00

Tämän nerokkaan herkun esitteli minulle kanssaeläjän veljen kanssaeläjä, joka taasen oli kuullut sapuskasta ystävältään, joka oli lainannut ohjeen työkaveriltaan, joka taas oli innovoinut ohjeen (tarinan mukaan) krapulaisena olemassaolevista kaapinantimista, kun ei jaksanut dagenefteriläisenä kauppaankaan lähteä. Melkein sukua julkkikselle siis.
Jos tarinan alkulähde tunnistaa itsensä, saa julistautua julkisesti neroksi. En nimittäin ihan heti keksi törmänneeni näin helppoon ja hyvään ideaan, jota kehtaa tarjota jopa vieraillekin. Et kiitti vaan sinne!

Kuvan ehdin nipinnapin napata männä viikonloppuna ennen appeen katoamista nälkäisten mouruaviin kupuihin. Syöjinä toimi allekirjoittaneen kaunista sukua velvoitettuine tukijoineen, ateriointipaikkana kaunis ja tunnelmallinen kesäpaikka Inkoon saaristossa (monia kiitoksia isännälle ja emännälle kutsusta!).

Lohi-hunaja-tuorepastaherkku

(8:lle normaalille ihmiselle tai 6:lle lahjakkaalle syöjälle)

3 pkt tuorepinaattitagliatellea
450 g kylmäsavulohta
n. 3-4 dl juoksevaa hunajaa
2 prk kevytkermiaa (ei kande lykätä mitään tuhtia tavaraa)
puskallinen salviaa (yrttejä voi vaihdella maun mukaan, tämä toimi hyvin)
reilusti mustapippuria
suolaa

Keitä pasta al dente miinukseksi suolatussa vedessä. Kumoa uunivuokiin. Levitä päälle pilkotut kalat ja revityt yrtit. Valuta vielä kermat ja hunajat. Mausta. Paista 180 asteisessa uunissa vartin verran.
Yksi syöjistä huomautti, jotta tähän voisi halutessaan lisätä jotain happoakin, esim. kuivaa valkkaria (joku hapokas riesling ois varmaan mitä mainioin). Ei huono idis. Ens kertaan sitten.

Ihminen melkein onnistuu

2009-09-01T09:36:00.000+03:00

Eivät ole helppoja ne leivonnaiset. Miten sitä aina onnistuu vähän kämmimään...? Harjoituksen puute, liika jännitys vai synnynnäinen kyvyttömyys? Sanokaapa se.

Ystävän synttäreille paakaroimieni kaakkujen reseptin lunttasin tällä(kin) kertaa Kinuskikissan blogista, josta jopa laiseni poropeukalo saa niiiiiiin tarkat ohjeet, että epäonnistuminen on erittäin epätodennäköistä (mahdollista kuitenkin). Näiden kaakkujen kohdalla hätiköin mitä ilmeisemmin kiilteen kanssa, jolloin pinnasta tuli kauniin kuulaan sijasta lumisen tunkkainen. Taisi olla limemehuliemi vielä vähän turhan lämmintä... Hups. MAku oli kuitenkin kohdallaan, eivätkä kohteliaat synttärivieraat edes kommentoineet leipomusten ulkoasua. Hyviä ihmisiä.

Reseptin löydätte täältä, omaa tuunausta oli ainoastaan mustikoiden ripottelu koristeiksi (melkoinen mielikuvitus allekirjoittaneella, eikö?).

Kanttarelli, karvarousku... Kärpässienen sentään tunnistin.

2009-08-24T21:46:00.001+03:00

Kenellä kaikilla on semmoinen työkaveri, joka vie metsään ja paikantaa kanttarellit ja päälle muutaman karvarouskun ja luovuttaa ne vielä lopuksi avuttoman osaamattomalle tyypille, joka on löytänyt koko saaliista korkeintaan yhden? Ei varmaan monella, mutta minullapa on (lälläslää). Tämä tapahtui viime viikolla Sipoossa (tai siis onkohan se nyt sitten Helsinkiä nykyään) ja kyseinen sieniretki vei lajissaan allekirjoittaneen neitsyyden. Toista reissua varten opettelen seuraavat asiat:

1. sienien tunnistaminen
2. sienien löytäminen

Sitten ollaan jo vahvoilla.

Sen kunniaksi, että olen taas menettänyt yhden vahvuuden mäenookoskaan -pelissä, osallistun myös elokuun ruokahaasteeseen. Viime tinka paras tinka, vai mitä?

Lentävä lautanen

Sipoolais-helsinkiläinen metsäsienisotku peruna-palsternakkapyreen kera

Pottu-palsternakkasurve:
n. 600 g perunaa
200 g palsternakkaa
suolaa (reilusti)

Kuori ja pilko potut ja nakat. Keitä pehmeiksi, kaada vesi veks ja muussaa komeus survimella tai haarukalla. Mausta reilulla suolalla.

Metsäsienikastike:
kanttarelleja (niin monta kuin löytyy)
muutama karvarousku
kevätsipuli varsineen
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
pieni liraus kasvisfondia

Ryöppää putsattuja rouskuja kymmenisen minuuttia. Huuhtele. Pilko ja putsaa kantsut, silppua sipuli. Paista kaikkia edellisiä oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Mausta ja kaada päälle kerma ja fondi. Kuumenna ja pistele poskeen.

NY(Ö)

2009-08-22T15:02:00.000+03:00

Juomaan ja ruokaan liittyy olennaisena osana iltaelo. Jos matkanne käy Isoon Omppuun ja mielitte katsastaa kaupungin keikkatarjontaa suosittelen tätä saittia. Vinkiksi: showtime on varsin venyvä käsite ja esitysajat saman keikan osalta tuntuivat vaihtelevat saittikohtaisesti. Osassa paikoista / illoista tarjoillaan pelkkää juomaa, osassa on mahdollista myös syöpötellä. Tarkempi tieto löytyy useimmiten ainakin tapahtumapaikkojen omilta sivuilta.

Rootsin jammailuilta Highline Ballroomissa

Jos osutte NY:n kesällä, tsekatkaahan myös Central Parkin kesälavan tarjonta. Konsertti ulkosalla, keskellä puistoa illan pimetessä on melkoinen kokemus. Euforian ovia itse ainakin kolkuttelin. Ja huom: puiston kesäkeikoilla voi maksaa ruokaa ja juomaa ainoastaan käteisellä, eikä alueelta voi välillä poistua. Varatkaa siis taaloja taskuihinne, mikäli mielitte jotain mutustaa.

Matisyahu Central Parkin kesälavalla

Mahdolliset etkoiluviinit suosittelen ostettavaksi esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani Chelsea Marketin viinikaupasta (ainakin, jos haluaa hyvää viiniä ja hyvää palvelua). Asiantunteva myyjä suositteli allekirjoittaneelle seurueineen sellaisia herkkuja, että melkein jäätiin niitä naattimaan musiikkikimaran sijaan.

Juuei. Tämä ei ollut se herkku. Näissä sattui vaan olemaan söpö etiketti.

Ja kun keikkapaikka purkaa sisuksensa kaupungin kaduille, voivat nälkäisimmät suunnata pitserian kautta pehkuihin. Ja täällä ei normaali ihminen sitten kokonaisia lättyjä ostele, pelkällä slaissilla saa nimittäin kupunsa pullolleen ihan rasvaista ja rapsakkaa kiekkoa.

Pilkullinen sika ja kiva marokkolainen

2009-08-21T10:18:00.001+03:00

Pilkullisen sian iltana kävi justiinsa sillain kuin monena muunakin: lounas venyi iltapäivään, eikä nälkä suostunut enää illalla kasvamaan täysiin mittoihinsa. (Syytän vähän hellettä.) Sika oli kuitenkin koettava, joten alkupalat joutuivat suorin tein uhrialttarille -jälkkäriä kun ei normaali ihminen voi skipata.

Sika oli tiistai-iltana täynnä, muttei mahdottoman tukossa. Eikä sitä paitsi jonottelu haittaa, jos sen voi suorittaa kulkemalla pitkin Villagen viehättäviä katuja. Pöytä vapautui melko tarkkaan arvioidusti ja ystävällinen tarjoilija johdatti meidät hälyisän pubiruokalan yläkertaan. Kuten mainittu, hyppäsimme suoraan päihin.

Oma punajuuri-nauta-annokseni (Grilled Skirt Steak with Summer Beets & Horseradish Cream $29) oli hintansa väärti, muttei kuitenkaan räjäyttänyt tajuntaa. Ehkä odotukset olivat vähän liian korkealla? Onnistuin törkkäämään haarukkani myös naapurin purilaiseen (Chargrilled Burger with Roquefort Cheese & Shoestrings $ 17), joita tunnuttiin kannettavan joka toiselle aterijoijalle. Namnam. Ei vaan tämäkään annos päässyt yllättämään.

Paikan jälkiruokalista oli melko tavallinen, mutta herkullisen kuuloinen kuitenkin. Itse poimin valikoimasta kaakkua (Walnut, Chocolate & Amaretto Cake $8), johon oli kuvauksen mukaan onnistuttu upottamaan kaikki henkkarisuokkarilempparit. Jos pääruoat eivät maukkaudestaan huolimatta räjäyttäneet tajuntaa, oli tämä annos suoranainen pettymys. Kakkupala oli mehevä, mutta aivan turhan tuhti ja tunkkainen. Jotain särmää olisin kaivannut, nyt äklö nousi jo parin haarukallisen jälkeen. Aika harvoin jätän jälkkäriä syömättä, mutta nyt niin pääsi käymään. Surku.

Valkoinen oli ranskankermaa.

Kaiken kaikkiaan pilkkupossu on ehdottomasti hintansa väärti. Ei meillä Helsingissä näin edukkaasti... Ravintola on vierailemisen arvoinen jo pelkästään hyväntuulisen hektisine ja kotoisine tunnelmineen (ahtaanpaikankammoisille en sitä kuitenkaan suosittele). Vähän kuitenkin jälkikäteen harmittelin mielikuvissani epärealistisen korkealle hilaamaani rimaa. Paikka kun olisi voinut tälläkin kerralla olla positiivinen yllätys tai iloinen löydös.

Minä siellä kuvia räpsin.

Iloinen löydös sen sijaan oli eräällä kävelyretkellä lounasnälän vienyt Cafe Mogador. Viehättävä marokkolaisravinteli oli kaikin puolin mukava kokemus: sisustus oli lämpimän rauhaisa, palvelu ystävällistä ja sapuska hyvää.

Salaattini (Herb Goat Cheese Salad – mesclun, endive, beets, pear, & walnuts $9) vei sekä kielen että nälän mennessään. Oi auvo! Juusto oli täyteläistä, suolaista ja pehmeää, punajuuret pehmeitä ja makeita. Vein maistiaisen myös naapurin nauttimasta samettisesta kikhrnesopasta: ei tosiaankaan valittamista. Pöytäseuralaisen ruokajuomaksi valitsema marokkolainen tee oli sekin lempeän rauhoittavaa. Näillä eväillä jaksoi sitten taas hyvin mielin tallustaa. Suosittelen lämpimästi!

Elossa (vähän). Ja New York on jepajepa.

2009-08-17T20:46:00.000+03:00

Juu. Pääsi blogitauko sitten vähän venähtämään (hups). Kootut selitykset: ensin olin lomalla, sitten oli niin hyvä sää, etten halunnut olla kotona tietokoneen äärellä, sitten oli vähän kiirettä töissä ja viimeiseksi laiskotti ihan kamalan paljon. Ni et tsorba.

Mutta täällä ollaan taas. Ja omat kuvatiedostot suorastaan pullistelevat postaamattomia sapuskoja. Aloittakaamme suman purkaminen New Yorkista, jossa viihdyin viikon verran heinäkuun alussa. Ensinnäkin: ihana kaupunki. Kesäinen oli toinen vierailu, muttei varmasti viimeinen. Toisekseen: illallispostauksia ei ole kamalasti luvassa, kun kävi sillain, jotta lounas venähti muun ohjelman takia niin monena päivänä niin myöhään, ettei sapuskaa sitten enää myöhänä aikana kaivannut (söin kyllä muuten oikein ahkerasti koko viikon). Tämä teksti olkoon nyt omistettu sokeriherkuille.

Jos menette New Yorkiin, käykää Brooklynin jädetehtaalla. Kävelkää Manhattanilta B.Bridgen yli, ottakaa matkalla kuvia, ihailkaa tornitalojen taivasta vasten piirtyvää ja lepuuttakaa lopulta jalkojanne laiturilla sillan kupeessa, ja antakaa samalla samettisen jäätelön sulaa suuhunne.

Jäätelöä kannattaa nauttia muutenkin, koska siitä tulee hyvälle mielelle. Alla kuvattu yksilö löytyi Central Parkin laidalta ja maistui ihan justiinsa yhtä esanssilta kuin näyttikin. Ei sillä väliä, Amerikan kuuluukin olla vähän keinotekoinen. (Huomaattehan myös mieltsin ihkun kynsilakan! Siinä maassa on pakko mennä manikyyriin.)

Kun sokerihumala aloittaa iloisen nousunsa, jatkakaa lystiä ja suunnatkaa Chelsea Marketiin (parempi överit kuin vajarit). Häpeäksi täytyy tunnustaa, että itse nautiskelin herkkutaivaassa ainoastaan silmänruokaa. Olisiko ollut helle, joka makeanhimoa laimensi...? Alla olevat kuvat CM:n taivaallisista leipomoista, joissa olisi saanut verisuonensa sekunneissa paukkumaan. Nam!

Lopuksi haluan vielä todeta, ettei islantilaisissa karkeissa ole mitään järkeä. Jos lennätte New Yorkiin via Reykjavikin, niin niitä paikallisia patukoita ei välttikseen tarvitse maistella. Paitsi jos nyt sattuu olemaan niin masokisti, että haluaa suuhunsa samanaikaisesti marsipaania, lakritsia ja suklaata.

Liila oli se pahin.

Ensi kerralla luvassa pilkullinen sika sekä mukava marokkolainen. Siihen asti: näkemiin.

Taateli-sinihomejuustolaatikko ja toinen mantere

2009-07-02T09:42:00.006+03:00

Kokkasin vähän tuhdimpaa, kuumuutta uhmaten. Tarkoituksena oli tyhjätä jääkaappia ja laakata jotain helposti muovirasiassa töihin kuljetettavaa. Tapani mukaan menin sieltä, missä aitaa ei ole ja käytin pakasteperunasuikaleita (ei saa liiaksi itseään näillä helteillä rasittaa). Valmiissa lootassa makea taateli syleili suolaista sinihomejuustoa niin kiihkeästi, että aloin vähän kehrätä. Taateleita pitäis muutenkin syödä enempi, on nimittäin ältsinmieltsin hyvää ja monipuolista: en oikein keksi, mihin ne eivät sopisi. Tai siis hernekeittoon ei välttämättä, mutta kaikkiin maailman muihin ruokiin niitä voi kyllä lisätä (olen vakuuttunut asiasta, vastaväitteitä en usko).

Ja sitten vielä toinen, varsin onnellinen asia. Allekirjoittanut kirmaa nimittäin tänään lomalaitumille ja pysyy siellä kokonaisen kuukauden. Huomenna kone vie New Yorkiin, jossa otan kokkaavien siskojen Nellen ravintelivinkeistä useamman vaarin. Ainakin tänne on vaan yksinkertaisesti pakko päästä. Toiselta mantereelta ei ole luvassa postailua (ajattelin internetlakkoilla), jälkikäteen raportoin sitten kyllä. Niin, jotta hyvää aurinkoa ja kesää ja toivottavasti myös herkullista ruokaa itse kullekin! Ketsuppila herännee heinäkuun horroksesta taas loppukuusta. Tsaude!

Taateli-sinihomejuustolaatikko

pala selleriä (oma kimpaleeni painoi varmaan jotain 200 g)
n. 600 g peruna-sipulisekoitusta pakasteesta
100 g sinihomejuustoa
200 g pehmeitä, kuivattuja taateleita
2 dl (kevyttä) ruokakermaa
reilusti mustapippuria

Pilko selleri piskuisiksi tikuiksi, viipaloi taatelit. Kaada kaikki ainekset uunivuokaan, juusto murustaen. Sekoita. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Halutessasi voit sekoittaa lootaa välillä, jotteivät nesteet valahda pohjalle pelkästään.

Helle rajoittaa ruokavaliota

2009-06-26T10:28:00.004+03:00

Jos saisin päättää, söisin näillä ilmoilla pelkkää salaattia ja mehujäätä. (Ja useimmiten saankin päättää, moderni nainen kun olen, mutta välillä pitää taipua myös asuinkumppanialfauroksen tahtoon tuhdimmasta sapuskasta.) Eniveis. Nyt syödään sitten sitä salaattia, kunnes kyllästytään. Tässä taas yksi variaatio, josta saa taatusti kumpunsa pullolleen, mutta joka ei vedä ihmispoloa ihan veteläksi auringon paahtaessa etelä-eurooppalaisesti.

Sitruksinen savulohi-pottusalaatti

reilu 1/2 kg uusia pottuja (pestyjä, ei tartte rapsuttaa)
2 kypsää avokadoa
nippu uutta sipulia varsineen
250 g lämminsavulohta
1 limen mehu
liraus sitruunamehua
muuta rouhaisu limepippuria (tai vastaavaa)

Keitä perunat suolatussa vedessä, nosta jäästymään. Silppua sipulit ja kuori ja paloittele avokadot. Kumoa kulhoon ja kaada päälle sitrusnesteet. Mausta. Paloittele lohi käsin ja lisää vihasten sekaan. Pilko potut ronskeiksi lohkoiksi ja sekoita koko komeus.

Herne-pekonipasta (pitää olla pikkasen tuhti)

2009-06-23T10:35:00.003+03:00

Onnistuin notkumaan juhannuksena valmiiden patojen äärellä, joten grillipostauksia ei ole tänä vuonna luvassa. Sen sijaan laakasin läskiä ihan kotiköökissä ja ritilälle sopimattomassa muodossa.

En noin niinko yleensä ihan hirveästi siasta välitä, mutta pieninä määrinä ja oikeiden kavereiden kanssa menee. Tämä ainakin toimi omille makunystyröilleni. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että kylläpäs on rasvaista tavaraa se possu. Että elkää vaan, hyvät ihmiset, menkö lisäilemään tähän enää mitään öljyjä, kermoja tai voinokareita. Muuten jää kitalakeen kerros ja suonet paukkuu. Niin.

Herne-pekonipasta

140 g pekonikuutioita
200 g herneitä (pakaste on ihan jeppis)
100 g juuriselleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosibbeä
2 prk luomutomaatteja
1/2 puska basilicaa
liraus sitruunamehua
loraus vaaleaa balsamicoa
1-2 tl fondia (liha tai kasvis)
reilu nokare pecorinoa
mustapippuria
sopivasti spagettia

Kaada pekonikuutiot lämmenneelle (ei kuitenkaan kuumalle) pannulle. Pyörittele ja anna läskien rasvan sulaa ja pannun yhä kuumeta. Pieni selleri ja sipulit. Lisää edelliset sian seuraksi, kun pekoni alkaa saada väriä. Kuullota.
Kaada sekaan tomaatit, fondi, balsamico ja sitruunamehu. Rouhaise perään pippuria. Hauduta huolella lempeällä lämmöllä. Pane vaikka tässä vaiheessa pastavesi tulelle ja keitä spagetit suolatussa vedessä al dente miinuksiksi.
Kaada soosiin herneet ja anna niiden lämmetä. Sekkoita sitten joukkoon spagetit ja kääntele hiukan. Revi joukkoon basilicaa ja vuole viimeistelyksi reippaasti pecorinoa. Herkuttele.

Vapaapäivä paras päivä (ja mitä enempi, sitä parempi)

2009-06-18T12:33:00.003+03:00

Kyllä:
- herkullinen ruoka
- paras seura (voi olla myös oma)
- hymy (ei se lehti)
- valoisa yö
- yhdeksän kukkaa tyynyn alla
- kesän äänet (maun mukaan koivunlehtien havinaa tai vaikkapa skata kaiuttimista)
- lempeä sauna

Ei
- pahat einekset
- riitely
- ylihumala
- itkuraivarit
- hukkuminen
- saunan muuttuminen kokoksi

Turvallista ja leppoisaa juhannusta Ketsuppilasta! Palataan kokkailuun ensi viikolla!

Salvia-herkkusieni-makaroooonilaatikko

2009-06-14T21:22:00.000+03:00

En vaan voi lakata ylistämästä ja rakastamasta makooniloodaa. Ihan tosissaan: miten joku ruoka voikin olla niin miellyttävän turvallinen ja helppo ja halpa ja loputtoman muunneltava? Täydellinen arkiruoka, joka pienillä tuuningeilla muuttuu halutessa hippasen juhlavammaksikin, jota saa kerralla tehtyä isomman satsin eväksiksi otettavaksi ja josta tykkäävät kaikki (vai voiko olla ihmistä, jolla on minkääntasoisia makrulooda-antipatioita?). Nerokas keksintö suorastaan.

Inspiraatio tähän versioon sai alkunsa salviasta, johon olen ujosti tutustunut ja vähän ihastunut kans. Kaveriksi kaadoin herkkusieniä, jotka näyttivät kaupan hyllyllä ihanan pulleilta ja onnellisilta. Hyvää tuli (vaikkakin perinteisen makaroonilaatikon voittanutta en ole vielä tavannut, kertokaa, jos joku on?).

Makarooniloota kera salvian ja sienten

1 pss proteiinipastaa
300 g herkkusieniä
puska salviaa
sipuli
3 munaa
3 dl maitoa
pippuria
loraus sitruunamehua
liraus vaaleaa balsamicoa
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pastat suolatussa vedessä melkein al denteiksi. Pilko sipuli ja sienet, pyörittele niitä pannulla oliiviöljyssä, kunnes sienistä on haihtunut enimmät nesteet. Mausta pippurilla, suolalla, balsamicolla ja sitruunamehulla. Siirrä pannu levyltä ja revi seoksen joukkoon salviat sillä lailla suurpiirteisesti. Sekoita makaroonien kera uunivuokaa. Vatkaa munat kevyesti maidon joukkoon ja mausta pippurilla, kaada neste makaroonien päälle. Paista 200 asteessa kunnes pinta saa väriä ja hyllyminen loppuu.

Salaattiasiaa ja salaatti

2009-06-12T10:54:00.000+03:00

Kesäkuun (vai olikohan se toukokuun?) Oliviassa oli artikkeli salaateista. Jutussa kerrottiin Suomen salaattikulttuurin olevan vielä vähän vajavainen, ja opastettiin lukijaa ison maailman salaatintekotermistöön. Siinä neuvottiin myös, että salaattia tehdessä kannattaisi nähdä sama vaiva kuin muussakin kokkailussa: marinoi, paahda, paista ja kokeile. Sydämessä kävi pienoinen pisto, olen nimittäin laiska tämmöisissä salaattiasioissa. Pysyn surulllinen tiukasti laatikossa sekoitan salladini aina pelkistä lempiaineksista (niillä ei vaan voi mennä päin pieleen). En muista koskaan marinoineeni mitään salaattiainesosia, osan olen tosi ostanut suoraan marinoituna, kuten aurinkokuivatut tomaatit esimerkiksi. Ajalla ja vaivalla tehty salaatti tuntuu niin vieraalta ajatukselta, että se melkein pelottaa. En oikein tiedä, mistä aloittaisin ja miten etenisin. Salaattihämmennyksen vallassa on ihminen. Haluaisin kovasti tietää, olenko normaali. Siis tekevätkö muut maailman ihmiset salaattinsa enemmän huolella ja jos, niin millä tavoin? Ja onko salaattia tehdessä mikään kiellettyä? Tarvitsen tietoa, jotta voin tuntea oloni taas hyväksi.

Laiskan (paahtamaton ja marinoimaton, mutta hirmu maukas) salaatti

2 rk eri salaatteja
pari avokadoa
iso punasipuli
100 g mozzarellaa
1 prk silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni kesäkurpitsa
mustapippuria
liraus sitruunamehua

Pilko ja sekoita. Syö paljon.

Risotto, johon panin limeä

2009-06-07T21:29:00.004+03:00

Kesä on ihan vienyt mennessään. Kotikeittiö vaihtuu turhan usein ravinteleiden köökkeihin tai sään niin salliessa puistoon kannettuihin mansikoihin ja karipekkoihin (se on karjalanpiirakka). Melkein hävettää kokkailettomuus (mutta ei ihan kuitenkaan). Jotain olen kuitenkin saanut laakattua, parsarisottoa nimittäin ainakin (serkku luki, että perserisotto ja ihmetteli, mikä metafora sekin sitten on). Olin sillä tavalla rohkea, että sujautin nesteiden sekaan sitruunamehun lisäksi myös yhden limen nesteet. Toi kivasti tujakkuutta ja taittoi samalla parmesaanin tyydyttyneitä. Mies tosin sanoi silti, että "onpa tuhtia". Hyvin näytti silti maistuvan.

Parsarisotto limellä

4 dl risottoriisiä
keltasipuli
oliiviöljyä
voita
vahvaa kasvislientä
nippu parsaa
sitruunan mehu
limen mehu
n. 100 g parmesaania
pippurian

Kuullota silputtua sipulia sekä riisejä voin ja öljyn seoksessa, älä ruskista, kun muuttuvat kuultaviksi kaada sekaan kasvislientä vähän kerrallaan. Lisää parin desin jälkeen sitruunan ja limen mehut, rouhaise perään pippuria. Keitä parsat kypsennyksen aikana semikypsiksi suolatussa vedessä ja pilko paloiksi. Kun riisi on al dente miinus (ja nestettä on jäljellä niin, että tavara on sopivan löysää), veistä sekaan juusto ja kumoa perään parsat. Anna olla vajaa minuutti. Sitten syö.

Tässä kävi niin, että kamerasta oli akku loppu, enkä ehtinyt sitä ladata, koska risotto on pikaruokaa, ja sitten piti ottaa kuva puhelimen kameralla, joka on aika surullinen ja siksi kuvistakin tuli vähän surullisia. Anteeksi.

Long time, no see: uunipotut

2009-05-21T13:26:00.000+03:00

Jopas iski nostalgia. Uuniperunoita on tullut syötyä edellisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella, korkea aika siis nyt.

Uusi vääntö (onpa tyhmä sana, mutta en keksinyt parempaa) pottuihin syntyi täytteestä, jossa yhdistyi hedelmien lihaisuus ja savukalan pehmeä suolaisuus. Tyytyväisenä pupelsin. Ehkä voisi jotain tämmöisiä valmistella juhannuksen grillisessioissa...?

Uudenmoiset uunipotut

6 isoa, jahoista perunaa
vajaa 200 g lämminsavulohta
1 iso punasipuli
2 avocadoa
2 prk kermaviiliä
1 rkl sitruunamehkaa
pippuria
suolaa

Kääri perunat folioihin ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes potut pehmenevät. Sekoita sillä välin täyte: kuutioi (kypsät!) avokadot ja sipuli. Pieni myös kalaa samalla ruotoja poikkeen nyppien. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään ja jätä jääkaappiin maustumaan. Tarjoa perunoiden kera, syö isolla lusikalla.

"Maistuu terveelliseltä", sanoi mies

2009-05-19T19:46:00.001+03:00

Niin paljon ollut juhlia, että välillä täytyy terveellistyä hiukan ja leikkiä arkea. Hyvää pitää silloinkin olla, esimerkiksi pähkinöitä, jotka ei oo koskaan pahoja. Tätä ruokaa kanssaeläjä kommentoi terveellisenmakuiseksi. Lisäsi, että siis hyvää kuitenkin (en usko, että jälkimmäinen oli pelkkää itsesuojeluvaistoa). Suunnitelmissa oli lisätä tähän sapuskaan omenaa myös, mutta unohdin hedelmät nälissäni punnituspussiin hyllynreunalle. Onneksi mikään ei oo tässä elämässä niin justiinsa. Sitä paitsi sapuska toimi ilmankin.

Tofu-selleri-pähkinähässäkkä

7 vartta selleriä paloina
1 iso sipuli
300 g (pakaste)sokeriherneitä
pari kourallista saksanpähkinöitä
1 pkt maustamatonta tofua kuutioina
1 greipin mehu
loraus vaaleaa balsamicoa
pippuria
suolaa
ripaus chilijauhetta
1 rkl hunajaa
oliiviöljyä
3 dl ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä

Kuullota sellereitä ja sipuleita oliiviöljyssä hetki. Lisää kaikki muu, paitsi älä ohraa vielä. Pyörittele, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut tuuliin. Heitä sitten sekaan ohrat ja anna kuumentua. Syö itsesi terveelliseksi, nam.

Haasteellinen mammainpäiväpiknik

2009-05-13T19:20:00.007+03:00

Ihana äitini kärrättiin viime sunnuntaina piknikille syötettäväksi ja juotettavaksi lähiomaisten toimesta. Paikaksi valittiin ahainaniinkaunis Vanhankaupunginkoski ja varusteina oli eväksien lisäksi ruutuliina sekä pullollinen kuohuvaa. Sää oli aurinkoinen, mutta haastavan tuulinen: jopa täydet skumppalasit sekä painava, kokonainen täysjyväleipä meinasivat lähteä puuskien mukaan. Vaan eipä siinä silti valittamista, kun mahansa sai täyteen ja seura oli loistavaa.

Ei sitä eväspöytää nyt tällä kertaa kauniimmaksi saanut. Liina sentään.

Ape valittiin peruspiknikehtojen mukaan, sapuskan piti olla helposti kuljetettavaa ja vaivattomasti ilman veistä suuhun kauhottavaa. Mamman makunystyröitä ei myöskään saanut unohtaa, äitienpäiväänhän kuuluu olennaisena osana onnellinen herkuttelu.

Retkieväitä laakatessani pari yksinäistä aivosolua onnistuivat törmäämään yhteen kumisevassa pääkopassani. Sillä hetkellä tajusin, että ehdin vihdoin viimein ottamaan osaa ruokahaasteeseen! Siispä reseptiä alla, haaste Pastanjauhajissa. Se on täytetty.

Feta-parsa-perunasalaatti

nippu tuoretta parsaa
n. 700 g uusia perunoita
nippu kevätsipulia
1 pkt fetaa (eikä mitään rasvattomia sitten!)
luraus oliiviöljyä
liraus vaaleaa balsamicoa
1/2 sitruunan mehu
pippuria

Pese ja keitä potut, pilko ronskeiksi paloiksi ja jätä jäähtymään. Nipsaise parsoista puiseva tynkä varresta ja kuori varret tarvittaessa (norjia ja kauniin vihreitä ei tartte). Keitä parsat nopeasti kevyesti suolatussa vedessä ja pilko kukin varsi muutamaan osaan. Kuutioi feta, silppua sipuli ja kumoa ne samaan kulhoon jäähtyneiden perunoiden ja parsaloiden kanssa. Mausta komeus. Jos käytössäsi on kannellinen kulho (Tupperin vaaralla on näpsäköitä moisia), sulje kulhon kansi ja käännä varovasti ympäri pariin kertaan. Ja pim, salaatti on valmis nautittavaksi!

Kapris-persiljalihapullat

600 g naudan luomujauhelihaa
1 prk kapriksia
puska persiljaa
1 punasipuli
2 luomumunaa
1 dl korppujauhoja
reilusti pippuria

Silppua sipuli ja persilja. Sekoita kaikki aineet huolellisesti ja jätä taikina hetkeksi seisomaan. Pyörittele pienehköiksi pulliksi (suupalan kokoinen on pique niquella hyvä) ja paista 200 asteessa, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.

Pesto-kermaviilisoosi

1 pieni prk vihreää pestoa
1 prk kermaviiliä

Sekoita aineet. Tarjoa lihapullien kera.
Toim. huom: Käytin itse tällä kertaa vähärasvaista kermaviiliä, joka ei jostain syystä millään tahtonut sekoittua peston öljyyn. Koska en ole kemistiä nähnytkään, suosittelen vaan simppelisti välttämään vähärasvaisia asioita tässä yhteydessä.

Jälkkäriksi mansikoita sekä pehmoisia mustikka-valkosuklaaleivoksia a'la Stocka

Kookos-kanasoppaa kevätklenssuun

2009-05-09T12:37:00.000+03:00

En tiä, mikä on, mutta nuhantynkä vaan jatkuu. Todistetusti en allerginen ole, enkä halua sellaista todistettavankaan. Koska en liiemmin lääkkeistä perusta, yritän kitkeä sitkeää flunssantapaista kotikonstein. Tee on hyvä ja villasukat myös. Ykkösenä parannuskeinoista on kuitenkin tujakaksi maustettu keitto, jota on maailman helpoin varioida omien mieltymysten ja ruokarajoitusten mukaan. Lusikoinnin loppuulos: nenä aukeaa ja soppaan ahdetut vitamiinit auttavat selättään tukkoisuuden aiheuttajaa vastustuskykyä parantamalla. Johan on, jossei tällä lähde! (Tosin tämän sopan laakasin muuton alla kaaoksen keskellä, eikä kyllä lähtenyt. Mutta mieli parani kuiteskin. Ihan rehellisyyden nimissä aattelin kertoa.)

Ärhäkkä kana-kookoskeitto

1 bataatti
2 pientä porkkanaa
100 g vihreitä papuja
punainen chili
suippopaprika
pieni sipuli
pala inkivääriä
1/2 tl Nomu orientalia (voi korvata vaikkapa korianterilla)
1 limen mehu
kanaliemikuutio
300 g maustamatonta kanaa suikaleina
500 g kookosmaitoa
vettä

Kuori ja silppua / pilko bataatti, sipuli, inkivääri ja porkkanat. Kumoa kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että vihaset juuri ja juuri peittyvät. Pane kiehumaan ja heitä veden kupliessa sekaan liemikuutio ja limen mehu. Pilko paprika ja chili ja lisää ne keittoon, pakastepavut voit kaataa sekaan sellaisenaan. Kun bataatti on hiukan pehmennyt visko kana keittoon ja lorauta kookomaito heti perään. Mausta ja anna kypsyä miedohkolla lämmöllä, kunnen kanaon valkoista ja vihaset tarpeeksi pehmeitä.

Taustalla ystäväni muuttolaatikko

Marinoidut sitruunamelissamansikat

2009-05-07T18:53:00.001+03:00

Palatakseni edellisiin postauksiin: vappu oli hyvän ruoan ja juoman aikaa (jännä, miten kaikki juhlapyhät tuppaavat nivoutumaan edellä mainuttujen ympärille). Asiaan: tämä on älyttömän toimiva kesäjälkkäri. Helppo, raikas ja herkullinen lienevät avainsanoja. Lisäksi makunystyröitään voi yllättää yhä uudelleen marinaadina toimivaa likööriä vaihdellen. Toimii myös piknikillä sekä grillipöydän päättäjänä. Menkää ja tehkää! Näin:

43-marinoidut mansikat

2 isoa rs tuoreita mansikoita
1/2 puskaa sitruunamelissa
43 -likööriä

Viipaloi tai puolita mansikat. Lorauttele palasten sekaan reiluhkosti likööriä ja revi joukkoon myös sitruunamelissan lehtiä. Sekoita hellästi ja anna marinoitua ainakin tunnin verran. Koristele kokonaisilla sitruunamelissan lehdillä.

Kuvaaminen oli vähän haastavaa jo... Sima?

Vappu jatkuu!

2009-05-05T08:43:00.000+03:00

Täällä ainakin. Ja siis ainoastaan ruokamuisteloiden merkeissä. Aaton ruokavieraat saivat nimittäin mahoihinsa muutakin kuin norjalaista eväkästä. Menu näytti kokonaisuudessaan tältä:

alku - artisokkarisotto
pää - vuohejuustotäytteiset lohirullat
jälki - 43-marinoidut sitruunamelissamansikat
yötyö - juustoja ja (lisää) viiniä

Viimeisestä täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, ettei postausta ole tulossa. Yöpala nautittiin nimittäin varsin hilpeissä tunnelmissa Lenininpuistossa vilttien (ja sen viinin) lämmittäminä. Mukana oli Stockan juustolaarista fiilispohjalta valikoitu kokoelma aina valkohomejuustosta kovaan ja herkulliseen vuohenmaitojuustoon, jonka nimeä en muista. Alla kuitenkin juustokuvien korvikkeeksi kuvaa Pasilan taakse laskevasta auringosta. Helsinki on kaunis.

Jälkkärimansikoihin palaan myöhemmin, mutta alkuruoan alustan nyt kuitenkin niin, että ikinä en oo ennen risottoa tehnyt. Ja samaan hengenvetoon julistan ylpeillen: elämäni eka setti onnistui likimain täydellisesti (vasta-alkajan tuuria?). Riisi oli mukavan al dente ja koko herkun koostumus oli mukavan kosteaa, muttei kuitenkaan liian vetelää. Ohjeen sovelsin jostain mukaan tarttuneen Delicardin mainosreseptilehdykkäisen sivuilta löytyneen artisokkarisoton pohjalta (tai siis lähinnä aineslistauksen poimin sieltä, tekotapa ja raaka-ainemäärät menivät fiilispohjalta sekä takaraivoon jumiutuneiden oppien perusteella).

Kermainen artisokkarisotto
(n. 6 ruokailijalle)

2 prk yrttimarinoitua artisokkaa
4 dl risottoriisiä
2 shalottisipulia
3-4 l kanalientä
nokare voita
oliiviöljyä
2 pienen sitruunan mehut
reilu 1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria

Silppua sipulit. Kuullota riisejä ja sipuleita kattilan pohjalla voi-oliiviöljyseoksessa. Lisää hetken päästä loraus kanalientä ja anna imeytyä. Älä päästä riisejä ruskettumaan. Kaada kattilaan aina uusi kanaliemiliraus, kun edellisen neste on imeytynyt riiseihin. Purista joukkoo myös sitruunamehut ja mausteet. Kun riisi on al dente-, käännä lämpö hiukan pienemmälle ja lisää kerma sekä valutetut artisokat. Pyörittele rauhaisasti, kunnes riisi kypsyy aavistuksen. Tarjoa hetimiten.

Vuohenjuusto-lohirullat kera parsan

2009-05-03T14:25:00.000+03:00

Elossa ollaan, vaikkei ois postausaktiivisuuden perusteella niin päätellä. Muutto alkaa olla ohi jpahvilaatikoiden purun ohella olen ehtinyt jo kokkaillakin (postaamatta on myös pari pöperöä vanhan asunnon viimeisiltä ajoilta). Takaisin arkeen siis! Tai oikestaan juhlaan, sillä alla ensi hätään vappuvieraille aattona tarjottu pääruoka. Reseptin nappasin Glorian Ruoka ja Viini -aviisista (2/08). Määriä muuntelin vierasmäärän ja vieraiden vatsojen oletetun vetoisuun mukaan. Oheen askartelin vielä vihreän salaatin tuhdin täytekalan raikastukseksi. Hyvää tuli (ainakin omasta mielestäni, eikä kukaan muukaan valittanut ääneen).

Lohirullat vuohenjuusto-timjami-kinkkutäytteellä kera parsan
(n. 6 ruokailijalle)

1,3 kg lohifileetä
300 g vuohentuorejuustoa
1 pkt ilmakuivattua kinkkua
1/2 puskaa tuoretta timjamia
suolaa
pippuria
2 nippua parsaa
balsamicosiirappia

Suolaa ja pippuroi lohifilee. Leikkaa poikittaissuunnassa 7-8 viipaleeseen. Silppua kinkku ja timjami ja sekoita molemmat hakkeet vuohentuorejuustoon. Lusikoi kunkin kalaviipaleen päähän reilu nokare täytettä ja kääri viipaleet rullalle kääretorttutyyliin. Sulje rullat liotetuilla grillitikuilla. Paista lohia uunivuoassa 175 asteessa noin puoli tuntia.
Keitä oheen parsat: nipsaise kunkin tangon alaosasta puiseva osa irti, kuori kevyesti ja keita muutama minuutti suolatussa vedessä. Huomio, että parsat jatkavat kypsymistä senkin jälkeen, kun nappaat ne turvaan kiehuvasta vedestä.

Oheissalaatti pinjoilla ja herneillä ryyditettynä

1 pss pinjansiemeniä
n. 300 g (pakaste)herneitä
puska rucolaa
erilaisia salaatteja maun mukaan
vaaleaa balsamicoa
pippuria

Anna herneiden sulaa ja paahda pinjat sillä välin kevyesti. Revi salaatit paahdettujen ja sulaneiden sekaan, mausta pippurilla ja balsamicolla.

Ruuhkaisa elämä, vähän piirakkaa silti

2009-04-13T19:18:00.005+03:00

Kiirettä on pitänyt. Muuttoa pukkaa kohtapian, ja työ- ja muut velvoitteet ovat vaatineet veronsa. Kokkailut ovat jääneet vähälle, kun ruokailuon taphtunut lähiaikoina useimmiten ravinteleissa sekä sukulaisten pöydissä. Mukavaa sekin, mutta vähän jo polttelee päästä vääntämään omia keitoksia. Ehkäpä parin viikon päästä vähän helpottaa...

Sen verran kuitenkin pääsiäisvapaiden aikana kerkesin, että annoin HS:n kuukausiliitteen inspiroida ja pyöräytin helpon tuliaispiirakan vanhemmille vietäväksi. Noudatin Sjögrenin reseptiä suht' orjallisesti, ainoastaan voitaikinan vaihdoin lehtitaikinaan (lienee aika lailla se ja sama?). Tortun seuraksi sekoitin kirpakan vadelmanmelbantyyppisen. Raikas kastike toimikin loistavasti tymäkän aprikoosipiiraan seurana, suosittelen kokeilemaan samaa!

Vivi-Ann Sjögrenin aprikoosipiiras

1 pkt lehti- tai voitaikinaa
500 g kuivattuja, pehmeitä aprikooseja
1/2 dl sokeria
2 dl (rasvatonta) rahkaa
1 dl kuohukermaa
2 munaa

Kauli piiras vähän piirakkavuokaa isommaksi lätyksi, painele lätty öljyttyyn vuokaan niin, että taikina tulee hiukan reunoilta yli. Asettele aprikoosit taikinan päälle. Sekoita rahka, kerma, munat ja sokeri ja kaada seos aprikoosien päälle. Käännä ylimääräiset reunat täytteen päälle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes taikina saa hiukan väriä ja täyte hyytyy.

Kirpakka vadelmasoosi

400 g pakastevadelmia
1/2 limen mehu
muutama tl sokeria

Anna vattujen sulaa ja muussaa ne haarukalla. Purista sekaan limen mehu ja ripottele perään sokeria maun mukaan. Tarjoa piirakan lisäkkeenä.

Aamarihaaste

2009-03-28T13:01:00.005+02:00

Peruspöperön Virpi heitti jokin aikaa sitten Ketsuppilaan aamupalahaasteen. Pakkohan siihen oli tarttua, vaikka en perussaamattomana (nojoo, todenmukaisempi sana lienee kiireinen) ihmisenä kovin sähäkkä ollutkaan. Parempi kuitenkin myöhään, eikö...?

Haasteen speksit ovat seuraavat:

kerro tyypillisestä aamupalastasi

lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa

voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne...

haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

En ole tippaakaan aamuihminen. Tai ainakin arkiaamut ovat mielestäni suoraan sanottuna perseestä (etenkin pimeinä vuodenaikoina = melkein vuoden ympäri). Koska heräämisen jälkeinen aika on allekirjoittaneelle pelkkää selviytymistä sekunnista seuraavaan, en millään pysty kokoamaan itseäni aamupalakokkailuun. Syönkin aamupalani tyypillisesti vasta töissä saatuani silmäni edes vähän auki. Samalla, kun kauhon apetta napaan, puran meililaatikon ja yritän organisoida päivän hommat päässäni (arkisin kuuluu tehdä montaa asiaa samaa aikaa, muuten ei oo ansainnut viikonloppuja).

Aamupalani on (melkein) aina jotain lusikoitava ja helposti nieltävää. En yksinkertaisesti jaksa / viitsi syödä mitään liian pureskeltavaa, koska kapasiteettini ei sellaiseen monimutkaisuuteen aamuisin veny. Lusikoitava sapuska vaihtelee kausittain, arkisin se on kuitenkin useimmiten kaurapuuroa tai rahka-ananassotkua. Kyytipoikana toimii iso lasi vettä ja kuppi tummapaahtoista, mustaa kahvia.

Viikonloppuisin elämä on aamusta iltaan miljoona kertaa ma-pe-akselia helpompaa. On aivan järjettömän ihanaa antaa pään ja kropan herätä omaan tahtiinsa ja loikoa sängyssä laiskana pitkälle aamupäivään. Aamupalatraditioni viikonloppuaamujen osalta onkin sovitettu edellämainittuun.

Syömme viikonloppuisin aamupalan kanssaeläjän kera useimmiten sängyssä. Herkut kasataan yöpöydille ja nautiskellaan Hesarin sivujen kahistessa. Se, joka on pirteämpi (tai parempi ihminen muuten vaan) nousee laakaamaan tarjottimenpäälliset.

Myös viikonloppuaamarit vaihtelevat kausittain: on mannapuuro-mehukeittokausia, muro-mansikkahillokausia, paahtoleipäkausia ja hedelmäsalaattikausia. Välillä surautellaan smoothieta, toisinaan paistetaan munia papujen kera. Tällä hetkellä itselläni on menossa mysli-maustamaton jugu -kausi, kuvausaamuna sekoitin herkun sekaan myös kourallisen auringonkukansiemeniä.

Aamupalan kanssa on saatava hyvää kaffetta. Kahden hengen kuumat kupilliset syntyvät näppärästi pressopannun avulla (jos poroja eksyy vähän sekaan, tulee kahvista vaan parempaa). Viikonloppuisin kahvi kaadetaan erityisiin viikonloppumukeihin (kuvassa), joihin emme arkisin kajoa. Pikkujuttu, joka lisää viikonloppuaamujen erityisyyden tunnetta.

(Tässon siis kahden ihmisen eväkset, ihan näin isoon en yksinäni pysty.)

Siinäpä se omalta osaltani. Postausta kirjoittaessani aloin pohtia, voiko muroja (siis maissihiutaleita) tehdä itse? Onko joku koklannut ja jos, niin miten (ja miten meni)?

Aamupala-asioista avautumaan haastan Korianterin Liinan, Nellen Siskojen köökistä sekä Uneliaan Annan. Kiitos ja anteeksi.

Tuorehernari. Ah!

2009-03-25T09:37:00.000+02:00

Erimoisiin tuorehernariresepteihin on ollut kohtuullisen vaikea olla törmäämättä viimeisen vuoden, puolentoista aikana. Herneiden ylimpänä fanina en trendistä valita, jostain syystä en ole kuitenkaan tätä ennen tajunnut moista soppaa laittaa. Viime viikolla into iski kuitenkin jo aamusta, joten töistä kotiuduttuani panin kokaten. Ihanan helppoa ja herkullista oli tämä -ja yllättävän täyttävää myös. Ei varppina vika kerta.

Hernesosekeitto kera mintun

400 g pakasteherneitä
vettä
sipuli
oliiviöljyä
pippuria
1 puska silputtua minttua
1 (kana)liemikuutio
1 prk (kevyt)ruokakermaa
100 g maustamatonta(kevyt)tuorejuustoa

Kumoa jäiset herneer kattilaan ja kaada päälle vettä sen verran, eetä vedenpinta jää vihreiden alle. Kuumenna kiehuvaksi. Kuutioi sipuli ja kuullota tilkassa oliiviöljyä (älä ruskista!). Heitä kuullotetut kattilaan kanaliemikuution kera, ripauta perään pippuria. Anna kiehua kymmenisen minuuttia, viskaa yrttisilppu kattilaan ja aja seos soseeksi. Kaada soseutuksen aikana joukkoon juusto ja kerma. Kuumenna tarvittaessa soseutuksen jälkeen.

Kuva ei kerro todellisuudesta sanaakaan, oikeasti tämä oli keväisen vihreää ja kermaisen pehmeää, nam.

Hyvää mahalle: ohra-tofu-kasvispaistos

2009-03-23T19:42:00.000+02:00

Ikinä en oo ennen ohraa veivannut (paitsi puuroon), nyt meni sitten neitsyys tässäkin asiassa. Innoittajana oli Jokapäiväisen leivän ohrattoylistys, jonka ohella lähtökohtana oli kokata jotain terveellistä, nopsaa ja edes vähän värikästä. Hyvä arkiruoka tämä, tai ainakin itse olin oikein tyytyväinen.

Ohra-tofu-kasvispaistos sekä peri-kermissoosi

2,5 dl ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan kypsennettyinä
1 punainen paprika kuutioina
1 punasipuli ohuina lohkoina
1 pkt marinoitua tofua kuutioina (ahkerat voivat marinoida itse)
1 rs tuoreita herkkusieniä ronskisi paloiteltuina
1 puska persiljaa silputtuna
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

1 prk (kevyt)kermaviiliä
1 tl Nomun peri-periä (voi korvata esim. caynnellä ja valkosibbellä)
ripaus sokeria

Sekoita ensin soosi maustumaan. Mausta kermaviili ja nostele lusikalla sekaisin. Pane purkki jääkkäriin vetäytymään.

Kuumenna pannu ja pyörittele siinä ensin paprikaa ja sibbeä. Lisää kotvan kuluttua sienet ja tofu. Anna sienten hiukan sihistä ja kaadat loput aineet sekaan paitsi persiljaa ei vielä kande. Kuumenna sapuska kunnolla ja lisää sitten vika (siis pyllyheinä, hihihihihi). Tarjoa kermaviilikastin kera.

Ravintolakokemus, jonka olisi voinut jättää väliin

2009-03-16T20:07:00.003+02:00

Tämmöisiä tekstejä on inha kirjoittaa. Ei halua olla ilkeä, mutta kun ei pahemmin voi hyvääkään sanoa. Sitä paitsi en soisi muiden tuhlaavan elämästään yli kolmea tuntia odotteluun, säätöön ja keskinkertaiseen sapuskaan...

Viime lauantain piti huipentua mukavaan ravinteliruokailuun vanhojen ystävien kera. Kohteeksi valittiin summan mutikassa vastauusittu Vespa Helsingin keskustassa. Koko seurueella kun oli paikasta hyviä kokemuksia remppaa edeltäneeltä ajalta. Eivät saaneet jatkoa. Ne hyvät kokemukset nimittäin.

Ruokailimme Vespan kellarissa, Trattoriassa. Palvelu oli alusta asti hidasta. Vettä ei tuotu viinin kanssa automaattisesti, vaan sitä piti erikseen pyytää. Ja kun vesipullo viimein tuotiin, saatiin lasit täyttää itse.

Alkupaloissa kesti reilusti yli puoli tuntia. Kaksi seurueesta valitsi antipasto-pöydän, joka oli alkuillasta vielä hyvä. Yhdelle tuotiin etanat, toiselle brucshettat. Edelliset olivat maukkaat, jälkimmäiset kuulemma kuivia.

Pääruokien tulo kesti kolmisen varttia. Tässä vaiheessa täytyy myös mainita, ettei paikka ole kasvissyöjän unelma -vegevaihtoedot olivat pitsa tai pinaattilasagne (jälkimmäinen yläkerran listalta ja siis Trattorian listan ulkopuolelta). Oma pääruokani, meribassi voi-valkoviinisoosissa, herätti hilpeyttä koko seurueessa. Ulkonäkö kun oli lainattu suoraan huoltoasemalta: kalafileen ja riisiläjän kylkeen oli lykätty parsa- ja kukkakaalin nuput sekä puoliksi leikattu kirsikkatomaatti. Persilja vaan puuttui.
Kala oli niin kuivakkaa, ettei edes lautasen ääriä myöten lainehtinut kastike riittänyt sitä kosteuttamaan. Risotto oli ok, ei kuitenkaan tajuntaa räjäyttävää. Yllättäen juuri kaalikukkaset olivat annoksen parhaat osat... Kympin annoksena ruoka olisi ollut ookoo, yli kahdenkympin sapuskalta olisi voinut odottaa enempi.
Kaksi seurueesta söi carbonaraa, joka oli kuulemma maistuvaa. Kasvissyöjän sapuska, pinaattilasagne, muistutti kovasti einestä.

Tyhjentyneet juomalasit eivät herättäneet tarjoilijoiden huomiota. Asiakkaan tehtävä oli yrittää herättää tarjoilijan huomio saadakseen kuppinsa täytettyä. Meitä "palveli" illan aikana kolme eri tarjoilijaa.

Jälkiruoat tilatessamme ennakoimme mahdollista pitkää odotusta ja pyysimme samalla laskun. Yksi seurueesta tilasi jälkiruoan sijaan kermalikööriä. Kermalikööri tuotiin melkein heti, jälkiruokia saimme (taas) odottaa. Kun puoli tuntia oli kulunut, kysyimme jälkkäreidemme perään (tässä vaiheessa kermaliköörilasi oli tyhjä). Välinpitämättömän oloinen tarjoilija sanoi tiedustelevansa tilannetta keittiöstä. Kun oli kulunut kymmenisen minuuttia, pysäytimme tarjoilijan uudestaan ja sanoimme ottavamme jälkiruokien sijaan mieluummin laskun. Tarjoilija lähti ja palasi parin minuutin kuluttua jälkiruokien kera. Neiti kertoi, että "nämä nyt olivat valmiina ja että talo tarjoaisi". Myönnyimme ja pyysimme laskua kolmatta kertaa. Makeat olivat ok, etenkin tiramisu oli mehevää.

Ei varmaan tule yllätyksenä, ettei laskua kuulunut. Pyysimme sitä neljännen kerran ja odotimme taas. Kohta tarjoilija tuli kynän ja paperin kanssa kysymään, mitä olimme syöneet ja juoneet. Ensimmäinen tarjoilijamme oli kuulemma lähtenyt kotiin sairastamaan.
Jos kokemus olisi ollut tähän asti miellyttävä, ei tilanne olisi ehkä ollut niin tragikoominen, mutta tässä vaiheessa en ihan oikeasti tiennyt, pitäisikö itkeä tai nauraa... Luettelimme sapuskojamme ja sanoimme, että haluaisimme ihan oikeasti jo lähteä. Tästä tarjoilija ilmeisesti hermostui (?) ja ilmoitti pyytävänsä kollegansa paikalle. Muutaman hetken kuluttua toinen tarjoilija saapuikin paikalla huomattavasti asiallisemmin käyttäytyen. Hän kertoi, että talo tarjoaisi ruoat, mutta viineistä hänen pitäisi laskuttaa.
Laskua odottaessamme vieruspöydästä kyseltiin, mikä meillä oli mennyt pieleen. He itse olivat olleet ravintolassa jo kaksi tuntia ja syöneet vasta alkupalat (jotka olivat itse hakeneet antipasto-pöydästä). Kärsivällistä porukkaa, sano...

Lopuksi täytyy vielä kertoa, että viimeisen tunnin aikana vesikannua ei täytetty eikä laseissamme ollut muutakaan juomaa. Viereisiä, tyhjentyneitä pöytiä ei siivottu, eikä tarjoilija käynyt kertaakaan kysymässä ruoan maistuvuutta.

Se, että ravintola tarjosi ruoat, ei lopulta pelastanut mitään. Paha mieli oli jo. Leppoisaksi tarkoitettiin se ilta, mutta toisin kävi. Vapaa-aikaa on rajoitettu määrä, eikä sitä tosiaan haluaisi tuhlata jankkaamiseen ja odotteluun. Ainakaan minä en halua.

Kaapintyhjennyspaprikat

2009-03-14T13:09:00.000+02:00

Riisi ja pasta ovat semmoisia pirulaisia, että niitä tulee aina keitettyä vahingossa vähän liikaa kastikkeen määrään nähden. Täytyy tunnustaa, että liian usein jämähiilarit unohtuvat muovirasioihin jääkaapin perälle ja päätyvät sieltä jossain vaiheessa roskiin. Ehkä typerintä ikinä antaa ruoan haaskautua, mutta minkäs teet, epätäydekäs on ihminen. Kuitenkin männä viikolla, kun kuulin yksinäisten ylijäämäriisien vienon huudon jääkkärin perukoilta, päätin ottaa uuden kasvuaskeleen kohti perimmäistä marttautta ja kunnollisuutta. Kipaisin kauppaan, myllersin kuivakaappia ja päästin sisäisen improkokkini valloilleen.

Feta-pinaattipaprikat

3 punaista paprikaa
300 g pakastepinaattia
1 pieni chili
1 iso valkosibben kynsi
n. 1 dl keitettyä riisiä
200 g (kevyt)fetaa
n. 1 dl tummaa soijarouhetta
reilusti mustapippuria
ripaus kanelia

Halkaise pestyt paprikat pitkittäissuunnassa ja siivoa niiden sisustat. Silppua chili ja valkosipuli, ja sekoita silpun joukkoon hiukan sulanut (/sulatettu) pinaatti, riisi, mausteet ja soijarouhe. Soijarouhetta ei taritse erikseen turvottaa, sillä se imee kypsennyksen aikana kosteutta täytteistä ja paprikoista. Murenna lopuksi seoksen joukkoon feta ja jaa mössö paprikanpuolikkaiden täytteeksi. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes täyte ja paprikan reunat saavat väriä. Herkuttele (her, her).

Henkisesti keski-ikäinen tekee lasagnea ilman pastaa. Tavallaan.

2009-03-10T20:05:00.005+02:00

Sillä lailla olen keski-ikäiseksi mennyt, että jaksan innostua erinäisistä bonuskorteista ja niiden kylkiäisinä tulevista kanta-asiakaslehdistä. Tavallaan noloa, mutta oikeastaan ei. Toiset tykkää äideistä, toiset tyttäristä -jotkut mukajournalistisista mainoslehdistä.
Tämän alkuavautumisen jälkeen päästäänkin sitten varsinaiseen asiaan. Nimittäin. S-ryhmän kantislehden, Yhteishyvän välissä tuleva ruokaliite on ältsinmieltsin hyvä arkiruokaopus. Sivuille listatut ruoat ovat nopeita, simppeleitä sekä maukkaan oloisia. Aina vähän inspiroituu ihminen.
Maaliskuisesta sapuskaläpyskästä tajuntaani porautui ensimmäisenä välimeren munakoisorullat. Ohjeesta innostuneena kipaisin ruokakauppaan, mutta laiskistuin matkalla takaisin. Kunnianhimoinen askarteluhetkisuunnitelma supistui asioiden pinoamiseksi uunivuokaan eikä aineksillakaan ollut loppujen lopuksi mitään tekemistä alkuperäisessä reseptissä mainittujen kanssa. (Ei kai se ole niin justiinsa.) Hyvä kuitenkin tuli ja maha oli onnelllinen.

Musange eli lasagne munakoisosta

2 keskikokoista munakoisoa
1 prk kuorittuja tomaatteja
1 rs tuoreita herkkusieniä
2 kynttä valkosipulia
1 punasipuli
kourallinen kalamata-oliiveja
1 pkt (kevyt)mozzarellaa
loraus tummaa balsamicoa
luraus öljyä (itse käytin jämiä aur.kuivattujen tomaattien purkin pohjalta)
reilusti mustapippuria

Viipaloi munakoisot pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Ripottele viipaleille reilusti suolaa ja jätä hikoilemaan. Pilko koisojen levätessä herkkusienet ja sipulit. Pyöräytä molempia pikaisesti pannulla ja kaada päälle tomaatit. Mausta pippurilla ja balsamicolla. Pyyhi koisojen pinnalta ylimääräinen suola. Pinoa uunivuokaan vuorotellen viipaleita ja soosia. Levitä päällimmäiseksi kerrokseksi viipaloitua mozzarellaa. Paista komeutta 200 asteessa, kunnes juusto kullertuu ja munakoisot pehmenevät helposti lähestyttäviksi. Tarjoa esimerkiksi tuoreen leivän kera.

Mukavuudenhaluisen lime-pinjansiemenpiiras

2009-03-01T20:50:00.004+02:00

Nobelin ansaitsisi se ihminen, joka tajusi valmistaikinoita pakastealtaisiin kärrätä. Allekirjoittaneen ainakin tekee onnelliseksi se, ettei tarvitse jauhojen kanssa kiireessä sotkea, samalla karsiutuu iso osa epäonnistumisen pelosta. Pohjan ollessa varma ja puolivalmis, voi ihminen keskittää kaiken tarmonsa ja luovuutensa täytteisiin (ja tietty syömiseen).

Tällä kertaa kumosin pakastemurotaikinalle kaikkea sellaista, mikä nälkäiselle kaupan hyllyiltä huuteli. Improksihan se siis toisin sanoen mänt. Ja täytyy kehaista, että luovuuden lopputulema ei jättänyt kylmäksi: pehmeää, makoisaa ja mielenkiintoista. Ainoan pienoisen miinuksen antaisin löysähköksi jääneestä koostumuksesta. Täyte valui vähän liikoja huolellisesta jäähdytyksestä huolimati. Olisikohan kenties toinen muna pitänyt homman kasassa...? Kertokaahan, jos kokeilette ja löydätte totuuden.

Vaniljainen lime-pinjansiemenpiirakka

1 pkt pakastemurotaikinaa
2 prk (kevyt)vaniljatuorejuustoa
1 prk (kevyt)creme fraichea
1 muna
2 rkl lime curdia
1 pss pinjansiemeniä

Taputtele pehmentynyt taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Levitä pohjan päälle lime curd. Sekoita keskenään tuorejuusto, creme fraiche ja muna. Levitä seos curdin päälle ja ripottele pinnalle pinjansiemenet. Paista 200 asteessa, kunnes taikina reunoilta kullertaa ja täyte osoittaa hyytymisen merkkejä. Jäähdytä hyvin ennen tarjoilua.

Pullat, mutta ei laskiaiseen liittyen

2009-02-22T20:53:00.001+02:00

Nyt on kyllä sillä viisiin harvinainen tilanne, jotta keittiössämme on kokattu lihaa peräti kahdesti kuluvan kuun aikana (!). Hetkittäisiä himoja syytän, mutta niiden syytä voin vain pohtia. Proteiinista ei pitäisi olla puutetta, eikä rasvasta myöskään. Lisäksi olen noin niinkuin muutenkin alkanut suhtautua lihaan pienellä inholla. Ja silti sitä sitten aika ajoin hinkuu- Kummallinen on ihmismieli.

Tällä kertaa läskinkaipuu sai alkunsa lainassa olleesta Sikke Sumarin kokkausopuksesta. Siskoni nimittäin ylisti kirjasta löytyvän maailman parhaimpien lihapullien ohje (s. 73, Lihapullat napolilaisittain). Uteliaisuus herää vähemmästäkin, siispä kipaisin kauppaan. Lähiputiikki yllätti kuitenkin taas puutteellisella valikoimallaa, pinja loisti poissaolollaan. Sävelllykseksi meni siis taas. Ja kun luovuus pääsi irti, lähti se myös käsistä, ja ohjeet olivatkin sitten lopulta varsin epäidenttisiä. Ei silti, maistuivat omat bullat sen verran mehevän makoisilta, ettei sooloilu harmittanut pätkääkään. Päättäkää itse, kumpaa ohjetta noudatatte. Molempi parempi (kuulemma).

Sikke Sumarin napolilaiset

2 siipaletta vaaleaa leipää
tilkka vettä
600 g jauhelihaa
nippu sileälehtistä persiljaa silputtuna
2 munaa
120 g raastettuaa parmesaania
1 hienonnettu valkosibben kynsi
suolaa & pippuria
100 g rusinoita ja pinjansiemeniä
vehnäjauhoja
auringonkukkaöljyä

Liota leipä vedessä pehmeäksi. Sekoita liha, leipä, persilja, munat, juusto, valkosibbe, suola ja pippuri. Lisää rusinat ja pinjat. Tee tässä välissä kastike ja puuteroi pullat sen valmistuttua jauhoilla. Paista pullat pannulla öljyssä.

Tomaattisoosi pullille

1 silputtu sipuli
oliiviöljyä
2 tlk italialaisia tölkkitomaatteja
50 g tomaatttisosetta
suolaa
pippuria

Kuullota sipuli öljyssä, lisää loput aineet ja keitä 15-20 min. Kumoa pullat kastikkeeseen ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia.

Ketsuppilan taatelilihikset

500 g paistijauhelihaa
2 munaa
2 dl korppujauhoja
puska silputtua persiljaa
kourallinen kuivattuja, pienittyjä taateleita
2 rkl vihreää pestoa
suolaa
pippuria

Sekoita kaikki aineet yhteen ja jätä taikina hengaamaan. Pyörittele vartn kuluttua palloiksi ja paista uunin keskitasossa, 200 asteessa vartin verran tai kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.

Boltsien tomaattisoosi

370 g chili-tomaattimurskaa
500 g tavallista tomaattimurskaa
2 valkosipulin kynttä murskattuinaja pienittyinä
1 silputtu sipuli
loraus tummaa balsamicoa
hyppysellinen basilikaa (kuivattua tai revittyä tuoretta)
suolaa
oliiviöljyä

Kuullota sipuleita öljyssä. Kaada päälle muut aineet, paitsi basilika. Hauduta vähintään parikymmentä minuuttia. Lisää lopuksi joukkoon basilika ja pullat ja pidä pannu vielä hetken aikaa lämpimänä. Herkuttele kera spagetin.

Paholainen tuli Pippurimyllystä

2009-02-18T20:23:00.000+02:00

Bongasin Pippurimyllystä taannoin mielenkiintoisen pastasoosin, paholaisen pastaksi sitä siellä tituleerattiin. Uteliaisuus heräsi, ja nälkä siinä ohessa, joten kävin kauhan varteen.

Muuntelin reseptiä rohkeasti mieleni mukaan. Protskut varmistin tofulla, jota en erikseen marinoinut. Sen verran mielenvikainen olen, että soijajuusto maistuu minulle sellaisenaan. Ja koska olen laiska (tai siis mukavuudenhaluksihan sitä kutsutaan), en käyttänyt tuoretta mangolaista, vaan oikaisin reteästi Piltillä. Ratkaisu vei varmasti sapuskalta terää, enkä lässykähkön maun vuoksi lisännyt soosiin sokeria laisinkaan. Uhoajakin olen, joten ripautin sekaan vielä ekstrachiliä. Sitä paitsi tarjosin kastin riisin, enkä suinkaan pastan kaverin. Niin, että mitäs siihen sanotte?! Minä sanon, jotta maistuvaa (näinkin).

Paholainen lepää riisipedillä

2 kynttä valkosibbeä
1 keltasipuli
1 tuore chili
1 pkt marinoimatonta tofua
2 prk (250 g) lasten mangososetta
1 prk kuorittuja tomaatteja
200 g maissia pakkasesta
200 g kookosmaitoa
1 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1/2 tl chilijauhetta
1 tl pippuria
kourallinen tuoretta basilikaa
(oheen keitettyä riisiä)

Kuori ja silppua sipulit ja pieni chili. Kuullota öljyssä pannulla. Kumoa päälle tomaatit, mangososeet, sitruunamehu, kuutioitu tofu ja mausteet. Hauduta hetki. Lisää maissit myös. Pidä pannu lämpimänä muutama minuutti ennen kookosmaidon kaatamista. Kruunaa viime hetkellä silputulla, tuoreella basilikalla ja tarjoa keitetyn riisin kera.

Kala. Liha. Kasvis. Kylläinen ihminen.

2009-02-15T19:05:00.001+02:00

Maito on kallistunut. Leipä on kallistunut. Lohi on halpaa (raakaöljy on halventunut myös, mutta sitä ei kannata syödä). Tämä väkinäinen alustus johtaa meidät kalan äärelle, jonka päällä makaa sika(a). Sain nimittäin vihdoin viimein kokeiltua kiitollisena vastaanottamaani lahjussinappia. Ja oih ja voih, kyllä se maistuikin herkulta, vaikkakin olin ounastellut viikunan ilmoittelevan itsestään isommin. Punaista lihaa laitan mahaani harvoin, kun en siitä kovinkaan välitä, mutta kalan päällä senapin kera käpristynyt kinkku sai kyllä laiseni semivegetaristinkin hyrisemään tyytyväisyydestä.

Sinappinen parmanlohi

700 g lohta
1 pkt ilmakuivattua kinkkua (ei välttikseen tartte olla parmaa)
2 rkl hyvää sinappia

Pane lohi uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Kuorruta liha sinapilla ja peittele komeus kinkkuviipaleilla. Paista 200 asteessa, kunnes kala on kypsää.

Päärynä-sipulilisäke

4 shalottisibbea
4 päärynää
vaaleaa balsamiviinietikkaa
oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Kuori ja pilko sipulit ja päärynät. Kuulota ne öljyssä pannulla kypsiksi. Älä ruskista. Lorauta päälle etikka ja mausta. Pyörittele vielä hetki ja anna makujen tasaantua. Tarjoa kalan kaverina.

Helppoa ja helpompaa koskenlaskua (koska ihmisen pitää saada myös onnistua)

2009-02-06T18:21:00.000+02:00

Leipominen on nyt pannassaa. Ja pysyy siellä, noh, ainakin viikon. Sitten pitää nimittäin taas viritellä kestityksiä (voi kyllä olla, että ostan vaan tosi paljon popkornia). Tarvitsin joka tapauksessa tähän väliin kipeästi onnistumisen kokemuksia, jotta voisin tuntea olevani kelvollinen ja kokonainen ihminen. Siispä tein, mitä täytyi: keittoa.

Jääkaappini perukoilla huuteli sulatejuusto, jonka elämä oli jo ehtoopuolella. Äiti ja isä opettivat, että ei saa haaskata, niinpä yksinäiselle meijerituotteellekin piti keksiä käyttökohde. Mielikuvituksettomin ja nopein päähän pälkähtänyt ajatus oli kasvissosekeitto ja sen jälkeen lopetinkin sitten ajattelemisen. En ole kovin suuri Koskenlaskija-fani, joten liian ärhäkän aromin välttämiseksi jaoin juuston kahteen soppaan. Ensimmäinen näistä sopii esimerkiksi lauantaisen päiväkävelyn jälkeen tuoreiden sämpylöiden kera nautittavaksi, jälkimmäinen taas on sopivan haastava maanantaisapuska.

Palsternakka-sulatejuustosoppa

500 g palsternakkaa
500 g perunaa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
pippuria
vettä

Kuori ja paloittele nakka, sipuli ja potut. Heitä koko kasa kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Pane levy kuumaksi. Veden kupliessa heitä sekaan kuutio ja rouhaise perään pippuria. Keitä kattilan sisältö pehmeäksi ja kaada ainakin mukillinen nestettä eri kippoon. Soseuta komeus sauvalla ja sulata juusto kuuman ruoan sekaan. Lisää eriteltyä keitinlientä soppaan, kunnes lopputulos on mieltymystesi mukainen. Tarjoa tuoreen leivän kera.

Kahden kaalin Koskenlaskijakeitto

1 pss (450 g) pakasteparsakaalia
2 pss (yht. 500 g) pakastekukkakaalia
1/2 pss (100 g) pakastepurjoviipaleita
1/2 pkt voimakasta Koskenlaskijaa (tahi muuta vastaavaa)
1 kasvisliemikuutio
pippuria
vettä

Kumoa jäiset vihaset kattilaan ja kaada päälle vettä. Nesteen ei tarvitse peittää kaaleja. Kiehauta ja lisää kuutio sekä mausteet. Vähennä nestettä, kuten edellisessä ohjeessa. Lisää juusto ja haluamasi määrä keitinlientä. Syö ja vajoa sen jälkeen sohvalle.

Elämä on sarja epäonnistumisia (ja niissä rypemistä)

2009-02-04T18:29:00.006+02:00

Ihan tosissaan. Mikä nyt on? Tuksua riivaa Iltalöpön mukaan demonit, mua vissiin jonkin sortin paha karma (ei sillä, että noin muuten haluiaisin lööppineitokaiseen tulla rinnastetuksi). Ei nimittäin leivonta suju sitten millään. Ensin menee kakut päin pieleen ja nyt sitten vielä tortutkin. En ala. Jos kyseessä olisi kertailmiö, syyttäisin reseptejä, mutta en edes kehtaa.

Uusin, pieleen mennyt paakaussessio sai alkunsa kaupungin tunnetuimman tavaratalon reseptilistalta. Epäilyttävää ohjeessa oli mielestäni sekä rasvan runsas määrä, että kerman lisääminen taikinaan (kuuluuko sitäkin muka olla...?). Luotin kuitenkin lähteeseen ja aloin vatkata munaa ja sulattaa voita. Taikinasta tuli löysähkö, mutta ajattelin sen sitten uunissa jämäköityvän. Ja niinhän se tavallaan jämäköityikin, mutta irtosi kuitenkin vuoista epämääräisenä höttönä ja useassa eri osassa. Meinasi, kuulkaas, tulla itku (taas).

Tälläkin kertaa tilanteen pelasti luova & älykäs ihminen (asuinkumppani voi tässä kohtaa yrittää olla ylpistymättä liikoja). Tyyppi ehdotti, että taputtelisin hötön pieniin kaffekuppeihin ja koristelisin sitten normitorttujen tapaan. Ja katso: kohta tarjolla oli näpsäköitä, lusikoitavia herkkuja (Runebergin torttu 2.0). Maistui vähän liian rasvalta omaan makuuni, mutta muuten ihan oikealta.

Mutta vaikka loppu meni hyvin, ei kaikki kuitenkaan ollut hyvin. En nimittäin vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan...? Noudatin ohjetta orjallisesti niin ainesosien määrissä, niiden lisäysjärjestyksessä kuin paistoajoissakin (paitsi, että käytin kostutukseen punssin asemesta Amarettoa). Keksiikö joku, vai onko tyytyminen karma-selitykseen?

Vaniljavaahto, armaani

2009-01-30T09:01:00.000+02:00

Tätä varioin kyllä loputtomiin. Siunattu se ihminen, joka vaahtoutuvan kevytvaniljakastikkeen keksi.

Banaani-kaneli-vaniljani

1 prk vaahtoutuvaa, kevyttä vaniljakastiketta
1 iso banaani
kanelia

Vaahdota vaniljakastike ja paloittele banaani. Kaada vaahtoa kupin pohjalle, lisää päälle banskuviipaleita ja ripottele pinnalle kanelia. Toista kierros ja lusikoi itsesi onnelliseksi.

(Vege)juhlatarjottavia ja 2in1-kakku

2009-01-25T21:38:00.000+02:00

Muutamia viikkoja sitten, joulukiireiden pahimmassa paineessa, sain ilokseni järjestää valmistujaisjuhlat. Tarjottavien kriteerit määrittyivät pitkälti kokin laiskuuden sekä vieraiden suurehkon määrän mukaan. Lisäksi kasvissyöjien iso edustus johti siihen, ettei kekkeripöydästä löytynyt mitään sellaista, jolla olisi joskus ollut silmät.

Suolapaloina tarjosin Apinaruokalasta napattua, taivaallista fenkoli-päärynäsalaattia sekä palttoonappeja joiden päälle väkersin piparjuurilevitteen (johon olin muuten varsin tyytyväinen). Oheen paistoin vielä simppeleitä lehtitaikinaruutuja, joiden idean alkuperäistä lähdettä en muista sitten millään. Olivat maailman helpoimpia ja nopsimpia ne. Sit paitsi loputtoman varioitavia myös.

Helpoimmat rasvapalat

2 pkt lehtitaikinaa
1 prk punaista pestoa
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
1 prk vihreää pestoa
1 tanko vuohenjuustoa

Leikkaa lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan. Levitä toisen taikinapaketin neliöille punaista pestoa ja silputtua tomskua, ja toiselle vihreää pestoa vuohenjuustomurusten kera. Paista 225 asteessa, kunnes neliöt kullertuvat.

Piparjuurilevite

2 prk (kevyt)ranskankermaa
reilu pala piparjuurta
1 iso punasipuli
1/2 rk persiljaa
(suolaa)

Kuori ja raasta piparjuuri. Silppua sipuli ja persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään ja ripauta joukkoon tarvittaessa suolaa. Tarjoa palttoonappien kera.

Vieraiden makeannälän suunnittelin tyrehdyttäväni kahdella samettisella valkosuklaa-karpalokaakulla. Kävin kuitenkin niin, että liivatteet leikkasivat reseptin vikassa vaiheessa kiinni. Ihana asia. Lopputulos oli... Noh. Katsokaa itse.

Tässä vaiheessa kello oli siis muutama tunti ennen juhlia, eikä ajatus kokonaan uusien kaakkujen paakaamisesta houkuttanut pätkääkään. Kokkareleivoksia en edes harkinnut tarjoavani ja pelkkien kaupan kakkujen kattaminen pöytään tuntui jotenkin älyttömän mälsältä. Mitäs siinä sitten. Otin pienet kiukut, jonka jälkeen soitin isosiskolle (koska isosiskot ovat niin viisaita olentoja). Sisko keksikin mainion idean. "Aja koko sotku tasaiseksi. Ei sulla mitään hävittävää ole." Mitään hävittävää ei tosiaankaan ollut, joten kaavin kakkuraakileet kulhoon (pohjineen) ja surautin kaiken yhtenäiseksi massaksi. Rivakka sekoitus sai aikaan sen, että vaahdot lässähtivät ja kahden kakun ainekset mahtuivat lopulta yhteen vuokaan. En tässä vaiheessa viitsinyt enää askarrella erillisiä keksipohjia, vaan hyydytin mössön ihan sellaisenaan. Lopuksi kuorrutin kakun vielä pakastekarpaloilla ja karpalomehuliivatekiilteellä. Aikaansaannos oli paljon parempi kuin odotin, vaikkakin todella tuhti. Oheen armas äitini osti vielä marketin valmiskakun tarjoamuksia täydentämään.

(Pahoittelut säälittävistä kuvista. Melkein unohtui koko kameroiminen ja sitten piti olla pikainen. Huolimaton olin myös.)

Nälkä oikoo kokkauksia

2009-01-17T14:50:00.004+02:00

Tulipa taas todidtettua edellinen. Tarkoituksena oli antaa kanantissien kypsentyä uunin lempeässä lämmössä sitruunaviipalepeitteen alla, mutta toisin kävi. On nimittäin niin, että uunin lämpeäminen kestää ihan liian kauan (ainakin, jos verensokeri keikkuu jo laittoman alhaalla). Ja sitä paitsi uunikypsennys vaatii turhan paljon aikaa (tai ainakin odottavan aika saattaa tuntua pitkältä). Nälkää seuraa allekirjoittaneen tapauksessa melkoinen kiukku, siispä suuntasin kokkauksineni oikopolulle kotirauhan säilyttämiseksi ja panin pannun kuumenemaan. Hyvä tuli näinkin, vaikkaki laakaaminen oli suunniteltua sotkuisempaa. Kyllä.

Sitruunatissit, jugukasti ja kik-omenalisäke

4 tissiä
sitruuna
suolaa
(öljyä paistamiseen)

3 dl maustamatonta jugua
1 tl Nomu orientalia

3 omenaa
4 vartta selleriä
2 prk kikherneitä
suolaa

Suolaa tissit. Viipaloi sitruuna ohuiksi ja levitä siipaleet lihan päälle. Annan marinoitua niin kauan kuin maltat. Paista pannulla tai uunissa sitruunoineen kypsiksi. Jos käytät pannua, varo, etteivät sitruunat pääse palamaan. Kaavi sitruunamössö pois ennen tarjoamista.
Mausta jugu orientalilla ja valuta turhat nesteet esimerkiksi suodatinpussin avulla.
Kuori ja kuutioi omenat. Pilko sellerit. Sekoita edelliset kikherneiden kera ja suolaa.
Tarjoa helahoidon ohessa makeaa chilisoosia.

Oma koti kultainen!

2009-01-13T19:32:00.001+02:00

On se. Matkustaminen on kivaa, mutta niin on kotiinpaluukin. Oma suihku, oma sänky, omat roinat. Niiden keskellä ihmisen on hyvä.

Ja se matka sujui mukavasti myös. Kaikki ne asiat, joita menin etsimään, löytyivät: kuuma aurinko, huojuvat palmut ja elämä ilman kiirettä. Oi autuus! Ruokarakastajallekin Malesialla oli rutkasti tarjottavaaa. Vaikkei maa mikään kulinaristin mekka olekaan, niin maistelijan taivas kuitenkin. Matkaoppaat mainostavat paikkaa kulttuurien sulatusuunina ja sitä se tosiaan onkin. Kun pinta-alaltaan Suomen kokoista valtiota asuttavat niin tamilit, malaijit, kiinalaiset, oseaanian eläjät kuin thaimaalaiset, näkyy se myös väistämättä sapuskakulttuurissakin. Kadut pursuavat erimoisia herkkukojuja ja ravintoloita on pystytetty vieriviereen. Ja paikkojen tarjonta on tasan yhtän heterogeenistä kuin väestörakennekin. Kaiken huipuksi ruoka on naurettavan halpaa (jos ei välttämättä halua aterioida Four Seasonin hotlaravintelissa).

Eurolla saa jo mainiot sapuskat, kahdella mahdottoman ähkyn. Eihän siinä voinut sitten itseään pidätellä ja jatkoinkin ensimmäisen viikon ajan joulusta alkanutta ylensyömistä. (Niin paljon maisteltavaa, niin vähän aikaa. ) Maitohappobakteerien turvin kiskottiin herkkuja katukeittiöistä, minkä ehdittiin. Tilattiin, ja sen jälkeen ihmeteltiin, mitä tuli tilattua. Kunnes..

Reissun puolivälin tienoilla maiskuteltiin menemään kohtalokasta egg massalaa, joka johti ärhäkkään ruokamyrkytykseen ja sitä kautta paikalliseen lasaretiin vapisemaan tiputukseen. Ei kuulkaas kovinkaan paljoa naurattanut. Siinä sitä sitten länkkäri nöyrtyi ennakkoluulottomuuskeulimisen seurauksena. Ja kun olo vihdoin viimein parani, oli taudin mukana kadonnut myös maisteluhalu. Loppureissun ajan mutustettiin sitten Pitsamajan vegelättyjä ja Subin lihattomia sämpylöitä. Vähän saattoi välillä hävettää, mutta vatsan tahtoa oli noudatettava.

(Kuvan paikka ei liity ikäviin tapahtumiin)

Edellisen episodin vuoksi en nyt kamalasti ala paikallisia delikatesseja tässä esittelemään (ällöttää aika paljon vieläkin). Sen sijaan omistan tämän postauksen lentokoneruokailulle (silläkin uhalla, että saan kaikki maailman vihat niskaani aihevalinnan vuoksi).
Olen aina ollut viehättynyt siitä kaikesta askartelusta, mikä ilmassa ateriointiin liittyy. Ne pikkuiset paketit ja pussukat ja se herttainen järjestelmällisyys, mitä pitää noudattaa saadakseen vatsansa täyteen. Siinä on jotain niin kovin nukkekotimaista ja onneliannelimaista, etten voi muuta kuin taantua ja herkistyä kerta toisensa jälkeen. (Ja haluan tässä kohtaa ihan tietoisesti unohtaa kaikki lentopetroolipäästöt ja niiden pikkupakettien jälkeensä jättämät roskavuoret. Saahan sitä hetken olla huolehtimatta?) Koko näpertelystä tulee semmoinen harha, että leikkisi muka teekutsuja niiden pienten posliini(tai muovi-)astioiden äärellä. "Tää kaatis nyt niinko sille teetä." Tekee hyvää vakavalle aikuiselle.

Tämän reissun yhteydessä lensin reissun ensimmäistä kertaa Arabiemiraattien omalla lentoyhtiöllä ja olin varsin vaikuttunut. Palvelu pelasi turistiluokassakin siihen malliin, että pientä suomalaista ihan hirvitti. Emot kantoivat jatkuvasti apetta janoisille ja nälkäisille, lisää sai tietty tilaamalla (jos muka mitenkään jaksoi). Ja se, mikä eniten mieltä lämmitti, oli turistiluokan oma ruokalista. Köyhäkin sai valita kolmesta vaihtoehdosta, mitä pääruokaa mieluiten mahaansa mättäisi. En edes uskaltanut ajatella, mitä siellä rikkaiden puolella tapahtui (niillä oli varmaan oma Michelin-kokki).
Alla nyt siis tarkempaa dokumentaatiota elämyksistä kymppitonnissa.

Ensimmäisellä lennolla valitsin vatsani turvokkeeksi täytettyä kanaa lisukkeineen. Kana oli mehevää ja kastike ihanan kanelisen mausteista. Makeahko punakaalimuhennos täydensi kokonaisuuden. Pisteenä iin päälle tarjottiin herkullista hedelmämoussekakkua, joka vei raikkaudellaan ja samettisuudellaan kielen mennessään. (Olen oikeasti syönyt paaaaljon parempiakin appeita, mutta omassa kategoriassaan tämä satsi vei kyllä ehdottoman ykkössijan.)

Kakkoslento ei ihan yltänyt ykköslennon asettamaan rimaan, mutta Finskin peruspöperöt ylitettiin tälläkin kertaa kevyesti. Pääruoaksi valitsin lammastaginea, joka oli hiukan kuivahko, mutta muuten oikein onnistunut toteutus. Makeaa ja sopivan mausteista. Mureaa ja mielenkiintoista. Alkuruoaksi tarjottu raaka kala jäi varotoimenpiteenä syömättä, mutta jälkiruoka korvasi menetyksen helposti. Tiramisua kaakku ei kyllä muistuttanut, mutta muuten maistuvaa suklaatorttua kylläkin. Paakelsin pohimmaiseksi kerrokseksi oli jätetty kirpakka sitrussiipale, joka tasapainotti mukavasti jälkkärin muuten raskaahkoa olemusta. Nam.

Lopuksi haluan vielä luovuttaa käyttöönne lystikkään ja erittäin koukuttavan ajantappolinkin, olkaapa hyvät.

Kiitos ja anteeksi.

Ketsuppila tiedottaa

2008-12-25T12:27:00.003+02:00

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että söin taas liikaa. Mahaan sattuu vieläkin eilinen (mutta jostain kumman syystä tekee silti mieli raahautua uudestaan mamman höyryävien herkkupatojen ääreen). Ja tiedättekö, mitä muuta? Noh. Tätä joulumahaa lähdetään aikaisin aamulla sulattelemaan Malesian rannoille (ei muuten harmita yhtään). Siispä Ketsuppilakin hiljenee likimain kolmeksi viikoksi. Tauon jälkeen on luvassa paitsi Malesian makuelämyksiä, myös joulukiireiden takia postaamatta jääneitä yritelmiä (mm. 2 in 1 -kakku, suolaisia napoja sekä sitruunalla kuorrutettua lintua kikhernesalaatin kera).

Kiitoksia siis kuluneesta vuodesta, armaat lukijat. Ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan. Tai oikeastaan: Terima kasih & selamat tingal (kemana pergi bas ini...?)!

Nyt kun keventää, saa jouluna läskeillä

2008-12-17T19:12:00.000+02:00

Näin käy itsepetos. Viikkoa ennen piparibakkanaaleja aloitetaan salaattisosekeitto-kuuri, joka viimeistään aattoa edeltävänä päivänä päättyy suklaarasioiden avaamiseen ja joulutorttujen nakerteluun. Ja sitä lystiä voikin sitten jatkaa ainakin loppiaiseen asti (tai kunnes napit pingahtelevat paidasta pitkin seiniä). Sitten on hyvä ihmisen olla temppelissään.
(Todellisuudessa aloitin yhden naisen suklaafestit jo eilen. Päätin kuitenkin käydä joulukonvehtien kimppuun vasta, kun aika on pyhä. Sitä ennen mässäilyä ei lasketa oikeaksi mässäilyksi. Eihän? Ei, ei.)

Punainen (ja terveellinen) linssikeitto

n. 3 dl punaisia linssejä
5 porkkanaa
500 g tomaattimurskaa
1 prk (400 g) kookosmaitoa
n. 5 dl vettä
ripaus garam masalaa,
juustokuminaa,
korianteria ja
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat. Heitä porkkanat linssien ja tomaattimurskan kanssa kattilaan ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Heitä sekaan kookosmaito ja mausteet, lisää tarvittaessa vettä. Keitä, kunnes porkkanat ja linssit ovat pehmeitä. Aja sauvalla samettiseksi soseeksi.

Ketsuppilan mielikuvitustesti

2008-12-14T22:09:00.002+02:00

Ja se testihän on semmoinen, että tehdään pupellettavaa ja syödään se ennen kuvaamista ja sitten surkutellaan, että miksei muistanut ikuistaa, kun niin hyvääkin oli. Ja sitten tullaan pokkana bloggaamaan ja neuvomaan ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan se ruoan visuaalisessa hahmottamisessa pelkän simppelin reseptin perusteella. Niin, että olkaa hyvät vaan.

Valmiit piiraat eivät näyttäneet tältä

Savulohi-fenkolipiiraat

1 ptk valmista ruistaikinaa (Myllyn Parhaalla aineskin on)
1 fenkolin. 150 g lämminsavulohta
n. 2 dl emmental-raastetta
5 munaa
tilkka maitoa
suolaa
pippuria
(rasvaa vuokien voiteluun)

Laske muffinivuokasi kolot ja jaa taikina yhtä moneen osaan. Voitele vuoan kolot kevyesti ja taputtele ja litistele takinat koloihin. Silppua fenkoli ja pieni kala ja täytä niillä taikinoitetut vuoat. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito, pippuri ja suola. Kaada seos täytteiden päälle. Kuorruta komeudet juustoraasteella ja paista 225 asteessa, kunnes juusto on kauniin kullertava.

Ihmiselle, jolla ei ole mitään

2008-12-12T16:47:00.000+02:00

Se on kyllä maailman kamalin hetki, kun pidättelemätön herkkunälkä iskee, eikä kaapeissa ole karkin karkkia tahi jäden jädeä. Monet kiukut olen niinä hetkinä vetänyt (kanssaeläjä voinee todistaa). Kun viimeksi raivo uhkasi nousta hyökyaallon tavoin, onnistuin viime hetkellä käyttämään järkeäni. Ei, en kävellyt korttelin ympäri tai natustanut porkkanaa, koska ne keinot eivät ihan oikeasti makeanhimoon auta, vaikka jotkin kyseenalaiset tahot niin väittävät. Sen sijaan tarkistin kuiva- ja jääkaapin sisällöt ja päädyin pyöräyttämään tyydytyksen tarpeeseeni ihan omin käsin. Ohjeen lunttasin Kinuskikissalta, reseptiin tein olosuhteiden vaatimat muutokset. On taas hyvä olla ihmisen.

Rommi-kaurakarkit

3 dl kaurahiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g margariinia
kourallinen mantelirouhetta
loraus rommi(aromi)a

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan kuutioitu rasva. Lorauta lopuksi joukkoon rommi(esanssi) ja pyörittele palluroiksi. Jäähdytä tai syö heti.

Epätovoinen tervehdyttämisyritys

2008-12-11T18:33:00.004+02:00

Juu. Ei ihan kauden tyypillisintä sapuskaa, mutta tälle (kuten aina kaikelle muullekin) on olemassa hyvä selitys. Kävi nimittäin niin, että joku mystinen pöpö raivasi toissapäivänä tiensä elimistööni. Pirulainen sai aikaan sahaavan kuumeen, houreisen pään ja voimattoman elimistön. Kivat. En noin niinkuin lähtökohtaisesti tykkää lääkkeistä (tai siis niiden syömisestä). Niinpä koitin tälläkin kertaa hakea apua olooni ravinnosta (koska ravinnon syömisestä tykkään): mietin, mitkä kaikki rehut on nimetty akkainlehdissä hyvää tekeviksi ja tein niistä sitten salaatin. Oli kyllä herkkua ja mahan sai pullolleen, mutta se bakteeripirulainen jyllää kropassa edelleen. Taistelu jatkuu...

Terveellisin salaatti maailmassa

1 rk romaine-salaattia
1 rk jääsalaattia
1 rs miniluumutomaatteja
1 pss retiisejä
2 pientä punasipulia
2 avokadoa
2 vartta selleriä
kourallinen auringonkukansiemeniä
1 pkt kotijuustoa

Silppua ja sekoita. Nam.

Korruptiokede, joka bataattia syleili

2008-12-09T20:39:00.000+02:00

Ensinnäkin. Josta pääsemmekin aasinsillan kautta viikonloppuna vääntämääni laatikkosapuskaan, jota valmistui niin runsaasti, että sitä syödään varmaan vielä loppiaisena. Vaan väliäkös sillä, kun hyvää tul.

Haarukoidessa suuta hyväili ensimmäisenä bataatin lempeä makeus. Samaan aikaan nenään nousi savuinen, grillikastikemainen tuoksu, joka hiipi kohta kielellekin. Jälkimmäinen oli lähtöisin yhdestä edellisessä avautumisessani mainitsemistani puteleista. Tulipa siis kokeiltua. Possulle soosi olisi kesägrillissä hyvä ja ystävällinen, vaikka toimihan se bataatinkin kera. Sen verta tuju aromi kuitenkin, etten herkimmille raaka-aineille suosittelisi. Jyräisi nimittäin nopeasti alleen.

Savuinen soija-bataattilaatikko

n. 1,5 kg bataattia
1 keltasipuli
2 munaa
200 g (kevyt)fetaa
5 dl tummaa soijarouhetta
500 g paseerattua tomaattia
3-4dl vettä
3 rkl cayenne-savukedea (tahi grillisoosia)
1 rkl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
suolaa
öljyä

Kuori ja paloittele bataatit sekä sipuli. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi ja soseuta.
Lorauta öljyä kuumalle pannulle ja heitä päälle soijarouhe. Pyörittele hetki ja lisää sitten paseerattu tomaatti. Kaada joukkoon vettä pienissä erissä, niin että rouhe pääsee turpoamaan. Mausta ketsupilla sekä paprika- ja chilijauheella.
Riko hiukan jäähtyneen bataattisoseen sekaan munat ja sekoita nopeasti ja huolellisesti. Kaada puolet soseesta uunivuoan pohjalle ja kuorruta kerros soijasoosilla. Ripottele vuokaan seuraavaksi feta ja peitä komeus lopulla bataatilla. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Näin annostellaan ruokaa.

Korruptiolahja on iloinen asia

2008-12-08T20:41:00.001+02:00

Viime kuussa koin melkoisen (iloisen) yllätyksen, kun sähköpostilaatikkooni oli kolahtanut viesti mausteverkkokauppa Poppamiehestä. Ilmoittivat lähettävänsä mielellään kannustus(korruptio)paketin bloggailukokkailun innoittajaksi, jos vaan panen kotiosoitteeni paluupostiin. Ja enhän minä moisiin ehdotelmiin eitä intä. Vastasin viestiin, jotta kiitosvaankovasti ja jäin uteliaisuudella odottamaan kustin polkemia.

Odotus palkittiin pikaisesti, kun jo muutaman päivän kuluttua sain Itellalta rakkauskirjeen. Pinkaisin siltä seisomalta postiin hakemaan lahjuksiani. Pieni ja painava paketti sisälsi kiitettävät määrät mausteaarteita: mainioita Nomun mausteseoksia, makuina savuinen peri-peri ja raikas oriental, ylellisen kuuloista viikuna-valkoviinisinappia, savuista cayenne-ketsuppia sekä purkillisen puljun omaa vampyyrisuolaa.

Peri-peri-Nomua ehdin jo sujauttaan kanan kylkeen, jonka taas sujautin tortillataskuun. Herkkua oli (en kuitenkaan aikaansaannosta polkkaa, kun en muistanut kuvata, enkä myöskään kirjoittaa ylös, mitä kaikkea lättyihin loppujen lopuksi tuli sujautettua). Kanssaeläjäkin ehti jo ylistää näiden kauniisiin purnukkoihin piilotettujen mausteseosten helppoautta ja monikäyttöisyyttä. Aika vaikea mennä näillä päin pieltä.
Viikunasenappia olen jo kaavaillut käyttäväni tiettyyn kalkkuna-ateriaan, kunhan vain saisin suunnitelman kiireiltäni toteutettua. Savukepsuppia taasen ehdin jo erääseen vuokaruokaan sujauttaa, siitä lisää huomenissa...
Vielä täytyisi keksiä käyttöä vampyyrisuolalle. Mitään lohkopottuja mielikuvituksellisempaa ei ole päähäni vielä juolahtanut, joten ideoita otetaan inspiraatiota odotellessa vastaan.

Niin, jotta kiitosniiaus sinne Poppamiekkosen suuntaan. Näistä lahjuksista on iloa toviksi! :)

Tule, tule hyvä kakku

2008-12-01T18:53:00.000+02:00

Ja tulihan siitä. Vaikka en olisi ikinä uskonut. Silläkin uhalla, että toistan (tai kolmannestan) itseäni, totean tässä ja nyt olevani surkea leipuri. Tiedän, ettei kyse ole mistään synnynnäisestä vajaustilasta, vaan ennemminkin harjoituksen puutteesta. Ja juuri tästä syystä olen lähiaikoina pyrkinyt korjaamaan tilanteen tarttumalla härkää sarvista ja kuorruttamalla keittiömme vähintäänkin satunnaisesti vehnäjauholla ja tomusokerilla. Vakaa päätös on se, että mikrossa hiiltyneet suklaansulatusyritelmät ja matkanvarrella marengiksi muuttuneet kääretorttuväsäykset ovat historiaa.

Viime viikonloppuna haparoiva leipuri sisälläni joutui todelliseen tulikokeeseen, kun sain tehtäväkseni paakaroida armaiden kummityttärieni synttärikaakut. Kakut syntyivät lopulta puhtaasti Kinuskikissan blogin ansiosta ja lopputulokseen olivat tyytyväisiä niin kekkerivieraat kuin kokkaajakin. (Itse sankarit eivät päässeet marsipaaniunelmaa vielä maistamaan, mutta ei kai sen niin väliä. Ehtii sitä sokeriin addiktoitua myöhemminkin.)

Kakkujen pohjana toimi viiden munan sokerikaakut. Tässä kohtaa tein ohjeistukseen pienen muutoksen, ja käytin jauhona pelkkää erikoisvehnää. Ja ihan vain siksi, koska en tajunnut perunajauhoa ostaa. Hyvin kohosi daijuilusta huolimatta.

Kostutin kakut ananastuoremehulla ja levitin mehun perään lemon curdia. Kahden kakun yhteensä neljään välikköön tein ihanan kuohkeaa ja raikasta sitrusmössöä, Kinuskikissan ohjeen mukaan tietenkin. Panin omaan satsiini kolmasosan vähemmän sokeria, kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin. Toimi. Ja mielestäni suun olisi saanut makiaksi vieläkin vähemmällä (makuasioita, väittävät). Täytettyjen kakkujen muotovirheet tasoitin sokerikreemillä ja kaulin komeuksien päälle marsipaanipinnan.

Analysoidessani suoritustani näin jälkikäteen, nimeän ehdottomasti haastavimmaksi työosuudeksi kakkujen leikkaamisen levyiksi. Miten sen muka kukaan osaa tehdä silpomatta pohjaparkaa epämääräisiksi riekaleiksi...? Ei ymmärrä. En myöskään ymmärrä sitä, miten joku ehtii väkerryksiä leipomaan useammin kuin kerran elämässään. Itse sain ainakin kulutettua puuhaan aikaa lähemmäs parin, kolmen työpäivän verran (ainakin jos otetaan suunnittelu- ja stressaamisvaihe huomioon). Kiteytettynä: hämmentävä ja työläs, mutta palkitseva projekti, johon en luultavasti ihan heti pysty tarttua uudestaan. Toipumista vaatii vähempikin.

Ensinnäkin haluan kiittää Maria

2008-11-30T19:10:00.004+02:00

Kurpitsanmoskan Maria siis. Sain nimittäin kukkasen, jonka saaminen tuntuu yhtä hyvältä, kuin onnistunut täytekakku (jälkimmäisestä lisempää myöhemmin). Nöyrin kiitos. Sait, Mari, tämän polkkaajan naaman vääntymään hymyyn puoleksi päiväksi.
(Ja tähän perään pitää vielä todeta, että jos ette ole vielä Kurpitsamoskaan tutustuneet, niin sinne heti, hopihopi! Sivukaupalla herkukkaita kasvisreseptilöitä niin arkeen kuin juhlaankin.)

Koska I love your blog -tunnustus tuntui niin kovin mukavalta, levitän nyt sitten iloa itsekin.
Luen vähintään miljardeja (siis ihan vähintään) ruokablogeja enempi tai vähempi säännöllisesti. Jotkin pysyvät suosikkeina vuodenajoista, kuun kierroista ja nousuvesistä huolimatta, toiset vaipuvat aina välillä (syystä tai toisesta) hetkeksi unholaan löytyäkseen jonkin ajan kuluttua uudestaan. Alla nyt siis lista kokkilokeista, jotka tällä hetkellä ovat keskimääräistä enempi seurannassa.

Monkeyfood
Blogi, joka suuresti innoitti aloittamaan omani. Vallaton ja energinen.

Peppermint
Ihanan oivaltavia ja terveellisiä herkkusia. Vastaus mitätänäänsyötäisiin-kysymyksiin.

Polkkapossu
Holtiton. Riemukas. Kyllä.

Bella Vanilla
Taivaallisia ruokia. Syötävän kauniita kuvia. Tunnelmaltaan Strömsö (ja pelkästään hyvässä).

Sillä sipuli
Monipuolinen ja selkeä. Tekee lukijalle nälän. (Nam.)

Pastanjauhantaa
Kotimaisten ruokablogien äiti ja isä. Peruskivi. Muna ja kana samaan aikaan. Tietänette, mitä tarkoitan.

Kinuskikissa
Tämän lokin avulla tumpelokin oppii leipomaan. Tiedän kokemuksesta. ;)

Tuunasalaatti ja tuunattu uuniomeletti

2008-11-25T10:32:00.000+02:00

Juujuu. Tiedetään, sanaa tuunata ei sais enää käyttää. Mutta käytinpä siltikin. Vaikka näin marraskuun loppumisen kunniaksi. Maailman kamalimman kuun häntäpään häämöttämistä juhlin myös kanssaeläjän kera seuraavien appeiden voimalla. Tonnikala sukelsi salaattikulhoon kolmen eri sipulin kera ja taannoin tekemäni uuniomeletti sai uuden, keveämmän olomuodon kolmeprossaisen fetajuuston ansiosta. Hyvin uppos, molempiparempi ja maha täynnä.

Kolmen sipulin tonnikalasalaatti

2 rk jääsalaattia
2 punaista suippopaprikaa
n. 300 g hillosipuleita
1 iso punasipuli
n. 80 g paahdettua sipulia
2 avokadoa
2 prk vaaleaa tonnaria vedessä
(pippuria)

Silppua ja sekoita, rouhaise perään pippuria. Pistele poskeen suuhusi sopivan salaatinkastikkeen kera (ja tässä välissä on pakko mainostaa, noloakylläehkä vähän, Hesburgerin kevyttä talonkastiketta, joka on ihanan tuju ja sinappinen ja makea samaan aikaan ja jota saa ostettua ihan ruokakaupasta ja jota monesti ostankin, kun olen niin laiska, etten jaksa omia sekoitella).

Feta-basilikauuniomeletti

8 luomumunaa
1/2 puskaa basilikaa
n. 40 g pinjansiemeniä
200 g fetaa (3 %)
pippuria
rasvaa vuoan voiteluun

Riko munien rakenne ja vatkaa kevyesti. Revi joukkoon basilika ja rouhaise päälle reippaasti mustaa pippuria (suolatakin saa, jos haluaa). Voitele piirakkavuoka ja kuorruta sen pohja fetakuutioilla. Kaada päälle munaseos ja ripottele pinnalle pinjat. Paista 175 asteessa puolisen tuntia, kunnes munakas on hyytynyt ja kauniin kullertunut.

(Tältä näyttää todellisuus ekan lautasellisen jälkeen.)

Kikkailu jatkuu

2008-11-20T20:24:00.000+02:00

Niin. Kuten sanottu, kik taipuu moneen, myös pihveiksi. Tähän asti olen aina survonut herneet rouheaksi mössöksi haarukalla, mutta tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan sauvasekoittimen ihmeellistä voimaa ja tehoa (taisin joskus Peppermintin blogista bongata moisen toimintamallin). Lopputulos oli monin verroin löysempi, kuin haarukoitu versio (siis se taikina), mutta myös rutkasti vaivattomampi ja nopsempi. Ja valmis piffelö oli uunin hellässä syleilyssä muuttunut juuri sellaiseksi kuin pitääkin: kauniin kiinteäksi ja pyöreän pähkinäiseksi. Kurkkaa vaikka kuvasta (ja laakaa sitten itse).

Pähkinäiset kasvismurekepiffit

2 prk (800 g) kikherneitä
1 pss (80 g) hasselpähkinärouhetta
1 chili
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa

Silppua chili. Aja kaikki aineet mössöksi sauvasekoittimella. Nostele seos kasoiksi leivinpaperilla silatulle uuninpellille ja taputtele pihvin muotoon. Paista 200 asteessa puolisen tuntia ja anna valmiiden piffien jähmettyä hetki. Tarjoa esimerkiksi riisin ja makean chilikastin kera.

Laihdutusjälkkäriä (muka) (jos siis liikaa syö)

2008-11-18T17:29:00.002+02:00

Nythän on taas se aika vuodesta, kun ihminen lohduttaa itseään kaiket illat monenmoisilla herkuilla keskellä pimeää ja kylmää ja kiirettä. Tai niin minä olen ainakin varsin ansiokkaasti tehnyt. Kovin mukavaa puuhaa moinen onkin, mutta pidemmän päälle varsin tuhoisaa vaattehien saumoille. Kaikenmaailman suklaafesteille ja muille bakkanaaleille pitääkin keksiä välillä korvikkeitä, jottei nyt ihan muodottomaksi pääse pimu paisumaan. Seuraavan söin, kun edelliskertana onnistuin jättämään jädepaketin kaupan hyllylle uutta uhria odottamaan.

Kevyempi mustikka-vaniljarahka

1 prk (2,5 dl) vähärasvaista, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 prk rasvatonta maitorahkaa
200 g mustikoita pakkasesta
makeutusta maun mukaan

Vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon rahkat ja marjat ja makeuta suuta hiveleväksi. Koristele esim. mantelilastuilla.

Määki, Kili ja Kali - Haasteruokaa iskälle

2008-11-16T20:37:00.000+02:00

Viime sunnuntaina vierailin vieraassa köökissä kokkaamassa. Taisiis. Ei voi kyllä vieraasta puhua, mutta uskaltauduin kuitenkin ulos omasta keittiöstäni. Osoite oli lapsuudenkoti ja sapuskan laakaamisen tavoite isin mahan täyttäminen ja mielen hyventäminen. Ja jotta osuisin mahdollisimman moneen kärpäseen, päätin kantaa tämän herkun myötä myös korteni Melukylän emännöimään marraskuun ruokahaasteen korkeaan kekoon.

Reseptin löysin jostain mystisestä paikasta olohuoneemme lehtikasaan päätyneestä Kodin kuvalehdestä (21.8.2008). Muuntelin ohjetta hiukan olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi reseptissä vinkatut määkin lapa tai etuselkä vaihtuivat sisäpaistiin, koska kauppa ei luullista lihaa laisinkaan tarjonnut. Lisäksi alkuperäisen aviisin mukaan lammaspalat ja kaalisilppu menevät raakoina pataan kypsymään, mutta eihän mistään niin isoa atiaa löydy! Siispä sekä kaalit, että lampaat esikeitettiin uunipadan tilavuuden riittävyyden varmistamiseksi. En myöskään kauheasti käyttänyt mittoja aineiksia pataan viskoessani, vaan luotin silmään ja käden kallistuskulmaan. Eikä tarvinnut kyllä ainakaan sen suhteen surra, lopputulos oli nimittäin lähimain taivaallinen. Uudestaan. Lisää. Enemmän. Kiitos.

Lammasta kera kaalin ja taatelin

1 kg kaalia
n. 600 g lampaan sisäpaistia
2 dl tummaa olutta
(osa lampaan keitinliemestä)
1/2 dl siirappia
2 tl jeeraa
2 kanelitankoa
2- 3 tl merisuolaa
200 g taateleita
2 rkl sitruunamehua

Suikaloi kaali ja paloittele liha. Keitä molempia jonnin aikaa turhien nesteiden haihduttamiseksi merisuolalla maustetussa vedesä. Nostele silput ja palat pataan ja paista ilman kantta 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nosta pata uunista ja kaada joukkoon siirappi, olut, lihaliemi. Viskaa joukkoon myös kanelitangot ja suola. Laske uunin lämpöä 175 asteeseen, peitä pata kannella ja kypsytä vielä vähintään tunti (mieluummin pari). Tarkista kypsyys, lisää kivettömät taatelit ja sitruunamehu, säädä uuni nollille ja anna makujen tasaantua vielä parikymmentä minuuttia. Nautiskele valmista pataa esimerkiksi tuoreen leivän kanssa.

Kiikikiii! (Eikun oikeasti kikiki.)

2008-11-11T20:21:00.000+02:00

On ne vaan niin hyviä, pienet pallerot. Taipuvat sooseihin ja salaatteihin. Mahan saa täyteen ja hyvän omatunnon myös (ihan vaan siksi, kun on niin terveellistä ja ekologista protskua). Ja halpaakin on, kelpaa lastata ostoskorihin soijajuuston sijaan taantuman tuivertaessa.

Näillä perusteluilla luulisi jo sinunkin kipaisevan kauppaan ja sieltä kotiköökkiin KIKkailemaan (on syitä, miksi allekirjoittanut ei toimi copyna)! Niin. Siispä reseptiin.

Korianteri-kikhernesalaatti

2 prk kikhrneitä
1 puska korianteria
2 punasipulia silputtuna
6 kypsää tomaattia kuutioituina
pippuria
1 appelsiinin mehu
ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna makujen tasaantua hetki. Jos tomaatit ovat normia mehukkaampia, purista ylimääräinen neste kuutioista varovasti kämmenilläsi.

Ruusuja ilman risuja

2008-11-09T12:30:00.005+02:00

Huh. Pahin hoppu alkaa olla takana, joten päivitystahdin pitäisi olla tästä etiäpäin rahtusen rivakampi. Kokannut oon kiireestä huolimatta, pitäähän ihmisen syödä. Tehdyn dokumentointi alkakoot tästä.

En muista, miss lehdessä neuvottiin turauttamaan currytahnaa makrulaatikkoon, mutta jossain niin kuitenkin tehtiin. Lammamaisen luonteeni vuoksi noudatin tietenkin käskyä mukisematta. Samaan syssyyn päätin tyydyttää viikkoja vaivanneen ruusukaalihimon ja heitin pastan sekaan noita natuisia nuppuja (muutenkin määrittelin reseptin oman mielikuvitukseni mukaan). Kummia en lopputulokselta odottanut, mutta ne vähäisetkin odotukset ylittyivät taivaankantta hipoen. Ja ihan liioittelematta. Oli nimittäin ältsin(mieltsin) hyvää. Siispä lämpöiset suositukset, olkaa hyvät.

Ruusukaali-makaronilaatikko

Pari isoa kourallista ruusukaaleja
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
n. 2 rkl mietoa currytahnaa
n. 300 g ruisfusilleja
1 kasvisliemikuutio
4 luomumunaa
2 appelsiinin mehut
2-3 dl maitoa
pippuria
chilijauhetta

Pane pastat kiehumaan kasvisliemikuution kera. Halkaise ruusukaalit, poista niistä kannat ja keitä muutaman minuutin ajan (suolatussa) vedessä. Pilko kesäkurmitsa ja sipuli. Kuullota hetki tilkassa öljyä, lisää lopuksi hiukan pehmenneet ruusukaalit ja currytahna. Sekoita kypsän pastan kanssa uunivuoassa. Sekoita toisessa kulhossa appelsiinien mehut, maito, munat, pippuri ja chili. Kaada munamaito pastan päälle uunivuokaan. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Ole hiljaa Ketsuppi nyt vaan.

2008-11-04T16:40:00.002+02:00

No niin olenkin. Ja johtuen ihan vaan siitä, että kaikki maailman stressi ja paine ja muut mukavat ovat kasautuneet kuluvaan pariin viikkoon. Yritä tässä nyt sitten edes hengittää...

Kasa ruokakuvia odottaa kamerassa, ehkä jo loppuviikosta pääsen niitä (ja sieluani) tänne purkamaan. Kärsivällisyys kaunistaa. I'll be back. Älkää menkö pois sillä aikaa.

Kiitti. (Ja anteeksi.)

Kookos ja kik, kaverini.

2008-10-27T17:26:00.000+02:00

Mitä saa, kun panee pannulle kikhernosia sekä kookosta? No herkkua tietenkin! Mainittujen evästen kanssa kun on likimain mahdotonta mennä vikaan. Ja kun päälle pinotaan vielä pari ansaittua plussaa, edukkuus ja nopeus, pääsee tämä sapuska ainakin allekirjoittaneen köökissä top kymppiin himottujen arkiruokien listalla. Useammin! Enemmän! Jah.

Helppoa kuin saippua (eli kikhernecurry)

5 porkkanaa
1 sipuli
1 prk (400 g) kikhrneitä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
3 tl punaista currytahnaa
1/2 limen mehu
1 tl kuivattua ja jauhettua korianteria
ripaus chilijauhetta
öljyä
jasmiiniriisiä 4-5:lle

Kuori ja viipaloi porkkanat, pilko kuorittu sipuli ohuehkoiksi lohkoiksi. Kuullota molempia pienessä määrässä öljyä, kunnes hiukan pehmenevät ja saavat väriä. Kaada sekaan kikherneet ja kookosmaito. Mausta currytahnalla, korianterilla, chilijauheella ja limen mehulla. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kauho kitaan keitetyn jasmiiniriisin mukaan.

Cumplaños de papa! Ay, ay, ay!

2008-10-23T10:48:00.000+03:00

Armas, vuosia täyttänyt isipappani koki yllätyksen eräänä syyskuisena viikonloppuna, kun perinteisen normisynttäriaterioinnin sijaan huusholli muuttui espanjalaishenkiseksi fiestatantereeksi. Ariva!
Tarjolla oli herkullisia sekä terveellisiä tortilloja, jälkiruokana suklaa-melonisalaattia. Nam. Lisäksi sekä juhlakalu, että juhlavieraat olivat pukeutuneet teeman vaatimalla tavalla. (Espanjaa oltais myös puhuttu, jos oltais osattu.) Ol haaskaa!

(Täytyy tässä myös näin yleisellä tasolla todeta, että teemajuhlat on maailman kivoimpia. Se on varmaan semmoinen suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne, kun kaikki näyttävät yhtä tyhmiltä. Tai sitten se on se todellisuuspako, mikä saa ihmisen hyvälle tuulelle. Siis, kun saa leikkiä jotain ihan muuta tyyppiä kuin oikeasti on. Teemajuhlistahan saa helposti kehitettyä vaikkapa koko illan kestävän improvisaationäytelmän. Rajattomat mahdollisuudet ja paljon lystiä.)

Tuoresalsa

8 kypsää tomaattia
1 keltasipuli
1 chili
1/2 limen mehu
mustapippuria
suolaa

Leikkaa tomaateista kannat pois ja kuutio loput (pedanteimmat voivat halutessaan myös kaltata tomaatit, itse en jaksanut). Silppua sipuli ja chili. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.

Guacamole

4 isoa avocadoa
1 tomaatti
suolaa
pippuria
1 limen mehu
1 tl jauhettua korianteria

Kaiva avolihat kuoristaan ja muussaa mössöksi. Sekoita joukkoon limen mehu, jottei hedelmän malto tummu. Poista tomaatista kanta ja kuutioi se avokadon joukkoon. Mausta ja anna makujen tasaantua jääkaapissa.

Kana-paprikafyllinki

1 tissiä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
chilijauhetta
paprikajauhetta
pippuria
suolaa
öljyä

Mausta kokonaiset kanantissit reilusti chili- ja paprikajauheella. Paista uuninpellillä 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsiä. Suikaloi paprikat ja kuullota niitä pannulla pienessä määrässä öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Viipaloi tissit ja heitä viipaleet pannulle lämpenemään, kun paprikat ovat saaneet hiukan väriä.

Oheen

tortillalättyjä (lämmitettyinä)
punasipulia siivutettuna (raakaa tai paistettua)
jääsalaatin lehdyköitä
ranskankermaa

(Tässä kohtaa pitää muistuttaa, jotta tortillat kuuluu survoa niin täyteen herkkuja, että puolet sisällöstä tippuu rinnuksille ja sitten niitä pitää kaapia siitä lusikalla ja kirota, kun tuli laitettua niin vaalea paita päälle ja vielä sellainen, jonka saa pestä korkeintaan kolmessa kympissä.)

Suklaa-melonisalaatti

lohko vesimelonia
1/2-1 hunajameloni
1/2-1 verkkomeloni
1 levy tummaa suklaata
1/2 dl maitoa tai kermaa
reippaasti jauhettua chiliä

Pilko melonit. Sulata suklaa varovasti miedolla lämmöllä kattilassa. Notkista tilkalla maitoa tai kermaa. Mausta jauhetulla chilillä. Tarjoa, kun kastike on vielä lämmintä.

Arki on halpa ja hyvä

2008-10-20T09:06:00.000+03:00

Ihminen, joka ei ole niin kovin lihan perään, pääsee kyllä halvalla. Ja nyt puhun ruoasta. Nimittäin. Tarpeet tästä reseptistä syntyvään kolmeen isoon (ja herkulliseen) ruoka-annokseen irtosivat alle vitosella. Edukasta kuin saippua ja terveellistä myös.
Näinä epävarmuuden päivinä, kun inflaatio ja pankkikriisit ja ruokapula puhuttavat ja ihmiset kotomaassammekin yhä enemmän valittavat, että enää ei ole varaa yhtään niin moneen ulkomaanmatkaan vuodessa, tällaiset Matti-kukkaro-ohjeistukset ovat varmasti entistäkin tervetulleenpia. Siispä, tehkääpä tänään ruoaksi tätä. Lupaan lopputuloksen hyväilevän niin suuta, vatsaa kuin pankkitiliä.

Aurinkoinen papupata

4-5 porkkanaa
1 sipuli
1 punainen paprika
1 pieni chili
1 prk ananaspaloja
liraus edellisen mehua (juo loput)
1 prk (400 g) kidneypapuja
1tlk (200 g) paseerattua tomaattia
desin verran vettä
töräys ketsuppia
muutama rouhaise mustapippuria
1 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta

oheen keitettyjä pottuja

Kuori ja pilko porkkanat, pieni paprika ja silppua sipuli sekä chili. Kuullota kaikkia pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää ananakset ja muut aineet. Hauduta miedohkolla lämmöllä, kunnes maut tasaantuvat ja porkkanat kypsyvät. Tarjoa valmis soosi esim. keitettyjen perunaisten kera.

Shhhh... (...iitake)

2008-10-18T13:45:00.001+03:00

Lahjaksi saatujen suppisten jälkeen sieni-innostus ei ottanut laantuakseen. Kourin intoni vallassa kapan hevi-osaston hyllyiltä melko päämärättömästi asioita ja kuorrutin korin siitakerasiolla (onko se nyt oikeasti sitten siitake vai shiitake...?). Kotiin päästyäni annaoin veitsen heilua yhä kaupassa vallinneen vimman voimin. Ja vokkiahan shiitä shitten tuli.

Shiitakevokkki

100 g tuoreita siitakkeita
1 kesäkurpitsa
muutama porkkana
1 levy munanuudelia
pala inkivääriä
3 tl kevätsipulitahnaa
3 kynttä valkosipulia
1 chili
mustapippuria
seesamiöljyä paistamiseen

Pane munanuudelit veteen likoamaan. Paloittele ja pilko vihannekset ja muut. Kuumenna pannu ja heitä vihanneksia seesamöljyyn paistumaan. Lisää joukkoon pehmenneet ja valutetut nuudelit. Paistele, kunnes kaikki on kypsää ja rapeaa. Rouhaise silaukseksi vielä mustapippuria.

Syksyn ristikeittiö - sienimetsä meets riisipelto

2008-10-14T19:13:00.000+03:00

Näitä riisipapereita on lojunut jo tovin verran tuolla keittiön kaapin perukoilla. Ja olen miettinyt kovasti (melkein pääni puhki), miten niitä saisin tuhottua (jos niitä tarkoituksenmukaisia vietnamilaisia kääröjä ei huvita askarrella).
Luovuus puhkesi sitten jokin aika sitten kukkaansa lahjaksi saatujen suppilovahveroiden myötä. Sitä paitsi nyt saa halpaa kaalia ja se on kovin herkullista. Laskin siis yksi plus yksi plus yksi, ja menin ihan sekaisin. Ja lopulta väkersin moisia nyyttejä. Ihan hauskojana näistä tuli, vaikka onhan se riisipaperi aika sitkoa.

Lopuksi vielä semmoinen anelu, että uusia ja innovatiivisia riisipaperinkäyttöehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Niitä on nimittäin edelleen vino pino masuun pääsyä odottelemassa...

Kaali kääryleessä

riisipaperilevyjä
reilusti sieniä
2 sipulia
pala kaalia
kasvisfondia
oliiviöljyä
pippuria
(suolaa)

oheen:
puolukkahilloa

Silppua kaali ja pane silppu kasvisfondilla maustettuun veteen kiehumaan. Keitä, kunnes kaalit pehmenevät. Heitä sienet kuumalle pannulle nesteitänsä haihduttamaan, kaada tovin päästä sekaan hiukkasen öljyä ja lisää sipulit silputtuina. Rouhaise perään ronskisti pippuria. Kun ylimääräinen neste on haihtunut, kääntele joukkoon valutettu kaalisilppu. Tarkista lopuksi suola.
Kostuta riisilevyjä pari kerrallaan (eivät pareittain repeä niin helposti) vedessä. Kun notkistuvat, lusikoi keskelle sieni-kaaliseosta ja kääntele tortillan lailla nyytiksi. (Riisipapereista tulee sitten kostuessaan tahmeita, joten yksi kääryle kerrallaan toimii parhaiten. Valttina maltti ja sillain.)
Nassuta valmiit nyytit puolukkahillon kera. Ja syö aina yksi liikaa

Pikapostaus paistetulle rahkalle

2008-10-12T17:39:00.000+03:00

Tämän herkullisen rahkapaistoksen ohjeen löysin Peppermintistä, Peppermint taas oli löytänyt reseptin Kotikokki.netistä. Ja on paistosideaa on ehditty kokeilla jo Apinakeittiössäkin. (Niin ne reseptiläiset täällä sähköisessä rinnakkaisuniversumissa kiertävät. )
Itse tein paistoksesta Piparmintun vinkkaamaan suolaisen version. Tuplasin ohjeen ja muokkasin sitä hiukan, lopputuloksena oli makoisa (ja kevyehkö) korvike perinteiselle piirakalle.

Tomaattinen rahkapaistos

2 prk (rasvatonta) rahkaa
3 munaa
2 tl leivijauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 prk aurinkokuivattuja tomskuja
(rasvaa vuoan voiteluun)

Pieni hiukan tomaatteja ja sekoita kaikki aineet. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa reilun puoli tuntia, kunnes paistoksen pinta on saanut kauniin päivityksen.

Kurpitsa ei ole vieläkään tässä! (osa 2)

2008-10-10T22:16:00.001+03:00

Jatkoa edelliseen seuraa. Eihän se kurmitsa meinannut loppua millään. Paitsi sitten, kun sitä olisi tarvinnut enempi. Tätä soppaa piti nimittäin lopulta yrittää sakeuttaa jauhoilla, kun kurpitsaa olikin vähempi kuin aluksi arvioin. Luovuus kuitenkin pelasti paljon ja lopputuloksena on oli mukavan ärhäkkä (chilin ansiota) soppa koleiden syyspäivien kylmettämää ihmistä lämmittämään.

Aurinkoinen kurpitsasoppa

5 dl vettä
kanaliemikuutio (kasviskin käy)
reilu pala kurpitsaa
1 sipuli
1 pieni chili
2,5 dl (kevyttä) ruokakermaa
1 reilu tl vehnäjauhoa
mustapippuria

Paloittele vihaiset ja keitä liemikuutiovedessä pehmeiksi. Rouhaise sekaan pippuria ja soseuta. Sekoita jauho kermaan ja jauhokerma keittoon. Varmista klimpittömyys reippailla rannepyöräytyksillä. Kuumenna uudestaan ja anna sakeutua.

Kurpitsa ei ole vielä tässä! (osa 1)

2008-10-08T21:15:00.000+03:00

Viime kuun ruokahaaste kokeilemaan isoa keltaista vähän enempikin. Kurmitsaa jäi nimittäin jääkaapin hyllylle vielä aimo lohko varsinaisen haasteruoan valmistuttua. Haaskuu on ehdoton nounou (tai siis siihen pyrin), joten pitihän loppumollukasta jotain väkertää.

Kaupasta, josta onnistuin kurpitsan löytämään, tarttui mukaan monenmoista (oli ihan liian hyvät valikoimat normialepoihin tottuneen silmissä). Alla avattuun sapuskaan käytin kyseisistä ekstranimikkeistä kahta: ihanan pehmeää lampaanmaitojuustoa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) sekä ahainaniinherkullista balsamicosiirappia.
Ja lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, oikein onnistunut. Sallaadin aineksien maut sopivat yhteen kuin... ...No. Ne nyt vaan sopivat yhteen. Kas, näin se kävi.

Paahdokas kurpitsasalaatti
(2 annosta)

siipale keltaista kurpitsaa
suolaa
pippuria
1 rk tammenlehvää
1/2 punasipuli
vajaa 100 g pehmeää lampaanmaitojuustoa
2 rkl pellavansiemeniä
reilu loraus balsamicosiirappia

Pilko kurpitsa ja viipaloi palat ohuiksi siivuiksi. Levitä siivut leivinpaperille uuninpellille, ripottele pinnalle pippuria ja suolaa ja paahda 200 asteessa 10 minuuttia.
Revi salaatti lautasille. Lohko sipuli ohuiksi siipaleiksi ja tiputtele salaatin päälle. Levitä päälle kurpitsa ja pieniksi revitty juusto. Ripottele pinnalle siemenet ja kruunaa lorauksella balsamicosiirappia.

Garfield and friends

2008-10-05T20:15:00.000+03:00

Postailu on hetkeksi tauonnut hektisestä normielämästä johtuen. Alkava viikko lienee jo aavistuksen verran leppoisampi, joten uskallan melkein luvata tänne tuolloin ilmestyvän erinäisiä sieni- sekä kurmitsareseptejä. Kuvat kuumottavat jo kamerassa (ja reseptit pitkin keittiötä lojuvilla muistilappusilla).
Niitä odotellessa kuitenkin hiukan hitaiden päivien herkkua. Välillä nimittäin käy niin, että ihmisparka herää sunnuntaihin turvonneena ja väsyneenä ja kalpeana (hassu ilmiö, mistä lie johtuu...). Noina hetkinä päässä jomottaa tumtumtum ja mieli halajaa tuhtia ja täyttävää, jotta toipuisi. Viimeksi, kun sellainen sunnuntai valkeni, pakersin seuraavan lahjan vatsalleni.

Synnikäs sunnuntailasagne

400 g paistijauhelihaa
2 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 chili
2 punasipulia
3 kynttä valkosipulia
1 rs tuoreita herkkusieniä
1/2 prk (n. 150 g) aurinkuivattuja tomskuja
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rouhaisu mustapippuria
1 laakerinlehteä
1 liemikuutio
1/2 tl kanelia
1 ps mozzarellaraastetta
muutama lasagnelevy

Pieni sipulit ja chili. Ruskista jauheliha kevyesti pannulla ja heitä sekaan pienimäsi vihaiset ja kuullota niitä tovi. Silppua myös aurinkokuivatut ja lisää silppu pannulle. Kaada päälle tomaattimurskat ja mausteet. Pieni herkkusienet ja kumoa palat tomaattimössön päälle. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään puolisen tuntia.
Voitele uunivuoka ja kokoa siihen vuorotelle tomaattikastiketta ja lasagnelevyjä. Ripottele pariin väliin aavistus juustoraastetta. Pane ylimmäksi lasagnelevykerros ja kuorruta se juustoraasteella
Paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Jos juusto innostuu ruskettumaan liikoja, peitä vuoka foliolla.
Tarjoa oheen vihreää salaattia, jotteivat syöjät mene täysin tukkoon.

En osaa erityisemmin arvostaa juustokastiketta (limaista, epäilyttävää sotkua). Siksipä en sitä tälläkään kertaa lasagneni kuorrutteeksi vääntänyt, vaikka se tähän lajikkeeseen mitä ilmeisimmin kuuluukin. Pahoittelut siis kaikille ko. soosin ystäville.

Syksy, oi syksy!

2008-09-29T17:36:00.000+03:00

Alla (heikkolahjaisesti) ikuistettu ihanuus sai alkunsa työkaverin lahjoittamista suppilovahveroista. Tyyppi tykkää käydä sienessä, mutta ei itse jostain syystä osaa ottaa iloa irti löydöksistään. Hieno juttu allekirjoittaneen kannalta. Tämä oli nimittäin herkkua!

Suppilovahveropasta

pari isoa kourallista suppilovahveroita
3 pientä shalottisipulia
1 pullea kynsi valkosipulia
1 ruukku timjamia
1/2 sitruunan mehu
kimpale parmesania
1 rkl kasvisfondia
oliiviöljyä
mustapippuria

tummaa spagettia
kanaliemikuutio

Siisti suppilot, pilko sipulit ja heitä molemmat pannulle kuuman oliiviöljyn päälle. Anna sipulin kuullottua ja sienien päästää kosteutta. Keitä samalla pasta liemikuutiolla maustetussa vedessä al dente miinukseksi.
Kun sienien neste on suurimmaksi osaksi haihtunut pannulta, lorauta sekaan fondi ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja viskaa sekaan järkeväksi partuoitu timjami.
Kaada pannulle puolikypsä pasta ja vuole joukkoon reilusti parmesaania.
Syö niin, että napa rutisee.

Muffaffaa

2008-09-27T16:32:00.000+03:00

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että erilaisia herkullisia luonnonantimia saa usein lahjoituksina milloin mistäkin runsain määrin. En ole koskaan sanonut ei omenille, suppiksille tahi vaikkapa puolukoille. Päinvastoin: jok'ikinen luontoäidin luomus on enemmän kuin tervetullut ketsuppilaan! Niistä voi sitten luovuuspuuskissaan väkerrellä monenmoista.

Tällä kertaa piti saada kulutettua omenia. Normipiirakkaa tai paistoksia en tahtonut tehdä, niitä kun tursuaa jo silmistä ja korvista. Jotain makeaa piti kuitenkin saada, ja helppoakin paakaroinnin piti olla. Siispä synnytin seuraavaa.

Pähkinäiset omena-kanelimuffinssit

pari kourallista omenakuutioita
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
200 g juoksevaa margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
n. 50 g hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat (jätä vähän pähkinärouhetta koristeluun) ja kosteat (paitsi kuoritut ja kuutioidut omenat. Yhdistä molemmat seokset. Kaada muffinivuokiin vuorotellen taikinaa ja omenakuutioita. Jätä taikinakerros päällimmäiseksi ja ripottele rouhetta pinnalle. Paista 225 asteessa n. 12 min. ja syö ihan liian monta ihan liian nopsaan.

Ei vaan lakkaa hämmentämästä...

2008-09-26T11:32:00.001+03:00

Niin. Mitäs tuohon nyt lisäisi.

Pata ei kyllä soimaa ketään!

2008-09-24T19:17:00.001+03:00

Pataruokia tulee tehtyä aivan liian harvoin. Sitä keksii sellaisia tekosyitä kuin vaivalloisuus ja aikaavievyys. Jälkimmäinen ehkä pitääkin paikkansa, mutta edellinen on ihan täyttä huuhaata. Sen kun vaan pilkkoo ja viskoo pataan. Kypsymistä odotellessa voi sitten vaikka käydä kävelyllä, lukea kirjaa tai rapsutella koiraa. Tai ihan mitä vaan. Pääasia on, että odottelu palkitaan hyvin hautuneella herkulla, jonka maut ovat tasaantuneet taivaallisiksi. Nam.

Ketsuppikeittiön kasvispata

pala palsternakkaa
1 bataatti
1 chili
1/2 yhden kynnen valkosipuli
2 punasipulia
3 vartta selleriä
pala valkokaalia
1 tlk (370 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 pkt marinoitua tofua
1 rkl hunajaa
1 rkl kasvisfondia
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl kanelia
5 laakerinlehteä

Pilko kasvikset ja pane kaikki aineet, paitsi tofu, valurautapataan. Hauduta miedolla lämmöllä n. 50 min. Lisää sitten joukkoon paloiteltu tofu ja hauduta vielä vartin verran. Tarjoa sellaisenaan tai esimerksiksi tuoreen leivän kera.

Ruokaa naamassa

2008-09-23T09:32:00.002+03:00

Facebookiin avautui taannoin (tietääkseni) ensimmäinen suomenkielinen reseptiryhmä. Tarkoituksena on lisäillä ryhmän sivuille kuvia, joiden alle, kuvatekstin paikalle saa helposti kirjoitettua myös reseptin. Eräänlainen kollektiivinen blogintapainen siis.
Kaiken kaikkiaan hauska idea, joka on kerännyt jo ihan kiitettävän määrän innokkaita osallistujia. Itse keksin sapuskaohjeiden joukosta jo muutamia kokeiltavia herkkusia... Nam.
Suosittelen tutustumaan!

Kinkkinen kurmitsa

2008-09-21T17:30:00.000+03:00

Kuluvan kuun ruokahaaste aiheutti tosiaankin päänvaivaa. Ensinnäkin. Kurpitsa on allekirjoittaneelle melko vieras raaka-aine. Kesäkupritsaa olen toki minäkin laakannut yhden jo toisenkin kerran, mutta kurpitsakurpitsaan olen törmännyt lähinnä telkkarissa ja halpojen lounasravintoloiden "salaattipöydissä" etikkaan ja sokeriin sekoitettuna.
Pohdin pääni puhki, millä lajilla haasteeseen osallistuisin. Kylmää vai kuumaa? Suolaista vai makeaa? Isoa vai pientä. Aluksi ajattelin tehdä blinejä kurpitsa-kanttarellipaistoksella, mutta pyörittelin ajatusta niin pitkään päässäni, että ehdin kyllästyä koko ideaan. Lopulta, pitkien pohdintojen ja haasteruoan syöjien esittämien toiveiden huomioonottamisen jälkeen päädyin tajun veks vievään jälkkäriin.

Toinen ongelma tuli vastaan kootessani tarvittavia raaka-aineita kokkaussessiotani varten: eihän tässä maassa kukaan mitään kurpitsakurpitsaa myy! Isommissakin marketeissa tarjottiin pelkkää kesäkurpitsaa. Kierrettyäni useamman putiikin, olin jo vaipua epätoivon suohon. Mietin jopa tämän kuun haasteen jättämistä väliin. Mutta sitten. Käpylän Mustan Pekan hevi-osasto ystävällisine työntekijöineen pelasti. Banaanien, tomaattien ja paprikoiden seuraan oli eksynyt ISO, keltainen Tuhkimon kärry. Kokonaista en missään nimessä kuitenkaan halunnut: miten kahden hengen talous saisi muka sellaisen tuhottua...? Lähestyin siis mitän nöyrimmin hevi-osaston työntekijää, joka hetken mietittyään riensi silpaisemaan mollukasta tarvitsemani siivun. Ystävällistä. Ele, joka saa minut vierailemaan ko. marketissa toisenkin kerran.

Riemuissani riensin kurmitsoineni köökkiini haasteruokaa höösäämään. Lopputuloksea oli paitsi iso sotku keittiössä, myös taivaallisen tuhti ja valuva mutakakku kurpitsa-sitruunahillokkeen kera.
Kakun alkuperäinen resepti löytyy täältä. Noudatin ohjeistusta orjallisesti pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Holtiton mutakakku

250 g tummaa suklaata
n. 70 g Fasun Omar-suklaata
100 g voita
2 dl sokeria
6 valkuaista
6 keltuaista

Sulata voi kattilassa, siirrä kattila pois liedeltä ja liuota paloiteltu suklaa kuumaan voisulaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös keltuaiset ja sokeri keskenään. Lisää jäähtynyt suklaamössö käännellen keltuaisvaahdon sekaan. Nostele joukkoon osa valkuaisesta, ja lisää pikkuhiljaa loputkin. Kääntele tässä kohtaa varovasti ja vältä sekoittamisessa liiallista huolellisuutta. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa vartin verran.

Kurpitsa-sitruunahilloke

n. 4 dl kurpitsakuutioita
1 dl hillosokeria
1/2 sitruunan mehu

Sekoita kuutioidut kurpitsat sokerin kera kattilassa. Purista joukkoon sitruuna mehu. Keittele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoa mutakakun kera.

Sämpyläisiä, osa 2

2008-09-20T18:59:00.000+03:00

En tosiaan ole kovinkaan kummoinen leipuri. Kaukana siitä. Leipominen vaatii edes jonkin verran kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, siis hyveitä, joilla allekirjoittanutta ei ole pilattu. Olen kuitenkin päättänyt oppia supermestaripaakariksi (piiitkän ajan kuluessa siis). Harjoitus tekee mestarin, yrittänyttä ei laiteta, ja niin edelleen.

Sämpylöitä pyörittelin jo kertaalleen tämän blogin elinaikana -melko heikoin (=kumisin) tuloksin. Tuolloin sain vinkkejä herkumpaan lopputulokseen Uneliaan kokin Annalta. Annan ohjeistukset takaraivossani (ja sämpyläjauhopussin ohje suunnannäyttäjänä) ryhdyin uuteen koitokseen. Ja täytyy myöntää: nyt onnistui! (Jibii!)

Onnistuneet pellavansiemensämpylät

5 dl kädenlämpöistä vettä
13 dl karkeita sämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä
2 rkl siirappia
1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 pellavansiemeniä

Sekoita siirappi ja suola veteen. Lisää pikkuhiljaa joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu hiiva. Sekoita koko ajan ja loppuvaiheessa joukkoon öljy ja pellavansiemenet. Vaivaa kunnolla ja anna kohota suojattuna puoli tuntia.
Painele kohoamisen jälkeen ilmat pois taikinasta ja treenaa käsilihaksia vaivaamalla taikinaa kärsivällisesti. Pyörittele sämpylöiksi ja anna taas kohota puolen tunnin ajan.
Voitele vedellä ja ripottele pinnalle pellavansiemeniä.
Paista 225 asteessa n. 14 minuuttia.

Salviaa muffinivuoassa

2008-09-17T14:25:00.000+03:00

Näissä piiraissa salvia näytteli eittämättä pääosaa. Kyseinen yrtti on minulle melko vieras, ja siksipä halusinkin sille estradin kokeilumielessä luovuttaa. Ja täytyy myöntää: hyvin vahva vihreä hommansa hoiti, aplodit olivat ansaitut.

Salvia-oliivipiiraset

1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
kourallinen revittyä salviaa
kourallinen mustia oliiveja puolitettuina
1/2 punasipuli pienittynä
n. 1 dl parmesaaniraastetta
3 munaa
2-3 dl maitoa
pippuria

Voitele muffinipellin kolot ja vuoraa ne taikinalla. Tiputa vuokien pohjalle punasipuli ja oliivit. Sekoita munat, maito, parmesaani, salviasilppu ja pippuri, ja kaada munamaito vuokiin. Vuoat saavat täyttyä ihan piripintaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa, kunnes piiraat ovat kohonneet ja saaneet kauniin, kullankeltaisen värin.

Lapsuusruokaa

2008-09-14T11:52:00.000+03:00

Uneliaan kokin keittiössä kypsyi jokin aika sitten lapsuusvuosieni herkku: uunimakkara. Nostalgia-aalto veti pienen ihmisen niin herkäksi, etää kaupasta tarttui mukaan - ensimmäistä kertaa vuosikausiin - sininen lenkki.
Hunnutin makkaran sipulilla ja tomaatilla ( ja toisin kuin lapsuusaikoina, sekoitin joukkoon myös reilusti chiliä) ja keitin oheen spagettia (kotonani uunimakkara syötiin useimmiten spagetin kanssa, syytä tähän en osaa tosiaankaan kertoa).
Ja kuulkaas. Itku meinasi tulla, kun tätä söi.
Sapuskan jälkeen oli ihan pakko kaivaa esiin vanhat valokuva-albumit ja huokailla paljaille jaloille, ruskeille samettihousuille, aurinkohatuille ja pienille Jaffa-pulloille saunan jälkeen.

Nostalgiamakkaraa

1 sininen (kevyt)lenkki
500 g tomaattimurskaa
1 iso sipuli
1/2 kokonaisen kynnen valkosipuli
1 punainen chili
200 g vihreitä papuja pakasteesta
reilusti mustapippuria
1 rkl sokeria
suolaa
(öljyä)
(oheen spagettia)

Kuori makkarat, vedä niihin muutama viilto ja laske ne uunivuoan pohjalle. Silppua chili ja valkosipuli, lohko sipulit. Heitä edelliset papujen kanssa pannulle ja kuullota hetki öljyssä. Kuorruta tomaattimurskalla, rouhaise sekaan reilusti pippuria, mausta suolalla ja sokerilla. Kaada seos makkaroiden päälle ja paista 200 asteessa n. 20-30 minuuttia. Tarjoa keitetyn spagetin kanssa ja lurauttele aina välillä sekaan lisää ketsuppia.

Ei ihan ahvenanmaalainen

2008-09-11T10:58:00.000+03:00

Tykkään kovasti ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Siitä sellaisesta, jossa on riisiä ja rasvaa ja kardemummaa. Hyvänä syömäpäivänä voisi tuhota kyseistä herkkua vaikka kokonaisen pellillisen (no, ainakin melkein).

Pari päivää sitten tuunasin affenalaisesta pannarihimoissani oman, hiukan kepeämmän version ja keitin oheen hillontapaista. Nopeasti katosi tämäkin plätty, vaikkei orginellia ollut nähnytkään (lopulta ainoa ahvenaiseen yhdistävä asia taisi olla kardemumma :P).

Appelsiini-kardemummapannukakku

5 dl rasvatonta maitoa
2,5 dl (luomu)vehnäjauhoja
3 (luomu)munaa
1 appelsiinin mehu
3 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
(n. 25 g sulatettua voita)

Sekoita kaikki aineet huolellisesti keskenään. Varmista, että vehnäjauho jää taikinaan paakuiksi. Tarkista maku ja jätä lepäämään.
Kaada hillon valmistuttua leivinpaperitettuun uunivuokaan ja paista 180 asteessa noin puoli tuntia.

Lime-mansikkahillo

n. 300 g pakastemansikoita
2 limen mehut
1 dl tavallista sokeria
1 liivatelehti
(voit unohtaa liivatteen, jos käytät hienon sokerin sijasta hillosokeria)

Kaada sokeri, sulaneet mansikat ja limemehu kattilaan. Keittele hiljalleen vähintään vartin verran. Liota liivate kylmässä vedessä, puristele kuivaksi ja lisää mansikkasotkun joukkoon. Keitä vielä hetki ja siirrä jäähtymään.

Kaalia, kookosta, kalaa

2008-09-09T12:26:00.000+03:00

Ihminen tarvitsee D-vitamiinia. Ja hyviä rasvahappoja. Ja kaikkea sen sellaista. Tarpeet täyttääkseni panin lohta uunin. Oheen silppusin Maku-lehdestä 03/08 bongattua kookos-kaalisalaattia (ulkomuistista meni, joten heittoa alkuperäiseen ohjeeseen saattaa olla reilustikin).
Tämän aterian jälkeen oli hyvä olla.

Chili-limeuunilohi

400 g lohta
yhden limen mehu
suolaa
reilu pala punaista chiliä

Pane lohi uunivuokaan ja rutista päälle limen mehu ja mausta suolalla. Viipaloi chili ja levitä viipaleet lohelle. Paista 180 asteessa 20-30 min.

Kookos-kaalisalaatti

1 pieni valkokaali
3 vartta selleriä
1/2 keltasipuli
pieni prk (165 ml) kookosmaitoa
suolaa
sokeria

Silppua rehut ja kaada sekaan kookosmaito. Ripauta joukkoon suolaa ja sokeria ja anna tekeytyä ainakin puoli tuntia.

Rakastaja vatsalleni (piimä)

2008-09-05T12:33:00.000+03:00

Nam, nam, nam (paitsi sokeria olisi voinut olla vähän enempi). Ja sen pidemmittä puheitta itse asiaan.

Piimävanukas omena-kanelisoseella

4 dl piimää
2 tl vaniljasokeria
1 tl tomusokeria
4 liivatelehteä
vettä
1 prk lasten omenasosetta
1 /2 tl kanelia
(sokeria)

Pehmitä liivatteet kylmässä vedessä ja liota sen jälkeen pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää sekaan sokeroitu piimä ja sekoita hyvin. Kaada seos laseihin ja pane jääkaappiin hyytymään. Koristele hyytyneet herkut kanelilla maustetulla omenasoseella.

Keittoa kipeälle kurkulle

2008-09-02T12:36:00.000+03:00

Syksy tuo kylmää ja kurkkukipua, keitto vie molemmat. Tällä kertaa ketsuppilassa lusikoitiin avokadoa.

Avokadokeitto

4 avokadoa
1 prk (kevyt)ranskankermaa
2-3 dl vahvaa kanalientä (myös kasvis käy)
1 tl korianteria (kuivattua)
1/2 limen mehu
1/2 hienonnettu sipuli
1 yhden kynnen valkosipuli silputtuna
1/2 chili pilkottuna
mustapippuria
oliiviöljyä
(vettä)

Kuullota sipuleita ja chiliä öljyssä pannulla. Kaiva avokadoista hedelmälihat ja lisää ne kuuman kanaliemen ja limemehun kera kattilaan. Pane levy päälle ja lisää joukkoon kuullotetut sipulit, chili sekä mausteet. Kaada hetken kuluttua sekaan ranskankerma ja soseuta koko komeus hienoksi. Notkista keittoa tarvittaessa vedellä ja kuumenna tarjoulua varten.

Pannari. Eikun omeletti.

2008-08-31T17:27:00.000+03:00

Kuolasin taannoin bloggarikollegan suolaisia pannareita. Pyyhiyttyäni suupielet kuiviksi päätin minäkin väkertää oman versioni.
Kauppareissun jälkeen kuivakaapista löytyi kuitenkin varsin ikävä ylläri: joku oli käyttänyt vehnäjauhoja niin, että pussin pohja loisti paperista valkoisuuttaan! Pohjilta sain kaavittua vaivaisen desin verran.
Murehdin tovin, mutta sitten päätin nousta epätoivon suosta luovuuden aallokkoon ja ratkaista ongelman tavalla tai toisella (kauppaan en vaan millään jaksanut enää raahautua). Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin rikkomaan "taikinan" sekaan muutaman munan lisää. Ei siis ihan pannari, vaan ei täysin omelettikaan. Kohta uunissa paistui varsin herkullinen sekasikiö, joka katosi parempiin suihin alta aikayksikön.

Pannarihko munakas

1+ dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

6 munaa

200 g (kevyt)fetaa

1 suippopaprika

1 chili

2 kynttävalkosipulia

mustapippuria

Sekoita jauhot, munat ja maito. Rouhaise sekaan reilusti pippuria. Kaada komeus leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pieni sipuli ja paprikat ja ripottele silppu murennetun fetan kera munaseokselle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes komeus hyytyy ja saa kauniin värin.

Jatkoin lopuksi luovuutta ja leikkarin lätyn piparimuotilla annospaloiksi. Välijämillä täytin oman vatsani, loput tarjosin muille.