maanantai 17. elokuuta 2009

Elossa (vähän). Ja New York on jepajepa.

Juu. Pääsi blogitauko sitten vähän venähtämään (hups). Kootut selitykset: ensin olin lomalla, sitten oli niin hyvä sää, etten halunnut olla kotona tietokoneen äärellä, sitten oli vähän kiirettä töissä ja viimeiseksi laiskotti ihan kamalan paljon. Ni et tsorba.

Mutta täällä ollaan taas. Ja omat kuvatiedostot suorastaan pullistelevat postaamattomia sapuskoja. Aloittakaamme suman purkaminen New Yorkista, jossa viihdyin viikon verran heinäkuun alussa. Ensinnäkin: ihana kaupunki. Kesäinen oli toinen vierailu, muttei varmasti viimeinen. Toisekseen: illallispostauksia ei ole kamalasti luvassa, kun kävi sillain, jotta lounas venähti muun ohjelman takia niin monena päivänä niin myöhään, ettei sapuskaa sitten enää myöhänä aikana kaivannut (söin kyllä muuten oikein ahkerasti koko viikon). Tämä teksti olkoon nyt omistettu sokeriherkuille.

Jos menette New Yorkiin, käykää Brooklynin jädetehtaalla. Kävelkää Manhattanilta B.Bridgen yli, ottakaa matkalla kuvia, ihailkaa tornitalojen taivasta vasten piirtyvää ja lepuuttakaa lopulta jalkojanne laiturilla sillan kupeessa, ja antakaa samalla samettisen jäätelön sulaa suuhunne.




Jäätelöä kannattaa nauttia muutenkin, koska siitä tulee hyvälle mielelle. Alla kuvattu yksilö löytyi Central Parkin laidalta ja maistui ihan justiinsa yhtä esanssilta kuin näyttikin. Ei sillä väliä, Amerikan kuuluukin olla vähän keinotekoinen. (Huomaattehan myös mieltsin ihkun kynsilakan! Siinä maassa on pakko mennä manikyyriin.)


Kun sokerihumala aloittaa iloisen nousunsa, jatkakaa lystiä ja suunnatkaa Chelsea Marketiin (parempi överit kuin vajarit). Häpeäksi täytyy tunnustaa, että itse nautiskelin herkkutaivaassa ainoastaan silmänruokaa. Olisiko ollut helle, joka makeanhimoa laimensi...? Alla olevat kuvat CM:n taivaallisista leipomoista, joissa olisi saanut verisuonensa sekunneissa paukkumaan. Nam!







Lopuksi haluan vielä todeta, ettei islantilaisissa karkeissa ole mitään järkeä. Jos lennätte New Yorkiin via Reykjavikin, niin niitä paikallisia patukoita ei välttikseen tarvitse maistella. Paitsi jos nyt sattuu olemaan niin masokisti, että haluaa suuhunsa samanaikaisesti marsipaania, lakritsia ja suklaata.

Liila oli se pahin.

Ensi kerralla luvassa pilkullinen sika sekä mukava marokkolainen. Siihen asti: näkemiin.

5 kommenttia:

Martina kirjoitti...

Jehehes, elämä jatkuu täälläkin! Tätä on odotettu. :) Matkajuttuja on aina ihana lukea, vaikka pieni kateuden pistos iskeekin rintaan. Mäkin haluun matkalle! Ihan sama vaikka olisin juuri ollut, juuri lähdössä tai matkalla parhaillaan, silti haluan matkustaa lisää, enemmän ja paremmin. :) Pilkullista sikaa odotellessa..

Ketsuppi kirjoitti...

Juu, se on kyllä huomattu, ettei matkakuume parane matkaamalla. :P Kasvaa vaan kerta kerralta. Ite varasin seuraavan reissun jo ekana työpäivänä loman jälkeen...

Martina kirjoitti...

Haha, niin sitä pitää! Mihinkäs päin seuraavalla reissulla suuntaat(te)? Voin muuten kertoa ettei myöskään matkatoimistossa työskentely paranna matkakuumetta, vaan on toisinaan jopa erittäin kiduttavaa, jos itsellä ei ole matkaa tiedossa..

Nelle kirjoitti...

innokkaasti odotan mitä tykkäsitte possusta :) Toivotatvasti saitte yhtä mukavan elämyksen kuin me. Tietty kiinnostaa myös, mitä söitte :)

Ketsuppi kirjoitti...

Martina: Ens kerralla kone vie Bangkokiin. Ja siitä sitten johonkin, kenties Railey Beachille. Sitä odotellessa... :)

Nelle: Justiinsa sain seuraavan postauksen kirjoitettua!