Pieni ihminen sai nimen, isot kakkua

Reilu peli? No, ei välttämättä. Itse ottaisin ainakin miljoona kertaa mieluummin kakkua kuin nimen. Itseasiassa olen varsin valmis luopumaan nimestäni, jos vaan saan vastikkeeksi sopivan määrän herkkuja (niiden pitää sitten olla hyviä kans). Harvemmin vauvoille tällaisia vaihtoehtoja kuitenkaan tarjotaan: nimi vaan pienelle pannaan, kakkuja saavat odotella vielä kauan, ihmispolot.

Hedelmäinen nimiäiskakku kolmannelle Eelle (joka sai kyllä kauniin nimen, vaikka kaakkua joutuukin vielä useamman vuoden odottamaan)

6 munan sokerikakkupohja

kostutukseen marjamehua (itse käytin tätä)

kahdesta pussista maitoonvatkattu mango-passionmousse

150 g hedelmähilloa (käytin tällaista)

pötkölliset punaista ja vihreää marsipaania

sokerikreemiä

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta kaikki kolme viipaletta. Sivele kahden alimmaisen levyn pintaan hilloa, levitä päälle kerros moussea. Älä levitä vaahtoa ihan reunoille saakka, niin vältyt turhalta sotkulta. Anna mehevöityä mieluusti seuraavaan päivään.

Levitä kakun pintaan sokerikreemi. Kaulin osa vihreästä marsipaanista vaaleanpunaisen sekaan, niin saat utuisen marmoroidun pinnan. Koristele ja tasoita reunat.

Aika paljon tällä kertaa oioin, syytän hoppua. Tuotelinkit eivät siis ole korruption tulosta, vaan puhtaasti ajankäytöllisesti perusteltuja.

Lakkabellini uuden vuoden kunniaksi

Uuden vuoden juhlistaminen aloitettiin allekirjoittaneen huushollissa take away -sushilla sekä lakkabellineillä. Ei huono tapa haudata vanhentuneita kahtatoista kuukautta, vaikö?

Juhlinta jatkuu tästä etiäpäin ystävien seurassa ja muun muassa kattoterassilta käsin rakettien pauketta ihaillen. Kun humu hiukan laantuu, hyppään lentokoneeseen, ja liitelen palmujen alle. Palatkaamme asiaan tammikuun puolivälin tienoilla, jolloin kerron sitten Koh Lantan kuulumiset. Jepajee.

Hauskaa ja onnekasta ja ihanaa ja herkullista uutta vuotta kaikille!

Lakkabellini

kuivaa skumppaa (en raaskinut shampanjaa, käytin cavaa)

sulaneita ja mössööntyneitä pakastelakkoja

sokeria maun mukaan

Makeuta lakkasose maun mukaan. Kaada sose skumppalasien pohjalle ja täytä lasit kuohuvalla. Nauti hyvässä seurassa.

(Vege)juhlatarjottavia ja 2in1-kakku

Muutamia viikkoja sitten, joulukiireiden pahimmassa paineessa, sain ilokseni järjestää valmistujaisjuhlat. Tarjottavien kriteerit määrittyivät pitkälti kokin laiskuuden sekä vieraiden suurehkon määrän mukaan. Lisäksi kasvissyöjien iso edustus johti siihen, ettei kekkeripöydästä löytynyt mitään sellaista, jolla olisi joskus ollut silmät.



Suolapaloina tarjosin Apinaruokalasta napattua, taivaallista fenkoli-päärynäsalaattia sekä palttoonappeja joiden päälle väkersin piparjuurilevitteen (johon olin muuten varsin tyytyväinen). Oheen paistoin vielä simppeleitä lehtitaikinaruutuja, joiden idean alkuperäistä lähdettä en muista sitten millään. Olivat maailman helpoimpia ja nopsimpia ne. Sit paitsi loputtoman varioitavia myös.

Helpoimmat rasvapalat

2 pkt lehtitaikinaa
1 prk punaista pestoa
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
1 prk vihreää pestoa
1 tanko vuohenjuustoa

Leikkaa lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan. Levitä toisen taikinapaketin neliöille punaista pestoa ja silputtua tomskua, ja toiselle vihreää pestoa vuohenjuustomurusten kera. Paista 225 asteessa, kunnes neliöt kullertuvat.


Piparjuurilevite

2 prk (kevyt)ranskankermaa
reilu pala piparjuurta
1 iso punasipuli
1/2 rk persiljaa
(suolaa)

Kuori ja raasta piparjuuri. Silppua sipuli ja persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään ja ripauta joukkoon tarvittaessa suolaa. Tarjoa palttoonappien kera.

Vieraiden makeannälän suunnittelin tyrehdyttäväni kahdella samettisella valkosuklaa-karpalokaakulla. Kävin kuitenkin niin, että liivatteet leikkasivat reseptin vikassa vaiheessa kiinni. Ihana asia. Lopputulos oli... Noh. Katsokaa itse.


Tässä vaiheessa kello oli siis muutama tunti ennen juhlia, eikä ajatus kokonaan uusien kaakkujen paakaamisesta houkuttanut pätkääkään. Kokkareleivoksia en edes harkinnut tarjoavani ja pelkkien kaupan kakkujen kattaminen pöytään tuntui jotenkin älyttömän mälsältä. Mitäs siinä sitten. Otin pienet kiukut, jonka jälkeen soitin isosiskolle (koska isosiskot ovat niin viisaita olentoja). Sisko keksikin mainion idean. "Aja koko sotku tasaiseksi. Ei sulla mitään hävittävää ole." Mitään hävittävää ei tosiaankaan ollut, joten kaavin kakkuraakileet kulhoon (pohjineen) ja surautin kaiken yhtenäiseksi massaksi. Rivakka sekoitus sai aikaan sen, että vaahdot lässähtivät ja kahden kakun ainekset mahtuivat lopulta yhteen vuokaan. En tässä vaiheessa viitsinyt enää askarrella erillisiä keksipohjia, vaan hyydytin mössön ihan sellaisenaan. Lopuksi kuorrutin kakun vielä pakastekarpaloilla ja karpalomehuliivatekiilteellä. Aikaansaannos oli paljon parempi kuin odotin, vaikkakin todella tuhti. Oheen armas äitini osti vielä marketin valmiskakun tarjoamuksia täydentämään.



(Pahoittelut säälittävistä kuvista. Melkein unohtui koko kameroiminen ja sitten piti olla pikainen. Huolimaton olin myös.)

Cumplaños de papa! Ay, ay, ay!

Armas, vuosia täyttänyt isipappani koki yllätyksen eräänä syyskuisena viikonloppuna, kun perinteisen normisynttäriaterioinnin sijaan huusholli muuttui espanjalaishenkiseksi fiestatantereeksi. Ariva!
Tarjolla oli herkullisia sekä terveellisiä tortilloja, jälkiruokana suklaa-melonisalaattia. Nam. Lisäksi sekä juhlakalu, että juhlavieraat olivat pukeutuneet teeman vaatimalla tavalla. (Espanjaa oltais myös puhuttu, jos oltais osattu.) Ol haaskaa!

(Täytyy tässä myös näin yleisellä tasolla todeta, että teemajuhlat on maailman kivoimpia. Se on varmaan semmoinen suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne, kun kaikki näyttävät yhtä tyhmiltä. Tai sitten se on se todellisuuspako, mikä saa ihmisen hyvälle tuulelle. Siis, kun saa leikkiä jotain ihan muuta tyyppiä kuin oikeasti on. Teemajuhlistahan saa helposti kehitettyä vaikkapa koko illan kestävän improvisaationäytelmän. Rajattomat mahdollisuudet ja paljon lystiä.)

Tuoresalsa

8 kypsää tomaattia
1 keltasipuli
1 chili
1/2 limen mehu
mustapippuria
suolaa

Leikkaa tomaateista kannat pois ja kuutio loput (pedanteimmat voivat halutessaan myös kaltata tomaatit, itse en jaksanut). Silppua sipuli ja chili. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.


Guacamole

4 isoa avocadoa
1 tomaatti
suolaa
pippuria
1 limen mehu
1 tl jauhettua korianteria

Kaiva avolihat kuoristaan ja muussaa mössöksi. Sekoita joukkoon limen mehu, jottei hedelmän malto tummu. Poista tomaatista kanta ja kuutioi se avokadon joukkoon. Mausta ja anna makujen tasaantua jääkaapissa.


Kana-paprikafyllinki

1 tissiä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
chilijauhetta
paprikajauhetta
pippuria
suolaa
öljyä

Mausta kokonaiset kanantissit reilusti chili- ja paprikajauheella. Paista uuninpellillä 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsiä. Suikaloi paprikat ja kuullota niitä pannulla pienessä määrässä öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Viipaloi tissit ja heitä viipaleet pannulle lämpenemään, kun paprikat ovat saaneet hiukan väriä.


Oheen

tortillalättyjä (lämmitettyinä)
punasipulia siivutettuna (raakaa tai paistettua)
jääsalaatin lehdyköitä
ranskankermaa

(Tässä kohtaa pitää muistuttaa, jotta tortillat kuuluu survoa niin täyteen herkkuja, että puolet sisällöstä tippuu rinnuksille ja sitten niitä pitää kaapia siitä lusikalla ja kirota, kun tuli laitettua niin vaalea paita päälle ja vielä sellainen, jonka saa pestä korkeintaan kolmessa kympissä.)


Suklaa-melonisalaatti

lohko vesimelonia
1/2-1 hunajameloni
1/2-1 verkkomeloni
1 levy tummaa suklaata
1/2 dl maitoa tai kermaa
reippaasti jauhettua chiliä

Pilko melonit. Sulata suklaa varovasti miedolla lämmöllä kattilassa. Notkista tilkalla maitoa tai kermaa. Mausta jauhetulla chilillä. Tarjoa, kun kastike on vielä lämmintä.