Kiivi-parmankinkku-vuohenjuustoaamupala

Tiedättekö mitään parempaa kuin pitkät, kiirettömät aamupalat sängyssä kera sanomalehden ja vahvan kahvin? Erityisen nautittavia ne ovat marraskuun harmaudessa, kun elämä on hektistä, sää sateista, naama kalpea ja kesä kaukana. Sellaisina, tai siis tällaisina, aikoina ihminen tarvitsee loputtoman paljon hemmottelua ja sitä paljon mainostettua arjen luksusta (ärsyttävä sanapari, kyllä) selvitäkseen täyspäisenä seuraavaan auringonpaisteeseen saakka. Sitä mieltä minä olen. Ja koska elän niin kuin opetan, tein viikonloppuna aamupalaksi mukavuudenhaluisen herkkuleipiä, joilla lähti paitsi nälkä, myös syysahdistus. Omnomnom.

Sunnuntaiaamun nautiskeluleivät

paistovalmis ciabatta
1 pkt parmankinkkua
1 kiivi
vuohenjuustoa
oliiviöljyä
hunajaa
mustapippuria

Halkaise leipä ja lorota päälle oliiviöljyä. Revi päälle vuohenjuusto, levittele kruunuksi kinkku ja viipaloitu kiivi. Mausta pippurilla ja hunajalla. Paista 200 asteessa kunnes juusto on hiukan sulanut, nosta lämpötilaa ja anna leipien saada väriä. Nauti hartaasti päivän lehden ja tummapaahtoisen kahvin kera.

(Vege)juhlatarjottavia ja 2in1-kakku

Muutamia viikkoja sitten, joulukiireiden pahimmassa paineessa, sain ilokseni järjestää valmistujaisjuhlat. Tarjottavien kriteerit määrittyivät pitkälti kokin laiskuuden sekä vieraiden suurehkon määrän mukaan. Lisäksi kasvissyöjien iso edustus johti siihen, ettei kekkeripöydästä löytynyt mitään sellaista, jolla olisi joskus ollut silmät.



Suolapaloina tarjosin Apinaruokalasta napattua, taivaallista fenkoli-päärynäsalaattia sekä palttoonappeja joiden päälle väkersin piparjuurilevitteen (johon olin muuten varsin tyytyväinen). Oheen paistoin vielä simppeleitä lehtitaikinaruutuja, joiden idean alkuperäistä lähdettä en muista sitten millään. Olivat maailman helpoimpia ja nopsimpia ne. Sit paitsi loputtoman varioitavia myös.

Helpoimmat rasvapalat

2 pkt lehtitaikinaa
1 prk punaista pestoa
1 prk aurinkokuivattuja tomaatteja
1 prk vihreää pestoa
1 tanko vuohenjuustoa

Leikkaa lehtitaikinalevyt kahdeksaan osaan. Levitä toisen taikinapaketin neliöille punaista pestoa ja silputtua tomskua, ja toiselle vihreää pestoa vuohenjuustomurusten kera. Paista 225 asteessa, kunnes neliöt kullertuvat.


Piparjuurilevite

2 prk (kevyt)ranskankermaa
reilu pala piparjuurta
1 iso punasipuli
1/2 rk persiljaa
(suolaa)

Kuori ja raasta piparjuuri. Silppua sipuli ja persilja. Sekoita kaikki aineet keskenään ja ripauta joukkoon tarvittaessa suolaa. Tarjoa palttoonappien kera.

Vieraiden makeannälän suunnittelin tyrehdyttäväni kahdella samettisella valkosuklaa-karpalokaakulla. Kävin kuitenkin niin, että liivatteet leikkasivat reseptin vikassa vaiheessa kiinni. Ihana asia. Lopputulos oli... Noh. Katsokaa itse.


Tässä vaiheessa kello oli siis muutama tunti ennen juhlia, eikä ajatus kokonaan uusien kaakkujen paakaamisesta houkuttanut pätkääkään. Kokkareleivoksia en edes harkinnut tarjoavani ja pelkkien kaupan kakkujen kattaminen pöytään tuntui jotenkin älyttömän mälsältä. Mitäs siinä sitten. Otin pienet kiukut, jonka jälkeen soitin isosiskolle (koska isosiskot ovat niin viisaita olentoja). Sisko keksikin mainion idean. "Aja koko sotku tasaiseksi. Ei sulla mitään hävittävää ole." Mitään hävittävää ei tosiaankaan ollut, joten kaavin kakkuraakileet kulhoon (pohjineen) ja surautin kaiken yhtenäiseksi massaksi. Rivakka sekoitus sai aikaan sen, että vaahdot lässähtivät ja kahden kakun ainekset mahtuivat lopulta yhteen vuokaan. En tässä vaiheessa viitsinyt enää askarrella erillisiä keksipohjia, vaan hyydytin mössön ihan sellaisenaan. Lopuksi kuorrutin kakun vielä pakastekarpaloilla ja karpalomehuliivatekiilteellä. Aikaansaannos oli paljon parempi kuin odotin, vaikkakin todella tuhti. Oheen armas äitini osti vielä marketin valmiskakun tarjoamuksia täydentämään.



(Pahoittelut säälittävistä kuvista. Melkein unohtui koko kameroiminen ja sitten piti olla pikainen. Huolimaton olin myös.)

Ketsuppilan mielikuvitustesti

Ja se testihän on semmoinen, että tehdään pupellettavaa ja syödään se ennen kuvaamista ja sitten surkutellaan, että miksei muistanut ikuistaa, kun niin hyvääkin oli. Ja sitten tullaan pokkana bloggaamaan ja neuvomaan ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan se ruoan visuaalisessa hahmottamisessa pelkän simppelin reseptin perusteella. Niin, että olkaa hyvät vaan.

Valmiit piiraat eivät näyttäneet tältä

Savulohi-fenkolipiiraat

1 ptk valmista ruistaikinaa (Myllyn Parhaalla aineskin on)
1 fenkolin. 150 g lämminsavulohta
n. 2 dl emmental-raastetta
5 munaa
tilkka maitoa
suolaa
pippuria
(rasvaa vuokien voiteluun)

Laske muffinivuokasi kolot ja jaa taikina yhtä moneen osaan. Voitele vuoan kolot kevyesti ja taputtele ja litistele takinat koloihin. Silppua fenkoli ja pieni kala ja täytä niillä taikinoitetut vuoat. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito, pippuri ja suola. Kaada seos täytteiden päälle. Kuorruta komeudet juustoraasteella ja paista 225 asteessa, kunnes juusto on kauniin kullertava.

Ihmiselle, jolla ei ole mitään

Se on kyllä maailman kamalin hetki, kun pidättelemätön herkkunälkä iskee, eikä kaapeissa ole karkin karkkia tahi jäden jädeä. Monet kiukut olen niinä hetkinä vetänyt (kanssaeläjä voinee todistaa). Kun viimeksi raivo uhkasi nousta hyökyaallon tavoin, onnistuin viime hetkellä käyttämään järkeäni. Ei, en kävellyt korttelin ympäri tai natustanut porkkanaa, koska ne keinot eivät ihan oikeasti makeanhimoon auta, vaikka jotkin kyseenalaiset tahot niin väittävät. Sen sijaan tarkistin kuiva- ja jääkaapin sisällöt ja päädyin pyöräyttämään tyydytyksen tarpeeseeni ihan omin käsin. Ohjeen lunttasin Kinuskikissalta, reseptiin tein olosuhteiden vaatimat muutokset. On taas hyvä olla ihmisen.

Rommi-kaurakarkit

3 dl kaurahiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g margariinia
kourallinen mantelirouhetta
loraus rommi(aromi)a

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan kuutioitu rasva. Lorauta lopuksi joukkoon rommi(esanssi) ja pyörittele palluroiksi. Jäähdytä tai syö heti.

Pikapostaus paistetulle rahkalle

Tämän herkullisen rahkapaistoksen ohjeen löysin Peppermintistä, Peppermint taas oli löytänyt reseptin Kotikokki.netistä. Ja on paistosideaa on ehditty kokeilla jo Apinakeittiössäkin. (Niin ne reseptiläiset täällä sähköisessä rinnakkaisuniversumissa kiertävät. )
Itse tein paistoksesta Piparmintun vinkkaamaan suolaisen version. Tuplasin ohjeen ja muokkasin sitä hiukan, lopputuloksena oli makoisa (ja kevyehkö) korvike perinteiselle piirakalle.

Tomaattinen rahkapaistos

2 prk (rasvatonta) rahkaa
3 munaa
2 tl leivijauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 prk aurinkokuivattuja tomskuja
(rasvaa vuoan voiteluun)

Pieni hiukan tomaatteja ja sekoita kaikki aineet. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa reilun puoli tuntia, kunnes paistoksen pinta on saanut kauniin päivityksen.

Salviaa muffinivuoassa

Näissä piiraissa salvia näytteli eittämättä pääosaa. Kyseinen yrtti on minulle melko vieras, ja siksipä halusinkin sille estradin kokeilumielessä luovuttaa. Ja täytyy myöntää: hyvin vahva vihreä hommansa hoiti, aplodit olivat ansaitut.

Salvia-oliivipiiraset

1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
kourallinen revittyä salviaa
kourallinen mustia oliiveja puolitettuina
1/2 punasipuli pienittynä
n. 1 dl parmesaaniraastetta
3 munaa
2-3 dl maitoa
pippuria

Voitele muffinipellin kolot ja vuoraa ne taikinalla. Tiputa vuokien pohjalle punasipuli ja oliivit. Sekoita munat, maito, parmesaani, salviasilppu ja pippuri, ja kaada munamaito vuokiin. Vuoat saavat täyttyä ihan piripintaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa, kunnes piiraat ovat kohonneet ja saaneet kauniin, kullankeltaisen värin.

Pannari. Eikun omeletti.

Kuolasin taannoin bloggarikollegan suolaisia pannareita. Pyyhiyttyäni suupielet kuiviksi päätin minäkin väkertää oman versioni.
Kauppareissun jälkeen kuivakaapista löytyi kuitenkin varsin ikävä ylläri: joku oli käyttänyt vehnäjauhoja niin, että pussin pohja loisti paperista valkoisuuttaan! Pohjilta sain kaavittua vaivaisen desin verran.
Murehdin tovin, mutta sitten päätin nousta epätoivon suosta luovuuden aallokkoon ja ratkaista ongelman tavalla tai toisella (kauppaan en vaan millään jaksanut enää raahautua). Hetken pähkäilyn jälkeen päädyin rikkomaan "taikinan" sekaan muutaman munan lisää. Ei siis ihan pannari, vaan ei täysin omelettikaan. Kohta uunissa paistui varsin herkullinen sekasikiö, joka katosi parempiin suihin alta aikayksikön.

Pannarihko munakas

1+ dl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

6 munaa

200 g (kevyt)fetaa

1 suippopaprika

1 chili

2 kynttävalkosipulia

mustapippuria

Sekoita jauhot, munat ja maito. Rouhaise sekaan reilusti pippuria. Kaada komeus leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille. Pieni sipuli ja paprikat ja ripottele silppu murennetun fetan kera munaseokselle. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes komeus hyytyy ja saa kauniin värin.

Jatkoin lopuksi luovuutta ja leikkarin lätyn piparimuotilla annospaloiksi. Välijämillä täytin oman vatsani, loput tarjosin muille.

Mixtapenade

Kello lähenteli yhdeksää. Notkuin nälkäisenä piskuisen lähikaupan hyllyjen välissä. Mieleni halaji tapenadea, se oli ainoa ajatus päässäni. Voi sitä himon määrää!
Ja voi sitä pettymystä, kun huomasin ainoan putiikin tarjoaman hiukan eksoottisemman levitteen olevan vihreää pestoa. Ensin meinasin kiskoa hiukset päästäni, kaatua lattialle ja itkeä kovaan ääneen. Sitten muutin mieleni. "Mitähän kaikkea siihen tapenadeen pitää panna", mietin mielessäni. "Ainakin oliivia ja valkosipulia", tuumin. Ja siihen se ajatus sitten (nälästä johtuen?) katkesikin. Palasin siis kotiin kahden oliivipurkin ja valkosipulin sekä esipaistettujen patonkien kera.

Myöhemmin, tahnan syvintä olemusta internetin ihmeellisessä maailmassa tutkiessani, huomasin kyseistä oliivimössöä varsin vapaasti versioitavan. Ei siis oikeaa ja väärää, pelkkää hyvää ja hyvää vain.

Tapenade, versio nro 198234670240001,69

1 prk vihreitä oliiveja
1 prk mustia oliiveja
2 isoa valkosipulin kynttä silputtuina

Aina aineet tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Nauti heti, mikäli himo on vastustamaton. Muussa tapauksessa anna tekeytyä jääkaapissa tovi.

Ice, baby. Vol. 2

Nyt siinä sitten kävi niin, että ihan mehujääriehaannuin. Alla tälle illalle värkätyt jälkkärit.
Ulkonäkö ei ehkä ole parasta a-luokkaa, mutta maku sen sijaan... Tahdon vain sanoa: NAM!

Bansku-toffeeherkku

2 banaania
1 pikkuplo (4 cl) toffeelikööriä (esim. Dooley's)

Aja aineet tasaiseksi blenderissä tai sauvasekoittimella. Kaada muotteihin ja pakasta.
(Näillä määrillä sain täytettyä neljä omaa muottiani.)

Jäätä, jäätä, vauva.

Rakastan mehujäitä. Suhteemme on jossain määrin pakon sanelema, sillä vatsani ei jostain syystä kestä normijätskiä (syön sitä kyllä välillä silti, kun hinku voittaa järjen). Mutta pakkoa tai ei, olemme aikojen saatossa kasvaneet tiiviisti yhteen.

Meillä (siis lapsuudenkodissani) on tehty mehujäitä itse niin kauan kun muistan. Useimmiten ne syntyivät isän tekemistä mehuista mehujäämuotteihin. Lisäksi teimme usein banaanijäitä: banaani halkaistaan kahtia ja kummankin puolikkaan päähän tökätään tikku, tämän jälkeen puolikkaat kääritään kelmuun ja tyrkätään pakastimeen. Herkkua!

Myöhemmällä iällä (kauppojen valikoimien laajennuttua) olen survonut (lapsuudenkodista mukaan tarttuneisiin) mehujäämuotteihin milloin mitäkin. Erityisen hyvin mieleeni on näistä kokeiluista jäänyt ihan pelkästä mangotuoremehusta pakastetut versiot. Toimi! Samaan syssyyn voisi toki tyrkätä vaikkapa pikkuriikkisiä hedelmäpaloja, esim. sharonia tai vaikkapa mintunlehtiä.

Mehujäämuottini olivat edellisen muuton yhteydessä unohtuneet jonnekin yläkaapin perukoille. Muotit muistuivat kuitenkin mieleeni lukiessani taannoin Jokapäiväisenleivän postausta ja päätinkin kaivaa mokomat takaisin päivänvaloon. Näillä eväillä tuskin varsinaiseen kisaan osallistun, mutta lämmittelykierroksena puikot toimivat verrakkaasti. Seuraavaan satsiin yritän sitten keksiä jonkinmoista jujua!

Jäiset smoothiet

1 banaani paloina
lohko vesimelonia paloina
luraus maustamatonta jugurttia
(sokeria / hunajaa)

Aja aineet tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Makeuta tarvittaessa ja kaada seos mehujäämuotteihin. Pane muotit pakastimeen ja käy vartin välein tarkistamassa, josko ne jo sittenkin olisivat jäätyneet.


(Tasapuolisuuden nimissä koirakin sai oman osuutensa. Kelpasivat kyllä ihmisellekin.)

Edit: Syödessä kuunneltavaa täällä.

Mozzarella meets avocado

Löysin kaupasta lauantaina niinkin harvinaisia herkkuja kuin kypsiä avokadoja. Päätin juhlistaa löytöä tekemällä möhkäleistä iltapalaa.
Torissa alkuillasta kiskaistut varsin täyttävät jallupullat kuitenkin muuttivat suunnitelmia sen verran, ettei mahaan mitään iltapaloja uponnut ja suunniteltu ateriointi oli pakko siirtää seuraavaksi aamuksi. Tällaisia sitten lopulta pupelsimme:

Guacamolehtava ilta(/aamu)pala

2 avokadoa pilkottuina
2 tomaattia pilkoittuina
1 silputtu kevätsipuli varsineen
1 pkt helmimozzarellaa
1/4 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria rouhittuna

4-6 viipaletta maalaisleipää (viipaleiden koosta riippuen)
1 valkosibben kynsi
tilkka oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita kaikki salaattiainekset paitsi mozzarella. Peitä kippo ja anna makujen tasaantua rauhassa (mielellään ainakin tunnin verran).
Sivele leipäviipaleet valkosipulin kynnen leikkauspinnalla, pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhaise perään mustapippuria. Rapsakoita leivät nopeasti n. 150 asteisessa uunissa.
Sekoita mozzarella salaatin joukkoon ja nostele valmis sotku rapeille leipäviipaleille ja nauti.