Helle rajoittaa ruokavaliota

Jos saisin päättää, söisin näillä ilmoilla pelkkää salaattia ja mehujäätä. (Ja useimmiten saankin päättää, moderni nainen kun olen, mutta välillä pitää taipua myös asuinkumppanialfauroksen tahtoon tuhdimmasta sapuskasta.) Eniveis. Nyt syödään sitten sitä salaattia, kunnes kyllästytään. Tässä taas yksi variaatio, josta saa taatusti kumpunsa pullolleen, mutta joka ei vedä ihmispoloa ihan veteläksi auringon paahtaessa etelä-eurooppalaisesti.

Sitruksinen savulohi-pottusalaatti

reilu 1/2 kg uusia pottuja (pestyjä, ei tartte rapsuttaa)
2 kypsää avokadoa
nippu uutta sipulia varsineen
250 g lämminsavulohta
1 limen mehu
liraus sitruunamehua
muuta rouhaisu limepippuria (tai vastaavaa)

Keitä perunat suolatussa vedessä, nosta jäästymään. Silppua sipulit ja kuori ja paloittele avokadot. Kumoa kulhoon ja kaada päälle sitrusnesteet. Mausta. Paloittele lohi käsin ja lisää vihasten sekaan. Pilko potut ronskeiksi lohkoiksi ja sekoita koko komeus.

Herne-pekonipasta (pitää olla pikkasen tuhti)

Onnistuin notkumaan juhannuksena valmiiden patojen äärellä, joten grillipostauksia ei ole tänä vuonna luvassa. Sen sijaan laakasin läskiä ihan kotiköökissä ja ritilälle sopimattomassa muodossa.

En noin niinko yleensä ihan hirveästi siasta välitä, mutta pieninä määrinä ja oikeiden kavereiden kanssa menee. Tämä ainakin toimi omille makunystyröilleni. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että kylläpäs on rasvaista tavaraa se possu. Että elkää vaan, hyvät ihmiset, menkö lisäilemään tähän enää mitään öljyjä, kermoja tai voinokareita. Muuten jää kitalakeen kerros ja suonet paukkuu. Niin.

Herne-pekonipasta

140 g pekonikuutioita
200 g herneitä (pakaste on ihan jeppis)
100 g juuriselleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosibbeä
2 prk luomutomaatteja
1/2 puska basilicaa
liraus sitruunamehua
loraus vaaleaa balsamicoa
1-2 tl fondia (liha tai kasvis)
reilu nokare pecorinoa
mustapippuria
sopivasti spagettia

Kaada pekonikuutiot lämmenneelle (ei kuitenkaan kuumalle) pannulle. Pyörittele ja anna läskien rasvan sulaa ja pannun yhä kuumeta. Pieni selleri ja sipulit. Lisää edelliset sian seuraksi, kun pekoni alkaa saada väriä. Kuullota.
Kaada sekaan tomaatit, fondi, balsamico ja sitruunamehu. Rouhaise perään pippuria. Hauduta huolella lempeällä lämmöllä. Pane vaikka tässä vaiheessa pastavesi tulelle ja keitä spagetit suolatussa vedessä al dente miinuksiksi.
Kaada soosiin herneet ja anna niiden lämmetä. Sekkoita sitten joukkoon spagetit ja kääntele hiukan. Revi joukkoon basilicaa ja vuole viimeistelyksi reippaasti pecorinoa. Herkuttele.

Vapaapäivä paras päivä (ja mitä enempi, sitä parempi)

Kyllä:
- herkullinen ruoka
- paras seura (voi olla myös oma)
- hymy (ei se lehti)
- valoisa yö
- yhdeksän kukkaa tyynyn alla
- kesän äänet (maun mukaan koivunlehtien havinaa tai vaikkapa skata kaiuttimista)
- lempeä sauna

Ei
- pahat einekset
- riitely
- ylihumala
- itkuraivarit
- hukkuminen
- saunan muuttuminen kokoksi

Turvallista ja leppoisaa juhannusta Ketsuppilasta! Palataan kokkailuun ensi viikolla!

Salvia-herkkusieni-makaroooonilaatikko

En vaan voi lakata ylistämästä ja rakastamasta makooniloodaa. Ihan tosissaan: miten joku ruoka voikin olla niin miellyttävän turvallinen ja helppo ja halpa ja loputtoman muunneltava? Täydellinen arkiruoka, joka pienillä tuuningeilla muuttuu halutessa hippasen juhlavammaksikin, jota saa kerralla tehtyä isomman satsin eväksiksi otettavaksi ja josta tykkäävät kaikki (vai voiko olla ihmistä, jolla on minkääntasoisia makrulooda-antipatioita?). Nerokas keksintö suorastaan.

Inspiraatio tähän versioon sai alkunsa salviasta, johon olen ujosti tutustunut ja vähän ihastunut kans. Kaveriksi kaadoin herkkusieniä, jotka näyttivät kaupan hyllyllä ihanan pulleilta ja onnellisilta. Hyvää tuli (vaikkakin perinteisen makaroonilaatikon voittanutta en ole vielä tavannut, kertokaa, jos joku on?).

Makarooniloota kera salvian ja sienten

1 pss proteiinipastaa
300 g herkkusieniä
puska salviaa
sipuli
3 munaa
3 dl maitoa
pippuria
loraus sitruunamehua
liraus vaaleaa balsamicoa
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pastat suolatussa vedessä melkein al denteiksi. Pilko sipuli ja sienet, pyörittele niitä pannulla oliiviöljyssä, kunnes sienistä on haihtunut enimmät nesteet. Mausta pippurilla, suolalla, balsamicolla ja sitruunamehulla. Siirrä pannu levyltä ja revi seoksen joukkoon salviat sillä lailla suurpiirteisesti. Sekoita makaroonien kera uunivuokaa. Vatkaa munat kevyesti maidon joukkoon ja mausta pippurilla, kaada neste makaroonien päälle. Paista 200 asteessa kunnes pinta saa väriä ja hyllyminen loppuu.

Salaattiasiaa ja salaatti

Kesäkuun (vai olikohan se toukokuun?) Oliviassa oli artikkeli salaateista. Jutussa kerrottiin Suomen salaattikulttuurin olevan vielä vähän vajavainen, ja opastettiin lukijaa ison maailman salaatintekotermistöön. Siinä neuvottiin myös, että salaattia tehdessä kannattaisi nähdä sama vaiva kuin muussakin kokkailussa: marinoi, paahda, paista ja kokeile. Sydämessä kävi pienoinen pisto, olen nimittäin laiska tämmöisissä salaattiasioissa. Pysyn surulllinen tiukasti laatikossa sekoitan salladini aina pelkistä lempiaineksista (niillä ei vaan voi mennä päin pieleen). En muista koskaan marinoineeni mitään salaattiainesosia, osan olen tosi ostanut suoraan marinoituna, kuten aurinkokuivatut tomaatit esimerkiksi. Ajalla ja vaivalla tehty salaatti tuntuu niin vieraalta ajatukselta, että se melkein pelottaa. En oikein tiedä, mistä aloittaisin ja miten etenisin. Salaattihämmennyksen vallassa on ihminen. Haluaisin kovasti tietää, olenko normaali. Siis tekevätkö muut maailman ihmiset salaattinsa enemmän huolella ja jos, niin millä tavoin? Ja onko salaattia tehdessä mikään kiellettyä? Tarvitsen tietoa, jotta voin tuntea oloni taas hyväksi.

Laiskan (paahtamaton ja marinoimaton, mutta hirmu maukas) salaatti

2 rk eri salaatteja
pari avokadoa
iso punasipuli
100 g mozzarellaa
1 prk silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni kesäkurpitsa
mustapippuria
liraus sitruunamehua

Pilko ja sekoita. Syö paljon.

Risotto, johon panin limeä

Kesä on ihan vienyt mennessään. Kotikeittiö vaihtuu turhan usein ravinteleiden köökkeihin tai sään niin salliessa puistoon kannettuihin mansikoihin ja karipekkoihin (se on karjalanpiirakka). Melkein hävettää kokkailettomuus (mutta ei ihan kuitenkaan). Jotain olen kuitenkin saanut laakattua, parsarisottoa nimittäin ainakin (serkku luki, että perserisotto ja ihmetteli, mikä metafora sekin sitten on). Olin sillä tavalla rohkea, että sujautin nesteiden sekaan sitruunamehun lisäksi myös yhden limen nesteet. Toi kivasti tujakkuutta ja taittoi samalla parmesaanin tyydyttyneitä. Mies tosin sanoi silti, että "onpa tuhtia". Hyvin näytti silti maistuvan.

Parsarisotto limellä

4 dl risottoriisiä
keltasipuli
oliiviöljyä
voita
vahvaa kasvislientä
nippu parsaa
sitruunan mehu
limen mehu
n. 100 g parmesaania
pippurian

Kuullota silputtua sipulia sekä riisejä voin ja öljyn seoksessa, älä ruskista, kun muuttuvat kuultaviksi kaada sekaan kasvislientä vähän kerrallaan. Lisää parin desin jälkeen sitruunan ja limen mehut, rouhaise perään pippuria. Keitä parsat kypsennyksen aikana semikypsiksi suolatussa vedessä ja pilko paloiksi. Kun riisi on al dente miinus (ja nestettä on jäljellä niin, että tavara on sopivan löysää), veistä sekaan juusto ja kumoa perään parsat. Anna olla vajaa minuutti. Sitten syö.

Tässä kävi niin, että kamerasta oli akku loppu, enkä ehtinyt sitä ladata, koska risotto on pikaruokaa, ja sitten piti ottaa kuva puhelimen kameralla, joka on aika surullinen ja siksi kuvistakin tuli vähän surullisia. Anteeksi.