Elämä on sarja epäonnistumisia (ja niissä rypemistä)

Ihan tosissaan. Mikä nyt on? Tuksua riivaa Iltalöpön mukaan demonit, mua vissiin jonkin sortin paha karma (ei sillä, että noin muuten haluiaisin lööppineitokaiseen tulla rinnastetuksi). Ei nimittäin leivonta suju sitten millään. Ensin menee kakut päin pieleen ja nyt sitten vielä tortutkin. En ala. Jos kyseessä olisi kertailmiö, syyttäisin reseptejä, mutta en edes kehtaa.

Uusin, pieleen mennyt paakaussessio sai alkunsa kaupungin tunnetuimman tavaratalon reseptilistalta. Epäilyttävää ohjeessa oli mielestäni sekä rasvan runsas määrä, että kerman lisääminen taikinaan (kuuluuko sitäkin muka olla...?). Luotin kuitenkin lähteeseen ja aloin vatkata munaa ja sulattaa voita. Taikinasta tuli löysähkö, mutta ajattelin sen sitten uunissa jämäköityvän. Ja niinhän se tavallaan jämäköityikin, mutta irtosi kuitenkin vuoista epämääräisenä höttönä ja useassa eri osassa. Meinasi, kuulkaas, tulla itku (taas).


Tälläkin kertaa tilanteen pelasti luova & älykäs ihminen (asuinkumppani voi tässä kohtaa yrittää olla ylpistymättä liikoja). Tyyppi ehdotti, että taputtelisin hötön pieniin kaffekuppeihin ja koristelisin sitten normitorttujen tapaan. Ja katso: kohta tarjolla oli näpsäköitä, lusikoitavia herkkuja (Runebergin torttu 2.0). Maistui vähän liian rasvalta omaan makuuni, mutta muuten ihan oikealta.



Mutta vaikka loppu meni hyvin, ei kaikki kuitenkaan ollut hyvin. En nimittäin vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan...? Noudatin ohjetta orjallisesti niin ainesosien määrissä, niiden lisäysjärjestyksessä kuin paistoajoissakin (paitsi, että käytin kostutukseen punssin asemesta Amarettoa). Keksiikö joku, vai onko tyytyminen karma-selitykseen?

Kinkkinen kurmitsa

Kuluvan kuun ruokahaaste aiheutti tosiaankin päänvaivaa. Ensinnäkin. Kurpitsa on allekirjoittaneelle melko vieras raaka-aine. Kesäkupritsaa olen toki minäkin laakannut yhden jo toisenkin kerran, mutta kurpitsakurpitsaan olen törmännyt lähinnä telkkarissa ja halpojen lounasravintoloiden "salaattipöydissä" etikkaan ja sokeriin sekoitettuna.
Pohdin pääni puhki, millä lajilla haasteeseen osallistuisin. Kylmää vai kuumaa? Suolaista vai makeaa? Isoa vai pientä. Aluksi ajattelin tehdä blinejä kurpitsa-kanttarellipaistoksella, mutta pyörittelin ajatusta niin pitkään päässäni, että ehdin kyllästyä koko ideaan. Lopulta, pitkien pohdintojen ja haasteruoan syöjien esittämien toiveiden huomioonottamisen jälkeen päädyin tajun veks vievään jälkkäriin.


Toinen ongelma tuli vastaan kootessani tarvittavia raaka-aineita kokkaussessiotani varten: eihän tässä maassa kukaan mitään kurpitsakurpitsaa myy! Isommissakin marketeissa tarjottiin pelkkää kesäkurpitsaa. Kierrettyäni useamman putiikin, olin jo vaipua epätoivon suohon. Mietin jopa tämän kuun haasteen jättämistä väliin. Mutta sitten. Käpylän Mustan Pekan hevi-osasto ystävällisine työntekijöineen pelasti. Banaanien, tomaattien ja paprikoiden seuraan oli eksynyt ISO, keltainen Tuhkimon kärry. Kokonaista en missään nimessä kuitenkaan halunnut: miten kahden hengen talous saisi muka sellaisen tuhottua...? Lähestyin siis mitän nöyrimmin hevi-osaston työntekijää, joka hetken mietittyään riensi silpaisemaan mollukasta tarvitsemani siivun. Ystävällistä. Ele, joka saa minut vierailemaan ko. marketissa toisenkin kerran.

Riemuissani riensin kurmitsoineni köökkiini haasteruokaa höösäämään. Lopputuloksea oli paitsi iso sotku keittiössä, myös taivaallisen tuhti ja valuva mutakakku kurpitsa-sitruunahillokkeen kera.
Kakun alkuperäinen resepti löytyy täältä. Noudatin ohjeistusta orjallisesti pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Holtiton mutakakku

250 g tummaa suklaata
n. 70 g Fasun Omar-suklaata
100 g voita
2 dl sokeria
6 valkuaista
6 keltuaista

Sulata voi kattilassa, siirrä kattila pois liedeltä ja liuota paloiteltu suklaa kuumaan voisulaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös keltuaiset ja sokeri keskenään. Lisää jäähtynyt suklaamössö käännellen keltuaisvaahdon sekaan. Nostele joukkoon osa valkuaisesta, ja lisää pikkuhiljaa loputkin. Kääntele tässä kohtaa varovasti ja vältä sekoittamisessa liiallista huolellisuutta. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa vartin verran.


Kurpitsa-sitruunahilloke

n. 4 dl kurpitsakuutioita
1 dl hillosokeria
1/2 sitruunan mehu

Sekoita kuutioidut kurpitsat sokerin kera kattilassa. Purista joukkoon sitruuna mehu. Keittele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoa mutakakun kera.

Herkkuaaria

Ennen oli lumisemmat talvet ja lämpimämmät kesät. Ennen oli yhteisöllisyyttä ja huolehtimista ja suloisempia koiranpentuja ja enemmän käpylehmiä. Ennen oli jäätelöannoksia.

Lapsena kesän (sateisenkin) kruunasi pikkukaupungin pikkukahvilasta ostettu jäätelöannos. Omani oli useimmiten Mansikkapingviini: jalalliseen lasimaljaan kasatut vanilja- ja mansikkajäätelöpallot, mansikkahillo, kermavaahto ja nonparellit. Nam. Komeus oli koristelut pingviinimuovilätkällä sekä paperivarjolla. Hauskinta oli kauhaista vaniljajäätelöä ja kermistä samaan lusikalliseen. Suuhun sujautettuna lusikassa yhteinäiseltä näyttänyt kama yllätti kitalaen: kermavaahto tuntui melkein lämpimältä jäätelön kylmyyden ohella.

Jossain vaiheessa lopputeini-ikää jäätelöannoksia ei enää ajatellut tai kaivannut. Unohtuivat vuosiksi. Kunnes tässä eräänä päivänä alkoi sattumalta muistelo, jonka seuraukset olivat suorastaan väistämättömät: vuosien vajaus olisi korvattava!

Kun mikään ei riitä (Levottomat annokset)

paria eri jädeä palloiksi pyöriteltyinä
valmiskermavaahtoa (tätä ällömakeaa kamaa tuskin voi muuhun käyttää?)
paria eri jälkkärikastiketta (meillä laku ja suklaa)
nonparelleja (niitä saa nykyään eri muotoisina, hurraa kehitys)
cocktail-kirsikoita (pahoja? kyllä. mutta kuuluvat asiaan)

Lado herkut maljaan ja lusikoi suuhusi, kunnes totaalinen ähky yllättää (itse en pystyin syömään seuraavan kerran seuraavana päivänä kahden aikaan).

Sunnuntain surullinen täytekaakku

Sunnuntai-iltana isku tajuton täytekakkuhimo (siis aivan kestämätön sellainen). En kamalasti leivo, joten kaapeistä ei luonnollisesti löydy kaikkia mahdollisia leipomusvälineitäkään, ei esimerkiksi kakkuvuokaa. Toiveikkaana suuntasin lähimpään, keskikokoista suurempaan kauppaan. No, ei se kakkuvuoka senkään putiikin hyllyillä väijynyt. Kermakakkuhimon riivaaman sitten menin ja ostin valmspohjan. Iso virhe.

Käytin pohjan kolmen osan kostuttamiseen desilitroittain appelsiinimehua, mutta lopputulos oli silti sitkeän kuminen. Lisäksi pohjasta puuttui kokonaan kuohkeus ja sokeri oli tiivistynyt sen pintaan kovaksi kuoreksi. Haaveissa siintänyt kakkunautinto muuttui siis suureksi pettymykseksi. Maistelun jälkeen kakku viskattiin kanssaeläjän kera yhdessä tuumin mappiin öö.

Alla kuva surullisesta leipomuksesta. Kostutin kaakun siis appelsiinimehulla ja kuorrutin vihreäksi värjätyllä kermavaahdolla. Väleihin ängin seosta, joka sisälsi 1 pussin Blå Bandin vadelmavaahtoa, 1 purkin maustamatonta tuorejuustoa, 1 pussin pakastevadelmia sekä pussillisen Marianne Crusheja.

Pue se pekoniin

Keskikesän juhla on sitten hieno juhla. Valoisa yö säväyttää joka kerta, ja Helsinki muuttuu aavekaupungiksi ihmisten paetessa kesämökeilleen (ilman meluisaa ystävälaumaa ympärillä saattaisi jopa olla hiljaista).
Ja kuten hienoihin juhliin yleensä, tähänkin hippalointiin kuuluu oleellisena osana runsaat juoma- ja ruokatarjoilut. Tänä vuonna (kuten useimpina muinakin vuosina) juoma tuli tölkistä ja ruoka grillistä. Tällä kertaa kuumat hiilet kypsensivät paitsi perinteisiä makkaroita, piffejä ja maisseja, myös vähän jotain uutta.

Pekonihedelmät

pekonia
kuivattuja taateleita
banaania

Pilko banaanit suupaloiksi. Leikkaa pekonilierot puoliksi. Pyöräytä pekonit hedelmien ympäri ja iske grilliin rapsakoitumaan. Tähän voisi tietty kokeilla melkein mitä hedelmiä tahansa (esim. mangoa, ananasta papaijaa).