Pastanjauhajien inspiroima maissikeitto sekä oivallus

Alkoi tässä yhtenä päivänä tehdä mieli keittoa. Teinpä sitten niin, että seuraamistani blogeista sopivaa ohjetta etsiskelin ja sellaisen löysinkin. Kävi sitten kuitenkin niin, että nälkä ehti äityä niin hirmuiseksi, että kokkaushetki vaihtui muutamaan sataan grammaan irtikarkkia (eikös illallinen ole tasapainoinen ja monipuolinen, jos se koostuu tarpeeksi monesta väristä?). Hups.

Noh. Sitten seuraavana päivänä ennakoin ja menin kauppaan jo ennen nälän syntymistä. Vaan eipä auttanut ennakointi, kun en enää muistanut, mitä siihen ruokaan piti panna. Maissin muistin ja chilin jotenkin etäisesti, loput improvisoin. Lopputulos oli siis lähinnä alkuperäislähteen, Pastanjauhajien, inspiroima. Mutta ihan hyvää se silti oli, paitsi että oivalsin sauvasekoittimen olevan turha vekotin maissia soseutettaessa. Soppa jäi nimittäin melko (=erittäin) rakeiseksi. Ensi kerralla ostan tehosekoittimen, vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Ja niin, otan reseptin mukaan kauppaan.

Maissikeitto

4 isoa pottua
2 kynttä valkosipulia
600 g maissia
kasvisliemikuutio
sipuli
pippuria
2-3 tl chilijauhetta
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 tl Nomu Smoky Periperiä ( tai vastaavaa, esim. savuaromia ja lisää chiliä)
pinnalle paahdettua sipulia

Kuori ja pilko vihaset. Keitä pehmeiksi liemikuutiovedessä. Soseuta, mausta, lisää tarvittaessa nestettä. Kuumenna vielä ja anna makujen tasaantua. Tarjoa paahdetun sipulin kera.

Piristys Pippurimyllystä!

Erinäiset kiireet ja hektisyydet ovat pitäneet pois blogistaniasta. Pitkään aikaan en ole edes vilkaissut ruokalokeja, puhumattakaan omastani. Ja kirjauduttuani tauon jälkeen bloggeriin, löysinkin sitten tämmöisen.


Kiitän ja kumarran Pippurimyllyn suuntaan. Hyvä mieli tuli! Ja tunnustuksen sisältäneen haasteen velvoittamana ryhdyn nyt sitten paljastelijaksi. Ohjeistus itsenstä ilmiantoon on seuraava:

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1. En ole koskaan leiponut pullaa. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. En ensinnäkään pidä kovinkaan paljoa leipomisesta, kun siinä pitää olla niin tarkka ja mitata asioita. Toiseksi pullat jäisivät syömättä, kun en itse kaikkea jaksa ja kanssaeläjä ei niin kauheasti nisuista välitä.

2. Voisin syödä joka päivä spagettia ja tomaattijauhelihakastiketta ja herneitä ja ketsuppia. Tämä perversio on ollut osa minua lapsuudestani saakka ja himo ko sapuskaan tuntuu vaan kasvavan vuosi vuodelta.

3. Opettelin syömään kalaa vasta kolme vuotta sitten. Siihen asti skippasin, koska kala on ällöttävän limainen eläin (järkeilin, että jos en halua koskea, en myöskään halua tunkea sitä suuhuni). Päätökseeni vaikuttuvat lähinnä sosiaaliset paineet. Maailma on helpompi ilman ruokarajoitteita.

4. Rakastan kaikkea äklömakeaa. Lapsena ostin välillä karkkipäivinä marenkeja karkkien sijaan. Lähestulkoon kaikki sokerinen uppoaa.

5. Tätä parempaa leipää ei ole olemassa. Päälle ainoastaan voita. Ennen, kun kyseisiä rieskoja ei saanut Suomesta, raahasin niitä mukanani ruotsin risteilyiltä.

6. En pitänyt pitkään aikaan pitsasta. Vasta joskun parinkympin paremmalla puolella muutin mieltäni. En itsekään ymmärrä taannoista rajoittuneisuuttani.

7. Syön kaakaon lusikalla (jos en ole yleisellä paikalla). Lusikalla syötynä juoma muuttuu jälkkäriksi. Ja jälkkäriä on aina kiva syödä.

Luulen, että tämä haaste on jo kiertänyt kaikki mahdolliset ruokablogit. Mutta jos löytyy vielä joku, joka ei ole salaisuuksistaan kaikelle kansalle laverrellut, niin kannustan omatoimiseen avautumiseen! Hyvää tekee purkaa sieluaan, kummasti kevenee se.

Kun ihminen himoaa pihviä, on ihmiselle annettava pihviä

En ymmärrä, mikä kuolleen eläimen himo on allekirjoittaneeseen iskenyt. Tyypillisesti en lihasta ihan kauheasti innostu, vaan pidättäydyn mieluummin rehuosiossa. Nyt syksyn myötä olen kuitenkin huomannut ennen kaikkea naudan tepastelleen yhä useammin lautaselleni. Hämilläni olen. Raudanpuute? Joku muu, mikä?

Tämän sapuskan inspiraationa toimivat Hakaniemen etniset putiikit, joissa erään lauantaiulkoilun yhteydessä kanssaeläjän kanssa pistäydyimme. Lihaa oli liikaa, onneksi ei pantu oheen pottua. Hoisin otti vähän valurautapannuun kiinni, olisiko pitänyt pyyhkäistä piffejä ennen paistoa? Niin tai näin, hyvältä maistui. Ja nälkä lähti.

Hoisin-pihviä kevätsipulin, kesäkurpitsan ja seesamilaisten kera

4 x 120 gramman ulkofileepihvejä
3-4 rkl hoisin-soosia
mustapippuria
(sormi)suolaa
3 pienehköä kesäkurpitsaa
seesamöljyä
seesaminsiemeniä
sitruunaruohoa

Hiero pihveihin suola ja pippuri ja hoisin ja jätä marinoitumaan. Halkaise kurpitsat, asettele puolikkaat pellille ja lorottele päälle seesamöljyä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paista 200 asteessa (grillivastuksen alla) viiden minuutin verran. Heitä pinnalle sitruunaruohot ja anna lämmön tehdä tehtävänsä, kunnes kurpitsat ovat kauniin kullertavia. Paista pihvit kuumalla valurautapannulla mediumeiksi. Paahda samalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla kellertäviksi ja koristele niillä annos.

Suosittelen!

Ravintola Marttaa nimittäin. Kävin eilen paikassa neitsytmatkalla, enkä usko reissun jääneen viimeiseksi.

Martta suosii kotimaisia, laadukkaita raaka-aineita. Melko hyvät lähtökohdat, sano. Pyrkivät myös tekevät mahdollisimman paljon itse, ja esimerkiksi keittiössä syntyneet saaristolaisleivät olisivat varmasti kadonneet saksalaisen aamupalan lailla, mikäli niitä olisi aterioinnin päätteeksi pöytään jäänyt. Niin HYVÄÄ!

Pääruoaksi nautiskelin lämmintä lohisalaattia puolukkamajoneesi kera. Juurespeti, jolla kala makoili, oli ihanan monipuolinen. Väriä ja napakkuutta löytyi, samoin makua. Ainoa pieni miinus rasvan määrästä, joka meni omaan makuuni hiukan liioittelun puolelle.
Oman sapuskani lisäksi onnistuin haarukoimaan naapurin lautaselta vuohenjuusto-juureslasagnea. Ei jäänyt kakkoseksi muuten. Ruoka oli lempeän täydellistä, eikä vihanneksia oltu onneksi jätetty statisteiksi.

Jälkiruoat jaettiin seuralaisen kera puoliksi annoskateuden ehkäisemiseksi. Pöytään kannettiin suklaakakkua tyrni-valkosuklaasoosilla sekä paistettua kotijuustoa mustikan kera. Täytyy sanoa, että jälkimmäinen onnistui koskettelemaan omia makunystyröitäni paremmin, vaikkei suklaakakussakaan mitään vikaa ollut (etenkin se tyrnikastike jätti hypotalamuksen hyrisemään).

Ruoan lisäksi lisäplussa palvelusta. Ystävällinen tarjoilijatar oli erittäin ammattitaitoinen ja ystävällinen ja sopivasti läsnä. Yhdistelmä, joka ei valitettavasti ole tässä kaupungissa itsestäänselvyys...

Yhteenvetona: menkää Marttaan, niin saatte hymyiltävää. Muutkin tuntuvat tykkäävän.

Ruokamaailman ruusukaalit

Allekirjoittaneen valtaa aina yhtä suuri into, kun S-ryhmän Yhteishyvä kolahtaa postiluukusta (tämä ei sitten ole maksettu mainos). Advertoriaalin välistä nimittäin löytyy aina yhtä luotettava ratkaisu ikuiseen arkiruokaongelmaan (itse en ainakaan jaksa heittäytyä luovaksi raskaan työpäivän jälkeen). Jälleen tässä kuussa löysin läpyskäskästä jotain kokeilemisen arvoista. Tein sapuskan lisukkeen sijaan pääruokana, muutin pienesti tekotapaa, kasvatin raaka-ainemääriä ja lisäsin alkuperäiseen reseptiin yhden ompun, koska hedelmät on hyviä. Eväs sopii karpillekin, kunhan ei laillani tarjoa oheen leipää. Ja kas näin sapuska syntyi.

Ruusukaali-pekonipaistos

600 g ruusukaalia
ihan vähäsen kasvisfondia
1 pkt pekonisuikaleita silputtuina
2 hapanta omenaa kuorittuina ja kuutioituina
2 tl timjamia
mustapippuria
suolaa

Halkaise ruusukaalit, napsi huonot lehdet irti ja keitä puolipehmeiksi kasvisfondilla maustetussa vedessä. Ruskista pekonisilppua kuivalla pannulla miedossa lämmössä (niin, että pahimmat läskit sulavat ja lihaosa saa vähän väriä). Sekoita kaikki ainekset uunivuoassa ja paista 225 asteessa noin vartin verran.

Taateleita. Joka puolella taateleita.

Taatelifiksaatio ei ota hellittääkseen, on ne vaan niin hyviksiä. Tällä kertaa ängin tuota sokerista ihanaista ystävän alkusyksystä vietetyihin polttarieväisiin, kuskus-salaattiin tarkemmin sanottuna. Ohessa oli paljon muitakin asioita, kuten lihapullia aurinkokuivatulla tomaatilla ryyditettynä sekä kanttarelli-sipuli- ja soija-chilipasteijoita. Leipomuksia en muistanut kuvata, kun oli niin kivaa ja hienoja ihmisiä ja hyvää ruokaa ja aurinko. Ensi kerralla vaikka sitten.


Lihaboltseihin lykkäsin paistijauhelihaa, sipulia, munaa, korppujauhoa sekä suolaa ja pippuria. Ja niitä tomaatteja tiätty. Ja sitten uuniin ja sen jälkeen suuhun. Tietänette.
Kuskus-salaatista tuli niin hyvää, että sitä meinaan laakata uudemmankin kerran. Suloisen makean taatelin ja lempeän suolaisen fetan liitto saa makunystyrät hyräjämään (omnomnom). Suosittelen kovin lämpimästi kokeilemaan!

Kuskus-salaatti kera fetan ja taatelin

kuskusia ohjeen mukaan keitettynä ja jäähdytettynä
fetaa
kuivattuja, pehmeitä taateleita silputtuna
punasipulia silputtuna
munakoisoa itketettynä ja uunissa paahdettuna
persiljaa
sitruunamehua
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
pippuria
suolaa

Sekoita, anna makujen tasaantua ja syö vähän liikaa. Toista jälkimmäinen seuraavana päivänä, jos ruokaa jää.

Vielä vähän hyviä sieniä

Myönnettäköön: vähän on taas lipsahtanut hunningon puolelle tämä loki. Jostain itselleni täysin tuntemattomasta syystä urheilu on lähiaikoina maistunut paremmalta kuin patojen ääressä hääräily. Niin omituiselta tuntuu, että uskon vaiheen pian menevätn ohi. Jospa sitä sitten taas vähän ahkerammaksi bloggaajaksi innostuisi.
Sitten itse asiaan.

Avoanoppi ilahdutti joitakin viikkoja sitten kassillisella kantsuja. Niin hyvää ja ystävällistä oli palvelu, jotta sienet oli valmiiksi putsattu ja pilkottu. Ja kun lisäksi kaapistä löytyi köntti pecorinoa ja sipulia ja risottoriisiä, niin sapuskahan oli jo melkein valmis ennen kuin kattila ehti lämmetä. Sen verran myös opin, että sitä spesiaaliriisiä pitäisi aina löytyä kaapista. Tähän versioon käytin nesteeksi pelkkää kasvislientä ja silti tuli hyrisyttävän hyvää. I <3 hiilarit.

Kanttarellirisotto kaapinpohjallisista

kanttarelleja
risottoriisiä (4:lle)
kasvisfondia kuumaan veteen sekoitettuna (tee liemestä vahva)
reilu loraus vaaleaa balsamicoa
köntti pecorinoa
sipuli
kynnellinen valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Laakaa näitä ohjeita varioiden. Jos jotain edellämainituista aineksista ei löydy, ei haittaa. Kasvisliemen sijaan / lisäksi voit käyttää valkoviiniä, lihalientä tai vaikkapa kermaa. Pecorinon korvaajaksi sopii esimerkiksi parmetsaano, sipuliakaan ei ole pakko panna mikäli ei halua. Yrteiksi tähän sopisi vaikkapa timjami ja miksei basilikakin. Hyödynnä siis kaappiesi perukat ja rakenna risotto.