Kanttarelli, karvarousku... Kärpässienen sentään tunnistin.

Kenellä kaikilla on semmoinen työkaveri, joka vie metsään ja paikantaa kanttarellit ja päälle muutaman karvarouskun ja luovuttaa ne vielä lopuksi avuttoman osaamattomalle tyypille, joka on löytänyt koko saaliista korkeintaan yhden? Ei varmaan monella, mutta minullapa on (lälläslää). Tämä tapahtui viime viikolla Sipoossa (tai siis onkohan se nyt sitten Helsinkiä nykyään) ja kyseinen sieniretki vei lajissaan allekirjoittaneen neitsyyden. Toista reissua varten opettelen seuraavat asiat:

1. sienien tunnistaminen
2. sienien löytäminen

Sitten ollaan jo vahvoilla.




Sen kunniaksi, että olen taas menettänyt yhden vahvuuden mäenookoskaan -pelissä, osallistun myös elokuun ruokahaasteeseen. Viime tinka paras tinka, vai mitä?

Lentävä lautanen

Sipoolais-helsinkiläinen metsäsienisotku peruna-palsternakkapyreen kera

Pottu-palsternakkasurve:
n. 600 g perunaa
200 g palsternakkaa
suolaa (reilusti)

Kuori ja pilko potut ja nakat. Keitä pehmeiksi, kaada vesi veks ja muussaa komeus survimella tai haarukalla. Mausta reilulla suolalla.

Metsäsienikastike:
kanttarelleja (niin monta kuin löytyy)
muutama karvarousku
kevätsipuli varsineen
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
pieni liraus kasvisfondia

Ryöppää putsattuja rouskuja kymmenisen minuuttia. Huuhtele. Pilko ja putsaa kantsut, silppua sipuli. Paista kaikkia edellisiä oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Mausta ja kaada päälle kerma ja fondi. Kuumenna ja pistele poskeen.