keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Elämä on sarja epäonnistumisia (ja niissä rypemistä)

Ihan tosissaan. Mikä nyt on? Tuksua riivaa Iltalöpön mukaan demonit, mua vissiin jonkin sortin paha karma (ei sillä, että noin muuten haluiaisin lööppineitokaiseen tulla rinnastetuksi). Ei nimittäin leivonta suju sitten millään. Ensin menee kakut päin pieleen ja nyt sitten vielä tortutkin. En ala. Jos kyseessä olisi kertailmiö, syyttäisin reseptejä, mutta en edes kehtaa.

Uusin, pieleen mennyt paakaussessio sai alkunsa kaupungin tunnetuimman tavaratalon reseptilistalta. Epäilyttävää ohjeessa oli mielestäni sekä rasvan runsas määrä, että kerman lisääminen taikinaan (kuuluuko sitäkin muka olla...?). Luotin kuitenkin lähteeseen ja aloin vatkata munaa ja sulattaa voita. Taikinasta tuli löysähkö, mutta ajattelin sen sitten uunissa jämäköityvän. Ja niinhän se tavallaan jämäköityikin, mutta irtosi kuitenkin vuoista epämääräisenä höttönä ja useassa eri osassa. Meinasi, kuulkaas, tulla itku (taas).


Tälläkin kertaa tilanteen pelasti luova & älykäs ihminen (asuinkumppani voi tässä kohtaa yrittää olla ylpistymättä liikoja). Tyyppi ehdotti, että taputtelisin hötön pieniin kaffekuppeihin ja koristelisin sitten normitorttujen tapaan. Ja katso: kohta tarjolla oli näpsäköitä, lusikoitavia herkkuja (Runebergin torttu 2.0). Maistui vähän liian rasvalta omaan makuuni, mutta muuten ihan oikealta.



Mutta vaikka loppu meni hyvin, ei kaikki kuitenkaan ollut hyvin. En nimittäin vieläkään ymmärrä, mikä meni vikaan...? Noudatin ohjetta orjallisesti niin ainesosien määrissä, niiden lisäysjärjestyksessä kuin paistoajoissakin (paitsi, että käytin kostutukseen punssin asemesta Amarettoa). Keksiikö joku, vai onko tyytyminen karma-selitykseen?

10 kommenttia:

Polkkapossu kirjoitti...

Keksii! Osa reseptien kirjoittelijoista vetelee aineosat ihan hatusta ja luottaa omaan osaamiseensa kokeilematta reseptiä. Freelancer-ruokatoimittajana melkein hävettää. Tietty jos asiasta on täysin varmaa, tuo on ihan luvallista... itsehän en koskaan ole syyllistynyt moiseen, edes silloin kuin deadlineen on 3 minuuttia aikaa ;)

Tusla kirjoitti...

No hei, eiks ois rekkulan paikka? Eihän Stöksmän tavaratalo voi esittää sivuillaan noin ankeita repsettejä! Voisit saada jonkun kivan lahjakortin vaikka henkisestä kivusta ja särystä. Kyllä tuollaisesta sellainen nimittäin tulee ja kovasti. Terhin keittiössä oli ihkun näköisiä ruuneperejä. Ja varmasti testattuja.

Koita toipua!

Jaana kirjoitti...

Kahvikuppiin tuunattu Ruuneperi on parempi kuin sata jänistä! Häntä pystyyn!

Ketsuppi kirjoitti...

Mulle jäi tosiaan ihan kamalat henkiset vauriot. Sirpaleina ihminen. Stöckä vois vähän miettiä, mitä sivuilleen panee. (Lahjakorttiasioissa voi ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen, kuitenkin mediaseurantoinenne tänne löydätte).

Muthei. Ennen kaikkea haluan kiittää tuestanne näinä vaikeina aikoina. Kokoan itseni ja nousen tuhkasta.

Nelle kirjoitti...

tsemppiä. Sä sentään sait aikaiseksi ruuneperejä. Mä en ole vielä saanut aikaan vaikka lupasin lapsellekin jo... :)

Mun muffinssivuuat on tällä hetkellä täynnä kalamassaa, niin että revi siitä !;)

ja noin kekseliään asuinkumppanin omaaminenhan on loistojuttu. Siirrä siis huomiosi tortuista häneen ;)

Anonyymi kirjoitti...

Juu! Tääl mä oon. t: Asuinkumppari

Nelle kirjoitti...

näemmä. ;) Laitoin oman versioni ruunepereistä just menemään - tuo kotitalouskirjan ohje on ainakin tosi varma onnistuja - ei ehkä jännittävin, mutta minusta hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

Oo mä niin tiedän ton fiiliksen. Sillon kun alkaa menee pieleen niin sit meneekin kunnolla. Oon monesti manannu, etten enää ikinä leivo/kautta laita ruokaa...

Anna kirjoitti...

Firmojen ja tuotepakkausten reseptien PITÄISI olla satavarman toimivia, koska niillä myydään tuotteita (eli onnistunut ruoka saa ostamaan lisää) - siksipä Stockalla ollaan varmasti aika harmistuneita siitä että sun runebergit meni niiden ohjeen vuoksi pieleen! Ota sinne yhteyttä ja laita sähköpostiin linkiksi tää postaus, ihan oikeasti :)!

Anonyymi kirjoitti...

Itse tein ruunarit samalla stockan ohjeella ja nyt täytyy kyllä tunnustaa, että omani onnistuivat ihan kympin arvoisesti (en nyt yhtään ylpistele tai mitään!..). Ainoa muutos minkä tein oli korppujauhojen vaihto digestive-muruun, ja sehän toimi! Ja paistoin bakelsit sitten silikoni- ja teflonvuoissa. Mutta kympin kamaa tosiaan tuli ja muillekin syömäreille kelpasi oikein hyvin. Joten pakko nyt vähän puolustaa reseptiä ;).