torstai 19. marraskuuta 2009

Pastanjauhajien inspiroima maissikeitto sekä oivallus

Alkoi tässä yhtenä päivänä tehdä mieli keittoa. Teinpä sitten niin, että seuraamistani blogeista sopivaa ohjetta etsiskelin ja sellaisen löysinkin. Kävi sitten kuitenkin niin, että nälkä ehti äityä niin hirmuiseksi, että kokkaushetki vaihtui muutamaan sataan grammaan irtikarkkia (eikös illallinen ole tasapainoinen ja monipuolinen, jos se koostuu tarpeeksi monesta väristä?). Hups.

Noh. Sitten seuraavana päivänä ennakoin ja menin kauppaan jo ennen nälän syntymistä. Vaan eipä auttanut ennakointi, kun en enää muistanut, mitä siihen ruokaan piti panna. Maissin muistin ja chilin jotenkin etäisesti, loput improvisoin. Lopputulos oli siis lähinnä alkuperäislähteen, Pastanjauhajien, inspiroima. Mutta ihan hyvää se silti oli, paitsi että oivalsin sauvasekoittimen olevan turha vekotin maissia soseutettaessa. Soppa jäi nimittäin melko (=erittäin) rakeiseksi. Ensi kerralla ostan tehosekoittimen, vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Ja niin, otan reseptin mukaan kauppaan.


Maissikeitto

4 isoa pottua
2 kynttä valkosipulia
600 g maissia
kasvisliemikuutio
sipuli
pippuria
2-3 tl chilijauhetta
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 tl Nomu Smoky Periperiä ( tai vastaavaa, esim. savuaromia ja lisää chiliä)
pinnalle paahdettua sipulia

Kuori ja pilko vihaset. Keitä pehmeiksi liemikuutiovedessä. Soseuta, mausta, lisää tarvittaessa nestettä. Kuumenna vielä ja anna makujen tasaantua. Tarjoa paahdetun sipulin kera.

3 kommenttia:

Pahalapsi kirjoitti...

Mie oon tehny yleensä maissikeiton niin, että juurikin ensin tehosekoittimella vetäsee tasaiseksi ja sitten vielä siivilöi. :) Ja sekaan ehottomasti kermaa, jos ei kalorit pelota ;) Tekemäsi soppa näyttää kyllä hyvältä, eihän ne pienet rakeet niin haittaa..

Hanna Takala kirjoitti...

No nyt haluan tätä ja rapsakkaa pekonia.

Ketsuppi kirjoitti...

Insanity: Eh, se siivilä ois tosiaan ollut ihan hyvä idea... :P Ens kerralla uusi välinein sit (ja kera kerman kans).

Hanna: Pekoni ois kyllä kova. Nykyään haluaisin kyllä muutenkin tunkea sitä jokaiseen väliin. Syytän syksyä (taas). Jossain muistan muuten törmänneeni pekonisuklaaseen (tai siis tietoon sen olemassaolosta). Kuulosti niin perverssiltä, että haluaisin ehdottomasti kokeilla!