Yksi maailman herkuimmista salaateista sekä maksamaton salaatinkastikemainos

Tätä salaattia jumaloin. Siitä voi tehdä muunnelmia lisäämällä sipulia tahi korvaamalla rypäleet päärynällä tai kirpeällä omenalla. Avain makunystyröiden hellään värinään löytyy pähkinöiden, leipäjuuston ja varsisellerin kimpasta. Kyllä. Lisää. (Ei maistu muuten se sellerikään enään niin kovin terveelliseltä, kun nauttii tarpeeksi tuhtien oheisten kera.)

Samaan syssyyn haluaisin omaehtoisesti (siis ilman lahjontaa, kiristystä tai uhkailua) mainostaasalarakastani. On muuten nimittäin ihan ältsin hyvää. Pippuri ja sinappi sen tekevät ja niitä mukavasti pyöristävä makeus. Vähän tavallaan hävettää näin lämmin tunneside purilaisketjun tuotokseen, mutta minkäs teet: lempi ei kysy lupaa. Kukkuraksi Google tiesi myös kertoa soosin olevan eläinystävällinen. Hyvällä omatunnolla saa sitä siis salaatinlehdille lotrata!

Leipäjuusto-varsisellerisalaatti

leipäjuustoa kuutioina

cashewpähkinöitä

paria eri salaattia (esim. tammenlehvä on kiva)

varsiselleriä pilkottuna (ihan reilusti saa panna)

tuoreita herkkusieniä lohkoina

vihreitä viinirypäleitä halkaistuina

Sekoita ja pistele poskeen maukkaan salaatinkastikkeen tahi vaalean balsamicon kera.

Muuttovinkkejä kokeneemmilta?

Armas kanssaeläjä on suuressa laupeudessaan rakentanut Ketsuppilalle (jo tovin) uutta kotia. Alustana on Wordpress ja harkinnassa on jopa välillä ollut ikkarin domainin haaliminen. Vanhojen tekstien siirtäminen uuteen pohjaan ei tuottane ongelmia, sopiva palikka toimenpidettä varten löytyi jo.

Mutta. Mitenkäs sitten ne linkitykset, joita on nykyisellä urlilla verkkoon levinnyt? Polkkaanko yksinäni, mikäli mielin saada uuden ja kivemman blogin? Kokemuksia? Käytännön vinkkejä?

Kiitän, kumarran (mitä nöyrimmin).

Kokaten Koh Lantalla, osa 4: Tom Yam

Ääni hiljaisuudesta! Elossa ollaan, mutta aika on kulunut muualla kuin kotikoneen äärellä. Pitänee hiukan kunnostautua.

Tässä kuitenkin neljäs ja viimeinen sapuska Koh Lantan kokkauskurssilta (josta muuten jossain aikkainlehdessä juuri kirjoitettiin, mutta kun en muista, missä): tom yam -soppa. Tämäkin varsinainen klassikko, josta thairuokien maistelu on hyvä aloittaa. Edellisten tapaan tein tämänkin kasvisversiona, mukaan voi myös hyvin halutessaan livauttaa muutaman katkaravun. Niin tai näin, herkkua tulee.

Ja nyt, kun oikein pääsin vauhtiin, niin osallistunpa sopalla samoin tein helmikuun ruokahaasteeseen, tadaa! Monta kärpästä, yksi lätkä.

Tom Yam Tofulla
(yhdelle)

pieni pala tofua kuutioina
keskisormen pituinen pala sitruunaruohoa 2 cm:n paloissa
pieni pala galangal-juurta ohueksi viipaloituna
2 kaffirlimen lehteä (taita pariin kertaan, jotta maut pääsevät esiin)
1 pieni shalottisipuli veitsen lappeella murskattuna
1-2 punaista, pientä chiliä paloina
2 pillisientä (varmasti siitake käy kans)
1/2 tomaatti lohkoina
3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloissa
oksa korianteria (lehdet sekä varsi paloiteluna)
1 liemikuutio (sieni, kasvis, kala, kaikki käy)
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
300 ml vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää liemikuutio. Kaada joukkoon sitruunaruoho, galangal, kaffir limen lehdet, shalotti, tofu ja sienet. Halutessasi voit viskata kaveriksi myös chilin: mitä kauemmin sen antaa kiehua, sen tujumpi tulee sopasta. Anna kiehua minuutin verran mausta kalasoosilla ja sokerilla. Jos haluat soppaasi rapuja, lisää ne nyt. Kiehauta taas minuutin-kahden verran. Kaada mukaan tomaatit, kevätsipulit ja korianteri. Mausta limellä ja tarjoa. Ja niitä limenlehtiä ja galangalia ei kande sitten syödä, ei tule hyvä niin.

Tuoksuvan tuoreista raaka-aineista oli ihanaa kokata!

Kokaten Koh Lantalla, osa 3: vihreä curry kera tofun

Koh Lantan thaisapuskakurssiin sisältyi viiden ruoan valmistaminen. Kokattavat päätettiin yhteistuumin osallistujien kesken. Joku kunnianhimoinen halusi kokeilla panang-currytahnan laakaamista (joka siis laskettiin yhdeksi ruoaksi, vaikka se nyt todellisessa elämässä on pelkkä raaka-aine), mutta varsinaiseksi curryruoaksi valittiin kuitenkin sitten vihreä curry. Ja eihän sitä tahnaa kukaan oikeasti valmista (paitsi sellaiset Breet, joiden on pakko, kun muuten eivät saa sielunrauhaa). Siihen tulee jotain kaksisataa ainesta ja niiden muussaamiseen morttelissa kuluu puoli elämää (huomautan tähän väliin, että hyperlinkin takaa löytyvä ohje on joku nörttilänkkäriversio, jossa ei ole puoliakaan thaikokin ohjeistuksen raaka-aineista). Parempi on sekin aika ihmisen käyttää syömiseen, väitän minä.

Tämän vuodatuksenomaisen alustuksen jälkeen pääsemmekin sitten pääasiaan, siis siihen vihreään curryyn. Joka muuten baidövei oli HY-VÄÄ. Tätä ajattelin tehdä äidille ja isälle, kun seuraavaksi tulevat kylään (koska ä & i ansaitsevat herkkusia). Tehkää tekin samat joillekin kivoille.

Tähän saa kulutettua koko elämän, jos haluaa. (Ihan käsi väsyy.)

Vihreä curry kera tofun
(yhdelle)

pala tofua
minimunakoiso (sellainen suloinen ja pyöreä, isoimmista kaupoista ainakin saa)
1 pitkä pitkäpapu 2 cm:n paloihin pilkottuna
1 kaffirlimen lehti (kääri rullalle ja silppua milliviipaleiksi)
3-4 lehteä basilikaa
punaista chiliä maun mukaan
250 ml kookosmaitoa
1-2 tl vihreää currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Kaada kuuman vokkipannun pohjalle 50 ml kookosmaitoa ja anna kiehua, kunnes maito muuttuu öljyksi. Lisää currytahna ja pyöräytä muutaman kerran, heitä kaveriksi kuutioitu tofu. Anna tofun saada paistoväri pintaan, lisää lohkottu munakoiso ja pavut. Mausta sokerilla ja suolalla. Kypsennä vihaset, lisää sitten joukkoo loput rehut. Tarjoa sellaisenaan (keittona) tahi tuhdimpana annoksena höyrytetyn riisin kera.