Syksyn ristikeittiö - sienimetsä meets riisipelto

Näitä riisipapereita on lojunut jo tovin verran tuolla keittiön kaapin perukoilla. Ja olen miettinyt kovasti (melkein pääni puhki), miten niitä saisin tuhottua (jos niitä tarkoituksenmukaisia vietnamilaisia kääröjä ei huvita askarrella).
Luovuus puhkesi sitten jokin aika sitten kukkaansa lahjaksi saatujen suppilovahveroiden myötä. Sitä paitsi nyt saa halpaa kaalia ja se on kovin herkullista. Laskin siis yksi plus yksi plus yksi, ja menin ihan sekaisin. Ja lopulta väkersin moisia nyyttejä. Ihan hauskojana näistä tuli, vaikka onhan se riisipaperi aika sitkoa.

Lopuksi vielä semmoinen anelu, että uusia ja innovatiivisia riisipaperinkäyttöehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Niitä on nimittäin edelleen vino pino masuun pääsyä odottelemassa...

Kaali kääryleessä

riisipaperilevyjä
reilusti sieniä
2 sipulia
pala kaalia
kasvisfondia
oliiviöljyä
pippuria
(suolaa)

oheen:
puolukkahilloa

Silppua kaali ja pane silppu kasvisfondilla maustettuun veteen kiehumaan. Keitä, kunnes kaalit pehmenevät. Heitä sienet kuumalle pannulle nesteitänsä haihduttamaan, kaada tovin päästä sekaan hiukkasen öljyä ja lisää sipulit silputtuina. Rouhaise perään ronskisti pippuria. Kun ylimääräinen neste on haihtunut, kääntele joukkoon valutettu kaalisilppu. Tarkista lopuksi suola.
Kostuta riisilevyjä pari kerrallaan (eivät pareittain repeä niin helposti) vedessä. Kun notkistuvat, lusikoi keskelle sieni-kaaliseosta ja kääntele tortillan lailla nyytiksi. (Riisipapereista tulee sitten kostuessaan tahmeita, joten yksi kääryle kerrallaan toimii parhaiten. Valttina maltti ja sillain.)
Nassuta valmiit nyytit puolukkahillon kera. Ja syö aina yksi liikaa

Pikapostaus paistetulle rahkalle

Tämän herkullisen rahkapaistoksen ohjeen löysin Peppermintistä, Peppermint taas oli löytänyt reseptin Kotikokki.netistä. Ja on paistosideaa on ehditty kokeilla jo Apinakeittiössäkin. (Niin ne reseptiläiset täällä sähköisessä rinnakkaisuniversumissa kiertävät. )
Itse tein paistoksesta Piparmintun vinkkaamaan suolaisen version. Tuplasin ohjeen ja muokkasin sitä hiukan, lopputuloksena oli makoisa (ja kevyehkö) korvike perinteiselle piirakalle.

Tomaattinen rahkapaistos

2 prk (rasvatonta) rahkaa
3 munaa
2 tl leivijauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 prk aurinkokuivattuja tomskuja
(rasvaa vuoan voiteluun)

Pieni hiukan tomaatteja ja sekoita kaikki aineet. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa reilun puoli tuntia, kunnes paistoksen pinta on saanut kauniin päivityksen.

Kurpitsa ei ole vieläkään tässä! (osa 2)

Jatkoa edelliseen seuraa. Eihän se kurmitsa meinannut loppua millään. Paitsi sitten, kun sitä olisi tarvinnut enempi. Tätä soppaa piti nimittäin lopulta yrittää sakeuttaa jauhoilla, kun kurpitsaa olikin vähempi kuin aluksi arvioin. Luovuus kuitenkin pelasti paljon ja lopputuloksena on oli mukavan ärhäkkä (chilin ansiota) soppa koleiden syyspäivien kylmettämää ihmistä lämmittämään.

Aurinkoinen kurpitsasoppa

5 dl vettä
kanaliemikuutio (kasviskin käy)
reilu pala kurpitsaa
1 sipuli
1 pieni chili
2,5 dl (kevyttä) ruokakermaa
1 reilu tl vehnäjauhoa
mustapippuria

Paloittele vihaiset ja keitä liemikuutiovedessä pehmeiksi. Rouhaise sekaan pippuria ja soseuta. Sekoita jauho kermaan ja jauhokerma keittoon. Varmista klimpittömyys reippailla rannepyöräytyksillä. Kuumenna uudestaan ja anna sakeutua.

Kurpitsa ei ole vielä tässä! (osa 1)

Viime kuun ruokahaaste kokeilemaan isoa keltaista vähän enempikin. Kurmitsaa jäi nimittäin jääkaapin hyllylle vielä aimo lohko varsinaisen haasteruoan valmistuttua. Haaskuu on ehdoton nounou (tai siis siihen pyrin), joten pitihän loppumollukasta jotain väkertää.

Kaupasta, josta onnistuin kurpitsan löytämään, tarttui mukaan monenmoista (oli ihan liian hyvät valikoimat normialepoihin tottuneen silmissä). Alla avattuun sapuskaan käytin kyseisistä ekstranimikkeistä kahta: ihanan pehmeää lampaanmaitojuustoa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) sekä ahainaniinherkullista balsamicosiirappia.
Ja lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, oikein onnistunut. Sallaadin aineksien maut sopivat yhteen kuin... ...No. Ne nyt vaan sopivat yhteen. Kas, näin se kävi.

Paahdokas kurpitsasalaatti
(2 annosta)

siipale keltaista kurpitsaa
suolaa
pippuria
1 rk tammenlehvää
1/2 punasipuli
vajaa 100 g pehmeää lampaanmaitojuustoa
2 rkl pellavansiemeniä
reilu loraus balsamicosiirappia

Pilko kurpitsa ja viipaloi palat ohuiksi siivuiksi. Levitä siivut leivinpaperille uuninpellille, ripottele pinnalle pippuria ja suolaa ja paahda 200 asteessa 10 minuuttia.
Revi salaatti lautasille. Lohko sipuli ohuiksi siipaleiksi ja tiputtele salaatin päälle. Levitä päälle kurpitsa ja pieniksi revitty juusto. Ripottele pinnalle siemenet ja kruunaa lorauksella balsamicosiirappia.

Garfield and friends

Postailu on hetkeksi tauonnut hektisestä normielämästä johtuen. Alkava viikko lienee jo aavistuksen verran leppoisampi, joten uskallan melkein luvata tänne tuolloin ilmestyvän erinäisiä sieni- sekä kurmitsareseptejä. Kuvat kuumottavat jo kamerassa (ja reseptit pitkin keittiötä lojuvilla muistilappusilla).
Niitä odotellessa kuitenkin hiukan hitaiden päivien herkkua. Välillä nimittäin käy niin, että ihmisparka herää sunnuntaihin turvonneena ja väsyneenä ja kalpeana (hassu ilmiö, mistä lie johtuu...). Noina hetkinä päässä jomottaa tumtumtum ja mieli halajaa tuhtia ja täyttävää, jotta toipuisi. Viimeksi, kun sellainen sunnuntai valkeni, pakersin seuraavan lahjan vatsalleni.

Synnikäs sunnuntailasagne

400 g paistijauhelihaa
2 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 chili
2 punasipulia
3 kynttä valkosipulia
1 rs tuoreita herkkusieniä
1/2 prk (n. 150 g) aurinkuivattuja tomskuja
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rouhaisu mustapippuria
1 laakerinlehteä
1 liemikuutio
1/2 tl kanelia
1 ps mozzarellaraastetta
muutama lasagnelevy

Pieni sipulit ja chili. Ruskista jauheliha kevyesti pannulla ja heitä sekaan pienimäsi vihaiset ja kuullota niitä tovi. Silppua myös aurinkokuivatut ja lisää silppu pannulle. Kaada päälle tomaattimurskat ja mausteet. Pieni herkkusienet ja kumoa palat tomaattimössön päälle. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään puolisen tuntia.
Voitele uunivuoka ja kokoa siihen vuorotelle tomaattikastiketta ja lasagnelevyjä. Ripottele pariin väliin aavistus juustoraastetta. Pane ylimmäksi lasagnelevykerros ja kuorruta se juustoraasteella
Paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Jos juusto innostuu ruskettumaan liikoja, peitä vuoka foliolla.
Tarjoa oheen vihreää salaattia, jotteivat syöjät mene täysin tukkoon.

En osaa erityisemmin arvostaa juustokastiketta (limaista, epäilyttävää sotkua). Siksipä en sitä tälläkään kertaa lasagneni kuorrutteeksi vääntänyt, vaikka se tähän lajikkeeseen mitä ilmeisimmin kuuluukin. Pahoittelut siis kaikille ko. soosin ystäville.

Syksy, oi syksy!

Alla (heikkolahjaisesti) ikuistettu ihanuus sai alkunsa työkaverin lahjoittamista suppilovahveroista. Tyyppi tykkää käydä sienessä, mutta ei itse jostain syystä osaa ottaa iloa irti löydöksistään. Hieno juttu allekirjoittaneen kannalta. Tämä oli nimittäin herkkua!

Suppilovahveropasta

pari isoa kourallista suppilovahveroita
3 pientä shalottisipulia
1 pullea kynsi valkosipulia
1 ruukku timjamia
1/2 sitruunan mehu
kimpale parmesania
1 rkl kasvisfondia
oliiviöljyä
mustapippuria

tummaa spagettia
kanaliemikuutio

Siisti suppilot, pilko sipulit ja heitä molemmat pannulle kuuman oliiviöljyn päälle. Anna sipulin kuullottua ja sienien päästää kosteutta. Keitä samalla pasta liemikuutiolla maustetussa vedessä al dente miinukseksi.
Kun sienien neste on suurimmaksi osaksi haihtunut pannulta, lorauta sekaan fondi ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja viskaa sekaan järkeväksi partuoitu timjami.
Kaada pannulle puolikypsä pasta ja vuole joukkoon reilusti parmesaania.
Syö niin, että napa rutisee.

Muffaffaa

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että erilaisia herkullisia luonnonantimia saa usein lahjoituksina milloin mistäkin runsain määrin. En ole koskaan sanonut ei omenille, suppiksille tahi vaikkapa puolukoille. Päinvastoin: jok'ikinen luontoäidin luomus on enemmän kuin tervetullut ketsuppilaan! Niistä voi sitten luovuuspuuskissaan väkerrellä monenmoista.

Tällä kertaa piti saada kulutettua omenia. Normipiirakkaa tai paistoksia en tahtonut tehdä, niitä kun tursuaa jo silmistä ja korvista. Jotain makeaa piti kuitenkin saada, ja helppoakin paakaroinnin piti olla. Siispä synnytin seuraavaa.

Pähkinäiset omena-kanelimuffinssit

pari kourallista omenakuutioita
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
200 g juoksevaa margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
n. 50 g hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat (jätä vähän pähkinärouhetta koristeluun) ja kosteat (paitsi kuoritut ja kuutioidut omenat. Yhdistä molemmat seokset. Kaada muffinivuokiin vuorotellen taikinaa ja omenakuutioita. Jätä taikinakerros päällimmäiseksi ja ripottele rouhetta pinnalle. Paista 225 asteessa n. 12 min. ja syö ihan liian monta ihan liian nopsaan.