Ei vaan lakkaa hämmentämästä...

Niin. Mitäs tuohon nyt lisäisi.

Pata ei kyllä soimaa ketään!

Pataruokia tulee tehtyä aivan liian harvoin. Sitä keksii sellaisia tekosyitä kuin vaivalloisuus ja aikaavievyys. Jälkimmäinen ehkä pitääkin paikkansa, mutta edellinen on ihan täyttä huuhaata. Sen kun vaan pilkkoo ja viskoo pataan. Kypsymistä odotellessa voi sitten vaikka käydä kävelyllä, lukea kirjaa tai rapsutella koiraa. Tai ihan mitä vaan. Pääasia on, että odottelu palkitaan hyvin hautuneella herkulla, jonka maut ovat tasaantuneet taivaallisiksi. Nam.

Ketsuppikeittiön kasvispata

pala palsternakkaa
1 bataatti
1 chili
1/2 yhden kynnen valkosipuli
2 punasipulia
3 vartta selleriä
pala valkokaalia
1 tlk (370 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 pkt marinoitua tofua
1 rkl hunajaa
1 rkl kasvisfondia
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl kanelia
5 laakerinlehteä

Pilko kasvikset ja pane kaikki aineet, paitsi tofu, valurautapataan. Hauduta miedolla lämmöllä n. 50 min. Lisää sitten joukkoon paloiteltu tofu ja hauduta vielä vartin verran. Tarjoa sellaisenaan tai esimerksiksi tuoreen leivän kera.

Ruokaa naamassa

Facebookiin avautui taannoin (tietääkseni) ensimmäinen suomenkielinen reseptiryhmä. Tarkoituksena on lisäillä ryhmän sivuille kuvia, joiden alle, kuvatekstin paikalle saa helposti kirjoitettua myös reseptin. Eräänlainen kollektiivinen blogintapainen siis.
Kaiken kaikkiaan hauska idea, joka on kerännyt jo ihan kiitettävän määrän innokkaita osallistujia. Itse keksin sapuskaohjeiden joukosta jo muutamia kokeiltavia herkkusia... Nam.
Suosittelen tutustumaan!

Kinkkinen kurmitsa

Kuluvan kuun ruokahaaste aiheutti tosiaankin päänvaivaa. Ensinnäkin. Kurpitsa on allekirjoittaneelle melko vieras raaka-aine. Kesäkupritsaa olen toki minäkin laakannut yhden jo toisenkin kerran, mutta kurpitsakurpitsaan olen törmännyt lähinnä telkkarissa ja halpojen lounasravintoloiden "salaattipöydissä" etikkaan ja sokeriin sekoitettuna.
Pohdin pääni puhki, millä lajilla haasteeseen osallistuisin. Kylmää vai kuumaa? Suolaista vai makeaa? Isoa vai pientä. Aluksi ajattelin tehdä blinejä kurpitsa-kanttarellipaistoksella, mutta pyörittelin ajatusta niin pitkään päässäni, että ehdin kyllästyä koko ideaan. Lopulta, pitkien pohdintojen ja haasteruoan syöjien esittämien toiveiden huomioonottamisen jälkeen päädyin tajun veks vievään jälkkäriin.


Toinen ongelma tuli vastaan kootessani tarvittavia raaka-aineita kokkaussessiotani varten: eihän tässä maassa kukaan mitään kurpitsakurpitsaa myy! Isommissakin marketeissa tarjottiin pelkkää kesäkurpitsaa. Kierrettyäni useamman putiikin, olin jo vaipua epätoivon suohon. Mietin jopa tämän kuun haasteen jättämistä väliin. Mutta sitten. Käpylän Mustan Pekan hevi-osasto ystävällisine työntekijöineen pelasti. Banaanien, tomaattien ja paprikoiden seuraan oli eksynyt ISO, keltainen Tuhkimon kärry. Kokonaista en missään nimessä kuitenkaan halunnut: miten kahden hengen talous saisi muka sellaisen tuhottua...? Lähestyin siis mitän nöyrimmin hevi-osaston työntekijää, joka hetken mietittyään riensi silpaisemaan mollukasta tarvitsemani siivun. Ystävällistä. Ele, joka saa minut vierailemaan ko. marketissa toisenkin kerran.

Riemuissani riensin kurmitsoineni köökkiini haasteruokaa höösäämään. Lopputuloksea oli paitsi iso sotku keittiössä, myös taivaallisen tuhti ja valuva mutakakku kurpitsa-sitruunahillokkeen kera.
Kakun alkuperäinen resepti löytyy täältä. Noudatin ohjeistusta orjallisesti pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Holtiton mutakakku

250 g tummaa suklaata
n. 70 g Fasun Omar-suklaata
100 g voita
2 dl sokeria
6 valkuaista
6 keltuaista

Sulata voi kattilassa, siirrä kattila pois liedeltä ja liuota paloiteltu suklaa kuumaan voisulaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös keltuaiset ja sokeri keskenään. Lisää jäähtynyt suklaamössö käännellen keltuaisvaahdon sekaan. Nostele joukkoon osa valkuaisesta, ja lisää pikkuhiljaa loputkin. Kääntele tässä kohtaa varovasti ja vältä sekoittamisessa liiallista huolellisuutta. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa vartin verran.


Kurpitsa-sitruunahilloke

n. 4 dl kurpitsakuutioita
1 dl hillosokeria
1/2 sitruunan mehu

Sekoita kuutioidut kurpitsat sokerin kera kattilassa. Purista joukkoon sitruuna mehu. Keittele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoa mutakakun kera.

Sämpyläisiä, osa 2

En tosiaan ole kovinkaan kummoinen leipuri. Kaukana siitä. Leipominen vaatii edes jonkin verran kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, siis hyveitä, joilla allekirjoittanutta ei ole pilattu. Olen kuitenkin päättänyt oppia supermestaripaakariksi (piiitkän ajan kuluessa siis). Harjoitus tekee mestarin, yrittänyttä ei laiteta, ja niin edelleen.

Sämpylöitä pyörittelin jo kertaalleen tämän blogin elinaikana -melko heikoin (=kumisin) tuloksin. Tuolloin sain vinkkejä herkumpaan lopputulokseen Uneliaan kokin Annalta. Annan ohjeistukset takaraivossani (ja sämpyläjauhopussin ohje suunnannäyttäjänä) ryhdyin uuteen koitokseen. Ja täytyy myöntää: nyt onnistui! (Jibii!)

Onnistuneet pellavansiemensämpylät

5 dl kädenlämpöistä vettä
13 dl karkeita sämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä
2 rkl siirappia
1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 pellavansiemeniä

Sekoita siirappi ja suola veteen. Lisää pikkuhiljaa joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu hiiva. Sekoita koko ajan ja loppuvaiheessa joukkoon öljy ja pellavansiemenet. Vaivaa kunnolla ja anna kohota suojattuna puoli tuntia.
Painele kohoamisen jälkeen ilmat pois taikinasta ja treenaa käsilihaksia vaivaamalla taikinaa kärsivällisesti. Pyörittele sämpylöiksi ja anna taas kohota puolen tunnin ajan.
Voitele vedellä ja ripottele pinnalle pellavansiemeniä.
Paista 225 asteessa n. 14 minuuttia.

Salviaa muffinivuoassa

Näissä piiraissa salvia näytteli eittämättä pääosaa. Kyseinen yrtti on minulle melko vieras, ja siksipä halusinkin sille estradin kokeilumielessä luovuttaa. Ja täytyy myöntää: hyvin vahva vihreä hommansa hoiti, aplodit olivat ansaitut.

Salvia-oliivipiiraset

1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
kourallinen revittyä salviaa
kourallinen mustia oliiveja puolitettuina
1/2 punasipuli pienittynä
n. 1 dl parmesaaniraastetta
3 munaa
2-3 dl maitoa
pippuria

Voitele muffinipellin kolot ja vuoraa ne taikinalla. Tiputa vuokien pohjalle punasipuli ja oliivit. Sekoita munat, maito, parmesaani, salviasilppu ja pippuri, ja kaada munamaito vuokiin. Vuoat saavat täyttyä ihan piripintaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa, kunnes piiraat ovat kohonneet ja saaneet kauniin, kullankeltaisen värin.

Lapsuusruokaa

Uneliaan kokin keittiössä kypsyi jokin aika sitten lapsuusvuosieni herkku: uunimakkara. Nostalgia-aalto veti pienen ihmisen niin herkäksi, etää kaupasta tarttui mukaan - ensimmäistä kertaa vuosikausiin - sininen lenkki.
Hunnutin makkaran sipulilla ja tomaatilla ( ja toisin kuin lapsuusaikoina, sekoitin joukkoon myös reilusti chiliä) ja keitin oheen spagettia (kotonani uunimakkara syötiin useimmiten spagetin kanssa, syytä tähän en osaa tosiaankaan kertoa).
Ja kuulkaas. Itku meinasi tulla, kun tätä söi.
Sapuskan jälkeen oli ihan pakko kaivaa esiin vanhat valokuva-albumit ja huokailla paljaille jaloille, ruskeille samettihousuille, aurinkohatuille ja pienille Jaffa-pulloille saunan jälkeen.

Nostalgiamakkaraa

1 sininen (kevyt)lenkki
500 g tomaattimurskaa
1 iso sipuli
1/2 kokonaisen kynnen valkosipuli
1 punainen chili
200 g vihreitä papuja pakasteesta
reilusti mustapippuria
1 rkl sokeria
suolaa
(öljyä)
(oheen spagettia)

Kuori makkarat, vedä niihin muutama viilto ja laske ne uunivuoan pohjalle. Silppua chili ja valkosipuli, lohko sipulit. Heitä edelliset papujen kanssa pannulle ja kuullota hetki öljyssä. Kuorruta tomaattimurskalla, rouhaise sekaan reilusti pippuria, mausta suolalla ja sokerilla. Kaada seos makkaroiden päälle ja paista 200 asteessa n. 20-30 minuuttia. Tarjoa keitetyn spagetin kanssa ja lurauttele aina välillä sekaan lisää ketsuppia.