Yksi maailman herkuimmista salaateista sekä maksamaton salaatinkastikemainos

Tätä salaattia jumaloin. Siitä voi tehdä muunnelmia lisäämällä sipulia tahi korvaamalla rypäleet päärynällä tai kirpeällä omenalla. Avain makunystyröiden hellään värinään löytyy pähkinöiden, leipäjuuston ja varsisellerin kimpasta. Kyllä. Lisää. (Ei maistu muuten se sellerikään enään niin kovin terveelliseltä, kun nauttii tarpeeksi tuhtien oheisten kera.)

Samaan syssyyn haluaisin omaehtoisesti (siis ilman lahjontaa, kiristystä tai uhkailua) mainostaasalarakastani. On muuten nimittäin ihan ältsin hyvää. Pippuri ja sinappi sen tekevät ja niitä mukavasti pyöristävä makeus. Vähän tavallaan hävettää näin lämmin tunneside purilaisketjun tuotokseen, mutta minkäs teet: lempi ei kysy lupaa. Kukkuraksi Google tiesi myös kertoa soosin olevan eläinystävällinen. Hyvällä omatunnolla saa sitä siis salaatinlehdille lotrata!

Leipäjuusto-varsisellerisalaatti

leipäjuustoa kuutioina

cashewpähkinöitä

paria eri salaattia (esim. tammenlehvä on kiva)

varsiselleriä pilkottuna (ihan reilusti saa panna)

tuoreita herkkusieniä lohkoina

vihreitä viinirypäleitä halkaistuina

Sekoita ja pistele poskeen maukkaan salaatinkastikkeen tahi vaalean balsamicon kera.

Muuttovinkkejä kokeneemmilta?

Armas kanssaeläjä on suuressa laupeudessaan rakentanut Ketsuppilalle (jo tovin) uutta kotia. Alustana on Wordpress ja harkinnassa on jopa välillä ollut ikkarin domainin haaliminen. Vanhojen tekstien siirtäminen uuteen pohjaan ei tuottane ongelmia, sopiva palikka toimenpidettä varten löytyi jo.

Mutta. Mitenkäs sitten ne linkitykset, joita on nykyisellä urlilla verkkoon levinnyt? Polkkaanko yksinäni, mikäli mielin saada uuden ja kivemman blogin? Kokemuksia? Käytännön vinkkejä?

Kiitän, kumarran (mitä nöyrimmin).

Kokaten Koh Lantalla, osa 4: Tom Yam

Ääni hiljaisuudesta! Elossa ollaan, mutta aika on kulunut muualla kuin kotikoneen äärellä. Pitänee hiukan kunnostautua.

Tässä kuitenkin neljäs ja viimeinen sapuska Koh Lantan kokkauskurssilta (josta muuten jossain aikkainlehdessä juuri kirjoitettiin, mutta kun en muista, missä): tom yam -soppa. Tämäkin varsinainen klassikko, josta thairuokien maistelu on hyvä aloittaa. Edellisten tapaan tein tämänkin kasvisversiona, mukaan voi myös hyvin halutessaan livauttaa muutaman katkaravun. Niin tai näin, herkkua tulee.

Ja nyt, kun oikein pääsin vauhtiin, niin osallistunpa sopalla samoin tein helmikuun ruokahaasteeseen, tadaa! Monta kärpästä, yksi lätkä.

Tom Yam Tofulla
(yhdelle)

pieni pala tofua kuutioina
keskisormen pituinen pala sitruunaruohoa 2 cm:n paloissa
pieni pala galangal-juurta ohueksi viipaloituna
2 kaffirlimen lehteä (taita pariin kertaan, jotta maut pääsevät esiin)
1 pieni shalottisipuli veitsen lappeella murskattuna
1-2 punaista, pientä chiliä paloina
2 pillisientä (varmasti siitake käy kans)
1/2 tomaatti lohkoina
3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloissa
oksa korianteria (lehdet sekä varsi paloiteluna)
1 liemikuutio (sieni, kasvis, kala, kaikki käy)
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
300 ml vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää liemikuutio. Kaada joukkoon sitruunaruoho, galangal, kaffir limen lehdet, shalotti, tofu ja sienet. Halutessasi voit viskata kaveriksi myös chilin: mitä kauemmin sen antaa kiehua, sen tujumpi tulee sopasta. Anna kiehua minuutin verran mausta kalasoosilla ja sokerilla. Jos haluat soppaasi rapuja, lisää ne nyt. Kiehauta taas minuutin-kahden verran. Kaada mukaan tomaatit, kevätsipulit ja korianteri. Mausta limellä ja tarjoa. Ja niitä limenlehtiä ja galangalia ei kande sitten syödä, ei tule hyvä niin.

Tuoksuvan tuoreista raaka-aineista oli ihanaa kokata!

Kokaten Koh Lantalla, osa 3: vihreä curry kera tofun

Koh Lantan thaisapuskakurssiin sisältyi viiden ruoan valmistaminen. Kokattavat päätettiin yhteistuumin osallistujien kesken. Joku kunnianhimoinen halusi kokeilla panang-currytahnan laakaamista (joka siis laskettiin yhdeksi ruoaksi, vaikka se nyt todellisessa elämässä on pelkkä raaka-aine), mutta varsinaiseksi curryruoaksi valittiin kuitenkin sitten vihreä curry. Ja eihän sitä tahnaa kukaan oikeasti valmista (paitsi sellaiset Breet, joiden on pakko, kun muuten eivät saa sielunrauhaa). Siihen tulee jotain kaksisataa ainesta ja niiden muussaamiseen morttelissa kuluu puoli elämää (huomautan tähän väliin, että hyperlinkin takaa löytyvä ohje on joku nörttilänkkäriversio, jossa ei ole puoliakaan thaikokin ohjeistuksen raaka-aineista). Parempi on sekin aika ihmisen käyttää syömiseen, väitän minä.

Tämän vuodatuksenomaisen alustuksen jälkeen pääsemmekin sitten pääasiaan, siis siihen vihreään curryyn. Joka muuten baidövei oli HY-VÄÄ. Tätä ajattelin tehdä äidille ja isälle, kun seuraavaksi tulevat kylään (koska ä & i ansaitsevat herkkusia). Tehkää tekin samat joillekin kivoille.

Tähän saa kulutettua koko elämän, jos haluaa. (Ihan käsi väsyy.)

Vihreä curry kera tofun
(yhdelle)

pala tofua
minimunakoiso (sellainen suloinen ja pyöreä, isoimmista kaupoista ainakin saa)
1 pitkä pitkäpapu 2 cm:n paloihin pilkottuna
1 kaffirlimen lehti (kääri rullalle ja silppua milliviipaleiksi)
3-4 lehteä basilikaa
punaista chiliä maun mukaan
250 ml kookosmaitoa
1-2 tl vihreää currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Kaada kuuman vokkipannun pohjalle 50 ml kookosmaitoa ja anna kiehua, kunnes maito muuttuu öljyksi. Lisää currytahna ja pyöräytä muutaman kerran, heitä kaveriksi kuutioitu tofu. Anna tofun saada paistoväri pintaan, lisää lohkottu munakoiso ja pavut. Mausta sokerilla ja suolalla. Kypsennä vihaset, lisää sitten joukkoo loput rehut. Tarjoa sellaisenaan (keittona) tahi tuhdimpana annoksena höyrytetyn riisin kera.

Kokaten Koh Lantalla, osa 2: vihaset osterikastikkeessa

On se jännä, miten simppeleimmät sapuskat on yleensä niitä parhaita. Ehkä sen(kin) takia thaikeittiö on omaan makuun niin passeli: nopeasti ja helposti pyöräytettyjä taivaallisen maistuvia eväitä ne.

Tämän sapuskan valmistaminen kesti pilkkomisineen kymmenisen minuuttia. Herkulliset rehut voi tarjota joko lisukkeena tai sitten ihan sellaisenaan höyrytetyn riisin kera. Omommom. Laiskan (oikeampi termi lienee "mukavuudenhaluinen") kotikokin unelma.

Paistettuja vihanneksia osterikastikkeessa

(yhdelle)

1 lehti nuorta kaaleppia (mikä se

young kale nyt sitten onkaan, voinee korvata normilkaalilla)

pala porkkanaa (pilko koristeellisesti, jos jaksat askarrella)

3 limasientä (jelly mushroom)

1 lehti valkokaalia, pilko mukaan myös ruoti

1 minimaissi

2 kynttä valkosibbeä

2-3 rkl kookosöljyä (pääsääntöisesti kaikki thairuoka paistetaan kuulemma juuri kookosöljyssä)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastia

1/2 tl sokeria

pippuria

loraus vettä

Pilko vihannekset lusikkaan mahtuviksi paloiksi ja mausta ne sokerilla, osterikastikkeella, soijalla ja pippurilla. Lämmitä öljy kuumaksi, heitä sekaan vihannekset ja vesi. Paista kaikkea pyöritellen minuutin, pari.

Matkakuumeisille muuten tiedoksi, että kokeilemani Koh Lantan kokkauskoulun sivut löytyvättäältä. Kursseille voi ilmottautua esimerkiksi resorttien ja paikallistin turistipuljujen kautta, ja kurssin hintaan sisältyy kuljetukset majapaikasta koululle ja takaisin.

Oma kokkauspisteeni. Aamukursseja suositummilla iltakursseilla ei ikkari paistopiste ole kuulemma itsestäänselvyys. Aikainen lintu siis ja sitä rataa.

Kokaten Koh Lantalla, osa 1

Niin. Se kokkauskurssi. Sellaiselle hinguin jo matkanvarausvaiheessa, onneksi seuralainen innostui myös. Erimoisia versioita järjestetään ainakin kaikissa suosituissa lomakohteissa, hinnat liikkuvat tyypillisesti parissakympissä (kalliimpiakin löytyy, jos hifistellä haluaa). Tapasimme matkan aikana mukavan tanskalaisperheen, jonka vanhemmat suosittelivat varmistamaan, jotta opettaja on natiivi. Fiksu vinkki, sillä yllättävän monen kurssin vetäjänä tuntui olevan länkkäri. Näillä kursseilla saatetaan laakata enempi tai vähempi fuusiosapuskaa, ei siis välttikseen sovi orgineelia kaipaavalle.

Omaan kokkausaamupäiväämme sisältyi kaikkiaan neljän sapuskan (plus yhden currytahnan) vääntö, kaikki kasviksia. Ja olipa kuulkaas ihana kokata, kun raaka-aineet olivat tuoksuvan tuoreita ja maku sen mukainen. Vähän jännää täällä kotomaassa kokeilla samaa seisoneista aineksista... Jonkinmoiseen sovellukseen pitäisi varmaankin ryhtyä, mutta millä näitä aineksia sitten muka korvaisi? Ideoita otetaan matkan varrella vastaan.

Tämä ensimmäinen sapuska syntyy nyt kuitenkin helpohkosti omien markettiemme tarjonnasta, joten rohkeasti pruuvaamaan. Saanko esitellä: paikallisten turvaruokien klassikko, pad thai.

Vege pad thai

(yhdelle)

riisinuudeleita

kourallinen ituja

2 rkl raastettua porkkanaa (ei pakollinen, mutta tuo kuulemma kivasti väriä)

pala marinoimatonta tofua kuutioituna

2-3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloiksi pilkottuna

1 muna

2-3 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 rkl pad thai -kastiketta (tämän voi varmasti korvata esim. chilikastilla)

1 tl sokeria

tarjoiluun:

limemehua

rouhittua maapähkinää

Kuumenna öljy vokkipannussa keskilämpöiseksi, lisää tofukuutiot ja anna niiden ruskistua. Riko kaveriksi muna. Munan kypsyttyä pane pannulle vedessä hiukan pehmitetyt riisinuudelit ja anna niille lämpöä. Mausta minuutin, parin päästä kastikkeilla ja sokerilla. Nosta lämpö korkeaksi, heitä pannulle idut, sipuli ja porkkanaraaste. Pyöräyttele pikaisesti. Tarjoile vastapuristetun limemehun ja murskattujen maapähkinöiden kera.

Kävin Thaimaassa. Söin.

Tuli loma, meni loma. Hyvä loma.

Aurinko ja ihanaa tuoretta, herkullista ruokaa. Kohteina Koh Lanta sekä Bangkok. Lantalla innostuttiin matkaseuran kera kokkauskurssille, josta lisää myöhemmin. Bangkokissa sen sijaan keskityttiin lähinnä asioiden ostamiseen sekä myös vähän syömiseen. Ja sen sanon, että jos ko. kaupungissa satutte liikkumaan, niin piipahtakaahan maistamassa Baan Khanithan eväitä. Kyseessä on toistuvasti maan parhaaksi thairavintolaksi nimetty paikka, jonka sapuskojen mauille on vaikea löytää adjektiiveja. Harmonisuus. Tulinen lempeys. Hyvää, niin hyvää. Kaksi ihmistä pisteli poskeensa päät ja jäljet reilulla kympillä. Enempi oltaisiin syöty, jos vatsa olisi vetänyt. Ommm.

Sitten tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: saako näitä Suomesta (ja jos, niin mistä):

Purkki sisälsi (söin jo kaikki) rapeita herneitä, joiden pinnalla oli suolaa ja sokeria ja öljyä. Toinen pakkausmuoto on pussi ja makuja oli useampia (nämä olivat ihan normeja vain). En ole ikinä rakastunut naksuihin näin kovin. Purnukan tyhjennyttyä on sieluni täyttänyt haikeus. Auttakaa....?