keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Pata ei kyllä soimaa ketään!

Pataruokia tulee tehtyä aivan liian harvoin. Sitä keksii sellaisia tekosyitä kuin vaivalloisuus ja aikaavievyys. Jälkimmäinen ehkä pitääkin paikkansa, mutta edellinen on ihan täyttä huuhaata. Sen kun vaan pilkkoo ja viskoo pataan. Kypsymistä odotellessa voi sitten vaikka käydä kävelyllä, lukea kirjaa tai rapsutella koiraa. Tai ihan mitä vaan. Pääasia on, että odottelu palkitaan hyvin hautuneella herkulla, jonka maut ovat tasaantuneet taivaallisiksi. Nam.


Ketsuppikeittiön kasvispata

pala palsternakkaa
1 bataatti
1 chili
1/2 yhden kynnen valkosipuli
2 punasipulia
3 vartta selleriä
pala valkokaalia
1 tlk (370 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 pkt marinoitua tofua
1 rkl hunajaa
1 rkl kasvisfondia
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl kanelia
5 laakerinlehteä

Pilko kasvikset ja pane kaikki aineet, paitsi tofu, valurautapataan. Hauduta miedolla lämmöllä n. 50 min. Lisää sitten joukkoon paloiteltu tofu ja hauduta vielä vartin verran. Tarjoa sellaisenaan tai esimerksiksi tuoreen leivän kera.

3 kommenttia:

Liina kirjoitti...

mutta kun pilkkominen on niin tylsää :D

tein just kasvissoppaa tiistaina ja siihen piti silputa ihan henkensä edestä ja se kävi vähän raskaaksi jo. ei sitä määrää joka viikko jaksa :D

vaikka kyllähän se sitten palkitsee. niinkuin näköjään nytkin :)

Ari Makela kirjoitti...

Äijäruokalassa tehdään pataruokia juuri niiden helppouden vuoksi kun vieraita on enemmän.

Jonkin burgundinpadan pilaaminen on lähes mahdotonta niin kauan kun sitä ei unohda tyyliin vuorokaudeksi uuniin.

Ketsuppi kirjoitti...

Liina: Pilkkominen tulee suoritettua täällä aina raivolla. Tsop, tsop, tsop ja viikon aggret on purettu. Kauheeeen kätsää!

Ja jos sen padan sinne uuniin unohtaa, niin ainahan voi ajaa loputkin sattumat sauvalla tasaisiksi ja väittää, että keittoa siitä pitikin tulla. Luovaa kokkausta ja sillain. ;)