Sunnuntai-iltana isku tajuton täytekakkuhimo (siis aivan kestämätön sellainen). En kamalasti leivo, joten kaapeistä ei luonnollisesti löydy kaikkia mahdollisia leipomusvälineitäkään, ei esimerkiksi kakkuvuokaa. Toiveikkaana suuntasin lähimpään, keskikokoista suurempaan kauppaan. No, ei se kakkuvuoka senkään putiikin hyllyillä väijynyt. Kermakakkuhimon riivaaman sitten menin ja ostin valmspohjan. Iso virhe.
Käytin pohjan kolmen osan kostuttamiseen desilitroittain appelsiinimehua, mutta lopputulos oli silti sitkeän kuminen. Lisäksi pohjasta puuttui kokonaan kuohkeus ja sokeri oli tiivistynyt sen pintaan kovaksi kuoreksi. Haaveissa siintänyt kakkunautinto muuttui siis suureksi pettymykseksi. Maistelun jälkeen kakku viskattiin kanssaeläjän kera yhdessä tuumin mappiin öö.
Alla kuva surullisesta leipomuksesta. Kostutin kaakun siis appelsiinimehulla ja kuorrutin vihreäksi värjätyllä kermavaahdolla. Väleihin ängin seosta, joka sisälsi 1 pussin Blå Bandin vadelmavaahtoa, 1 purkin maustamatonta tuorejuustoa, 1 pussin pakastevadelmia sekä pussillisen Marianne Crusheja.
Biscoff-kranssi lehtitaikinasta
10 tuntia sitten
3 kommenttia:
Kiitos hauskasta blogista.
Ensi kerran kakkuvuoattomassa tilassa (tai jos joku lukija on samassa) ratsaa kattilakaappi: kakkupohjan voi paistaa sellaisessa kattilassa, joka kestää uunia. Hätätilassa myös paistinpannussa, jos se ei anna pekonin tai kalapuikon makua. Voi myös piirtää voipaperille ympyrän, tehdä kääretorttutaikinaa ja paistaa ympyränmuotoisia torttupohjia.
terveisin Elena
Kiitos vinkeistä Elena! :) Kattilavaihtoehtoa en tosiaan tullut ajatelleeksikaan. Ensi kerralla sitten (valmispohjiin en ainakaan ikinä enää sorru!).
Kiitos tästä, tää on aivan loistava! :') toi iloa silmään!
Lähetä kommentti