Totaalinen kokkausblokki

Ihan kamalaa. Viimeiset liian monta viikkoa olen ollut kokkaamisen ja bloggaamisen suhteen täysin lukossa, ei vaan lähde luontevasti nyt. Miten tästä olosta pääsee eroon? Mistä tämmöinen edes alkoi. En ala. Apua.

Ranskalainen sipulikeitto (lempeä ensikauhaisulla) ja huonot kuvat

Ei voi edes ymmärtää, miten sipuli voi olla näin hyvää. Sehän on niin tavallista ja halpaa ja arkista. Mutta siis. Oli kyllä nyt harvinaisen jalossa muodossa. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen jaksanut yltää tämän keitonvalmistuksen vaatimaan kärsivällisyyteen, tulevaisuudessa taivun kenties useammin. Resepti on Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista, jonka ohjeistuksia uskaltaudun ehkä tämän onnistuneen kokeilun jälkeen uudemmankin kerran pruuvaamaan. Vähän kevensin jättämällä juuston pois, kun olisi muuten niin tuhti ateriakokonaisuus tullut.

Ja nämä valokuvat. Aika heikkoa, muttakun oli kova nälkä ja ruoka oli jo pöydässä, eikä sen sopinut antaa jäähtyä ja sitten muistaakseni pyysin toista vähän räpsimään (oma syy ei tiettykään ollut). Eikä se näkö, jos se maku.

Sipulikeitto
(6-8 annosta)

600 g ohuiksi viipaleiksi leikeltyjä keltasipuleita
3 rkl voita (laitoin vähän ehkä enempi)
1 rkl (oliivi)öljyä
1 tl suolaa
1/4 tl sokeria
3 rkl jauhoja
runsaat 2 l tummaa lihalientä (vasikanfondista kiehautin, veget voinevat kasvisliemellä korvata)
1 dl kuivaa valkoviiniä
mustapippuria
(lisää suolaa, jos haluaa)
3 rkl konjakkia

Käristä sipulia voissa ja öljyssä kattilassa hiljalleen vartin verran. Ota kansi pois, lisää lämpöä vähän, sekoita joukkoon suola ja sokeri. Keitä reilu puolituntinen usein sekoittaen, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Lisää jauhot sirotellen, sekoita muutama minuutti. Ota kattila liedeltä, kaada joukkoon lihaliemi, viini ja ma-49usteet. Keitä kansi raollaan taas 30-40 min. Tarkista maku. Lisää konjakki juuri ennen tarjoamista.


Käänsin kuvan oikeinpäin noin viisi kertaa, mutta blogger pyöräytti sen aina takaisin. Hermo meni. Luovutin.


Keittoon upotettavat leivät

viipale-pari ranskanleipää per syöjä
oliiviöljyä
valkosipulin lohko

Lado leivät pellille ja paista 165 asteessa kunnes ne ovat kuivia ja rapeita. Valele paistamisen puolivälissä viipaleiden molemmille puolille öljyä ja hiero viipaleet paistamisen jälkeen valkosipulilla. Nostele leivät keittoon lillumaan. (Alkuperäisessä reseptissä leipien pinnalle grillataan vielä juustokerros. Leivät voi myös panna lautasten pohjille ja kaataa keittoa siihen päälle.)

Jänis istui pataan (ei torkkunut)

Harvemmin tulee kokeiltua nautaa tahi sikaa eksoottisempia nisäkkäitä. Tämän kirjan inspiroimana kuitenkin niin nyt tein. Oli nimittäin sen verran kummaa väitöstä siellä, jotta valkoviini sopisi kanin kaveriksi, etten uskonut ennenkuin maistoin. Spätlese kuulemma kivasti käy, ostettiin sitten rieslingiä. Ja yllättävän hyvin toimi. Ei syönyt pupu viinin makuja, vaan sinappi ennemminkin kivasti yllytti viinin hapokkuutta. Taisi myös olla juureksien pintaan silatulla hunajalla osuutta asiaan. Muttasiis. Kokeilkaa ihmeessä, jollei lemmikkijänö nurkissanne loiki (olisi ehkä vähän outoa siinä tilanteessa, tykkään mä). Resepti on sovellelma kirjan sinappikastikkeessa haudutetusta jäniksestä.

Kärpäsiä lätkin jälleen sarjoissa osallistumalla kuukauden palsternakkahaasteeseen. Kun kuukausi näyttää niin hektiseltä, ettei sitä taas sitten muuten tiijä. Noin. Hyvä, hyvä.

Hunajaiset uunijuurekset

palsternakkaa (panin puolisen kiloa)

vajaa kilo porkkanaa

n. 10 shalottisipulia

2 rkl hunajaa

loraus vaaleaa balsamicoa

puska rosmariinia

reilusti mustapippuria

suolaa

Kuori ja pilko juurekset suurinpiirtein samoihin mittoihin. Sekoita kaikki aineet ja paista 175 asteessa tunnin verran. Valele kaunokaisia paiston aikana ainakin pariin otteeseen pohjalle valuneella liemellä. Halutessasi voit estää turhan tummumisen foliolla.

Jänistä sinappiliemessä

1400 g luullista jäniksenkoipea

vehnäjauhoa

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

sipuli silputtuna

köntti voita

2 rkl dijon-sinappia

1 dl valkoviiniä

650 ml kanalientä

1 dl kermaa

1-2 rkl silputtua persiljaa

Jauhota jäniksenjalat kevyesti, suolaa ja pippuroi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista koivet kevyesti. Kuullota sipuli voissa padan pohjalla. Lisäää pari-kolme ruokalusikallista jauhoja ja sinappi. Pyörittele kuumalla pannulla. Lisää viini, vältä klimpit ahkeralla sekoittelulla. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua kannen alla 1,5 tuntia. Ota sitten kansi pois ja anna kiehua kasaan toiset 1,5 tuntia (valele liemen pinnalle jääviä lihaosia aina välillä). Lisää lopuksi kerma ja kuumenna. Koristele persiljasilpulla.

Pieni ihminen sai nimen, isot kakkua

Reilu peli? No, ei välttämättä. Itse ottaisin ainakin miljoona kertaa mieluummin kakkua kuin nimen. Itseasiassa olen varsin valmis luopumaan nimestäni, jos vaan saan vastikkeeksi sopivan määrän herkkuja (niiden pitää sitten olla hyviä kans). Harvemmin vauvoille tällaisia vaihtoehtoja kuitenkaan tarjotaan: nimi vaan pienelle pannaan, kakkuja saavat odotella vielä kauan, ihmispolot.

Hedelmäinen nimiäiskakku kolmannelle Eelle (joka sai kyllä kauniin nimen, vaikka kaakkua joutuukin vielä useamman vuoden odottamaan)

6 munan sokerikakkupohja

kostutukseen marjamehua (itse käytin tätä)

kahdesta pussista maitoonvatkattu mango-passionmousse

150 g hedelmähilloa (käytin tällaista)

pötkölliset punaista ja vihreää marsipaania

sokerikreemiä

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta kaikki kolme viipaletta. Sivele kahden alimmaisen levyn pintaan hilloa, levitä päälle kerros moussea. Älä levitä vaahtoa ihan reunoille saakka, niin vältyt turhalta sotkulta. Anna mehevöityä mieluusti seuraavaan päivään.

Levitä kakun pintaan sokerikreemi. Kaulin osa vihreästä marsipaanista vaaleanpunaisen sekaan, niin saat utuisen marmoroidun pinnan. Koristele ja tasoita reunat.

Aika paljon tällä kertaa oioin, syytän hoppua. Tuotelinkit eivät siis ole korruption tulosta, vaan puhtaasti ajankäytöllisesti perusteltuja.

Eräskin tuhti jälkiruoka

Ei sellainen kyllä onnistu, että saisi hyvää ja kevyttä jälkiruokaa tehtyä. Sitä tässä tavallaan yritin, mutta suunnitelma kariutui jo kaupassa, kun alkoi tehdä mieli valkosuklaata. Siispä annoin mennä sitten ihan kunnolla ja keräsin marketin hyllyiltä sen suklaan lisäksi ranskankermaa ja tuorejuustoa kans. Ja koska panin limeä, niin pitihän herkkua sokerillakin vielä reilusti makeuttaa. Lopputulos oli lopulta sitä tuhtiusluokkaa, että kauhontatahtitahtia piti hidastaa siinä jälkkärikulhon puolivälissä. Ja se on allekirjoittaneelle jo paljon, se.

Valkosuklaa-limejälkkäri

100 g valkosuklaata

1 rs maustamatonta tuorejuustoa

1 prk ranskankermaa

1 limen mehu

sokeria maun mukaan

Rouhi valkosuklaa lastuiksi ja muruiksi esimerkiksi veitsellä. Sekoita ensimmäiset neljä ainesta yhteen, makeuta sokerilla makusi mukaan. Anna levätä jääkaapissa tovi, koristele vaikkapa mantelilastuilla.

Yksi maailman herkuimmista salaateista sekä maksamaton salaatinkastikemainos

Tätä salaattia jumaloin. Siitä voi tehdä muunnelmia lisäämällä sipulia tahi korvaamalla rypäleet päärynällä tai kirpeällä omenalla. Avain makunystyröiden hellään värinään löytyy pähkinöiden, leipäjuuston ja varsisellerin kimpasta. Kyllä. Lisää. (Ei maistu muuten se sellerikään enään niin kovin terveelliseltä, kun nauttii tarpeeksi tuhtien oheisten kera.)

Samaan syssyyn haluaisin omaehtoisesti (siis ilman lahjontaa, kiristystä tai uhkailua) mainostaasalarakastani. On muuten nimittäin ihan ältsin hyvää. Pippuri ja sinappi sen tekevät ja niitä mukavasti pyöristävä makeus. Vähän tavallaan hävettää näin lämmin tunneside purilaisketjun tuotokseen, mutta minkäs teet: lempi ei kysy lupaa. Kukkuraksi Google tiesi myös kertoa soosin olevan eläinystävällinen. Hyvällä omatunnolla saa sitä siis salaatinlehdille lotrata!

Leipäjuusto-varsisellerisalaatti

leipäjuustoa kuutioina

cashewpähkinöitä

paria eri salaattia (esim. tammenlehvä on kiva)

varsiselleriä pilkottuna (ihan reilusti saa panna)

tuoreita herkkusieniä lohkoina

vihreitä viinirypäleitä halkaistuina

Sekoita ja pistele poskeen maukkaan salaatinkastikkeen tahi vaalean balsamicon kera.

Muuttovinkkejä kokeneemmilta?

Armas kanssaeläjä on suuressa laupeudessaan rakentanut Ketsuppilalle (jo tovin) uutta kotia. Alustana on Wordpress ja harkinnassa on jopa välillä ollut ikkarin domainin haaliminen. Vanhojen tekstien siirtäminen uuteen pohjaan ei tuottane ongelmia, sopiva palikka toimenpidettä varten löytyi jo.

Mutta. Mitenkäs sitten ne linkitykset, joita on nykyisellä urlilla verkkoon levinnyt? Polkkaanko yksinäni, mikäli mielin saada uuden ja kivemman blogin? Kokemuksia? Käytännön vinkkejä?

Kiitän, kumarran (mitä nöyrimmin).

Kokaten Koh Lantalla, osa 4: Tom Yam

Ääni hiljaisuudesta! Elossa ollaan, mutta aika on kulunut muualla kuin kotikoneen äärellä. Pitänee hiukan kunnostautua.

Tässä kuitenkin neljäs ja viimeinen sapuska Koh Lantan kokkauskurssilta (josta muuten jossain aikkainlehdessä juuri kirjoitettiin, mutta kun en muista, missä): tom yam -soppa. Tämäkin varsinainen klassikko, josta thairuokien maistelu on hyvä aloittaa. Edellisten tapaan tein tämänkin kasvisversiona, mukaan voi myös hyvin halutessaan livauttaa muutaman katkaravun. Niin tai näin, herkkua tulee.

Ja nyt, kun oikein pääsin vauhtiin, niin osallistunpa sopalla samoin tein helmikuun ruokahaasteeseen, tadaa! Monta kärpästä, yksi lätkä.

Tom Yam Tofulla
(yhdelle)

pieni pala tofua kuutioina
keskisormen pituinen pala sitruunaruohoa 2 cm:n paloissa
pieni pala galangal-juurta ohueksi viipaloituna
2 kaffirlimen lehteä (taita pariin kertaan, jotta maut pääsevät esiin)
1 pieni shalottisipuli veitsen lappeella murskattuna
1-2 punaista, pientä chiliä paloina
2 pillisientä (varmasti siitake käy kans)
1/2 tomaatti lohkoina
3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloissa
oksa korianteria (lehdet sekä varsi paloiteluna)
1 liemikuutio (sieni, kasvis, kala, kaikki käy)
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
300 ml vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää liemikuutio. Kaada joukkoon sitruunaruoho, galangal, kaffir limen lehdet, shalotti, tofu ja sienet. Halutessasi voit viskata kaveriksi myös chilin: mitä kauemmin sen antaa kiehua, sen tujumpi tulee sopasta. Anna kiehua minuutin verran mausta kalasoosilla ja sokerilla. Jos haluat soppaasi rapuja, lisää ne nyt. Kiehauta taas minuutin-kahden verran. Kaada mukaan tomaatit, kevätsipulit ja korianteri. Mausta limellä ja tarjoa. Ja niitä limenlehtiä ja galangalia ei kande sitten syödä, ei tule hyvä niin.

Tuoksuvan tuoreista raaka-aineista oli ihanaa kokata!

Kokaten Koh Lantalla, osa 3: vihreä curry kera tofun

Koh Lantan thaisapuskakurssiin sisältyi viiden ruoan valmistaminen. Kokattavat päätettiin yhteistuumin osallistujien kesken. Joku kunnianhimoinen halusi kokeilla panang-currytahnan laakaamista (joka siis laskettiin yhdeksi ruoaksi, vaikka se nyt todellisessa elämässä on pelkkä raaka-aine), mutta varsinaiseksi curryruoaksi valittiin kuitenkin sitten vihreä curry. Ja eihän sitä tahnaa kukaan oikeasti valmista (paitsi sellaiset Breet, joiden on pakko, kun muuten eivät saa sielunrauhaa). Siihen tulee jotain kaksisataa ainesta ja niiden muussaamiseen morttelissa kuluu puoli elämää (huomautan tähän väliin, että hyperlinkin takaa löytyvä ohje on joku nörttilänkkäriversio, jossa ei ole puoliakaan thaikokin ohjeistuksen raaka-aineista). Parempi on sekin aika ihmisen käyttää syömiseen, väitän minä.

Tämän vuodatuksenomaisen alustuksen jälkeen pääsemmekin sitten pääasiaan, siis siihen vihreään curryyn. Joka muuten baidövei oli HY-VÄÄ. Tätä ajattelin tehdä äidille ja isälle, kun seuraavaksi tulevat kylään (koska ä & i ansaitsevat herkkusia). Tehkää tekin samat joillekin kivoille.

Tähän saa kulutettua koko elämän, jos haluaa. (Ihan käsi väsyy.)

Vihreä curry kera tofun
(yhdelle)

pala tofua
minimunakoiso (sellainen suloinen ja pyöreä, isoimmista kaupoista ainakin saa)
1 pitkä pitkäpapu 2 cm:n paloihin pilkottuna
1 kaffirlimen lehti (kääri rullalle ja silppua milliviipaleiksi)
3-4 lehteä basilikaa
punaista chiliä maun mukaan
250 ml kookosmaitoa
1-2 tl vihreää currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Kaada kuuman vokkipannun pohjalle 50 ml kookosmaitoa ja anna kiehua, kunnes maito muuttuu öljyksi. Lisää currytahna ja pyöräytä muutaman kerran, heitä kaveriksi kuutioitu tofu. Anna tofun saada paistoväri pintaan, lisää lohkottu munakoiso ja pavut. Mausta sokerilla ja suolalla. Kypsennä vihaset, lisää sitten joukkoo loput rehut. Tarjoa sellaisenaan (keittona) tahi tuhdimpana annoksena höyrytetyn riisin kera.

Kokaten Koh Lantalla, osa 2: vihaset osterikastikkeessa

On se jännä, miten simppeleimmät sapuskat on yleensä niitä parhaita. Ehkä sen(kin) takia thaikeittiö on omaan makuun niin passeli: nopeasti ja helposti pyöräytettyjä taivaallisen maistuvia eväitä ne.

Tämän sapuskan valmistaminen kesti pilkkomisineen kymmenisen minuuttia. Herkulliset rehut voi tarjota joko lisukkeena tai sitten ihan sellaisenaan höyrytetyn riisin kera. Omommom. Laiskan (oikeampi termi lienee "mukavuudenhaluinen") kotikokin unelma.

Paistettuja vihanneksia osterikastikkeessa

(yhdelle)

1 lehti nuorta kaaleppia (mikä se

young kale nyt sitten onkaan, voinee korvata normilkaalilla)

pala porkkanaa (pilko koristeellisesti, jos jaksat askarrella)

3 limasientä (jelly mushroom)

1 lehti valkokaalia, pilko mukaan myös ruoti

1 minimaissi

2 kynttä valkosibbeä

2-3 rkl kookosöljyä (pääsääntöisesti kaikki thairuoka paistetaan kuulemma juuri kookosöljyssä)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastia

1/2 tl sokeria

pippuria

loraus vettä

Pilko vihannekset lusikkaan mahtuviksi paloiksi ja mausta ne sokerilla, osterikastikkeella, soijalla ja pippurilla. Lämmitä öljy kuumaksi, heitä sekaan vihannekset ja vesi. Paista kaikkea pyöritellen minuutin, pari.

Matkakuumeisille muuten tiedoksi, että kokeilemani Koh Lantan kokkauskoulun sivut löytyvättäältä. Kursseille voi ilmottautua esimerkiksi resorttien ja paikallistin turistipuljujen kautta, ja kurssin hintaan sisältyy kuljetukset majapaikasta koululle ja takaisin.

Oma kokkauspisteeni. Aamukursseja suositummilla iltakursseilla ei ikkari paistopiste ole kuulemma itsestäänselvyys. Aikainen lintu siis ja sitä rataa.

Kokaten Koh Lantalla, osa 1

Niin. Se kokkauskurssi. Sellaiselle hinguin jo matkanvarausvaiheessa, onneksi seuralainen innostui myös. Erimoisia versioita järjestetään ainakin kaikissa suosituissa lomakohteissa, hinnat liikkuvat tyypillisesti parissakympissä (kalliimpiakin löytyy, jos hifistellä haluaa). Tapasimme matkan aikana mukavan tanskalaisperheen, jonka vanhemmat suosittelivat varmistamaan, jotta opettaja on natiivi. Fiksu vinkki, sillä yllättävän monen kurssin vetäjänä tuntui olevan länkkäri. Näillä kursseilla saatetaan laakata enempi tai vähempi fuusiosapuskaa, ei siis välttikseen sovi orgineelia kaipaavalle.

Omaan kokkausaamupäiväämme sisältyi kaikkiaan neljän sapuskan (plus yhden currytahnan) vääntö, kaikki kasviksia. Ja olipa kuulkaas ihana kokata, kun raaka-aineet olivat tuoksuvan tuoreita ja maku sen mukainen. Vähän jännää täällä kotomaassa kokeilla samaa seisoneista aineksista... Jonkinmoiseen sovellukseen pitäisi varmaankin ryhtyä, mutta millä näitä aineksia sitten muka korvaisi? Ideoita otetaan matkan varrella vastaan.

Tämä ensimmäinen sapuska syntyy nyt kuitenkin helpohkosti omien markettiemme tarjonnasta, joten rohkeasti pruuvaamaan. Saanko esitellä: paikallisten turvaruokien klassikko, pad thai.

Vege pad thai

(yhdelle)

riisinuudeleita

kourallinen ituja

2 rkl raastettua porkkanaa (ei pakollinen, mutta tuo kuulemma kivasti väriä)

pala marinoimatonta tofua kuutioituna

2-3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloiksi pilkottuna

1 muna

2-3 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 rkl pad thai -kastiketta (tämän voi varmasti korvata esim. chilikastilla)

1 tl sokeria

tarjoiluun:

limemehua

rouhittua maapähkinää

Kuumenna öljy vokkipannussa keskilämpöiseksi, lisää tofukuutiot ja anna niiden ruskistua. Riko kaveriksi muna. Munan kypsyttyä pane pannulle vedessä hiukan pehmitetyt riisinuudelit ja anna niille lämpöä. Mausta minuutin, parin päästä kastikkeilla ja sokerilla. Nosta lämpö korkeaksi, heitä pannulle idut, sipuli ja porkkanaraaste. Pyöräyttele pikaisesti. Tarjoile vastapuristetun limemehun ja murskattujen maapähkinöiden kera.

Kävin Thaimaassa. Söin.

Tuli loma, meni loma. Hyvä loma.

Aurinko ja ihanaa tuoretta, herkullista ruokaa. Kohteina Koh Lanta sekä Bangkok. Lantalla innostuttiin matkaseuran kera kokkauskurssille, josta lisää myöhemmin. Bangkokissa sen sijaan keskityttiin lähinnä asioiden ostamiseen sekä myös vähän syömiseen. Ja sen sanon, että jos ko. kaupungissa satutte liikkumaan, niin piipahtakaahan maistamassa Baan Khanithan eväitä. Kyseessä on toistuvasti maan parhaaksi thairavintolaksi nimetty paikka, jonka sapuskojen mauille on vaikea löytää adjektiiveja. Harmonisuus. Tulinen lempeys. Hyvää, niin hyvää. Kaksi ihmistä pisteli poskeensa päät ja jäljet reilulla kympillä. Enempi oltaisiin syöty, jos vatsa olisi vetänyt. Ommm.

Sitten tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: saako näitä Suomesta (ja jos, niin mistä):

Purkki sisälsi (söin jo kaikki) rapeita herneitä, joiden pinnalla oli suolaa ja sokeria ja öljyä. Toinen pakkausmuoto on pussi ja makuja oli useampia (nämä olivat ihan normeja vain). En ole ikinä rakastunut naksuihin näin kovin. Purnukan tyhjennyttyä on sieluni täyttänyt haikeus. Auttakaa....?

Lakkabellini uuden vuoden kunniaksi

Uuden vuoden juhlistaminen aloitettiin allekirjoittaneen huushollissa take away -sushilla sekä lakkabellineillä. Ei huono tapa haudata vanhentuneita kahtatoista kuukautta, vaikö?

Juhlinta jatkuu tästä etiäpäin ystävien seurassa ja muun muassa kattoterassilta käsin rakettien pauketta ihaillen. Kun humu hiukan laantuu, hyppään lentokoneeseen, ja liitelen palmujen alle. Palatkaamme asiaan tammikuun puolivälin tienoilla, jolloin kerron sitten Koh Lantan kuulumiset. Jepajee.

Hauskaa ja onnekasta ja ihanaa ja herkullista uutta vuotta kaikille!

Lakkabellini

kuivaa skumppaa (en raaskinut shampanjaa, käytin cavaa)

sulaneita ja mössööntyneitä pakastelakkoja

sokeria maun mukaan

Makeuta lakkasose maun mukaan. Kaada sose skumppalasien pohjalle ja täytä lasit kuohuvalla. Nauti hyvässä seurassa.

Joulutorttu, joka on sekä suolainen että makea

Sain lauman ystäviä kylään joitakin viikkoja sitten, (teko) syy juhlinnalle oli joulun lähestyminen. Ihmiset saivat glögiä ja piparia ja joulutorttua -niinkuin asiaan kuuluu. Koska luumu vähän jo kyllästytti, tongin aivokopastani uusia ajatuksia. Pähkäilyriihen lopputulemana oli samaan aikaan suolainen ja makea torttu, joka onnistui yllättämään iloisesti, ja katoamaan ennätysvauhdilla vatsaan. Namnamnam! Kokeilkaa, ennakkoluuloisimmat myös.

Suolaiset mutta makeat joulutortut

torttutaikinaa
paistonkestävää omppumarmeladia
sinihomejuustoa
munaa voiteluun

Teen, kuten luumutortut, mutta täytä ompulla ja kruunaa juustolla. Pistele poskeen ja anna navan paukkua.

Ja sitten ihan vaan semmoinen huomio, että miten ihmeessä joku voi muka osata koristella pipareita sillai nätisti ja onnistuneesti? Kokeiltiin kanssaeläjän kera ja kädet tärisi niin, ettei montakaan suoraa viivaa saatu aikaiseksi. Sitä paitsi tuli muutenkin vähän rumia (vaikkakin sympaattisia, ja vähän olen ylpeä kuitenkin, kun sastiin suoritettua).

Villisika-fenkolisalamimunakas

Hakaniemen halliin mennessään ihminen muuttuu villiksi. Pois alta rahavarojen ja vatsalaukun tilavuuden rajallisuus, nyt ostan ja syön! Poikkeusta ei tarvita sääntöä vahvistamaan. Näin myös eräänä lauantaina, jolloin perjantain juhlariento hieman painoi ja nälkä oli jokseenkin holtiton. Mukaan tarttui monenmoista vadelmaviinietikasta aurinkokuivattuihin tomaatteihin, pääosaan kuitenkin pääsi eksoottisuudellaan huomioni herättänyt villisika-fenkolisalami. Jos ei ole koskaan kokeillut, niin onhan jo aika. Tein munakkaan.

Jälkihuomautuksena haluan sanoa, että fenkoli tosiaan maistui. Vahvasti. Oikein hyvä, mutta pieni pala kerrallaan riittää, vakuutan.

Villisika-fenkolisalamimunakas

sopiva pala villisika-fenkolisalamia
8 luomumunaa
punasipuli
tilkka vettä
pippuria
(suolaa)
liraus sitruunamehua
maun mukaan tuoretta rosmariinia
Viipaloi salami, kuori ja lohko punasipuli ohuehkoiksi osiksi. Pane pannu kuumenemaan keskilämpöiseksi. Riko munat kulhoon, lorauta vettä ja sitruunamehua sekaan. Mausta pippurilla, rosmariinilla ja halutessasi myös suolalla (se salamikin on aika suolaista), sekoita hyvin. Heitä siat pannulle ja anna rasvan hiukan sulaa, lisää sipulilohkot ja pyörittele kaikkea, kunnes sipuli on jokseenkin kuullottunut. Kaada päälle munaseos ja hyydytä keskilämmöllä. Tarjoa esimerkiksi seuraavan salaatin kera.

Ihana oheissalaatti

erilaisia salaatteja (ainakin rucolaa) revittyinä
muutama varsi kevätsipulia silputtuna
kourallinen aurinkuivattua tomaattia pienittynä
reilusti vadelmaviinietikkaa
Sekoita kaikki keskenään. Älä säästele etikkakaatokättä, sillä etikka on yksi maailman parhaista keksinnöistä.

Melkein Sophia Lorenin pasta

Sain kivoilta ihmistiltä lahjaksi Sophia Lorenin Makuja ja muistoja -keittokirjan. Olen ihan kamalan huono lunttaamaan reseptejä kirjojen sivuilta, kokkaustyylini on ennemminkin anarkistinen. Kirjoja käydän lähinnä ideakeitaina ja nälänherättäjinä. Tällä kertaa kuitenkin poikkesin pirrastani ja otin lahjaopuksen kauniiseen käteen. Vaan eihän se sitten helppoa ollut. Italian löytäminen Alepan hyllyiltä nimittäin. Anjovista ei yllättäen löytänyt mistään, enkä myöskään osannut keksiä, millä olisin sen korvata. Ostin sitten sardelleja ja ne oli pahoja. Sileälehtistä persiljaa ei myöskään ollut (saako sitä muka jostain?), joten käytin normipyllyheinää. Eikä sekään nyt tietty läheskään samalta maistu. Lisäksi jääkaapistani puuttui suolaton voi, joten käytin pelkkää oliiviöljyä. Viimeinen tuskin makua pilasi, mutta sardellit olivat niin masentavia, että alkoi se pennekin lopulta ärsyttää: kuka onkaan mennyt keksimään niin epäkäytännöllisenmuotoisen pastan? Ei mahdu suuhun poikittain ja on muutoinkin sellainen haarukasta karkaava.

Myöhemmin huomasin, että anjoviksella Loren itseasiassa tarkoittikin sardellia. En ymmärrä vieläkään, olisihan tämän kai hyvää pitänyt olla...?

Ja niille kivoille ihmisille, joilta kirjan sain, tiedoksi: meinaan kokata opuksen sivuilta vielä jotain hyvääkin. Houkuttelevankuuloisia reseptejä siellä Sophia on ainakin kirjoittanut. Nam.

Lorenin Penne alla Puttanesca

suolaa
450 g penneä
4 anjovisfilettä valutettuna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl suolatonta voita
2-3 suurta tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja pilkottuna
1,2 dl kivettömiä, mustia oliiveja hienonnettuina
1 rkl kaprsiksia
3/4 dl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Hienonna anjovikset ja valkosipuli tahnaksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja paista tahnaa pari minuuttia keskilämmöllä. Lisää joukkoon tomaatit, oliivit ja kaprikset, kypsennä vartti. Valuta al dente pennet, ja kaada kastikkeen joukkoon. Tarjoile persiljan kera.

Kiivi-parmankinkku-vuohenjuustoaamupala

Tiedättekö mitään parempaa kuin pitkät, kiirettömät aamupalat sängyssä kera sanomalehden ja vahvan kahvin? Erityisen nautittavia ne ovat marraskuun harmaudessa, kun elämä on hektistä, sää sateista, naama kalpea ja kesä kaukana. Sellaisina, tai siis tällaisina, aikoina ihminen tarvitsee loputtoman paljon hemmottelua ja sitä paljon mainostettua arjen luksusta (ärsyttävä sanapari, kyllä) selvitäkseen täyspäisenä seuraavaan auringonpaisteeseen saakka. Sitä mieltä minä olen. Ja koska elän niin kuin opetan, tein viikonloppuna aamupalaksi mukavuudenhaluisen herkkuleipiä, joilla lähti paitsi nälkä, myös syysahdistus. Omnomnom.

Sunnuntaiaamun nautiskeluleivät

paistovalmis ciabatta
1 pkt parmankinkkua
1 kiivi
vuohenjuustoa
oliiviöljyä
hunajaa
mustapippuria

Halkaise leipä ja lorota päälle oliiviöljyä. Revi päälle vuohenjuusto, levittele kruunuksi kinkku ja viipaloitu kiivi. Mausta pippurilla ja hunajalla. Paista 200 asteessa kunnes juusto on hiukan sulanut, nosta lämpötilaa ja anna leipien saada väriä. Nauti hartaasti päivän lehden ja tummapaahtoisen kahvin kera.

Pastanjauhajien inspiroima maissikeitto sekä oivallus

Alkoi tässä yhtenä päivänä tehdä mieli keittoa. Teinpä sitten niin, että seuraamistani blogeista sopivaa ohjetta etsiskelin ja sellaisen löysinkin. Kävi sitten kuitenkin niin, että nälkä ehti äityä niin hirmuiseksi, että kokkaushetki vaihtui muutamaan sataan grammaan irtikarkkia (eikös illallinen ole tasapainoinen ja monipuolinen, jos se koostuu tarpeeksi monesta väristä?). Hups.

Noh. Sitten seuraavana päivänä ennakoin ja menin kauppaan jo ennen nälän syntymistä. Vaan eipä auttanut ennakointi, kun en enää muistanut, mitä siihen ruokaan piti panna. Maissin muistin ja chilin jotenkin etäisesti, loput improvisoin. Lopputulos oli siis lähinnä alkuperäislähteen, Pastanjauhajien, inspiroima. Mutta ihan hyvää se silti oli, paitsi että oivalsin sauvasekoittimen olevan turha vekotin maissia soseutettaessa. Soppa jäi nimittäin melko (=erittäin) rakeiseksi. Ensi kerralla ostan tehosekoittimen, vai miksikä niitä nyt kutsutaankaan. Ja niin, otan reseptin mukaan kauppaan.

Maissikeitto

4 isoa pottua
2 kynttä valkosipulia
600 g maissia
kasvisliemikuutio
sipuli
pippuria
2-3 tl chilijauhetta
2 rkl makeaa chilikastiketta
1 tl Nomu Smoky Periperiä ( tai vastaavaa, esim. savuaromia ja lisää chiliä)
pinnalle paahdettua sipulia

Kuori ja pilko vihaset. Keitä pehmeiksi liemikuutiovedessä. Soseuta, mausta, lisää tarvittaessa nestettä. Kuumenna vielä ja anna makujen tasaantua. Tarjoa paahdetun sipulin kera.

Piristys Pippurimyllystä!

Erinäiset kiireet ja hektisyydet ovat pitäneet pois blogistaniasta. Pitkään aikaan en ole edes vilkaissut ruokalokeja, puhumattakaan omastani. Ja kirjauduttuani tauon jälkeen bloggeriin, löysinkin sitten tämmöisen.


Kiitän ja kumarran Pippurimyllyn suuntaan. Hyvä mieli tuli! Ja tunnustuksen sisältäneen haasteen velvoittamana ryhdyn nyt sitten paljastelijaksi. Ohjeistus itsenstä ilmiantoon on seuraava:

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
Anna tunnustus seitsemälle
Linkitä nämä blogissasi
Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

1. En ole koskaan leiponut pullaa. Tähän on oikeastaan kaksi syytä. En ensinnäkään pidä kovinkaan paljoa leipomisesta, kun siinä pitää olla niin tarkka ja mitata asioita. Toiseksi pullat jäisivät syömättä, kun en itse kaikkea jaksa ja kanssaeläjä ei niin kauheasti nisuista välitä.

2. Voisin syödä joka päivä spagettia ja tomaattijauhelihakastiketta ja herneitä ja ketsuppia. Tämä perversio on ollut osa minua lapsuudestani saakka ja himo ko sapuskaan tuntuu vaan kasvavan vuosi vuodelta.

3. Opettelin syömään kalaa vasta kolme vuotta sitten. Siihen asti skippasin, koska kala on ällöttävän limainen eläin (järkeilin, että jos en halua koskea, en myöskään halua tunkea sitä suuhuni). Päätökseeni vaikuttuvat lähinnä sosiaaliset paineet. Maailma on helpompi ilman ruokarajoitteita.

4. Rakastan kaikkea äklömakeaa. Lapsena ostin välillä karkkipäivinä marenkeja karkkien sijaan. Lähestulkoon kaikki sokerinen uppoaa.

5. Tätä parempaa leipää ei ole olemassa. Päälle ainoastaan voita. Ennen, kun kyseisiä rieskoja ei saanut Suomesta, raahasin niitä mukanani ruotsin risteilyiltä.

6. En pitänyt pitkään aikaan pitsasta. Vasta joskun parinkympin paremmalla puolella muutin mieltäni. En itsekään ymmärrä taannoista rajoittuneisuuttani.

7. Syön kaakaon lusikalla (jos en ole yleisellä paikalla). Lusikalla syötynä juoma muuttuu jälkkäriksi. Ja jälkkäriä on aina kiva syödä.

Luulen, että tämä haaste on jo kiertänyt kaikki mahdolliset ruokablogit. Mutta jos löytyy vielä joku, joka ei ole salaisuuksistaan kaikelle kansalle laverrellut, niin kannustan omatoimiseen avautumiseen! Hyvää tekee purkaa sieluaan, kummasti kevenee se.

Kun ihminen himoaa pihviä, on ihmiselle annettava pihviä

En ymmärrä, mikä kuolleen eläimen himo on allekirjoittaneeseen iskenyt. Tyypillisesti en lihasta ihan kauheasti innostu, vaan pidättäydyn mieluummin rehuosiossa. Nyt syksyn myötä olen kuitenkin huomannut ennen kaikkea naudan tepastelleen yhä useammin lautaselleni. Hämilläni olen. Raudanpuute? Joku muu, mikä?

Tämän sapuskan inspiraationa toimivat Hakaniemen etniset putiikit, joissa erään lauantaiulkoilun yhteydessä kanssaeläjän kanssa pistäydyimme. Lihaa oli liikaa, onneksi ei pantu oheen pottua. Hoisin otti vähän valurautapannuun kiinni, olisiko pitänyt pyyhkäistä piffejä ennen paistoa? Niin tai näin, hyvältä maistui. Ja nälkä lähti.

Hoisin-pihviä kevätsipulin, kesäkurpitsan ja seesamilaisten kera

4 x 120 gramman ulkofileepihvejä
3-4 rkl hoisin-soosia
mustapippuria
(sormi)suolaa
3 pienehköä kesäkurpitsaa
seesamöljyä
seesaminsiemeniä
sitruunaruohoa

Hiero pihveihin suola ja pippuri ja hoisin ja jätä marinoitumaan. Halkaise kurpitsat, asettele puolikkaat pellille ja lorottele päälle seesamöljyä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paista 200 asteessa (grillivastuksen alla) viiden minuutin verran. Heitä pinnalle sitruunaruohot ja anna lämmön tehdä tehtävänsä, kunnes kurpitsat ovat kauniin kullertavia. Paista pihvit kuumalla valurautapannulla mediumeiksi. Paahda samalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla kellertäviksi ja koristele niillä annos.