Kokaten Koh Lantalla, osa 2: vihaset osterikastikkeessa

On se jännä, miten simppeleimmät sapuskat on yleensä niitä parhaita. Ehkä sen(kin) takia thaikeittiö on omaan makuun niin passeli: nopeasti ja helposti pyöräytettyjä taivaallisen maistuvia eväitä ne.

Tämän sapuskan valmistaminen kesti pilkkomisineen kymmenisen minuuttia. Herkulliset rehut voi tarjota joko lisukkeena tai sitten ihan sellaisenaan höyrytetyn riisin kera. Omommom. Laiskan (oikeampi termi lienee "mukavuudenhaluinen") kotikokin unelma.

Paistettuja vihanneksia osterikastikkeessa

(yhdelle)

1 lehti nuorta kaaleppia (mikä se

young kale nyt sitten onkaan, voinee korvata normilkaalilla)

pala porkkanaa (pilko koristeellisesti, jos jaksat askarrella)

3 limasientä (jelly mushroom)

1 lehti valkokaalia, pilko mukaan myös ruoti

1 minimaissi

2 kynttä valkosibbeä

2-3 rkl kookosöljyä (pääsääntöisesti kaikki thairuoka paistetaan kuulemma juuri kookosöljyssä)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastia

1/2 tl sokeria

pippuria

loraus vettä

Pilko vihannekset lusikkaan mahtuviksi paloiksi ja mausta ne sokerilla, osterikastikkeella, soijalla ja pippurilla. Lämmitä öljy kuumaksi, heitä sekaan vihannekset ja vesi. Paista kaikkea pyöritellen minuutin, pari.

Matkakuumeisille muuten tiedoksi, että kokeilemani Koh Lantan kokkauskoulun sivut löytyvättäältä. Kursseille voi ilmottautua esimerkiksi resorttien ja paikallistin turistipuljujen kautta, ja kurssin hintaan sisältyy kuljetukset majapaikasta koululle ja takaisin.

Oma kokkauspisteeni. Aamukursseja suositummilla iltakursseilla ei ikkari paistopiste ole kuulemma itsestäänselvyys. Aikainen lintu siis ja sitä rataa.

Kokaten Koh Lantalla, osa 1

Niin. Se kokkauskurssi. Sellaiselle hinguin jo matkanvarausvaiheessa, onneksi seuralainen innostui myös. Erimoisia versioita järjestetään ainakin kaikissa suosituissa lomakohteissa, hinnat liikkuvat tyypillisesti parissakympissä (kalliimpiakin löytyy, jos hifistellä haluaa). Tapasimme matkan aikana mukavan tanskalaisperheen, jonka vanhemmat suosittelivat varmistamaan, jotta opettaja on natiivi. Fiksu vinkki, sillä yllättävän monen kurssin vetäjänä tuntui olevan länkkäri. Näillä kursseilla saatetaan laakata enempi tai vähempi fuusiosapuskaa, ei siis välttikseen sovi orgineelia kaipaavalle.

Omaan kokkausaamupäiväämme sisältyi kaikkiaan neljän sapuskan (plus yhden currytahnan) vääntö, kaikki kasviksia. Ja olipa kuulkaas ihana kokata, kun raaka-aineet olivat tuoksuvan tuoreita ja maku sen mukainen. Vähän jännää täällä kotomaassa kokeilla samaa seisoneista aineksista... Jonkinmoiseen sovellukseen pitäisi varmaankin ryhtyä, mutta millä näitä aineksia sitten muka korvaisi? Ideoita otetaan matkan varrella vastaan.

Tämä ensimmäinen sapuska syntyy nyt kuitenkin helpohkosti omien markettiemme tarjonnasta, joten rohkeasti pruuvaamaan. Saanko esitellä: paikallisten turvaruokien klassikko, pad thai.

Vege pad thai

(yhdelle)

riisinuudeleita

kourallinen ituja

2 rkl raastettua porkkanaa (ei pakollinen, mutta tuo kuulemma kivasti väriä)

pala marinoimatonta tofua kuutioituna

2-3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloiksi pilkottuna

1 muna

2-3 rkl öljyä

1 rkl soijakastiketta

1 rkl kalakastiketta

1 rkl pad thai -kastiketta (tämän voi varmasti korvata esim. chilikastilla)

1 tl sokeria

tarjoiluun:

limemehua

rouhittua maapähkinää

Kuumenna öljy vokkipannussa keskilämpöiseksi, lisää tofukuutiot ja anna niiden ruskistua. Riko kaveriksi muna. Munan kypsyttyä pane pannulle vedessä hiukan pehmitetyt riisinuudelit ja anna niille lämpöä. Mausta minuutin, parin päästä kastikkeilla ja sokerilla. Nosta lämpö korkeaksi, heitä pannulle idut, sipuli ja porkkanaraaste. Pyöräyttele pikaisesti. Tarjoile vastapuristetun limemehun ja murskattujen maapähkinöiden kera.

Kävin Thaimaassa. Söin.

Tuli loma, meni loma. Hyvä loma.

Aurinko ja ihanaa tuoretta, herkullista ruokaa. Kohteina Koh Lanta sekä Bangkok. Lantalla innostuttiin matkaseuran kera kokkauskurssille, josta lisää myöhemmin. Bangkokissa sen sijaan keskityttiin lähinnä asioiden ostamiseen sekä myös vähän syömiseen. Ja sen sanon, että jos ko. kaupungissa satutte liikkumaan, niin piipahtakaahan maistamassa Baan Khanithan eväitä. Kyseessä on toistuvasti maan parhaaksi thairavintolaksi nimetty paikka, jonka sapuskojen mauille on vaikea löytää adjektiiveja. Harmonisuus. Tulinen lempeys. Hyvää, niin hyvää. Kaksi ihmistä pisteli poskeensa päät ja jäljet reilulla kympillä. Enempi oltaisiin syöty, jos vatsa olisi vetänyt. Ommm.

Sitten tämän postauksen tärkeimpään kysymykseen: saako näitä Suomesta (ja jos, niin mistä):

Purkki sisälsi (söin jo kaikki) rapeita herneitä, joiden pinnalla oli suolaa ja sokeria ja öljyä. Toinen pakkausmuoto on pussi ja makuja oli useampia (nämä olivat ihan normeja vain). En ole ikinä rakastunut naksuihin näin kovin. Purnukan tyhjennyttyä on sieluni täyttänyt haikeus. Auttakaa....?