Mozzarella meets avocado

Löysin kaupasta lauantaina niinkin harvinaisia herkkuja kuin kypsiä avokadoja. Päätin juhlistaa löytöä tekemällä möhkäleistä iltapalaa.
Torissa alkuillasta kiskaistut varsin täyttävät jallupullat kuitenkin muuttivat suunnitelmia sen verran, ettei mahaan mitään iltapaloja uponnut ja suunniteltu ateriointi oli pakko siirtää seuraavaksi aamuksi. Tällaisia sitten lopulta pupelsimme:

Guacamolehtava ilta(/aamu)pala

2 avokadoa pilkottuina
2 tomaattia pilkoittuina
1 silputtu kevätsipuli varsineen
1 pkt helmimozzarellaa
1/4 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria rouhittuna

4-6 viipaletta maalaisleipää (viipaleiden koosta riippuen)
1 valkosibben kynsi
tilkka oliiviöljyä
mustapippuria

Sekoita kaikki salaattiainekset paitsi mozzarella. Peitä kippo ja anna makujen tasaantua rauhassa (mielellään ainakin tunnin verran).
Sivele leipäviipaleet valkosipulin kynnen leikkauspinnalla, pirskottele päälle oliiviöljyä ja rouhaise perään mustapippuria. Rapsakoita leivät nopeasti n. 150 asteisessa uunissa.
Sekoita mozzarella salaatin joukkoon ja nostele valmis sotku rapeille leipäviipaleille ja nauti.

Minttu sekä couscous

Tänään piti syyä eka ja mennä sitten kuuntelemaan mainiota orkesteria Kutoselle. Kävi kuitenkin niin, että ruoka teki olon raukeaksi ja keikka vaihtui koti-iltaan. Syylliset suunnitelmien muuttumiseen löytyvät alta:

Couscous con tofu y minttusoosi

5 dl coucousta
paketillinen marinoitua tofua
2 suippoa paprikaa
2 kevätsipulia varsineen
1 iso valkosipulin kynsi
1/2-1 dl rusinoita
tuoretta minttua
1/4 sitruunan mehu
2-3 tl paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa
oliiviöjyä

Silppua sipulit ja paprikat. Paloittele tofu. Laita vesi kuumenemaan, samoin pannu. Heitä couscous imeytyään suolattuun veteen ja vihannekset öljyyn pannulle tirisemään. Pyöritä vihanneksia, kunnes ne hiukan saavat väriä, lisää sitten tofukuutiot. Mausta seos pippurilla, paprikajauheella ja suolalla. Purista sekaan sitruunan mehu ja visko rusinat muiden kaveriksi. Pyöritä hetki ja sekoita komeus valmiin couscousin kanssa. Viimeistele ruoka repimällä joukkoon tuoretta minttua. Tarjoa minttujugusoosin kera.

Minttusoosi

4 dl ruokajugurttia (tai tavallista maustamatonta)
1 kynsi valkosipulia
1,5 dl tuoretta minttua
suolaa

Silppua valkosipuli ja revi mintunlehdet pienemmiksi. Sekoita suolan kanssa jugurtin sekaan ja jätä seos valumaan suodatinpaperiin. Soosi on valmis, kun se paksunee hyvin lusikoitavaksi. Kostuta kastilla couscous.



Vähän vielä lisää sitruunaa jälkkäriksi

mansikoita
vaahtoutuvaa vaniljakastia (9%)
1/4 sitruunan mehu

Pilko mansikoita hiukan pienemmiksi, vaahdota kastike. Purista sitruunan nesteet vaahtoon ja nostele laseihin vuorotellen mansikoita ja vaniljavaahtoa. Syö niin paljon, ettet enää pysty menemään minkään maailman keikoille.

Sssssitruunaa

Leivon kovin harvoin. En ole vaan päässyt sinuiksi taikina-asioiden kanssa. Niitä vääntäessä pitää olla hirmu paljon tarkempi mittasuhteiden kanssa kuin peruskokkaamisessa.
Oli kuitenkin hetki, jolloin piti saada makeaa lämpimäistä, ja uunivalmista pullaa en yksinkertaisesti kehdannut. Marketin ruokahyllyjen välissä tapahtuneen syvällisen mietiskelyn lopputuloksena syntyi seuraava luomus (nytkään en kyllä oikeastaan leiponut, vaan lähinnä tekoleivoin).

Sitruunainen valkosuklaa-vadelmapiirakka

murotaikinapohja (oikaisin pakasteella)
400g vadelmia (pakasteesta tai puskasta)
1 levy (100g) Fazerin Lemon Lime -leivontavalkosuklaata
sitruunaista tuorejuuston tyyppistä juttua (tai vastaavaa)
2-3 munaa (koosta riippuen)
(sokeria)

Painele (hiukan sulanut) taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Murskaa suklaa epäkokoiseksi soraksi. Sekoita tuorejuuston tapainen ja munat tasaiseksi massaksi ja lisää sotkuun suklaa. Levitä seos taikinapohjalle ja kuorruta komeus vadelmilla. Ripottele halutessasi pinnalle kevyesti sokeria. Paista piirakkaa 200 asteessa uunin alatasolla noin puoli tuntia (kunnes reunat ovat kultaiset ja keskusta ei lölly). Anna jäähtyä ennen silpomista.

Edit: Tarvitsen uuden kameran. Oikeasti.

Pue se pekoniin

Keskikesän juhla on sitten hieno juhla. Valoisa yö säväyttää joka kerta, ja Helsinki muuttuu aavekaupungiksi ihmisten paetessa kesämökeilleen (ilman meluisaa ystävälaumaa ympärillä saattaisi jopa olla hiljaista).
Ja kuten hienoihin juhliin yleensä, tähänkin hippalointiin kuuluu oleellisena osana runsaat juoma- ja ruokatarjoilut. Tänä vuonna (kuten useimpina muinakin vuosina) juoma tuli tölkistä ja ruoka grillistä. Tällä kertaa kuumat hiilet kypsensivät paitsi perinteisiä makkaroita, piffejä ja maisseja, myös vähän jotain uutta.

Pekonihedelmät

pekonia
kuivattuja taateleita
banaania

Pilko banaanit suupaloiksi. Leikkaa pekonilierot puoliksi. Pyöräytä pekonit hedelmien ympäri ja iske grilliin rapsakoitumaan. Tähän voisi tietty kokeilla melkein mitä hedelmiä tahansa (esim. mangoa, ananasta papaijaa).

Vokki, jolla ei ollut kuvaa

Voi minua hupsukasta! Tein hyvän vokin. Kirjoitin jopa ylös, mitä siihen panin. Ja pannullisen kanssaeläjän kanssa, muistin unohtaneeni (hieno sanapari) kuvata tuotoksen. Hitsipilli.
Voisin tietenkin odottaa kärsivällisesti pari päivää ja kokata sitten uuden satsin kameran kera. Siis voisin, jos olisin kärsivällinen. Ei vaan kuulu hyveisiini moinen.
Tässä siis kuvasta riisuttu resepti koko kukkeassa alastomuudessaan, olkaa hyvät.

Kukkakaalivokki

3 lohkoa munanuudelia
1 pieni kukkakaali
2 kevätsipulia varsineen
pieni pala inkivääriä
300g sokeriherneitä (pakastettuja tahi tuoreita)
1/2 limen mehu
pieni prk(165ml) kookosmaitoa
2tl punaista currytahnaa
sesamöljyä paistamiseen

Pane nuudelit likoamaan runsaaseen veteen. Lierojen pehmetessä pilko vihannekset: kukkakaali, sipulit ja inkivääri. Sokeriherneisiin ei tarvite koskea. Kun nuudelit muuttuvat hiukan taipuisiksi ja irtoilevat toisistaan, siirrä ne siivilää valumaan. Kuumenna (vokki)pannu ja heitä kasvikset öljyyn tirisemään. Lisää kuivuneet nuudelit. Paista, kunnes komeus alkaa saada väriä. Lisää kookosmaito, limemehu ja currytahna. Anna makujen tasaantua ja täytä sitten vatsa.

Jos nuudelista haluaa rapsakampaa, kannattaa se paistaa omalla pannullaa hiukan runsaammassa öljyssä ja lisätä kasvis-kookosmaitosotkuun vasta viime sekunneillä.

Valitset sitten kumman tavan tahansa,tärkeintä on antaa nuudelien kuivua hyvin liottamisen jälkeen.

Edit: Resptiin liittyvää kokkailua löydät täältä. Kiitos ja hyvää juhannusta!

Herkkupapuja!

Ystävä toi tuliaisina Jelly Bean Factoryn makoisia papania. Tämmöinen maalaishiiri hämmentyi ison maailman makuvalikoimista. Lisäaineiden avulla sokeri oli leivottu maistumaan muun muassa vadelmahillolta, pina coladalta, hattaralta, popcornilta ja mustikkapiirakalta.
Vaikka kuinka yritän aina (välillä) turhia E-koodeja vältellä (näin periaatetasolla), katosi nyt koko purkki massuun täysin mukisematta. Oli vaan superjännittävää heittää sokkona namu suuhun ja antaa sitten kielen kertoa sulaako siellä tällä kertaa vihreä omena vai kenties eteläisten merien kiivi. Jos näistä papanoista kuuluisi vielä musiikkia, tai ne edes raksuisivat suussa, voisin vakavasti harkita ruokavalioni keskittämistä kyseisiin sokeripapuihin.

Tähän purnukkaan mahtui peräti viidestäkymmenestä makuvaihtoehdosta 28. Loppujen perään matkustan alkusyksyyn mennessä. Mums.

Vihreiden silmien salaatti

Tämä salaatti on vihreä. Ei mitään vähänpaprikaaväriksi-virityksiä, vaan (lähes) pelkkää harmonisen vihreää. Rauhallista katsoa. Ja hyvää syödä.

Erykah Badu laulaa yhdessä lempparilauluistani silmiensä olevan vihreät vihannespainotteisen ruokavalion vuoksi. Samaista laulua hyräilin tämän rehuvirityksen aineksia silputessani.

Näin:

1 jääsalaatti
1 lollorosso
reilu pätkä kurkkua kuorittuna
2 kevätsipulia varsineen
2-3 vartta varsiselleriä
1/2 kiekko leipäjuustoa
pari kourallista vihreitä viinirypäleitä
iso kourallinen saksanpähkinöitä

Silppua vihreät, puolita myös viinirypäleet. Kuutio leipäjuusto. Sekoita lopputulos saksanpähkinöiden kera. Nauti sellaisenaan tai lorauta sekaan kastia.

Auki!

Pienenä tyttönä sanoin, että isona menen ketsupin ja herneiden kanssa naimisiin, kun ne on niin hyviä. Se ei kuitenkaan liene laillista, joten on täytynyt tyytyä pelkkään maisteluun.

Sittemmin rakastettujen ruokien (ketsuppi ei taida kyllä olla ihan ruoka) lista on kasvanut hiukan pidemmäksi ja vanhoja lemppareitanikin olen miksaillut muutenkin kuin keskenään.

Oman ruokablogin olen halunnut avata jo pitkään, vihdoin uskalsin. Miksipä ei?

Siispä: tällä lyhykäisellä alustuksella julistan Ketsuppiputelin avatuksi! Käykää peremmälle.