Sunnuntain surullinen täytekaakku

Sunnuntai-iltana isku tajuton täytekakkuhimo (siis aivan kestämätön sellainen). En kamalasti leivo, joten kaapeistä ei luonnollisesti löydy kaikkia mahdollisia leipomusvälineitäkään, ei esimerkiksi kakkuvuokaa. Toiveikkaana suuntasin lähimpään, keskikokoista suurempaan kauppaan. No, ei se kakkuvuoka senkään putiikin hyllyillä väijynyt. Kermakakkuhimon riivaaman sitten menin ja ostin valmspohjan. Iso virhe.

Käytin pohjan kolmen osan kostuttamiseen desilitroittain appelsiinimehua, mutta lopputulos oli silti sitkeän kuminen. Lisäksi pohjasta puuttui kokonaan kuohkeus ja sokeri oli tiivistynyt sen pintaan kovaksi kuoreksi. Haaveissa siintänyt kakkunautinto muuttui siis suureksi pettymykseksi. Maistelun jälkeen kakku viskattiin kanssaeläjän kera yhdessä tuumin mappiin öö.

Alla kuva surullisesta leipomuksesta. Kostutin kaakun siis appelsiinimehulla ja kuorrutin vihreäksi värjätyllä kermavaahdolla. Väleihin ängin seosta, joka sisälsi 1 pussin Blå Bandin vadelmavaahtoa, 1 purkin maustamatonta tuorejuustoa, 1 pussin pakastevadelmia sekä pussillisen Marianne Crusheja.

Herkkupapuja!

Ystävä toi tuliaisina Jelly Bean Factoryn makoisia papania. Tämmöinen maalaishiiri hämmentyi ison maailman makuvalikoimista. Lisäaineiden avulla sokeri oli leivottu maistumaan muun muassa vadelmahillolta, pina coladalta, hattaralta, popcornilta ja mustikkapiirakalta.
Vaikka kuinka yritän aina (välillä) turhia E-koodeja vältellä (näin periaatetasolla), katosi nyt koko purkki massuun täysin mukisematta. Oli vaan superjännittävää heittää sokkona namu suuhun ja antaa sitten kielen kertoa sulaako siellä tällä kertaa vihreä omena vai kenties eteläisten merien kiivi. Jos näistä papanoista kuuluisi vielä musiikkia, tai ne edes raksuisivat suussa, voisin vakavasti harkita ruokavalioni keskittämistä kyseisiin sokeripapuihin.

Tähän purnukkaan mahtui peräti viidestäkymmenestä makuvaihtoehdosta 28. Loppujen perään matkustan alkusyksyyn mennessä. Mums.