Ketsuppila tiedottaa

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että söin taas liikaa. Mahaan sattuu vieläkin eilinen (mutta jostain kumman syystä tekee silti mieli raahautua uudestaan mamman höyryävien herkkupatojen ääreen). Ja tiedättekö, mitä muuta? Noh. Tätä joulumahaa lähdetään aikaisin aamulla sulattelemaan Malesian rannoille (ei muuten harmita yhtään). Siispä Ketsuppilakin hiljenee likimain kolmeksi viikoksi. Tauon jälkeen on luvassa paitsi Malesian makuelämyksiä, myös joulukiireiden takia postaamatta jääneitä yritelmiä (mm. 2 in 1 -kakku, suolaisia napoja sekä sitruunalla kuorrutettua lintua kikhernesalaatin kera).

Kiitoksia siis kuluneesta vuodesta, armaat lukijat. Ja tervetuloa ensi vuonna uudestaan. Tai oikeastaan: Terima kasih & selamat tingal (kemana pergi bas ini...?)!

Nyt kun keventää, saa jouluna läskeillä

Näin käy itsepetos. Viikkoa ennen piparibakkanaaleja aloitetaan salaattisosekeitto-kuuri, joka viimeistään aattoa edeltävänä päivänä päättyy suklaarasioiden avaamiseen ja joulutorttujen nakerteluun. Ja sitä lystiä voikin sitten jatkaa ainakin loppiaiseen asti (tai kunnes napit pingahtelevat paidasta pitkin seiniä). Sitten on hyvä ihmisen olla temppelissään.
(Todellisuudessa aloitin yhden naisen suklaafestit jo eilen. Päätin kuitenkin käydä joulukonvehtien kimppuun vasta, kun aika on pyhä. Sitä ennen mässäilyä ei lasketa oikeaksi mässäilyksi. Eihän? Ei, ei.)

Punainen (ja terveellinen) linssikeitto

n. 3 dl punaisia linssejä
5 porkkanaa
500 g tomaattimurskaa
1 prk (400 g) kookosmaitoa
n. 5 dl vettä
ripaus garam masalaa,
juustokuminaa,
korianteria ja
suolaa

Kuori ja pilko porkkanat. Heitä porkkanat linssien ja tomaattimurskan kanssa kattilaan ja anna kiehua kymmenisen minuuttia. Heitä sekaan kookosmaito ja mausteet, lisää tarvittaessa vettä. Keitä, kunnes porkkanat ja linssit ovat pehmeitä. Aja sauvalla samettiseksi soseeksi.

Ketsuppilan mielikuvitustesti

Ja se testihän on semmoinen, että tehdään pupellettavaa ja syödään se ennen kuvaamista ja sitten surkutellaan, että miksei muistanut ikuistaa, kun niin hyvääkin oli. Ja sitten tullaan pokkana bloggaamaan ja neuvomaan ihmisiä käyttämään mielikuvitustaan se ruoan visuaalisessa hahmottamisessa pelkän simppelin reseptin perusteella. Niin, että olkaa hyvät vaan.

Valmiit piiraat eivät näyttäneet tältä

Savulohi-fenkolipiiraat

1 ptk valmista ruistaikinaa (Myllyn Parhaalla aineskin on)
1 fenkolin. 150 g lämminsavulohta
n. 2 dl emmental-raastetta
5 munaa
tilkka maitoa
suolaa
pippuria
(rasvaa vuokien voiteluun)

Laske muffinivuokasi kolot ja jaa taikina yhtä moneen osaan. Voitele vuoan kolot kevyesti ja taputtele ja litistele takinat koloihin. Silppua fenkoli ja pieni kala ja täytä niillä taikinoitetut vuoat. Vatkaa munien rakenne rikki ja sekoita joukkoon maito, pippuri ja suola. Kaada seos täytteiden päälle. Kuorruta komeudet juustoraasteella ja paista 225 asteessa, kunnes juusto on kauniin kullertava.

Ihmiselle, jolla ei ole mitään

Se on kyllä maailman kamalin hetki, kun pidättelemätön herkkunälkä iskee, eikä kaapeissa ole karkin karkkia tahi jäden jädeä. Monet kiukut olen niinä hetkinä vetänyt (kanssaeläjä voinee todistaa). Kun viimeksi raivo uhkasi nousta hyökyaallon tavoin, onnistuin viime hetkellä käyttämään järkeäni. Ei, en kävellyt korttelin ympäri tai natustanut porkkanaa, koska ne keinot eivät ihan oikeasti makeanhimoon auta, vaikka jotkin kyseenalaiset tahot niin väittävät. Sen sijaan tarkistin kuiva- ja jääkaapin sisällöt ja päädyin pyöräyttämään tyydytyksen tarpeeseeni ihan omin käsin. Ohjeen lunttasin Kinuskikissalta, reseptiin tein olosuhteiden vaatimat muutokset. On taas hyvä olla ihmisen.

Rommi-kaurakarkit

3 dl kaurahiutaleita
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
100 g margariinia
kourallinen mantelirouhetta
loraus rommi(aromi)a

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan kuutioitu rasva. Lorauta lopuksi joukkoon rommi(esanssi) ja pyörittele palluroiksi. Jäähdytä tai syö heti.

Epätovoinen tervehdyttämisyritys

Juu. Ei ihan kauden tyypillisintä sapuskaa, mutta tälle (kuten aina kaikelle muullekin) on olemassa hyvä selitys. Kävi nimittäin niin, että joku mystinen pöpö raivasi toissapäivänä tiensä elimistööni. Pirulainen sai aikaan sahaavan kuumeen, houreisen pään ja voimattoman elimistön. Kivat. En noin niinkuin lähtökohtaisesti tykkää lääkkeistä (tai siis niiden syömisestä). Niinpä koitin tälläkin kertaa hakea apua olooni ravinnosta (koska ravinnon syömisestä tykkään): mietin, mitkä kaikki rehut on nimetty akkainlehdissä hyvää tekeviksi ja tein niistä sitten salaatin. Oli kyllä herkkua ja mahan sai pullolleen, mutta se bakteeripirulainen jyllää kropassa edelleen. Taistelu jatkuu...

Terveellisin salaatti maailmassa

1 rk romaine-salaattia
1 rk jääsalaattia
1 rs miniluumutomaatteja
1 pss retiisejä
2 pientä punasipulia
2 avokadoa
2 vartta selleriä
kourallinen auringonkukansiemeniä
1 pkt kotijuustoa

Silppua ja sekoita. Nam.

Korruptiokede, joka bataattia syleili

Ensinnäkin. Josta pääsemmekin aasinsillan kautta viikonloppuna vääntämääni laatikkosapuskaan, jota valmistui niin runsaasti, että sitä syödään varmaan vielä loppiaisena. Vaan väliäkös sillä, kun hyvää tul.

Haarukoidessa suuta hyväili ensimmäisenä bataatin lempeä makeus. Samaan aikaan nenään nousi savuinen, grillikastikemainen tuoksu, joka hiipi kohta kielellekin. Jälkimmäinen oli lähtöisin yhdestä edellisessä avautumisessani mainitsemistani puteleista. Tulipa siis kokeiltua. Possulle soosi olisi kesägrillissä hyvä ja ystävällinen, vaikka toimihan se bataatinkin kera. Sen verta tuju aromi kuitenkin, etten herkimmille raaka-aineille suosittelisi. Jyräisi nimittäin nopeasti alleen.

Savuinen soija-bataattilaatikko

n. 1,5 kg bataattia
1 keltasipuli
2 munaa
200 g (kevyt)fetaa
5 dl tummaa soijarouhetta
500 g paseerattua tomaattia
3-4dl vettä
3 rkl cayenne-savukedea (tahi grillisoosia)
1 rkl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
suolaa
öljyä

Kuori ja paloittele bataatit sekä sipuli. Keitä suolatussa vedessä kypsiksi ja soseuta.
Lorauta öljyä kuumalle pannulle ja heitä päälle soijarouhe. Pyörittele hetki ja lisää sitten paseerattu tomaatti. Kaada joukkoon vettä pienissä erissä, niin että rouhe pääsee turpoamaan. Mausta ketsupilla sekä paprika- ja chilijauheella.
Riko hiukan jäähtyneen bataattisoseen sekaan munat ja sekoita nopeasti ja huolellisesti. Kaada puolet soseesta uunivuoan pohjalle ja kuorruta kerros soijasoosilla. Ripottele vuokaan seuraavaksi feta ja peitä komeus lopulla bataatilla. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Näin annostellaan ruokaa.

Korruptiolahja on iloinen asia

Viime kuussa koin melkoisen (iloisen) yllätyksen, kun sähköpostilaatikkooni oli kolahtanut viesti mausteverkkokauppa Poppamiehestä. Ilmoittivat lähettävänsä mielellään kannustus(korruptio)paketin bloggailukokkailun innoittajaksi, jos vaan panen kotiosoitteeni paluupostiin. Ja enhän minä moisiin ehdotelmiin eitä intä. Vastasin viestiin, jotta kiitosvaankovasti ja jäin uteliaisuudella odottamaan kustin polkemia.


Odotus palkittiin pikaisesti, kun jo muutaman päivän kuluttua sain Itellalta rakkauskirjeen. Pinkaisin siltä seisomalta postiin hakemaan lahjuksiani. Pieni ja painava paketti sisälsi kiitettävät määrät mausteaarteita: mainioita Nomun mausteseoksia, makuina savuinen peri-peri ja raikas oriental, ylellisen kuuloista viikuna-valkoviinisinappia, savuista cayenne-ketsuppia sekä purkillisen puljun omaa vampyyrisuolaa.


Peri-peri-Nomua ehdin jo sujauttaan kanan kylkeen, jonka taas sujautin tortillataskuun. Herkkua oli (en kuitenkaan aikaansaannosta polkkaa, kun en muistanut kuvata, enkä myöskään kirjoittaa ylös, mitä kaikkea lättyihin loppujen lopuksi tuli sujautettua). Kanssaeläjäkin ehti jo ylistää näiden kauniisiin purnukkoihin piilotettujen mausteseosten helppoautta ja monikäyttöisyyttä. Aika vaikea mennä näillä päin pieltä.
Viikunasenappia olen jo kaavaillut käyttäväni tiettyyn kalkkuna-ateriaan, kunhan vain saisin suunnitelman kiireiltäni toteutettua. Savukepsuppia taasen ehdin jo erääseen vuokaruokaan sujauttaa, siitä lisää huomenissa...
Vielä täytyisi keksiä käyttöä vampyyrisuolalle. Mitään lohkopottuja mielikuvituksellisempaa ei ole päähäni vielä juolahtanut, joten ideoita otetaan inspiraatiota odotellessa vastaan.


Niin, jotta kiitosniiaus sinne Poppamiekkosen suuntaan. Näistä lahjuksista on iloa toviksi! :)

Tule, tule hyvä kakku

Ja tulihan siitä. Vaikka en olisi ikinä uskonut. Silläkin uhalla, että toistan (tai kolmannestan) itseäni, totean tässä ja nyt olevani surkea leipuri. Tiedän, ettei kyse ole mistään synnynnäisestä vajaustilasta, vaan ennemminkin harjoituksen puutteesta. Ja juuri tästä syystä olen lähiaikoina pyrkinyt korjaamaan tilanteen tarttumalla härkää sarvista ja kuorruttamalla keittiömme vähintäänkin satunnaisesti vehnäjauholla ja tomusokerilla. Vakaa päätös on se, että mikrossa hiiltyneet suklaansulatusyritelmät ja matkanvarrella marengiksi muuttuneet kääretorttuväsäykset ovat historiaa.

Viime viikonloppuna haparoiva leipuri sisälläni joutui todelliseen tulikokeeseen, kun sain tehtäväkseni paakaroida armaiden kummityttärieni synttärikaakut. Kakut syntyivät lopulta puhtaasti Kinuskikissan blogin ansiosta ja lopputulokseen olivat tyytyväisiä niin kekkerivieraat kuin kokkaajakin. (Itse sankarit eivät päässeet marsipaaniunelmaa vielä maistamaan, mutta ei kai sen niin väliä. Ehtii sitä sokeriin addiktoitua myöhemminkin.)


Kakkujen pohjana toimi viiden munan sokerikaakut. Tässä kohtaa tein ohjeistukseen pienen muutoksen, ja käytin jauhona pelkkää erikoisvehnää. Ja ihan vain siksi, koska en tajunnut perunajauhoa ostaa. Hyvin kohosi daijuilusta huolimatta.


Kostutin kakut ananastuoremehulla ja levitin mehun perään lemon curdia. Kahden kakun yhteensä neljään välikköön tein ihanan kuohkeaa ja raikasta sitrusmössöä, Kinuskikissan ohjeen mukaan tietenkin. Panin omaan satsiini kolmasosan vähemmän sokeria, kuin alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin. Toimi. Ja mielestäni suun olisi saanut makiaksi vieläkin vähemmällä (makuasioita, väittävät). Täytettyjen kakkujen muotovirheet tasoitin sokerikreemillä ja kaulin komeuksien päälle marsipaanipinnan.



Analysoidessani suoritustani näin jälkikäteen, nimeän ehdottomasti haastavimmaksi työosuudeksi kakkujen leikkaamisen levyiksi. Miten sen muka kukaan osaa tehdä silpomatta pohjaparkaa epämääräisiksi riekaleiksi...? Ei ymmärrä. En myöskään ymmärrä sitä, miten joku ehtii väkerryksiä leipomaan useammin kuin kerran elämässään. Itse sain ainakin kulutettua puuhaan aikaa lähemmäs parin, kolmen työpäivän verran (ainakin jos otetaan suunnittelu- ja stressaamisvaihe huomioon). Kiteytettynä: hämmentävä ja työläs, mutta palkitseva projekti, johon en luultavasti ihan heti pysty tarttua uudestaan. Toipumista vaatii vähempikin.

Ensinnäkin haluan kiittää Maria

Kurpitsanmoskan Maria siis. Sain nimittäin kukkasen, jonka saaminen tuntuu yhtä hyvältä, kuin onnistunut täytekakku (jälkimmäisestä lisempää myöhemmin). Nöyrin kiitos. Sait, Mari, tämän polkkaajan naaman vääntymään hymyyn puoleksi päiväksi.
(Ja tähän perään pitää vielä todeta, että jos ette ole vielä Kurpitsamoskaan tutustuneet, niin sinne heti, hopihopi! Sivukaupalla herkukkaita kasvisreseptilöitä niin arkeen kuin juhlaankin.)


Koska I love your blog -tunnustus tuntui niin kovin mukavalta, levitän nyt sitten iloa itsekin.
Luen vähintään miljardeja (siis ihan vähintään) ruokablogeja enempi tai vähempi säännöllisesti. Jotkin pysyvät suosikkeina vuodenajoista, kuun kierroista ja nousuvesistä huolimatta, toiset vaipuvat aina välillä (syystä tai toisesta) hetkeksi unholaan löytyäkseen jonkin ajan kuluttua uudestaan. Alla nyt siis lista kokkilokeista, jotka tällä hetkellä ovat keskimääräistä enempi seurannassa.

Monkeyfood
Blogi, joka suuresti innoitti aloittamaan omani. Vallaton ja energinen.

Peppermint
Ihanan oivaltavia ja terveellisiä herkkusia. Vastaus mitätänäänsyötäisiin-kysymyksiin.

Polkkapossu
Holtiton. Riemukas. Kyllä.

Bella Vanilla
Taivaallisia ruokia. Syötävän kauniita kuvia. Tunnelmaltaan Strömsö (ja pelkästään hyvässä).

Sillä sipuli
Monipuolinen ja selkeä. Tekee lukijalle nälän. (Nam.)

Pastanjauhantaa
Kotimaisten ruokablogien äiti ja isä. Peruskivi. Muna ja kana samaan aikaan. Tietänette, mitä tarkoitan.

Kinuskikissa
Tämän lokin avulla tumpelokin oppii leipomaan. Tiedän kokemuksesta. ;)

Tuunasalaatti ja tuunattu uuniomeletti

Juujuu. Tiedetään, sanaa tuunata ei sais enää käyttää. Mutta käytinpä siltikin. Vaikka näin marraskuun loppumisen kunniaksi. Maailman kamalimman kuun häntäpään häämöttämistä juhlin myös kanssaeläjän kera seuraavien appeiden voimalla. Tonnikala sukelsi salaattikulhoon kolmen eri sipulin kera ja taannoin tekemäni uuniomeletti sai uuden, keveämmän olomuodon kolmeprossaisen fetajuuston ansiosta. Hyvin uppos, molempiparempi ja maha täynnä.

Kolmen sipulin tonnikalasalaatti

2 rk jääsalaattia
2 punaista suippopaprikaa
n. 300 g hillosipuleita
1 iso punasipuli
n. 80 g paahdettua sipulia
2 avokadoa
2 prk vaaleaa tonnaria vedessä
(pippuria)

Silppua ja sekoita, rouhaise perään pippuria. Pistele poskeen suuhusi sopivan salaatinkastikkeen kera (ja tässä välissä on pakko mainostaa, noloakylläehkä vähän, Hesburgerin kevyttä talonkastiketta, joka on ihanan tuju ja sinappinen ja makea samaan aikaan ja jota saa ostettua ihan ruokakaupasta ja jota monesti ostankin, kun olen niin laiska, etten jaksa omia sekoitella).

Feta-basilikauuniomeletti

8 luomumunaa
1/2 puskaa basilikaa
n. 40 g pinjansiemeniä
200 g fetaa (3 %)
pippuria
rasvaa vuoan voiteluun

Riko munien rakenne ja vatkaa kevyesti. Revi joukkoon basilika ja rouhaise päälle reippaasti mustaa pippuria (suolatakin saa, jos haluaa). Voitele piirakkavuoka ja kuorruta sen pohja fetakuutioilla. Kaada päälle munaseos ja ripottele pinnalle pinjat. Paista 175 asteessa puolisen tuntia, kunnes munakas on hyytynyt ja kauniin kullertunut.


(Tältä näyttää todellisuus ekan lautasellisen jälkeen.)

Kikkailu jatkuu

Niin. Kuten sanottu, kik taipuu moneen, myös pihveiksi. Tähän asti olen aina survonut herneet rouheaksi mössöksi haarukalla, mutta tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan sauvasekoittimen ihmeellistä voimaa ja tehoa (taisin joskus Peppermintin blogista bongata moisen toimintamallin). Lopputulos oli monin verroin löysempi, kuin haarukoitu versio (siis se taikina), mutta myös rutkasti vaivattomampi ja nopsempi. Ja valmis piffelö oli uunin hellässä syleilyssä muuttunut juuri sellaiseksi kuin pitääkin: kauniin kiinteäksi ja pyöreän pähkinäiseksi. Kurkkaa vaikka kuvasta (ja laakaa sitten itse).

Pähkinäiset kasvismurekepiffit

2 prk (800 g) kikherneitä
1 pss (80 g) hasselpähkinärouhetta
1 chili
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa

Silppua chili. Aja kaikki aineet mössöksi sauvasekoittimella. Nostele seos kasoiksi leivinpaperilla silatulle uuninpellille ja taputtele pihvin muotoon. Paista 200 asteessa puolisen tuntia ja anna valmiiden piffien jähmettyä hetki. Tarjoa esimerkiksi riisin ja makean chilikastin kera.

Laihdutusjälkkäriä (muka) (jos siis liikaa syö)

Nythän on taas se aika vuodesta, kun ihminen lohduttaa itseään kaiket illat monenmoisilla herkuilla keskellä pimeää ja kylmää ja kiirettä. Tai niin minä olen ainakin varsin ansiokkaasti tehnyt. Kovin mukavaa puuhaa moinen onkin, mutta pidemmän päälle varsin tuhoisaa vaattehien saumoille. Kaikenmaailman suklaafesteille ja muille bakkanaaleille pitääkin keksiä välillä korvikkeitä, jottei nyt ihan muodottomaksi pääse pimu paisumaan. Seuraavan söin, kun edelliskertana onnistuin jättämään jädepaketin kaupan hyllylle uutta uhria odottamaan.

Kevyempi mustikka-vaniljarahka

1 prk (2,5 dl) vähärasvaista, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 prk rasvatonta maitorahkaa
200 g mustikoita pakkasesta
makeutusta maun mukaan

Vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon rahkat ja marjat ja makeuta suuta hiveleväksi. Koristele esim. mantelilastuilla.

Määki, Kili ja Kali - Haasteruokaa iskälle

Viime sunnuntaina vierailin vieraassa köökissä kokkaamassa. Taisiis. Ei voi kyllä vieraasta puhua, mutta uskaltauduin kuitenkin ulos omasta keittiöstäni. Osoite oli lapsuudenkoti ja sapuskan laakaamisen tavoite isin mahan täyttäminen ja mielen hyventäminen. Ja jotta osuisin mahdollisimman moneen kärpäseen, päätin kantaa tämän herkun myötä myös korteni Melukylän emännöimään marraskuun ruokahaasteen korkeaan kekoon.

Reseptin löysin jostain mystisestä paikasta olohuoneemme lehtikasaan päätyneestä Kodin kuvalehdestä (21.8.2008). Muuntelin ohjetta hiukan olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi reseptissä vinkatut määkin lapa tai etuselkä vaihtuivat sisäpaistiin, koska kauppa ei luullista lihaa laisinkaan tarjonnut. Lisäksi alkuperäisen aviisin mukaan lammaspalat ja kaalisilppu menevät raakoina pataan kypsymään, mutta eihän mistään niin isoa atiaa löydy! Siispä sekä kaalit, että lampaat esikeitettiin uunipadan tilavuuden riittävyyden varmistamiseksi. En myöskään kauheasti käyttänyt mittoja aineiksia pataan viskoessani, vaan luotin silmään ja käden kallistuskulmaan. Eikä tarvinnut kyllä ainakaan sen suhteen surra, lopputulos oli nimittäin lähimain taivaallinen. Uudestaan. Lisää. Enemmän. Kiitos.

Lammasta kera kaalin ja taatelin

1 kg kaalia
n. 600 g lampaan sisäpaistia
2 dl tummaa olutta
(osa lampaan keitinliemestä)
1/2 dl siirappia
2 tl jeeraa
2 kanelitankoa
2- 3 tl merisuolaa
200 g taateleita
2 rkl sitruunamehua

Suikaloi kaali ja paloittele liha. Keitä molempia jonnin aikaa turhien nesteiden haihduttamiseksi merisuolalla maustetussa vedesä. Nostele silput ja palat pataan ja paista ilman kantta 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nosta pata uunista ja kaada joukkoon siirappi, olut, lihaliemi. Viskaa joukkoon myös kanelitangot ja suola. Laske uunin lämpöä 175 asteeseen, peitä pata kannella ja kypsytä vielä vähintään tunti (mieluummin pari). Tarkista kypsyys, lisää kivettömät taatelit ja sitruunamehu, säädä uuni nollille ja anna makujen tasaantua vielä parikymmentä minuuttia. Nautiskele valmista pataa esimerkiksi tuoreen leivän kanssa.

Kiikikiii! (Eikun oikeasti kikiki.)

On ne vaan niin hyviä, pienet pallerot. Taipuvat sooseihin ja salaatteihin. Mahan saa täyteen ja hyvän omatunnon myös (ihan vaan siksi, kun on niin terveellistä ja ekologista protskua). Ja halpaakin on, kelpaa lastata ostoskorihin soijajuuston sijaan taantuman tuivertaessa.

Näillä perusteluilla luulisi jo sinunkin kipaisevan kauppaan ja sieltä kotiköökkiin KIKkailemaan (on syitä, miksi allekirjoittanut ei toimi copyna)! Niin. Siispä reseptiin.

Korianteri-kikhernesalaatti

2 prk kikhrneitä
1 puska korianteria
2 punasipulia silputtuna
6 kypsää tomaattia kuutioituina
pippuria
1 appelsiinin mehu
ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna makujen tasaantua hetki. Jos tomaatit ovat normia mehukkaampia, purista ylimääräinen neste kuutioista varovasti kämmenilläsi.

Ruusuja ilman risuja

Huh. Pahin hoppu alkaa olla takana, joten päivitystahdin pitäisi olla tästä etiäpäin rahtusen rivakampi. Kokannut oon kiireestä huolimatta, pitäähän ihmisen syödä. Tehdyn dokumentointi alkakoot tästä.

En muista, miss lehdessä neuvottiin turauttamaan currytahnaa makrulaatikkoon, mutta jossain niin kuitenkin tehtiin. Lammamaisen luonteeni vuoksi noudatin tietenkin käskyä mukisematta. Samaan syssyyn päätin tyydyttää viikkoja vaivanneen ruusukaalihimon ja heitin pastan sekaan noita natuisia nuppuja (muutenkin määrittelin reseptin oman mielikuvitukseni mukaan). Kummia en lopputulokselta odottanut, mutta ne vähäisetkin odotukset ylittyivät taivaankantta hipoen. Ja ihan liioittelematta. Oli nimittäin ältsin(mieltsin) hyvää. Siispä lämpöiset suositukset, olkaa hyvät.

Ruusukaali-makaronilaatikko

Pari isoa kourallista ruusukaaleja
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
n. 2 rkl mietoa currytahnaa
n. 300 g ruisfusilleja
1 kasvisliemikuutio
4 luomumunaa
2 appelsiinin mehut
2-3 dl maitoa
pippuria
chilijauhetta

Pane pastat kiehumaan kasvisliemikuution kera. Halkaise ruusukaalit, poista niistä kannat ja keitä muutaman minuutin ajan (suolatussa) vedessä. Pilko kesäkurmitsa ja sipuli. Kuullota hetki tilkassa öljyä, lisää lopuksi hiukan pehmenneet ruusukaalit ja currytahna. Sekoita kypsän pastan kanssa uunivuoassa. Sekoita toisessa kulhossa appelsiinien mehut, maito, munat, pippuri ja chili. Kaada munamaito pastan päälle uunivuokaan. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Ole hiljaa Ketsuppi nyt vaan.

No niin olenkin. Ja johtuen ihan vaan siitä, että kaikki maailman stressi ja paine ja muut mukavat ovat kasautuneet kuluvaan pariin viikkoon. Yritä tässä nyt sitten edes hengittää...

Kasa ruokakuvia odottaa kamerassa, ehkä jo loppuviikosta pääsen niitä (ja sieluani) tänne purkamaan. Kärsivällisyys kaunistaa. I'll be back. Älkää menkö pois sillä aikaa.

Kiitti. (Ja anteeksi.)

Kookos ja kik, kaverini.

Mitä saa, kun panee pannulle kikhernosia sekä kookosta? No herkkua tietenkin! Mainittujen evästen kanssa kun on likimain mahdotonta mennä vikaan. Ja kun päälle pinotaan vielä pari ansaittua plussaa, edukkuus ja nopeus, pääsee tämä sapuska ainakin allekirjoittaneen köökissä top kymppiin himottujen arkiruokien listalla. Useammin! Enemmän! Jah.

Helppoa kuin saippua (eli kikhernecurry)

5 porkkanaa
1 sipuli
1 prk (400 g) kikhrneitä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
3 tl punaista currytahnaa
1/2 limen mehu
1 tl kuivattua ja jauhettua korianteria
ripaus chilijauhetta
öljyä
jasmiiniriisiä 4-5:lle

Kuori ja viipaloi porkkanat, pilko kuorittu sipuli ohuehkoiksi lohkoiksi. Kuullota molempia pienessä määrässä öljyä, kunnes hiukan pehmenevät ja saavat väriä. Kaada sekaan kikherneet ja kookosmaito. Mausta currytahnalla, korianterilla, chilijauheella ja limen mehulla. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Kauho kitaan keitetyn jasmiiniriisin mukaan.

Cumplaños de papa! Ay, ay, ay!

Armas, vuosia täyttänyt isipappani koki yllätyksen eräänä syyskuisena viikonloppuna, kun perinteisen normisynttäriaterioinnin sijaan huusholli muuttui espanjalaishenkiseksi fiestatantereeksi. Ariva!
Tarjolla oli herkullisia sekä terveellisiä tortilloja, jälkiruokana suklaa-melonisalaattia. Nam. Lisäksi sekä juhlakalu, että juhlavieraat olivat pukeutuneet teeman vaatimalla tavalla. (Espanjaa oltais myös puhuttu, jos oltais osattu.) Ol haaskaa!

(Täytyy tässä myös näin yleisellä tasolla todeta, että teemajuhlat on maailman kivoimpia. Se on varmaan semmoinen suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne, kun kaikki näyttävät yhtä tyhmiltä. Tai sitten se on se todellisuuspako, mikä saa ihmisen hyvälle tuulelle. Siis, kun saa leikkiä jotain ihan muuta tyyppiä kuin oikeasti on. Teemajuhlistahan saa helposti kehitettyä vaikkapa koko illan kestävän improvisaationäytelmän. Rajattomat mahdollisuudet ja paljon lystiä.)

Tuoresalsa

8 kypsää tomaattia
1 keltasipuli
1 chili
1/2 limen mehu
mustapippuria
suolaa

Leikkaa tomaateista kannat pois ja kuutio loput (pedanteimmat voivat halutessaan myös kaltata tomaatit, itse en jaksanut). Silppua sipuli ja chili. Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna vetäytyä ennen tarjoilua.


Guacamole

4 isoa avocadoa
1 tomaatti
suolaa
pippuria
1 limen mehu
1 tl jauhettua korianteria

Kaiva avolihat kuoristaan ja muussaa mössöksi. Sekoita joukkoon limen mehu, jottei hedelmän malto tummu. Poista tomaatista kanta ja kuutioi se avokadon joukkoon. Mausta ja anna makujen tasaantua jääkaapissa.


Kana-paprikafyllinki

1 tissiä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 vihreä paprika
chilijauhetta
paprikajauhetta
pippuria
suolaa
öljyä

Mausta kokonaiset kanantissit reilusti chili- ja paprikajauheella. Paista uuninpellillä 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsiä. Suikaloi paprikat ja kuullota niitä pannulla pienessä määrässä öljyä. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Viipaloi tissit ja heitä viipaleet pannulle lämpenemään, kun paprikat ovat saaneet hiukan väriä.


Oheen

tortillalättyjä (lämmitettyinä)
punasipulia siivutettuna (raakaa tai paistettua)
jääsalaatin lehdyköitä
ranskankermaa

(Tässä kohtaa pitää muistuttaa, jotta tortillat kuuluu survoa niin täyteen herkkuja, että puolet sisällöstä tippuu rinnuksille ja sitten niitä pitää kaapia siitä lusikalla ja kirota, kun tuli laitettua niin vaalea paita päälle ja vielä sellainen, jonka saa pestä korkeintaan kolmessa kympissä.)


Suklaa-melonisalaatti

lohko vesimelonia
1/2-1 hunajameloni
1/2-1 verkkomeloni
1 levy tummaa suklaata
1/2 dl maitoa tai kermaa
reippaasti jauhettua chiliä

Pilko melonit. Sulata suklaa varovasti miedolla lämmöllä kattilassa. Notkista tilkalla maitoa tai kermaa. Mausta jauhetulla chilillä. Tarjoa, kun kastike on vielä lämmintä.

Arki on halpa ja hyvä

Ihminen, joka ei ole niin kovin lihan perään, pääsee kyllä halvalla. Ja nyt puhun ruoasta. Nimittäin. Tarpeet tästä reseptistä syntyvään kolmeen isoon (ja herkulliseen) ruoka-annokseen irtosivat alle vitosella. Edukasta kuin saippua ja terveellistä myös.
Näinä epävarmuuden päivinä, kun inflaatio ja pankkikriisit ja ruokapula puhuttavat ja ihmiset kotomaassammekin yhä enemmän valittavat, että enää ei ole varaa yhtään niin moneen ulkomaanmatkaan vuodessa, tällaiset Matti-kukkaro-ohjeistukset ovat varmasti entistäkin tervetulleenpia. Siispä, tehkääpä tänään ruoaksi tätä. Lupaan lopputuloksen hyväilevän niin suuta, vatsaa kuin pankkitiliä.

Aurinkoinen papupata

4-5 porkkanaa
1 sipuli
1 punainen paprika
1 pieni chili
1 prk ananaspaloja
liraus edellisen mehua (juo loput)
1 prk (400 g) kidneypapuja
1tlk (200 g) paseerattua tomaattia
desin verran vettä
töräys ketsuppia
muutama rouhaise mustapippuria
1 tl suolaa
2 tl paprikajauhetta

oheen keitettyjä pottuja

Kuori ja pilko porkkanat, pieni paprika ja silppua sipuli sekä chili. Kuullota kaikkia pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää ananakset ja muut aineet. Hauduta miedohkolla lämmöllä, kunnes maut tasaantuvat ja porkkanat kypsyvät. Tarjoa valmis soosi esim. keitettyjen perunaisten kera.

Shhhh... (...iitake)

Lahjaksi saatujen suppisten jälkeen sieni-innostus ei ottanut laantuakseen. Kourin intoni vallassa kapan hevi-osaston hyllyiltä melko päämärättömästi asioita ja kuorrutin korin siitakerasiolla (onko se nyt oikeasti sitten siitake vai shiitake...?). Kotiin päästyäni annaoin veitsen heilua yhä kaupassa vallinneen vimman voimin. Ja vokkiahan shiitä shitten tuli.

Shiitakevokkki

100 g tuoreita siitakkeita
1 kesäkurpitsa
muutama porkkana
1 levy munanuudelia
pala inkivääriä
3 tl kevätsipulitahnaa
3 kynttä valkosipulia
1 chili
mustapippuria
seesamiöljyä paistamiseen


Pane munanuudelit veteen likoamaan. Paloittele ja pilko vihannekset ja muut. Kuumenna pannu ja heitä vihanneksia seesamöljyyn paistumaan. Lisää joukkoon pehmenneet ja valutetut nuudelit. Paistele, kunnes kaikki on kypsää ja rapeaa. Rouhaise silaukseksi vielä mustapippuria.

Syksyn ristikeittiö - sienimetsä meets riisipelto

Näitä riisipapereita on lojunut jo tovin verran tuolla keittiön kaapin perukoilla. Ja olen miettinyt kovasti (melkein pääni puhki), miten niitä saisin tuhottua (jos niitä tarkoituksenmukaisia vietnamilaisia kääröjä ei huvita askarrella).
Luovuus puhkesi sitten jokin aika sitten kukkaansa lahjaksi saatujen suppilovahveroiden myötä. Sitä paitsi nyt saa halpaa kaalia ja se on kovin herkullista. Laskin siis yksi plus yksi plus yksi, ja menin ihan sekaisin. Ja lopulta väkersin moisia nyyttejä. Ihan hauskojana näistä tuli, vaikka onhan se riisipaperi aika sitkoa.

Lopuksi vielä semmoinen anelu, että uusia ja innovatiivisia riisipaperinkäyttöehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Niitä on nimittäin edelleen vino pino masuun pääsyä odottelemassa...

Kaali kääryleessä

riisipaperilevyjä
reilusti sieniä
2 sipulia
pala kaalia
kasvisfondia
oliiviöljyä
pippuria
(suolaa)

oheen:
puolukkahilloa

Silppua kaali ja pane silppu kasvisfondilla maustettuun veteen kiehumaan. Keitä, kunnes kaalit pehmenevät. Heitä sienet kuumalle pannulle nesteitänsä haihduttamaan, kaada tovin päästä sekaan hiukkasen öljyä ja lisää sipulit silputtuina. Rouhaise perään ronskisti pippuria. Kun ylimääräinen neste on haihtunut, kääntele joukkoon valutettu kaalisilppu. Tarkista lopuksi suola.
Kostuta riisilevyjä pari kerrallaan (eivät pareittain repeä niin helposti) vedessä. Kun notkistuvat, lusikoi keskelle sieni-kaaliseosta ja kääntele tortillan lailla nyytiksi. (Riisipapereista tulee sitten kostuessaan tahmeita, joten yksi kääryle kerrallaan toimii parhaiten. Valttina maltti ja sillain.)
Nassuta valmiit nyytit puolukkahillon kera. Ja syö aina yksi liikaa

Pikapostaus paistetulle rahkalle

Tämän herkullisen rahkapaistoksen ohjeen löysin Peppermintistä, Peppermint taas oli löytänyt reseptin Kotikokki.netistä. Ja on paistosideaa on ehditty kokeilla jo Apinakeittiössäkin. (Niin ne reseptiläiset täällä sähköisessä rinnakkaisuniversumissa kiertävät. )
Itse tein paistoksesta Piparmintun vinkkaamaan suolaisen version. Tuplasin ohjeen ja muokkasin sitä hiukan, lopputuloksena oli makoisa (ja kevyehkö) korvike perinteiselle piirakalle.

Tomaattinen rahkapaistos

2 prk (rasvatonta) rahkaa
3 munaa
2 tl leivijauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 prk aurinkokuivattuja tomskuja
(rasvaa vuoan voiteluun)

Pieni hiukan tomaatteja ja sekoita kaikki aineet. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa reilun puoli tuntia, kunnes paistoksen pinta on saanut kauniin päivityksen.

Kurpitsa ei ole vieläkään tässä! (osa 2)

Jatkoa edelliseen seuraa. Eihän se kurmitsa meinannut loppua millään. Paitsi sitten, kun sitä olisi tarvinnut enempi. Tätä soppaa piti nimittäin lopulta yrittää sakeuttaa jauhoilla, kun kurpitsaa olikin vähempi kuin aluksi arvioin. Luovuus kuitenkin pelasti paljon ja lopputuloksena on oli mukavan ärhäkkä (chilin ansiota) soppa koleiden syyspäivien kylmettämää ihmistä lämmittämään.

Aurinkoinen kurpitsasoppa

5 dl vettä
kanaliemikuutio (kasviskin käy)
reilu pala kurpitsaa
1 sipuli
1 pieni chili
2,5 dl (kevyttä) ruokakermaa
1 reilu tl vehnäjauhoa
mustapippuria

Paloittele vihaiset ja keitä liemikuutiovedessä pehmeiksi. Rouhaise sekaan pippuria ja soseuta. Sekoita jauho kermaan ja jauhokerma keittoon. Varmista klimpittömyys reippailla rannepyöräytyksillä. Kuumenna uudestaan ja anna sakeutua.

Kurpitsa ei ole vielä tässä! (osa 1)

Viime kuun ruokahaaste kokeilemaan isoa keltaista vähän enempikin. Kurmitsaa jäi nimittäin jääkaapin hyllylle vielä aimo lohko varsinaisen haasteruoan valmistuttua. Haaskuu on ehdoton nounou (tai siis siihen pyrin), joten pitihän loppumollukasta jotain väkertää.

Kaupasta, josta onnistuin kurpitsan löytämään, tarttui mukaan monenmoista (oli ihan liian hyvät valikoimat normialepoihin tottuneen silmissä). Alla avattuun sapuskaan käytin kyseisistä ekstranimikkeistä kahta: ihanan pehmeää lampaanmaitojuustoa (jonka nimeä en kuollaksenikaan muista) sekä ahainaniinherkullista balsamicosiirappia.
Ja lopputulos oli, vaikka itse sanonkin, oikein onnistunut. Sallaadin aineksien maut sopivat yhteen kuin... ...No. Ne nyt vaan sopivat yhteen. Kas, näin se kävi.

Paahdokas kurpitsasalaatti
(2 annosta)

siipale keltaista kurpitsaa
suolaa
pippuria
1 rk tammenlehvää
1/2 punasipuli
vajaa 100 g pehmeää lampaanmaitojuustoa
2 rkl pellavansiemeniä
reilu loraus balsamicosiirappia

Pilko kurpitsa ja viipaloi palat ohuiksi siivuiksi. Levitä siivut leivinpaperille uuninpellille, ripottele pinnalle pippuria ja suolaa ja paahda 200 asteessa 10 minuuttia.
Revi salaatti lautasille. Lohko sipuli ohuiksi siipaleiksi ja tiputtele salaatin päälle. Levitä päälle kurpitsa ja pieniksi revitty juusto. Ripottele pinnalle siemenet ja kruunaa lorauksella balsamicosiirappia.

Garfield and friends

Postailu on hetkeksi tauonnut hektisestä normielämästä johtuen. Alkava viikko lienee jo aavistuksen verran leppoisampi, joten uskallan melkein luvata tänne tuolloin ilmestyvän erinäisiä sieni- sekä kurmitsareseptejä. Kuvat kuumottavat jo kamerassa (ja reseptit pitkin keittiötä lojuvilla muistilappusilla).
Niitä odotellessa kuitenkin hiukan hitaiden päivien herkkua. Välillä nimittäin käy niin, että ihmisparka herää sunnuntaihin turvonneena ja väsyneenä ja kalpeana (hassu ilmiö, mistä lie johtuu...). Noina hetkinä päässä jomottaa tumtumtum ja mieli halajaa tuhtia ja täyttävää, jotta toipuisi. Viimeksi, kun sellainen sunnuntai valkeni, pakersin seuraavan lahjan vatsalleni.

Synnikäs sunnuntailasagne

400 g paistijauhelihaa
2 prk yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 chili
2 punasipulia
3 kynttä valkosipulia
1 rs tuoreita herkkusieniä
1/2 prk (n. 150 g) aurinkuivattuja tomskuja
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl sokeria
muutama rouhaisu mustapippuria
1 laakerinlehteä
1 liemikuutio
1/2 tl kanelia
1 ps mozzarellaraastetta
muutama lasagnelevy

Pieni sipulit ja chili. Ruskista jauheliha kevyesti pannulla ja heitä sekaan pienimäsi vihaiset ja kuullota niitä tovi. Silppua myös aurinkokuivatut ja lisää silppu pannulle. Kaada päälle tomaattimurskat ja mausteet. Pieni herkkusienet ja kumoa palat tomaattimössön päälle. Anna hautua miedolla lämmöllä vähintään puolisen tuntia.
Voitele uunivuoka ja kokoa siihen vuorotelle tomaattikastiketta ja lasagnelevyjä. Ripottele pariin väliin aavistus juustoraastetta. Pane ylimmäksi lasagnelevykerros ja kuorruta se juustoraasteella
Paista 200 asteessa n. puoli tuntia. Jos juusto innostuu ruskettumaan liikoja, peitä vuoka foliolla.
Tarjoa oheen vihreää salaattia, jotteivat syöjät mene täysin tukkoon.

En osaa erityisemmin arvostaa juustokastiketta (limaista, epäilyttävää sotkua). Siksipä en sitä tälläkään kertaa lasagneni kuorrutteeksi vääntänyt, vaikka se tähän lajikkeeseen mitä ilmeisimmin kuuluukin. Pahoittelut siis kaikille ko. soosin ystäville.

Syksy, oi syksy!

Alla (heikkolahjaisesti) ikuistettu ihanuus sai alkunsa työkaverin lahjoittamista suppilovahveroista. Tyyppi tykkää käydä sienessä, mutta ei itse jostain syystä osaa ottaa iloa irti löydöksistään. Hieno juttu allekirjoittaneen kannalta. Tämä oli nimittäin herkkua!

Suppilovahveropasta

pari isoa kourallista suppilovahveroita
3 pientä shalottisipulia
1 pullea kynsi valkosipulia
1 ruukku timjamia
1/2 sitruunan mehu
kimpale parmesania
1 rkl kasvisfondia
oliiviöljyä
mustapippuria

tummaa spagettia
kanaliemikuutio

Siisti suppilot, pilko sipulit ja heitä molemmat pannulle kuuman oliiviöljyn päälle. Anna sipulin kuullottua ja sienien päästää kosteutta. Keitä samalla pasta liemikuutiolla maustetussa vedessä al dente miinukseksi.
Kun sienien neste on suurimmaksi osaksi haihtunut pannulta, lorauta sekaan fondi ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja viskaa sekaan järkeväksi partuoitu timjami.
Kaada pannulle puolikypsä pasta ja vuole joukkoon reilusti parmesaania.
Syö niin, että napa rutisee.

Muffaffaa

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että erilaisia herkullisia luonnonantimia saa usein lahjoituksina milloin mistäkin runsain määrin. En ole koskaan sanonut ei omenille, suppiksille tahi vaikkapa puolukoille. Päinvastoin: jok'ikinen luontoäidin luomus on enemmän kuin tervetullut ketsuppilaan! Niistä voi sitten luovuuspuuskissaan väkerrellä monenmoista.

Tällä kertaa piti saada kulutettua omenia. Normipiirakkaa tai paistoksia en tahtonut tehdä, niitä kun tursuaa jo silmistä ja korvista. Jotain makeaa piti kuitenkin saada, ja helppoakin paakaroinnin piti olla. Siispä synnytin seuraavaa.

Pähkinäiset omena-kanelimuffinssit

pari kourallista omenakuutioita
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
200 g juoksevaa margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
n. 50 g hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat (jätä vähän pähkinärouhetta koristeluun) ja kosteat (paitsi kuoritut ja kuutioidut omenat. Yhdistä molemmat seokset. Kaada muffinivuokiin vuorotellen taikinaa ja omenakuutioita. Jätä taikinakerros päällimmäiseksi ja ripottele rouhetta pinnalle. Paista 225 asteessa n. 12 min. ja syö ihan liian monta ihan liian nopsaan.