Syksy, oi syksy!

Alla (heikkolahjaisesti) ikuistettu ihanuus sai alkunsa työkaverin lahjoittamista suppilovahveroista. Tyyppi tykkää käydä sienessä, mutta ei itse jostain syystä osaa ottaa iloa irti löydöksistään. Hieno juttu allekirjoittaneen kannalta. Tämä oli nimittäin herkkua!

Suppilovahveropasta

pari isoa kourallista suppilovahveroita
3 pientä shalottisipulia
1 pullea kynsi valkosipulia
1 ruukku timjamia
1/2 sitruunan mehu
kimpale parmesania
1 rkl kasvisfondia
oliiviöljyä
mustapippuria

tummaa spagettia
kanaliemikuutio

Siisti suppilot, pilko sipulit ja heitä molemmat pannulle kuuman oliiviöljyn päälle. Anna sipulin kuullottua ja sienien päästää kosteutta. Keitä samalla pasta liemikuutiolla maustetussa vedessä al dente miinukseksi.
Kun sienien neste on suurimmaksi osaksi haihtunut pannulta, lorauta sekaan fondi ja sitruunamehu. Mausta mustapippurilla ja viskaa sekaan järkeväksi partuoitu timjami.
Kaada pannulle puolikypsä pasta ja vuole joukkoon reilusti parmesaania.
Syö niin, että napa rutisee.

Muffaffaa

Syksy on siitä ihanaa aikaa, että erilaisia herkullisia luonnonantimia saa usein lahjoituksina milloin mistäkin runsain määrin. En ole koskaan sanonut ei omenille, suppiksille tahi vaikkapa puolukoille. Päinvastoin: jok'ikinen luontoäidin luomus on enemmän kuin tervetullut ketsuppilaan! Niistä voi sitten luovuuspuuskissaan väkerrellä monenmoista.

Tällä kertaa piti saada kulutettua omenia. Normipiirakkaa tai paistoksia en tahtonut tehdä, niitä kun tursuaa jo silmistä ja korvista. Jotain makeaa piti kuitenkin saada, ja helppoakin paakaroinnin piti olla. Siispä synnytin seuraavaa.

Pähkinäiset omena-kanelimuffinssit

pari kourallista omenakuutioita
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
200 g juoksevaa margariinia
2,5 dl sokeria
3 munaa
n. 50 g hasselpähkinärouhetta

Sekoita kuivat (jätä vähän pähkinärouhetta koristeluun) ja kosteat (paitsi kuoritut ja kuutioidut omenat. Yhdistä molemmat seokset. Kaada muffinivuokiin vuorotellen taikinaa ja omenakuutioita. Jätä taikinakerros päällimmäiseksi ja ripottele rouhetta pinnalle. Paista 225 asteessa n. 12 min. ja syö ihan liian monta ihan liian nopsaan.

Ei vaan lakkaa hämmentämästä...

Niin. Mitäs tuohon nyt lisäisi.

Pata ei kyllä soimaa ketään!

Pataruokia tulee tehtyä aivan liian harvoin. Sitä keksii sellaisia tekosyitä kuin vaivalloisuus ja aikaavievyys. Jälkimmäinen ehkä pitääkin paikkansa, mutta edellinen on ihan täyttä huuhaata. Sen kun vaan pilkkoo ja viskoo pataan. Kypsymistä odotellessa voi sitten vaikka käydä kävelyllä, lukea kirjaa tai rapsutella koiraa. Tai ihan mitä vaan. Pääasia on, että odottelu palkitaan hyvin hautuneella herkulla, jonka maut ovat tasaantuneet taivaallisiksi. Nam.

Ketsuppikeittiön kasvispata

pala palsternakkaa
1 bataatti
1 chili
1/2 yhden kynnen valkosipuli
2 punasipulia
3 vartta selleriä
pala valkokaalia
1 tlk (370 g) yrttimaustettua tomaattimurskaa
1 pkt marinoitua tofua
1 rkl hunajaa
1 rkl kasvisfondia
1 rkl tummaa balsamicoa
1 tl kanelia
5 laakerinlehteä

Pilko kasvikset ja pane kaikki aineet, paitsi tofu, valurautapataan. Hauduta miedolla lämmöllä n. 50 min. Lisää sitten joukkoon paloiteltu tofu ja hauduta vielä vartin verran. Tarjoa sellaisenaan tai esimerksiksi tuoreen leivän kera.

Ruokaa naamassa

Facebookiin avautui taannoin (tietääkseni) ensimmäinen suomenkielinen reseptiryhmä. Tarkoituksena on lisäillä ryhmän sivuille kuvia, joiden alle, kuvatekstin paikalle saa helposti kirjoitettua myös reseptin. Eräänlainen kollektiivinen blogintapainen siis.
Kaiken kaikkiaan hauska idea, joka on kerännyt jo ihan kiitettävän määrän innokkaita osallistujia. Itse keksin sapuskaohjeiden joukosta jo muutamia kokeiltavia herkkusia... Nam.
Suosittelen tutustumaan!

Kinkkinen kurmitsa

Kuluvan kuun ruokahaaste aiheutti tosiaankin päänvaivaa. Ensinnäkin. Kurpitsa on allekirjoittaneelle melko vieras raaka-aine. Kesäkupritsaa olen toki minäkin laakannut yhden jo toisenkin kerran, mutta kurpitsakurpitsaan olen törmännyt lähinnä telkkarissa ja halpojen lounasravintoloiden "salaattipöydissä" etikkaan ja sokeriin sekoitettuna.
Pohdin pääni puhki, millä lajilla haasteeseen osallistuisin. Kylmää vai kuumaa? Suolaista vai makeaa? Isoa vai pientä. Aluksi ajattelin tehdä blinejä kurpitsa-kanttarellipaistoksella, mutta pyörittelin ajatusta niin pitkään päässäni, että ehdin kyllästyä koko ideaan. Lopulta, pitkien pohdintojen ja haasteruoan syöjien esittämien toiveiden huomioonottamisen jälkeen päädyin tajun veks vievään jälkkäriin.


Toinen ongelma tuli vastaan kootessani tarvittavia raaka-aineita kokkaussessiotani varten: eihän tässä maassa kukaan mitään kurpitsakurpitsaa myy! Isommissakin marketeissa tarjottiin pelkkää kesäkurpitsaa. Kierrettyäni useamman putiikin, olin jo vaipua epätoivon suohon. Mietin jopa tämän kuun haasteen jättämistä väliin. Mutta sitten. Käpylän Mustan Pekan hevi-osasto ystävällisine työntekijöineen pelasti. Banaanien, tomaattien ja paprikoiden seuraan oli eksynyt ISO, keltainen Tuhkimon kärry. Kokonaista en missään nimessä kuitenkaan halunnut: miten kahden hengen talous saisi muka sellaisen tuhottua...? Lähestyin siis mitän nöyrimmin hevi-osaston työntekijää, joka hetken mietittyään riensi silpaisemaan mollukasta tarvitsemani siivun. Ystävällistä. Ele, joka saa minut vierailemaan ko. marketissa toisenkin kerran.

Riemuissani riensin kurmitsoineni köökkiini haasteruokaa höösäämään. Lopputuloksea oli paitsi iso sotku keittiössä, myös taivaallisen tuhti ja valuva mutakakku kurpitsa-sitruunahillokkeen kera.
Kakun alkuperäinen resepti löytyy täältä. Noudatin ohjeistusta orjallisesti pienen pientä poikkeusta lukuun ottamatta.

Holtiton mutakakku

250 g tummaa suklaata
n. 70 g Fasun Omar-suklaata
100 g voita
2 dl sokeria
6 valkuaista
6 keltuaista

Sulata voi kattilassa, siirrä kattila pois liedeltä ja liuota paloiteltu suklaa kuumaan voisulaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahdota myös keltuaiset ja sokeri keskenään. Lisää jäähtynyt suklaamössö käännellen keltuaisvaahdon sekaan. Nostele joukkoon osa valkuaisesta, ja lisää pikkuhiljaa loputkin. Kääntele tässä kohtaa varovasti ja vältä sekoittamisessa liiallista huolellisuutta. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa vartin verran.


Kurpitsa-sitruunahilloke

n. 4 dl kurpitsakuutioita
1 dl hillosokeria
1/2 sitruunan mehu

Sekoita kuutioidut kurpitsat sokerin kera kattilassa. Purista joukkoon sitruuna mehu. Keittele maltillisella lämmöllä kymmenisen minuuttia. Anna jäähtyä ja tarjoa mutakakun kera.

Sämpyläisiä, osa 2

En tosiaan ole kovinkaan kummoinen leipuri. Kaukana siitä. Leipominen vaatii edes jonkin verran kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, siis hyveitä, joilla allekirjoittanutta ei ole pilattu. Olen kuitenkin päättänyt oppia supermestaripaakariksi (piiitkän ajan kuluessa siis). Harjoitus tekee mestarin, yrittänyttä ei laiteta, ja niin edelleen.

Sämpylöitä pyörittelin jo kertaalleen tämän blogin elinaikana -melko heikoin (=kumisin) tuloksin. Tuolloin sain vinkkejä herkumpaan lopputulokseen Uneliaan kokin Annalta. Annan ohjeistukset takaraivossani (ja sämpyläjauhopussin ohje suunnannäyttäjänä) ryhdyin uuteen koitokseen. Ja täytyy myöntää: nyt onnistui! (Jibii!)

Onnistuneet pellavansiemensämpylät

5 dl kädenlämpöistä vettä
13 dl karkeita sämpyläjauhoja
1 dl oliiviöljyä
2 rkl siirappia
1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
1/2 pellavansiemeniä

Sekoita siirappi ja suola veteen. Lisää pikkuhiljaa joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu hiiva. Sekoita koko ajan ja loppuvaiheessa joukkoon öljy ja pellavansiemenet. Vaivaa kunnolla ja anna kohota suojattuna puoli tuntia.
Painele kohoamisen jälkeen ilmat pois taikinasta ja treenaa käsilihaksia vaivaamalla taikinaa kärsivällisesti. Pyörittele sämpylöiksi ja anna taas kohota puolen tunnin ajan.
Voitele vedellä ja ripottele pinnalle pellavansiemeniä.
Paista 225 asteessa n. 14 minuuttia.

Salviaa muffinivuoassa

Näissä piiraissa salvia näytteli eittämättä pääosaa. Kyseinen yrtti on minulle melko vieras, ja siksipä halusinkin sille estradin kokeilumielessä luovuttaa. Ja täytyy myöntää: hyvin vahva vihreä hommansa hoiti, aplodit olivat ansaitut.

Salvia-oliivipiiraset

1 pkt (400 g) rukiista piirakkataikinaa
kourallinen revittyä salviaa
kourallinen mustia oliiveja puolitettuina
1/2 punasipuli pienittynä
n. 1 dl parmesaaniraastetta
3 munaa
2-3 dl maitoa
pippuria

Voitele muffinipellin kolot ja vuoraa ne taikinalla. Tiputa vuokien pohjalle punasipuli ja oliivit. Sekoita munat, maito, parmesaani, salviasilppu ja pippuri, ja kaada munamaito vuokiin. Vuoat saavat täyttyä ihan piripintaan. Paista uunin keskitasossa 200 asteessa, kunnes piiraat ovat kohonneet ja saaneet kauniin, kullankeltaisen värin.

Lapsuusruokaa

Uneliaan kokin keittiössä kypsyi jokin aika sitten lapsuusvuosieni herkku: uunimakkara. Nostalgia-aalto veti pienen ihmisen niin herkäksi, etää kaupasta tarttui mukaan - ensimmäistä kertaa vuosikausiin - sininen lenkki.
Hunnutin makkaran sipulilla ja tomaatilla ( ja toisin kuin lapsuusaikoina, sekoitin joukkoon myös reilusti chiliä) ja keitin oheen spagettia (kotonani uunimakkara syötiin useimmiten spagetin kanssa, syytä tähän en osaa tosiaankaan kertoa).
Ja kuulkaas. Itku meinasi tulla, kun tätä söi.
Sapuskan jälkeen oli ihan pakko kaivaa esiin vanhat valokuva-albumit ja huokailla paljaille jaloille, ruskeille samettihousuille, aurinkohatuille ja pienille Jaffa-pulloille saunan jälkeen.

Nostalgiamakkaraa

1 sininen (kevyt)lenkki
500 g tomaattimurskaa
1 iso sipuli
1/2 kokonaisen kynnen valkosipuli
1 punainen chili
200 g vihreitä papuja pakasteesta
reilusti mustapippuria
1 rkl sokeria
suolaa
(öljyä)
(oheen spagettia)

Kuori makkarat, vedä niihin muutama viilto ja laske ne uunivuoan pohjalle. Silppua chili ja valkosipuli, lohko sipulit. Heitä edelliset papujen kanssa pannulle ja kuullota hetki öljyssä. Kuorruta tomaattimurskalla, rouhaise sekaan reilusti pippuria, mausta suolalla ja sokerilla. Kaada seos makkaroiden päälle ja paista 200 asteessa n. 20-30 minuuttia. Tarjoa keitetyn spagetin kanssa ja lurauttele aina välillä sekaan lisää ketsuppia.

Ei ihan ahvenanmaalainen

Tykkään kovasti ahvenanmaalaisesta pannukakusta. Siitä sellaisesta, jossa on riisiä ja rasvaa ja kardemummaa. Hyvänä syömäpäivänä voisi tuhota kyseistä herkkua vaikka kokonaisen pellillisen (no, ainakin melkein).

Pari päivää sitten tuunasin affenalaisesta pannarihimoissani oman, hiukan kepeämmän version ja keitin oheen hillontapaista. Nopeasti katosi tämäkin plätty, vaikkei orginellia ollut nähnytkään (lopulta ainoa ahvenaiseen yhdistävä asia taisi olla kardemumma :P).

Appelsiini-kardemummapannukakku

5 dl rasvatonta maitoa
2,5 dl (luomu)vehnäjauhoja
3 (luomu)munaa
1 appelsiinin mehu
3 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
(n. 25 g sulatettua voita)

Sekoita kaikki aineet huolellisesti keskenään. Varmista, että vehnäjauho jää taikinaan paakuiksi. Tarkista maku ja jätä lepäämään.
Kaada hillon valmistuttua leivinpaperitettuun uunivuokaan ja paista 180 asteessa noin puoli tuntia.


Lime-mansikkahillo

n. 300 g pakastemansikoita
2 limen mehut
1 dl tavallista sokeria
1 liivatelehti
(voit unohtaa liivatteen, jos käytät hienon sokerin sijasta hillosokeria)

Kaada sokeri, sulaneet mansikat ja limemehu kattilaan. Keittele hiljalleen vähintään vartin verran. Liota liivate kylmässä vedessä, puristele kuivaksi ja lisää mansikkasotkun joukkoon. Keitä vielä hetki ja siirrä jäähtymään.

Kaalia, kookosta, kalaa

Ihminen tarvitsee D-vitamiinia. Ja hyviä rasvahappoja. Ja kaikkea sen sellaista. Tarpeet täyttääkseni panin lohta uunin. Oheen silppusin Maku-lehdestä 03/08 bongattua kookos-kaalisalaattia (ulkomuistista meni, joten heittoa alkuperäiseen ohjeeseen saattaa olla reilustikin).
Tämän aterian jälkeen oli hyvä olla.

Chili-limeuunilohi

400 g lohta
yhden limen mehu
suolaa
reilu pala punaista chiliä

Pane lohi uunivuokaan ja rutista päälle limen mehu ja mausta suolalla. Viipaloi chili ja levitä viipaleet lohelle. Paista 180 asteessa 20-30 min.


Kookos-kaalisalaatti

1 pieni valkokaali
3 vartta selleriä
1/2 keltasipuli
pieni prk (165 ml) kookosmaitoa
suolaa
sokeria

Silppua rehut ja kaada sekaan kookosmaito. Ripauta joukkoon suolaa ja sokeria ja anna tekeytyä ainakin puoli tuntia.

Rakastaja vatsalleni (piimä)

Nam, nam, nam (paitsi sokeria olisi voinut olla vähän enempi). Ja sen pidemmittä puheitta itse asiaan.

Piimävanukas omena-kanelisoseella

4 dl piimää
2 tl vaniljasokeria
1 tl tomusokeria
4 liivatelehteä
vettä
1 prk lasten omenasosetta
1 /2 tl kanelia
(sokeria)

Pehmitä liivatteet kylmässä vedessä ja liota sen jälkeen pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä. Lisää sekaan sokeroitu piimä ja sekoita hyvin. Kaada seos laseihin ja pane jääkaappiin hyytymään. Koristele hyytyneet herkut kanelilla maustetulla omenasoseella.

Keittoa kipeälle kurkulle

Syksy tuo kylmää ja kurkkukipua, keitto vie molemmat. Tällä kertaa ketsuppilassa lusikoitiin avokadoa.

Avokadokeitto

4 avokadoa
1 prk (kevyt)ranskankermaa
2-3 dl vahvaa kanalientä (myös kasvis käy)
1 tl korianteria (kuivattua)
1/2 limen mehu
1/2 hienonnettu sipuli
1 yhden kynnen valkosipuli silputtuna
1/2 chili pilkottuna
mustapippuria
oliiviöljyä
(vettä)

Kuullota sipuleita ja chiliä öljyssä pannulla. Kaiva avokadoista hedelmälihat ja lisää ne kuuman kanaliemen ja limemehun kera kattilaan. Pane levy päälle ja lisää joukkoon kuullotetut sipulit, chili sekä mausteet. Kaada hetken kuluttua sekaan ranskankerma ja soseuta koko komeus hienoksi. Notkista keittoa tarvittaessa vedellä ja kuumenna tarjoulua varten.