sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Ensinnäkin haluan kiittää Maria

Kurpitsanmoskan Maria siis. Sain nimittäin kukkasen, jonka saaminen tuntuu yhtä hyvältä, kuin onnistunut täytekakku (jälkimmäisestä lisempää myöhemmin). Nöyrin kiitos. Sait, Mari, tämän polkkaajan naaman vääntymään hymyyn puoleksi päiväksi.
(Ja tähän perään pitää vielä todeta, että jos ette ole vielä Kurpitsamoskaan tutustuneet, niin sinne heti, hopihopi! Sivukaupalla herkukkaita kasvisreseptilöitä niin arkeen kuin juhlaankin.)


Koska I love your blog -tunnustus tuntui niin kovin mukavalta, levitän nyt sitten iloa itsekin.
Luen vähintään miljardeja (siis ihan vähintään) ruokablogeja enempi tai vähempi säännöllisesti. Jotkin pysyvät suosikkeina vuodenajoista, kuun kierroista ja nousuvesistä huolimatta, toiset vaipuvat aina välillä (syystä tai toisesta) hetkeksi unholaan löytyäkseen jonkin ajan kuluttua uudestaan. Alla nyt siis lista kokkilokeista, jotka tällä hetkellä ovat keskimääräistä enempi seurannassa.

Monkeyfood

Blogi, joka suuresti innoitti aloittamaan omani. Vallaton ja energinen.

Peppermint
Ihanan oivaltavia ja terveellisiä herkkusia. Vastaus mitätänäänsyötäisiin-kysymyksiin.

Polkkapossu
Holtiton. Riemukas. Kyllä.

Bella Vanilla
Taivaallisia ruokia. Syötävän kauniita kuvia. Tunnelmaltaan Strömsö (ja pelkästään hyvässä).

Sillä sipuli
Monipuolinen ja selkeä. Tekee lukijalle nälän. (Nam.)

Pastanjauhantaa
Kotimaisten ruokablogien äiti ja isä. Peruskivi. Muna ja kana samaan aikaan. Tietänette, mitä tarkoitan.

Kinuskikissa
Tämän lokin avulla tumpelokin oppii leipomaan. Tiedän kokemuksesta. ;)

tiistai 25. marraskuuta 2008

Tuunasalaatti ja tuunattu uuniomeletti

Juujuu. Tiedetään, sanaa tuunata ei sais enää käyttää. Mutta käytinpä siltikin. Vaikka näin marraskuun loppumisen kunniaksi. Maailman kamalimman kuun häntäpään häämöttämistä juhlin myös kanssaeläjän kera seuraavien appeiden voimalla. Tonnikala sukelsi salaattikulhoon kolmen eri sipulin kera ja taannoin tekemäni uuniomeletti sai uuden, keveämmän olomuodon kolmeprossaisen fetajuuston ansiosta. Hyvin uppos, molempiparempi ja maha täynnä.



Kolmen sipulin tonnikalasalaatti

2 rk jääsalaattia
2 punaista suippopaprikaa
n. 300 g hillosipuleita
1 iso punasipuli
n. 80 g paahdettua sipulia
2 avokadoa
2 prk vaaleaa tonnaria vedessä
(pippuria)

Silppua ja sekoita, rouhaise perään pippuria. Pistele poskeen suuhusi sopivan salaatinkastikkeen kera (ja tässä välissä on pakko mainostaa, noloakylläehkä vähän, Hesburgerin kevyttä talonkastiketta, joka on ihanan tuju ja sinappinen ja makea samaan aikaan ja jota saa ostettua ihan ruokakaupasta ja jota monesti ostankin, kun olen niin laiska, etten jaksa omia sekoitella).


Feta-basilikauuniomeletti

8 luomumunaa
1/2 puskaa basilikaa
n. 40 g pinjansiemeniä
200 g fetaa (3 %)
pippuria
rasvaa vuoan voiteluun

Riko munien rakenne ja vatkaa kevyesti. Revi joukkoon basilika ja rouhaise päälle reippaasti mustaa pippuria (suolatakin saa, jos haluaa). Voitele piirakkavuoka ja kuorruta sen pohja fetakuutioilla. Kaada päälle munaseos ja ripottele pinnalle pinjat. Paista 175 asteessa puolisen tuntia, kunnes munakas on hyytynyt ja kauniin kullertunut.


(Tältä näyttää todellisuus ekan lautasellisen jälkeen.)

torstai 20. marraskuuta 2008

Kikkailu jatkuu

Niin. Kuten sanottu, kik taipuu moneen, myös pihveiksi. Tähän asti olen aina survonut herneet rouheaksi mössöksi haarukalla, mutta tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan sauvasekoittimen ihmeellistä voimaa ja tehoa (taisin joskus Peppermintin blogista bongata moisen toimintamallin). Lopputulos oli monin verroin löysempi, kuin haarukoitu versio (siis se taikina), mutta myös rutkasti vaivattomampi ja nopsempi. Ja valmis piffelö oli uunin hellässä syleilyssä muuttunut juuri sellaiseksi kuin pitääkin: kauniin kiinteäksi ja pyöreän pähkinäiseksi. Kurkkaa vaikka kuvasta (ja laakaa sitten itse).


Pähkinäiset kasvismurekepiffit

2 prk (800 g) kikherneitä
1 pss (80 g) hasselpähkinärouhetta
1 chili
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa

Silppua chili. Aja kaikki aineet mössöksi sauvasekoittimella. Nostele seos kasoiksi leivinpaperilla silatulle uuninpellille ja taputtele pihvin muotoon. Paista 200 asteessa puolisen tuntia ja anna valmiiden piffien jähmettyä hetki. Tarjoa esimerkiksi riisin ja makean chilikastin kera.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Laihdutusjälkkäriä (muka) (jos siis liikaa syö)

Nythän on taas se aika vuodesta, kun ihminen lohduttaa itseään kaiket illat monenmoisilla herkuilla keskellä pimeää ja kylmää ja kiirettä. Tai niin minä olen ainakin varsin ansiokkaasti tehnyt. Kovin mukavaa puuhaa moinen onkin, mutta pidemmän päälle varsin tuhoisaa vaattehien saumoille. Kaikenmaailman suklaafesteille ja muille bakkanaaleille pitääkin keksiä välillä korvikkeitä, jottei nyt ihan muodottomaksi pääse pimu paisumaan. Seuraavan söin, kun edelliskertana onnistuin jättämään jädepaketin kaupan hyllylle uutta uhria odottamaan.


Kevyempi mustikka-vaniljarahka

1 prk (2,5 dl) vähärasvaista, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
2 prk rasvatonta maitorahkaa
200 g mustikoita pakkasesta
makeutusta maun mukaan

Vaahdota vaniljakastike. Lisää joukkoon rahkat ja marjat ja makeuta suuta hiveleväksi. Koristele esim. mantelilastuilla.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Määki, Kili ja Kali - Haasteruokaa iskälle

Viime sunnuntaina vierailin vieraassa köökissä kokkaamassa. Taisiis. Ei voi kyllä vieraasta puhua, mutta uskaltauduin kuitenkin ulos omasta keittiöstäni. Osoite oli lapsuudenkoti ja sapuskan laakaamisen tavoite isin mahan täyttäminen ja mielen hyventäminen. Ja jotta osuisin mahdollisimman moneen kärpäseen, päätin kantaa tämän herkun myötä myös korteni Melukylän emännöimään marraskuun ruokahaasteen korkeaan kekoon.

Reseptin löysin jostain mystisestä paikasta olohuoneemme lehtikasaan päätyneestä Kodin kuvalehdestä (21.8.2008). Muuntelin ohjetta hiukan olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi reseptissä vinkatut määkin lapa tai etuselkä vaihtuivat sisäpaistiin, koska kauppa ei luullista lihaa laisinkaan tarjonnut. Lisäksi alkuperäisen aviisin mukaan lammaspalat ja kaalisilppu menevät raakoina pataan kypsymään, mutta eihän mistään niin isoa atiaa löydy! Siispä sekä kaalit, että lampaat esikeitettiin uunipadan tilavuuden riittävyyden varmistamiseksi. En myöskään kauheasti käyttänyt mittoja aineiksia pataan viskoessani, vaan luotin silmään ja käden kallistuskulmaan. Eikä tarvinnut kyllä ainakaan sen suhteen surra, lopputulos oli nimittäin lähimain taivaallinen. Uudestaan. Lisää. Enemmän. Kiitos.


Lammasta kera kaalin ja taatelin

1 kg kaalia
n. 600 g lampaan sisäpaistia
2 dl tummaa olutta
(osa lampaan keitinliemestä)
1/2 dl siirappia
2 tl jeeraa
2 kanelitankoa
2- 3 tl merisuolaa
200 g taateleita
2 rkl sitruunamehua

Suikaloi kaali ja paloittele liha. Keitä molempia jonnin aikaa turhien nesteiden haihduttamiseksi merisuolalla maustetussa vedesä. Nostele silput ja palat pataan ja paista ilman kantta 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nosta pata uunista ja kaada joukkoon siirappi, olut, lihaliemi. Viskaa joukkoon myös kanelitangot ja suola. Laske uunin lämpöä 175 asteeseen, peitä pata kannella ja kypsytä vielä vähintään tunti (mieluummin pari). Tarkista kypsyys, lisää kivettömät taatelit ja sitruunamehu, säädä uuni nollille ja anna makujen tasaantua vielä parikymmentä minuuttia. Nautiskele valmista pataa esimerkiksi tuoreen leivän kanssa.


tiistai 11. marraskuuta 2008

Kiikikiii! (Eikun oikeasti kikiki.)

On ne vaan niin hyviä, pienet pallerot. Taipuvat sooseihin ja salaatteihin. Mahan saa täyteen ja hyvän omatunnon myös (ihan vaan siksi, kun on niin terveellistä ja ekologista protskua). Ja halpaakin on, kelpaa lastata ostoskorihin soijajuuston sijaan taantuman tuivertaessa.

Näillä perusteluilla luulisi jo sinunkin kipaisevan kauppaan ja sieltä kotiköökkiin KIKkailemaan (on syitä, miksi allekirjoittanut ei toimi copyna)! Niin. Siispä reseptiin.


Korianteri-kikhernesalaatti

2 prk kikhrneitä
1 puska korianteria
2 punasipulia silputtuna
6 kypsää tomaattia kuutioituina
pippuria
1 appelsiinin mehu
ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna makujen tasaantua hetki. Jos tomaatit ovat normia mehukkaampia, purista ylimääräinen neste kuutioista varovasti kämmenilläsi.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Ruusuja ilman risuja

Huh. Pahin hoppu alkaa olla takana, joten päivitystahdin pitäisi olla tästä etiäpäin rahtusen rivakampi. Kokannut oon kiireestä huolimatta, pitäähän ihmisen syödä. Tehdyn dokumentointi alkakoot tästä.

En muista, miss lehdessä neuvottiin turauttamaan currytahnaa makrulaatikkoon, mutta jossain niin kuitenkin tehtiin. Lammamaisen luonteeni vuoksi noudatin tietenkin käskyä mukisematta. Samaan syssyyn päätin tyydyttää viikkoja vaivanneen ruusukaalihimon ja heitin pastan sekaan noita natuisia nuppuja (muutenkin määrittelin reseptin oman mielikuvitukseni mukaan). Kummia en lopputulokselta odottanut, mutta ne vähäisetkin odotukset ylittyivät taivaankantta hipoen. Ja ihan liioittelematta. Oli nimittäin ältsin(mieltsin) hyvää. Siispä lämpöiset suositukset, olkaa hyvät.



Ruusukaali-makaronilaatikko

Pari isoa kourallista ruusukaaleja
1 kesäkurpitsa
1 iso sipuli
oliiviöljyä
n. 2 rkl mietoa currytahnaa
n. 300 g ruisfusilleja
1 kasvisliemikuutio
4 luomumunaa
2 appelsiinin mehut
2-3 dl maitoa
pippuria
chilijauhetta

Pane pastat kiehumaan kasvisliemikuution kera. Halkaise ruusukaalit, poista niistä kannat ja keitä muutaman minuutin ajan (suolatussa) vedessä. Pilko kesäkurmitsa ja sipuli. Kuullota hetki tilkassa öljyä, lisää lopuksi hiukan pehmenneet ruusukaalit ja currytahna. Sekoita kypsän pastan kanssa uunivuoassa. Sekoita toisessa kulhossa appelsiinien mehut, maito, munat, pippuri ja chili. Kaada munamaito pastan päälle uunivuokaan. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

tiistai 4. marraskuuta 2008

Ole hiljaa Ketsuppi nyt vaan.

No niin olenkin. Ja johtuen ihan vaan siitä, että kaikki maailman stressi ja paine ja muut mukavat ovat kasautuneet kuluvaan pariin viikkoon. Yritä tässä nyt sitten edes hengittää...

Kasa ruokakuvia odottaa kamerassa, ehkä jo loppuviikosta pääsen niitä (ja sieluani) tänne purkamaan. Kärsivällisyys kaunistaa. I'll be back. Älkää menkö pois sillä aikaa.

Kiitti. (Ja anteeksi.)