Jänis istui pataan (ei torkkunut)

Harvemmin tulee kokeiltua nautaa tahi sikaa eksoottisempia nisäkkäitä. Tämän kirjan inspiroimana kuitenkin niin nyt tein. Oli nimittäin sen verran kummaa väitöstä siellä, jotta valkoviini sopisi kanin kaveriksi, etten uskonut ennenkuin maistoin. Spätlese kuulemma kivasti käy, ostettiin sitten rieslingiä. Ja yllättävän hyvin toimi. Ei syönyt pupu viinin makuja, vaan sinappi ennemminkin kivasti yllytti viinin hapokkuutta. Taisi myös olla juureksien pintaan silatulla hunajalla osuutta asiaan. Muttasiis. Kokeilkaa ihmeessä, jollei lemmikkijänö nurkissanne loiki (olisi ehkä vähän outoa siinä tilanteessa, tykkään mä). Resepti on sovellelma kirjan sinappikastikkeessa haudutetusta jäniksestä.

Kärpäsiä lätkin jälleen sarjoissa osallistumalla kuukauden palsternakkahaasteeseen. Kun kuukausi näyttää niin hektiseltä, ettei sitä taas sitten muuten tiijä. Noin. Hyvä, hyvä.

Hunajaiset uunijuurekset

palsternakkaa (panin puolisen kiloa)

vajaa kilo porkkanaa

n. 10 shalottisipulia

2 rkl hunajaa

loraus vaaleaa balsamicoa

puska rosmariinia

reilusti mustapippuria

suolaa

Kuori ja pilko juurekset suurinpiirtein samoihin mittoihin. Sekoita kaikki aineet ja paista 175 asteessa tunnin verran. Valele kaunokaisia paiston aikana ainakin pariin otteeseen pohjalle valuneella liemellä. Halutessasi voit estää turhan tummumisen foliolla.

Jänistä sinappiliemessä

1400 g luullista jäniksenkoipea

vehnäjauhoa

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

sipuli silputtuna

köntti voita

2 rkl dijon-sinappia

1 dl valkoviiniä

650 ml kanalientä

1 dl kermaa

1-2 rkl silputtua persiljaa

Jauhota jäniksenjalat kevyesti, suolaa ja pippuroi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista koivet kevyesti. Kuullota sipuli voissa padan pohjalla. Lisäää pari-kolme ruokalusikallista jauhoja ja sinappi. Pyörittele kuumalla pannulla. Lisää viini, vältä klimpit ahkeralla sekoittelulla. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua kannen alla 1,5 tuntia. Ota sitten kansi pois ja anna kiehua kasaan toiset 1,5 tuntia (valele liemen pinnalle jääviä lihaosia aina välillä). Lisää lopuksi kerma ja kuumenna. Koristele persiljasilpulla.

Kokaten Koh Lantalla, osa 4: Tom Yam

Ääni hiljaisuudesta! Elossa ollaan, mutta aika on kulunut muualla kuin kotikoneen äärellä. Pitänee hiukan kunnostautua.

Tässä kuitenkin neljäs ja viimeinen sapuska Koh Lantan kokkauskurssilta (josta muuten jossain aikkainlehdessä juuri kirjoitettiin, mutta kun en muista, missä): tom yam -soppa. Tämäkin varsinainen klassikko, josta thairuokien maistelu on hyvä aloittaa. Edellisten tapaan tein tämänkin kasvisversiona, mukaan voi myös hyvin halutessaan livauttaa muutaman katkaravun. Niin tai näin, herkkua tulee.

Ja nyt, kun oikein pääsin vauhtiin, niin osallistunpa sopalla samoin tein helmikuun ruokahaasteeseen, tadaa! Monta kärpästä, yksi lätkä.

Tom Yam Tofulla
(yhdelle)

pieni pala tofua kuutioina
keskisormen pituinen pala sitruunaruohoa 2 cm:n paloissa
pieni pala galangal-juurta ohueksi viipaloituna
2 kaffirlimen lehteä (taita pariin kertaan, jotta maut pääsevät esiin)
1 pieni shalottisipuli veitsen lappeella murskattuna
1-2 punaista, pientä chiliä paloina
2 pillisientä (varmasti siitake käy kans)
1/2 tomaatti lohkoina
3 vartta kevätsipulia 2 cm:n paloissa
oksa korianteria (lehdet sekä varsi paloiteluna)
1 liemikuutio (sieni, kasvis, kala, kaikki käy)
1 rkl kalakastiketta
1 rkl sokeria
1 rkl limen mehua
300 ml vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi, lisää liemikuutio. Kaada joukkoon sitruunaruoho, galangal, kaffir limen lehdet, shalotti, tofu ja sienet. Halutessasi voit viskata kaveriksi myös chilin: mitä kauemmin sen antaa kiehua, sen tujumpi tulee sopasta. Anna kiehua minuutin verran mausta kalasoosilla ja sokerilla. Jos haluat soppaasi rapuja, lisää ne nyt. Kiehauta taas minuutin-kahden verran. Kaada mukaan tomaatit, kevätsipulit ja korianteri. Mausta limellä ja tarjoa. Ja niitä limenlehtiä ja galangalia ei kande sitten syödä, ei tule hyvä niin.

Tuoksuvan tuoreista raaka-aineista oli ihanaa kokata!

Kokaten Koh Lantalla, osa 3: vihreä curry kera tofun

Koh Lantan thaisapuskakurssiin sisältyi viiden ruoan valmistaminen. Kokattavat päätettiin yhteistuumin osallistujien kesken. Joku kunnianhimoinen halusi kokeilla panang-currytahnan laakaamista (joka siis laskettiin yhdeksi ruoaksi, vaikka se nyt todellisessa elämässä on pelkkä raaka-aine), mutta varsinaiseksi curryruoaksi valittiin kuitenkin sitten vihreä curry. Ja eihän sitä tahnaa kukaan oikeasti valmista (paitsi sellaiset Breet, joiden on pakko, kun muuten eivät saa sielunrauhaa). Siihen tulee jotain kaksisataa ainesta ja niiden muussaamiseen morttelissa kuluu puoli elämää (huomautan tähän väliin, että hyperlinkin takaa löytyvä ohje on joku nörttilänkkäriversio, jossa ei ole puoliakaan thaikokin ohjeistuksen raaka-aineista). Parempi on sekin aika ihmisen käyttää syömiseen, väitän minä.

Tämän vuodatuksenomaisen alustuksen jälkeen pääsemmekin sitten pääasiaan, siis siihen vihreään curryyn. Joka muuten baidövei oli HY-VÄÄ. Tätä ajattelin tehdä äidille ja isälle, kun seuraavaksi tulevat kylään (koska ä & i ansaitsevat herkkusia). Tehkää tekin samat joillekin kivoille.

Tähän saa kulutettua koko elämän, jos haluaa. (Ihan käsi väsyy.)

Vihreä curry kera tofun
(yhdelle)

pala tofua
minimunakoiso (sellainen suloinen ja pyöreä, isoimmista kaupoista ainakin saa)
1 pitkä pitkäpapu 2 cm:n paloihin pilkottuna
1 kaffirlimen lehti (kääri rullalle ja silppua milliviipaleiksi)
3-4 lehteä basilikaa
punaista chiliä maun mukaan
250 ml kookosmaitoa
1-2 tl vihreää currytahnaa
1 rkl kalakastiketta
1/2 tl sokeria
1/4 tl suolaa

Kaada kuuman vokkipannun pohjalle 50 ml kookosmaitoa ja anna kiehua, kunnes maito muuttuu öljyksi. Lisää currytahna ja pyöräytä muutaman kerran, heitä kaveriksi kuutioitu tofu. Anna tofun saada paistoväri pintaan, lisää lohkottu munakoiso ja pavut. Mausta sokerilla ja suolalla. Kypsennä vihaset, lisää sitten joukkoo loput rehut. Tarjoa sellaisenaan (keittona) tahi tuhdimpana annoksena höyrytetyn riisin kera.

Kokaten Koh Lantalla, osa 2: vihaset osterikastikkeessa

On se jännä, miten simppeleimmät sapuskat on yleensä niitä parhaita. Ehkä sen(kin) takia thaikeittiö on omaan makuun niin passeli: nopeasti ja helposti pyöräytettyjä taivaallisen maistuvia eväitä ne.

Tämän sapuskan valmistaminen kesti pilkkomisineen kymmenisen minuuttia. Herkulliset rehut voi tarjota joko lisukkeena tai sitten ihan sellaisenaan höyrytetyn riisin kera. Omommom. Laiskan (oikeampi termi lienee "mukavuudenhaluinen") kotikokin unelma.

Paistettuja vihanneksia osterikastikkeessa

(yhdelle)

1 lehti nuorta kaaleppia (mikä se

young kale nyt sitten onkaan, voinee korvata normilkaalilla)

pala porkkanaa (pilko koristeellisesti, jos jaksat askarrella)

3 limasientä (jelly mushroom)

1 lehti valkokaalia, pilko mukaan myös ruoti

1 minimaissi

2 kynttä valkosibbeä

2-3 rkl kookosöljyä (pääsääntöisesti kaikki thairuoka paistetaan kuulemma juuri kookosöljyssä)

2 rkl osterikastiketta

1 rkl soijakastia

1/2 tl sokeria

pippuria

loraus vettä

Pilko vihannekset lusikkaan mahtuviksi paloiksi ja mausta ne sokerilla, osterikastikkeella, soijalla ja pippurilla. Lämmitä öljy kuumaksi, heitä sekaan vihannekset ja vesi. Paista kaikkea pyöritellen minuutin, pari.

Matkakuumeisille muuten tiedoksi, että kokeilemani Koh Lantan kokkauskoulun sivut löytyvättäältä. Kursseille voi ilmottautua esimerkiksi resorttien ja paikallistin turistipuljujen kautta, ja kurssin hintaan sisältyy kuljetukset majapaikasta koululle ja takaisin.

Oma kokkauspisteeni. Aamukursseja suositummilla iltakursseilla ei ikkari paistopiste ole kuulemma itsestäänselvyys. Aikainen lintu siis ja sitä rataa.

Villisika-fenkolisalamimunakas

Hakaniemen halliin mennessään ihminen muuttuu villiksi. Pois alta rahavarojen ja vatsalaukun tilavuuden rajallisuus, nyt ostan ja syön! Poikkeusta ei tarvita sääntöä vahvistamaan. Näin myös eräänä lauantaina, jolloin perjantain juhlariento hieman painoi ja nälkä oli jokseenkin holtiton. Mukaan tarttui monenmoista vadelmaviinietikasta aurinkokuivattuihin tomaatteihin, pääosaan kuitenkin pääsi eksoottisuudellaan huomioni herättänyt villisika-fenkolisalami. Jos ei ole koskaan kokeillut, niin onhan jo aika. Tein munakkaan.

Jälkihuomautuksena haluan sanoa, että fenkoli tosiaan maistui. Vahvasti. Oikein hyvä, mutta pieni pala kerrallaan riittää, vakuutan.

Villisika-fenkolisalamimunakas

sopiva pala villisika-fenkolisalamia
8 luomumunaa
punasipuli
tilkka vettä
pippuria
(suolaa)
liraus sitruunamehua
maun mukaan tuoretta rosmariinia
Viipaloi salami, kuori ja lohko punasipuli ohuehkoiksi osiksi. Pane pannu kuumenemaan keskilämpöiseksi. Riko munat kulhoon, lorauta vettä ja sitruunamehua sekaan. Mausta pippurilla, rosmariinilla ja halutessasi myös suolalla (se salamikin on aika suolaista), sekoita hyvin. Heitä siat pannulle ja anna rasvan hiukan sulaa, lisää sipulilohkot ja pyörittele kaikkea, kunnes sipuli on jokseenkin kuullottunut. Kaada päälle munaseos ja hyydytä keskilämmöllä. Tarjoa esimerkiksi seuraavan salaatin kera.

Ihana oheissalaatti

erilaisia salaatteja (ainakin rucolaa) revittyinä
muutama varsi kevätsipulia silputtuna
kourallinen aurinkuivattua tomaattia pienittynä
reilusti vadelmaviinietikkaa
Sekoita kaikki keskenään. Älä säästele etikkakaatokättä, sillä etikka on yksi maailman parhaista keksinnöistä.

Melkein Sophia Lorenin pasta

Sain kivoilta ihmistiltä lahjaksi Sophia Lorenin Makuja ja muistoja -keittokirjan. Olen ihan kamalan huono lunttaamaan reseptejä kirjojen sivuilta, kokkaustyylini on ennemminkin anarkistinen. Kirjoja käydän lähinnä ideakeitaina ja nälänherättäjinä. Tällä kertaa kuitenkin poikkesin pirrastani ja otin lahjaopuksen kauniiseen käteen. Vaan eihän se sitten helppoa ollut. Italian löytäminen Alepan hyllyiltä nimittäin. Anjovista ei yllättäen löytänyt mistään, enkä myöskään osannut keksiä, millä olisin sen korvata. Ostin sitten sardelleja ja ne oli pahoja. Sileälehtistä persiljaa ei myöskään ollut (saako sitä muka jostain?), joten käytin normipyllyheinää. Eikä sekään nyt tietty läheskään samalta maistu. Lisäksi jääkaapistani puuttui suolaton voi, joten käytin pelkkää oliiviöljyä. Viimeinen tuskin makua pilasi, mutta sardellit olivat niin masentavia, että alkoi se pennekin lopulta ärsyttää: kuka onkaan mennyt keksimään niin epäkäytännöllisenmuotoisen pastan? Ei mahdu suuhun poikittain ja on muutoinkin sellainen haarukasta karkaava.

Myöhemmin huomasin, että anjoviksella Loren itseasiassa tarkoittikin sardellia. En ymmärrä vieläkään, olisihan tämän kai hyvää pitänyt olla...?

Ja niille kivoille ihmisille, joilta kirjan sain, tiedoksi: meinaan kokata opuksen sivuilta vielä jotain hyvääkin. Houkuttelevankuuloisia reseptejä siellä Sophia on ainakin kirjoittanut. Nam.

Lorenin Penne alla Puttanesca

suolaa
450 g penneä
4 anjovisfilettä valutettuna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl suolatonta voita
2-3 suurta tomaattia kuorittuna, siemenet poistettuna ja pilkottuna
1,2 dl kivettömiä, mustia oliiveja hienonnettuina
1 rkl kaprsiksia
3/4 dl sileälehtistä persiljaa hienonnettuna

Hienonna anjovikset ja valkosipuli tahnaksi. Kuumenna voi ja öljy pannulla ja paista tahnaa pari minuuttia keskilämmöllä. Lisää joukkoon tomaatit, oliivit ja kaprikset, kypsennä vartti. Valuta al dente pennet, ja kaada kastikkeen joukkoon. Tarjoile persiljan kera.

Kun ihminen himoaa pihviä, on ihmiselle annettava pihviä

En ymmärrä, mikä kuolleen eläimen himo on allekirjoittaneeseen iskenyt. Tyypillisesti en lihasta ihan kauheasti innostu, vaan pidättäydyn mieluummin rehuosiossa. Nyt syksyn myötä olen kuitenkin huomannut ennen kaikkea naudan tepastelleen yhä useammin lautaselleni. Hämilläni olen. Raudanpuute? Joku muu, mikä?

Tämän sapuskan inspiraationa toimivat Hakaniemen etniset putiikit, joissa erään lauantaiulkoilun yhteydessä kanssaeläjän kanssa pistäydyimme. Lihaa oli liikaa, onneksi ei pantu oheen pottua. Hoisin otti vähän valurautapannuun kiinni, olisiko pitänyt pyyhkäistä piffejä ennen paistoa? Niin tai näin, hyvältä maistui. Ja nälkä lähti.

Hoisin-pihviä kevätsipulin, kesäkurpitsan ja seesamilaisten kera

4 x 120 gramman ulkofileepihvejä
3-4 rkl hoisin-soosia
mustapippuria
(sormi)suolaa
3 pienehköä kesäkurpitsaa
seesamöljyä
seesaminsiemeniä
sitruunaruohoa

Hiero pihveihin suola ja pippuri ja hoisin ja jätä marinoitumaan. Halkaise kurpitsat, asettele puolikkaat pellille ja lorottele päälle seesamöljyä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla. Paista 200 asteessa (grillivastuksen alla) viiden minuutin verran. Heitä pinnalle sitruunaruohot ja anna lämmön tehdä tehtävänsä, kunnes kurpitsat ovat kauniin kullertavia. Paista pihvit kuumalla valurautapannulla mediumeiksi. Paahda samalla seesaminsiemenet kuivalla pannulla kellertäviksi ja koristele niillä annos.

Ruokamaailman ruusukaalit

Allekirjoittaneen valtaa aina yhtä suuri into, kun S-ryhmän Yhteishyvä kolahtaa postiluukusta (tämä ei sitten ole maksettu mainos). Advertoriaalin välistä nimittäin löytyy aina yhtä luotettava ratkaisu ikuiseen arkiruokaongelmaan (itse en ainakaan jaksa heittäytyä luovaksi raskaan työpäivän jälkeen). Jälleen tässä kuussa löysin läpyskäskästä jotain kokeilemisen arvoista. Tein sapuskan lisukkeen sijaan pääruokana, muutin pienesti tekotapaa, kasvatin raaka-ainemääriä ja lisäsin alkuperäiseen reseptiin yhden ompun, koska hedelmät on hyviä. Eväs sopii karpillekin, kunhan ei laillani tarjoa oheen leipää. Ja kas näin sapuska syntyi.

Ruusukaali-pekonipaistos

600 g ruusukaalia
ihan vähäsen kasvisfondia
1 pkt pekonisuikaleita silputtuina
2 hapanta omenaa kuorittuina ja kuutioituina
2 tl timjamia
mustapippuria
suolaa

Halkaise ruusukaalit, napsi huonot lehdet irti ja keitä puolipehmeiksi kasvisfondilla maustetussa vedessä. Ruskista pekonisilppua kuivalla pannulla miedossa lämmössä (niin, että pahimmat läskit sulavat ja lihaosa saa vähän väriä). Sekoita kaikki ainekset uunivuoassa ja paista 225 asteessa noin vartin verran.

Taateleita. Joka puolella taateleita.

Taatelifiksaatio ei ota hellittääkseen, on ne vaan niin hyviksiä. Tällä kertaa ängin tuota sokerista ihanaista ystävän alkusyksystä vietetyihin polttarieväisiin, kuskus-salaattiin tarkemmin sanottuna. Ohessa oli paljon muitakin asioita, kuten lihapullia aurinkokuivatulla tomaatilla ryyditettynä sekä kanttarelli-sipuli- ja soija-chilipasteijoita. Leipomuksia en muistanut kuvata, kun oli niin kivaa ja hienoja ihmisiä ja hyvää ruokaa ja aurinko. Ensi kerralla vaikka sitten.


Lihaboltseihin lykkäsin paistijauhelihaa, sipulia, munaa, korppujauhoa sekä suolaa ja pippuria. Ja niitä tomaatteja tiätty. Ja sitten uuniin ja sen jälkeen suuhun. Tietänette.
Kuskus-salaatista tuli niin hyvää, että sitä meinaan laakata uudemmankin kerran. Suloisen makean taatelin ja lempeän suolaisen fetan liitto saa makunystyrät hyräjämään (omnomnom). Suosittelen kovin lämpimästi kokeilemaan!

Kuskus-salaatti kera fetan ja taatelin

kuskusia ohjeen mukaan keitettynä ja jäähdytettynä
fetaa
kuivattuja, pehmeitä taateleita silputtuna
punasipulia silputtuna
munakoisoa itketettynä ja uunissa paahdettuna
persiljaa
sitruunamehua
aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
pippuria
suolaa

Sekoita, anna makujen tasaantua ja syö vähän liikaa. Toista jälkimmäinen seuraavana päivänä, jos ruokaa jää.

Vielä vähän hyviä sieniä

Myönnettäköön: vähän on taas lipsahtanut hunningon puolelle tämä loki. Jostain itselleni täysin tuntemattomasta syystä urheilu on lähiaikoina maistunut paremmalta kuin patojen ääressä hääräily. Niin omituiselta tuntuu, että uskon vaiheen pian menevätn ohi. Jospa sitä sitten taas vähän ahkerammaksi bloggaajaksi innostuisi.
Sitten itse asiaan.

Avoanoppi ilahdutti joitakin viikkoja sitten kassillisella kantsuja. Niin hyvää ja ystävällistä oli palvelu, jotta sienet oli valmiiksi putsattu ja pilkottu. Ja kun lisäksi kaapistä löytyi köntti pecorinoa ja sipulia ja risottoriisiä, niin sapuskahan oli jo melkein valmis ennen kuin kattila ehti lämmetä. Sen verran myös opin, että sitä spesiaaliriisiä pitäisi aina löytyä kaapista. Tähän versioon käytin nesteeksi pelkkää kasvislientä ja silti tuli hyrisyttävän hyvää. I <3 hiilarit.

Kanttarellirisotto kaapinpohjallisista

kanttarelleja
risottoriisiä (4:lle)
kasvisfondia kuumaan veteen sekoitettuna (tee liemestä vahva)
reilu loraus vaaleaa balsamicoa
köntti pecorinoa
sipuli
kynnellinen valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Laakaa näitä ohjeita varioiden. Jos jotain edellämainituista aineksista ei löydy, ei haittaa. Kasvisliemen sijaan / lisäksi voit käyttää valkoviiniä, lihalientä tai vaikkapa kermaa. Pecorinon korvaajaksi sopii esimerkiksi parmetsaano, sipuliakaan ei ole pakko panna mikäli ei halua. Yrteiksi tähän sopisi vaikkapa timjami ja miksei basilikakin. Hyödynnä siis kaappiesi perukat ja rakenna risotto.

Tuntemattoman neron krapularuoka, jota ei tartte syödä krapulassa

Tämän nerokkaan herkun esitteli minulle kanssaeläjän veljen kanssaeläjä, joka taasen oli kuullut sapuskasta ystävältään, joka oli lainannut ohjeen työkaveriltaan, joka taas oli innovoinut ohjeen (tarinan mukaan) krapulaisena olemassaolevista kaapinantimista, kun ei jaksanut dagenefteriläisenä kauppaankaan lähteä. Melkein sukua julkkikselle siis.
Jos tarinan alkulähde tunnistaa itsensä, saa julistautua julkisesti neroksi. En nimittäin ihan heti keksi törmänneeni näin helppoon ja hyvään ideaan, jota kehtaa tarjota jopa vieraillekin. Et kiitti vaan sinne!

Kuvan ehdin nipinnapin napata männä viikonloppuna ennen appeen katoamista nälkäisten mouruaviin kupuihin. Syöjinä toimi allekirjoittaneen kaunista sukua velvoitettuine tukijoineen, ateriointipaikkana kaunis ja tunnelmallinen kesäpaikka Inkoon saaristossa (monia kiitoksia isännälle ja emännälle kutsusta!).

Lohi-hunaja-tuorepastaherkku

(8:lle normaalille ihmiselle tai 6:lle lahjakkaalle syöjälle)

3 pkt tuorepinaattitagliatellea
450 g kylmäsavulohta
n. 3-4 dl juoksevaa hunajaa
2 prk kevytkermiaa (ei kande lykätä mitään tuhtia tavaraa)
puskallinen salviaa (yrttejä voi vaihdella maun mukaan, tämä toimi hyvin)
reilusti mustapippuria
suolaa

Keitä pasta al dente miinukseksi suolatussa vedessä. Kumoa uunivuokiin. Levitä päälle pilkotut kalat ja revityt yrtit. Valuta vielä kermat ja hunajat. Mausta. Paista 180 asteisessa uunissa vartin verran.
Yksi syöjistä huomautti, jotta tähän voisi halutessaan lisätä jotain happoakin, esim. kuivaa valkkaria (joku hapokas riesling ois varmaan mitä mainioin). Ei huono idis. Ens kertaan sitten.

Kanttarelli, karvarousku... Kärpässienen sentään tunnistin.

Kenellä kaikilla on semmoinen työkaveri, joka vie metsään ja paikantaa kanttarellit ja päälle muutaman karvarouskun ja luovuttaa ne vielä lopuksi avuttoman osaamattomalle tyypille, joka on löytänyt koko saaliista korkeintaan yhden? Ei varmaan monella, mutta minullapa on (lälläslää). Tämä tapahtui viime viikolla Sipoossa (tai siis onkohan se nyt sitten Helsinkiä nykyään) ja kyseinen sieniretki vei lajissaan allekirjoittaneen neitsyyden. Toista reissua varten opettelen seuraavat asiat:

1. sienien tunnistaminen
2. sienien löytäminen

Sitten ollaan jo vahvoilla.




Sen kunniaksi, että olen taas menettänyt yhden vahvuuden mäenookoskaan -pelissä, osallistun myös elokuun ruokahaasteeseen. Viime tinka paras tinka, vai mitä?

Lentävä lautanen

Sipoolais-helsinkiläinen metsäsienisotku peruna-palsternakkapyreen kera

Pottu-palsternakkasurve:
n. 600 g perunaa
200 g palsternakkaa
suolaa (reilusti)

Kuori ja pilko potut ja nakat. Keitä pehmeiksi, kaada vesi veks ja muussaa komeus survimella tai haarukalla. Mausta reilulla suolalla.

Metsäsienikastike:
kanttarelleja (niin monta kuin löytyy)
muutama karvarousku
kevätsipuli varsineen
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
pieni liraus kasvisfondia

Ryöppää putsattuja rouskuja kymmenisen minuuttia. Huuhtele. Pilko ja putsaa kantsut, silppua sipuli. Paista kaikkia edellisiä oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Mausta ja kaada päälle kerma ja fondi. Kuumenna ja pistele poskeen.

Taateli-sinihomejuustolaatikko ja toinen mantere

Kokkasin vähän tuhdimpaa, kuumuutta uhmaten. Tarkoituksena oli tyhjätä jääkaappia ja laakata jotain helposti muovirasiassa töihin kuljetettavaa. Tapani mukaan menin sieltä, missä aitaa ei ole ja käytin pakasteperunasuikaleita (ei saa liiaksi itseään näillä helteillä rasittaa). Valmiissa lootassa makea taateli syleili suolaista sinihomejuustoa niin kiihkeästi, että aloin vähän kehrätä. Taateleita pitäis muutenkin syödä enempi, on nimittäin ältsinmieltsin hyvää ja monipuolista: en oikein keksi, mihin ne eivät sopisi. Tai siis hernekeittoon ei välttämättä, mutta kaikkiin maailman muihin ruokiin niitä voi kyllä lisätä (olen vakuuttunut asiasta, vastaväitteitä en usko).

Ja sitten vielä toinen, varsin onnellinen asia. Allekirjoittanut kirmaa nimittäin tänään lomalaitumille ja pysyy siellä kokonaisen kuukauden. Huomenna kone vie New Yorkiin, jossa otan kokkaavien siskojen Nellen ravintelivinkeistä useamman vaarin. Ainakin tänne on vaan yksinkertaisesti pakko päästä. Toiselta mantereelta ei ole luvassa postailua (ajattelin internetlakkoilla), jälkikäteen raportoin sitten kyllä. Niin, jotta hyvää aurinkoa ja kesää ja toivottavasti myös herkullista ruokaa itse kullekin! Ketsuppila herännee heinäkuun horroksesta taas loppukuusta. Tsaude!

Taateli-sinihomejuustolaatikko

pala selleriä (oma kimpaleeni painoi varmaan jotain 200 g)
n. 600 g peruna-sipulisekoitusta pakasteesta
100 g sinihomejuustoa
200 g pehmeitä, kuivattuja taateleita
2 dl (kevyttä) ruokakermaa
reilusti mustapippuria

Pilko selleri piskuisiksi tikuiksi, viipaloi taatelit. Kaada kaikki ainekset uunivuokaan, juusto murustaen. Sekoita. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Halutessasi voit sekoittaa lootaa välillä, jotteivät nesteet valahda pohjalle pelkästään.

Helle rajoittaa ruokavaliota

Jos saisin päättää, söisin näillä ilmoilla pelkkää salaattia ja mehujäätä. (Ja useimmiten saankin päättää, moderni nainen kun olen, mutta välillä pitää taipua myös asuinkumppanialfauroksen tahtoon tuhdimmasta sapuskasta.) Eniveis. Nyt syödään sitten sitä salaattia, kunnes kyllästytään. Tässä taas yksi variaatio, josta saa taatusti kumpunsa pullolleen, mutta joka ei vedä ihmispoloa ihan veteläksi auringon paahtaessa etelä-eurooppalaisesti.

Sitruksinen savulohi-pottusalaatti

reilu 1/2 kg uusia pottuja (pestyjä, ei tartte rapsuttaa)
2 kypsää avokadoa
nippu uutta sipulia varsineen
250 g lämminsavulohta
1 limen mehu
liraus sitruunamehua
muuta rouhaisu limepippuria (tai vastaavaa)

Keitä perunat suolatussa vedessä, nosta jäästymään. Silppua sipulit ja kuori ja paloittele avokadot. Kumoa kulhoon ja kaada päälle sitrusnesteet. Mausta. Paloittele lohi käsin ja lisää vihasten sekaan. Pilko potut ronskeiksi lohkoiksi ja sekoita koko komeus.

Herne-pekonipasta (pitää olla pikkasen tuhti)

Onnistuin notkumaan juhannuksena valmiiden patojen äärellä, joten grillipostauksia ei ole tänä vuonna luvassa. Sen sijaan laakasin läskiä ihan kotiköökissä ja ritilälle sopimattomassa muodossa.

En noin niinko yleensä ihan hirveästi siasta välitä, mutta pieninä määrinä ja oikeiden kavereiden kanssa menee. Tämä ainakin toimi omille makunystyröilleni. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että kylläpäs on rasvaista tavaraa se possu. Että elkää vaan, hyvät ihmiset, menkö lisäilemään tähän enää mitään öljyjä, kermoja tai voinokareita. Muuten jää kitalakeen kerros ja suonet paukkuu. Niin.

Herne-pekonipasta

140 g pekonikuutioita
200 g herneitä (pakaste on ihan jeppis)
100 g juuriselleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosibbeä
2 prk luomutomaatteja
1/2 puska basilicaa
liraus sitruunamehua
loraus vaaleaa balsamicoa
1-2 tl fondia (liha tai kasvis)
reilu nokare pecorinoa
mustapippuria
sopivasti spagettia

Kaada pekonikuutiot lämmenneelle (ei kuitenkaan kuumalle) pannulle. Pyörittele ja anna läskien rasvan sulaa ja pannun yhä kuumeta. Pieni selleri ja sipulit. Lisää edelliset sian seuraksi, kun pekoni alkaa saada väriä. Kuullota.
Kaada sekaan tomaatit, fondi, balsamico ja sitruunamehu. Rouhaise perään pippuria. Hauduta huolella lempeällä lämmöllä. Pane vaikka tässä vaiheessa pastavesi tulelle ja keitä spagetit suolatussa vedessä al dente miinuksiksi.
Kaada soosiin herneet ja anna niiden lämmetä. Sekkoita sitten joukkoon spagetit ja kääntele hiukan. Revi joukkoon basilicaa ja vuole viimeistelyksi reippaasti pecorinoa. Herkuttele.

Salvia-herkkusieni-makaroooonilaatikko

En vaan voi lakata ylistämästä ja rakastamasta makooniloodaa. Ihan tosissaan: miten joku ruoka voikin olla niin miellyttävän turvallinen ja helppo ja halpa ja loputtoman muunneltava? Täydellinen arkiruoka, joka pienillä tuuningeilla muuttuu halutessa hippasen juhlavammaksikin, jota saa kerralla tehtyä isomman satsin eväksiksi otettavaksi ja josta tykkäävät kaikki (vai voiko olla ihmistä, jolla on minkääntasoisia makrulooda-antipatioita?). Nerokas keksintö suorastaan.

Inspiraatio tähän versioon sai alkunsa salviasta, johon olen ujosti tutustunut ja vähän ihastunut kans. Kaveriksi kaadoin herkkusieniä, jotka näyttivät kaupan hyllyllä ihanan pulleilta ja onnellisilta. Hyvää tuli (vaikkakin perinteisen makaroonilaatikon voittanutta en ole vielä tavannut, kertokaa, jos joku on?).

Makarooniloota kera salvian ja sienten

1 pss proteiinipastaa
300 g herkkusieniä
puska salviaa
sipuli
3 munaa
3 dl maitoa
pippuria
loraus sitruunamehua
liraus vaaleaa balsamicoa
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pastat suolatussa vedessä melkein al denteiksi. Pilko sipuli ja sienet, pyörittele niitä pannulla oliiviöljyssä, kunnes sienistä on haihtunut enimmät nesteet. Mausta pippurilla, suolalla, balsamicolla ja sitruunamehulla. Siirrä pannu levyltä ja revi seoksen joukkoon salviat sillä lailla suurpiirteisesti. Sekoita makaroonien kera uunivuokaa. Vatkaa munat kevyesti maidon joukkoon ja mausta pippurilla, kaada neste makaroonien päälle. Paista 200 asteessa kunnes pinta saa väriä ja hyllyminen loppuu.

Risotto, johon panin limeä

Kesä on ihan vienyt mennessään. Kotikeittiö vaihtuu turhan usein ravinteleiden köökkeihin tai sään niin salliessa puistoon kannettuihin mansikoihin ja karipekkoihin (se on karjalanpiirakka). Melkein hävettää kokkailettomuus (mutta ei ihan kuitenkaan). Jotain olen kuitenkin saanut laakattua, parsarisottoa nimittäin ainakin (serkku luki, että perserisotto ja ihmetteli, mikä metafora sekin sitten on). Olin sillä tavalla rohkea, että sujautin nesteiden sekaan sitruunamehun lisäksi myös yhden limen nesteet. Toi kivasti tujakkuutta ja taittoi samalla parmesaanin tyydyttyneitä. Mies tosin sanoi silti, että "onpa tuhtia". Hyvin näytti silti maistuvan.

Parsarisotto limellä

4 dl risottoriisiä
keltasipuli
oliiviöljyä
voita
vahvaa kasvislientä
nippu parsaa
sitruunan mehu
limen mehu
n. 100 g parmesaania
pippurian

Kuullota silputtua sipulia sekä riisejä voin ja öljyn seoksessa, älä ruskista, kun muuttuvat kuultaviksi kaada sekaan kasvislientä vähän kerrallaan. Lisää parin desin jälkeen sitruunan ja limen mehut, rouhaise perään pippuria. Keitä parsat kypsennyksen aikana semikypsiksi suolatussa vedessä ja pilko paloiksi. Kun riisi on al dente miinus (ja nestettä on jäljellä niin, että tavara on sopivan löysää), veistä sekaan juusto ja kumoa perään parsat. Anna olla vajaa minuutti. Sitten syö.

Tässä kävi niin, että kamerasta oli akku loppu, enkä ehtinyt sitä ladata, koska risotto on pikaruokaa, ja sitten piti ottaa kuva puhelimen kameralla, joka on aika surullinen ja siksi kuvistakin tuli vähän surullisia. Anteeksi.

Long time, no see: uunipotut

Jopas iski nostalgia. Uuniperunoita on tullut syötyä edellisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella, korkea aika siis nyt.

Uusi vääntö (onpa tyhmä sana, mutta en keksinyt parempaa) pottuihin syntyi täytteestä, jossa yhdistyi hedelmien lihaisuus ja savukalan pehmeä suolaisuus. Tyytyväisenä pupelsin. Ehkä voisi jotain tämmöisiä valmistella juhannuksen grillisessioissa...?

Uudenmoiset uunipotut

6 isoa, jahoista perunaa
vajaa 200 g lämminsavulohta
1 iso punasipuli
2 avocadoa
2 prk kermaviiliä
1 rkl sitruunamehkaa
pippuria
suolaa

Kääri perunat folioihin ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes potut pehmenevät. Sekoita sillä välin täyte: kuutioi (kypsät!) avokadot ja sipuli. Pieni myös kalaa samalla ruotoja poikkeen nyppien. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään ja jätä jääkaappiin maustumaan. Tarjoa perunoiden kera, syö isolla lusikalla.

"Maistuu terveelliseltä", sanoi mies

Niin paljon ollut juhlia, että välillä täytyy terveellistyä hiukan ja leikkiä arkea. Hyvää pitää silloinkin olla, esimerkiksi pähkinöitä, jotka ei oo koskaan pahoja. Tätä ruokaa kanssaeläjä kommentoi terveellisenmakuiseksi. Lisäsi, että siis hyvää kuitenkin (en usko, että jälkimmäinen oli pelkkää itsesuojeluvaistoa). Suunnitelmissa oli lisätä tähän sapuskaan omenaa myös, mutta unohdin hedelmät nälissäni punnituspussiin hyllynreunalle. Onneksi mikään ei oo tässä elämässä niin justiinsa. Sitä paitsi sapuska toimi ilmankin.

Tofu-selleri-pähkinähässäkkä

7 vartta selleriä paloina
1 iso sipuli
300 g (pakaste)sokeriherneitä
pari kourallista saksanpähkinöitä
1 pkt maustamatonta tofua kuutioina
1 greipin mehu
loraus vaaleaa balsamicoa
pippuria
suolaa
ripaus chilijauhetta
1 rkl hunajaa
oliiviöljyä
3 dl ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä

Kuullota sellereitä ja sipuleita oliiviöljyssä hetki. Lisää kaikki muu, paitsi älä ohraa vielä. Pyörittele, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut tuuliin. Heitä sitten sekaan ohrat ja anna kuumentua. Syö itsesi terveelliseksi, nam.

Kookos-kanasoppaa kevätklenssuun

En tiä, mikä on, mutta nuhantynkä vaan jatkuu. Todistetusti en allerginen ole, enkä halua sellaista todistettavankaan. Koska en liiemmin lääkkeistä perusta, yritän kitkeä sitkeää flunssantapaista kotikonstein. Tee on hyvä ja villasukat myös. Ykkösenä parannuskeinoista on kuitenkin tujakaksi maustettu keitto, jota on maailman helpoin varioida omien mieltymysten ja ruokarajoitusten mukaan. Lusikoinnin loppuulos: nenä aukeaa ja soppaan ahdetut vitamiinit auttavat selättään tukkoisuuden aiheuttajaa vastustuskykyä parantamalla. Johan on, jossei tällä lähde! (Tosin tämän sopan laakasin muuton alla kaaoksen keskellä, eikä kyllä lähtenyt. Mutta mieli parani kuiteskin. Ihan rehellisyyden nimissä aattelin kertoa.)

Ärhäkkä kana-kookoskeitto

1 bataatti
2 pientä porkkanaa
100 g vihreitä papuja
punainen chili
suippopaprika
pieni sipuli
pala inkivääriä
1/2 tl Nomu orientalia (voi korvata vaikkapa korianterilla)
1 limen mehu
kanaliemikuutio
300 g maustamatonta kanaa suikaleina
500 g kookosmaitoa
vettä

Kuori ja silppua / pilko bataatti, sipuli, inkivääri ja porkkanat. Kumoa kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että vihaset juuri ja juuri peittyvät. Pane kiehumaan ja heitä veden kupliessa sekaan liemikuutio ja limen mehu. Pilko paprika ja chili ja lisää ne keittoon, pakastepavut voit kaataa sekaan sellaisenaan. Kun bataatti on hiukan pehmennyt visko kana keittoon ja lorauta kookomaito heti perään. Mausta ja anna kypsyä miedohkolla lämmöllä, kunnen kanaon valkoista ja vihaset tarpeeksi pehmeitä.

Taustalla ystäväni muuttolaatikko