Vapaapäivä paras päivä (ja mitä enempi, sitä parempi)

Kyllä:
- herkullinen ruoka
- paras seura (voi olla myös oma)
- hymy (ei se lehti)
- valoisa yö
- yhdeksän kukkaa tyynyn alla
- kesän äänet (maun mukaan koivunlehtien havinaa tai vaikkapa skata kaiuttimista)
- lempeä sauna

Ei
- pahat einekset
- riitely
- ylihumala
- itkuraivarit
- hukkuminen
- saunan muuttuminen kokoksi

Turvallista ja leppoisaa juhannusta Ketsuppilasta! Palataan kokkailuun ensi viikolla!

Salvia-herkkusieni-makaroooonilaatikko

En vaan voi lakata ylistämästä ja rakastamasta makooniloodaa. Ihan tosissaan: miten joku ruoka voikin olla niin miellyttävän turvallinen ja helppo ja halpa ja loputtoman muunneltava? Täydellinen arkiruoka, joka pienillä tuuningeilla muuttuu halutessa hippasen juhlavammaksikin, jota saa kerralla tehtyä isomman satsin eväksiksi otettavaksi ja josta tykkäävät kaikki (vai voiko olla ihmistä, jolla on minkääntasoisia makrulooda-antipatioita?). Nerokas keksintö suorastaan.

Inspiraatio tähän versioon sai alkunsa salviasta, johon olen ujosti tutustunut ja vähän ihastunut kans. Kaveriksi kaadoin herkkusieniä, jotka näyttivät kaupan hyllyllä ihanan pulleilta ja onnellisilta. Hyvää tuli (vaikkakin perinteisen makaroonilaatikon voittanutta en ole vielä tavannut, kertokaa, jos joku on?).

Makarooniloota kera salvian ja sienten

1 pss proteiinipastaa
300 g herkkusieniä
puska salviaa
sipuli
3 munaa
3 dl maitoa
pippuria
loraus sitruunamehua
liraus vaaleaa balsamicoa
suolaa
oliiviöljyä

Keitä pastat suolatussa vedessä melkein al denteiksi. Pilko sipuli ja sienet, pyörittele niitä pannulla oliiviöljyssä, kunnes sienistä on haihtunut enimmät nesteet. Mausta pippurilla, suolalla, balsamicolla ja sitruunamehulla. Siirrä pannu levyltä ja revi seoksen joukkoon salviat sillä lailla suurpiirteisesti. Sekoita makaroonien kera uunivuokaa. Vatkaa munat kevyesti maidon joukkoon ja mausta pippurilla, kaada neste makaroonien päälle. Paista 200 asteessa kunnes pinta saa väriä ja hyllyminen loppuu.

Salaattiasiaa ja salaatti

Kesäkuun (vai olikohan se toukokuun?) Oliviassa oli artikkeli salaateista. Jutussa kerrottiin Suomen salaattikulttuurin olevan vielä vähän vajavainen, ja opastettiin lukijaa ison maailman salaatintekotermistöön. Siinä neuvottiin myös, että salaattia tehdessä kannattaisi nähdä sama vaiva kuin muussakin kokkailussa: marinoi, paahda, paista ja kokeile. Sydämessä kävi pienoinen pisto, olen nimittäin laiska tämmöisissä salaattiasioissa. Pysyn surulllinen tiukasti laatikossa sekoitan salladini aina pelkistä lempiaineksista (niillä ei vaan voi mennä päin pieleen). En muista koskaan marinoineeni mitään salaattiainesosia, osan olen tosi ostanut suoraan marinoituna, kuten aurinkokuivatut tomaatit esimerkiksi. Ajalla ja vaivalla tehty salaatti tuntuu niin vieraalta ajatukselta, että se melkein pelottaa. En oikein tiedä, mistä aloittaisin ja miten etenisin. Salaattihämmennyksen vallassa on ihminen. Haluaisin kovasti tietää, olenko normaali. Siis tekevätkö muut maailman ihmiset salaattinsa enemmän huolella ja jos, niin millä tavoin? Ja onko salaattia tehdessä mikään kiellettyä? Tarvitsen tietoa, jotta voin tuntea oloni taas hyväksi.

Laiskan (paahtamaton ja marinoimaton, mutta hirmu maukas) salaatti

2 rk eri salaatteja
pari avokadoa
iso punasipuli
100 g mozzarellaa
1 prk silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pieni kesäkurpitsa
mustapippuria
liraus sitruunamehua

Pilko ja sekoita. Syö paljon.

Risotto, johon panin limeä

Kesä on ihan vienyt mennessään. Kotikeittiö vaihtuu turhan usein ravinteleiden köökkeihin tai sään niin salliessa puistoon kannettuihin mansikoihin ja karipekkoihin (se on karjalanpiirakka). Melkein hävettää kokkailettomuus (mutta ei ihan kuitenkaan). Jotain olen kuitenkin saanut laakattua, parsarisottoa nimittäin ainakin (serkku luki, että perserisotto ja ihmetteli, mikä metafora sekin sitten on). Olin sillä tavalla rohkea, että sujautin nesteiden sekaan sitruunamehun lisäksi myös yhden limen nesteet. Toi kivasti tujakkuutta ja taittoi samalla parmesaanin tyydyttyneitä. Mies tosin sanoi silti, että "onpa tuhtia". Hyvin näytti silti maistuvan.

Parsarisotto limellä

4 dl risottoriisiä
keltasipuli
oliiviöljyä
voita
vahvaa kasvislientä
nippu parsaa
sitruunan mehu
limen mehu
n. 100 g parmesaania
pippurian

Kuullota silputtua sipulia sekä riisejä voin ja öljyn seoksessa, älä ruskista, kun muuttuvat kuultaviksi kaada sekaan kasvislientä vähän kerrallaan. Lisää parin desin jälkeen sitruunan ja limen mehut, rouhaise perään pippuria. Keitä parsat kypsennyksen aikana semikypsiksi suolatussa vedessä ja pilko paloiksi. Kun riisi on al dente miinus (ja nestettä on jäljellä niin, että tavara on sopivan löysää), veistä sekaan juusto ja kumoa perään parsat. Anna olla vajaa minuutti. Sitten syö.

Tässä kävi niin, että kamerasta oli akku loppu, enkä ehtinyt sitä ladata, koska risotto on pikaruokaa, ja sitten piti ottaa kuva puhelimen kameralla, joka on aika surullinen ja siksi kuvistakin tuli vähän surullisia. Anteeksi.

Long time, no see: uunipotut

Jopas iski nostalgia. Uuniperunoita on tullut syötyä edellisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella, korkea aika siis nyt.

Uusi vääntö (onpa tyhmä sana, mutta en keksinyt parempaa) pottuihin syntyi täytteestä, jossa yhdistyi hedelmien lihaisuus ja savukalan pehmeä suolaisuus. Tyytyväisenä pupelsin. Ehkä voisi jotain tämmöisiä valmistella juhannuksen grillisessioissa...?

Uudenmoiset uunipotut

6 isoa, jahoista perunaa
vajaa 200 g lämminsavulohta
1 iso punasipuli
2 avocadoa
2 prk kermaviiliä
1 rkl sitruunamehkaa
pippuria
suolaa

Kääri perunat folioihin ja paista 180-asteisessa uunissa, kunnes potut pehmenevät. Sekoita sillä välin täyte: kuutioi (kypsät!) avokadot ja sipuli. Pieni myös kalaa samalla ruotoja poikkeen nyppien. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään ja jätä jääkaappiin maustumaan. Tarjoa perunoiden kera, syö isolla lusikalla.

"Maistuu terveelliseltä", sanoi mies

Niin paljon ollut juhlia, että välillä täytyy terveellistyä hiukan ja leikkiä arkea. Hyvää pitää silloinkin olla, esimerkiksi pähkinöitä, jotka ei oo koskaan pahoja. Tätä ruokaa kanssaeläjä kommentoi terveellisenmakuiseksi. Lisäsi, että siis hyvää kuitenkin (en usko, että jälkimmäinen oli pelkkää itsesuojeluvaistoa). Suunnitelmissa oli lisätä tähän sapuskaan omenaa myös, mutta unohdin hedelmät nälissäni punnituspussiin hyllynreunalle. Onneksi mikään ei oo tässä elämässä niin justiinsa. Sitä paitsi sapuska toimi ilmankin.

Tofu-selleri-pähkinähässäkkä

7 vartta selleriä paloina
1 iso sipuli
300 g (pakaste)sokeriherneitä
pari kourallista saksanpähkinöitä
1 pkt maustamatonta tofua kuutioina
1 greipin mehu
loraus vaaleaa balsamicoa
pippuria
suolaa
ripaus chilijauhetta
1 rkl hunajaa
oliiviöljyä
3 dl ohrasuurimoita pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä

Kuullota sellereitä ja sipuleita oliiviöljyssä hetki. Lisää kaikki muu, paitsi älä ohraa vielä. Pyörittele, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut tuuliin. Heitä sitten sekaan ohrat ja anna kuumentua. Syö itsesi terveelliseksi, nam.

Haasteellinen mammainpäiväpiknik

Ihana äitini kärrättiin viime sunnuntaina piknikille syötettäväksi ja juotettavaksi lähiomaisten toimesta. Paikaksi valittiin ahainaniinkaunis Vanhankaupunginkoski ja varusteina oli eväksien lisäksi ruutuliina sekä pullollinen kuohuvaa. Sää oli aurinkoinen, mutta haastavan tuulinen: jopa täydet skumppalasit sekä painava, kokonainen täysjyväleipä meinasivat lähteä puuskien mukaan. Vaan eipä siinä silti valittamista, kun mahansa sai täyteen ja seura oli loistavaa.

Ei sitä eväspöytää nyt tällä kertaa kauniimmaksi saanut. Liina sentään.

Ape valittiin peruspiknikehtojen mukaan, sapuskan piti olla helposti kuljetettavaa ja vaivattomasti ilman veistä suuhun kauhottavaa. Mamman makunystyröitä ei myöskään saanut unohtaa, äitienpäiväänhän kuuluu olennaisena osana onnellinen herkuttelu.

Retkieväitä laakatessani pari yksinäistä aivosolua onnistuivat törmäämään yhteen kumisevassa pääkopassani. Sillä hetkellä tajusin, että ehdin vihdoin viimein ottamaan osaa ruokahaasteeseen! Siispä reseptiä alla, haaste Pastanjauhajissa. Se on täytetty.

Feta-parsa-perunasalaatti

nippu tuoretta parsaa
n. 700 g uusia perunoita
nippu kevätsipulia
1 pkt fetaa (eikä mitään rasvattomia sitten!)
luraus oliiviöljyä
liraus vaaleaa balsamicoa
1/2 sitruunan mehu
pippuria

Pese ja keitä potut, pilko ronskeiksi paloiksi ja jätä jäähtymään. Nipsaise parsoista puiseva tynkä varresta ja kuori varret tarvittaessa (norjia ja kauniin vihreitä ei tartte). Keitä parsat nopeasti kevyesti suolatussa vedessä ja pilko kukin varsi muutamaan osaan. Kuutioi feta, silppua sipuli ja kumoa ne samaan kulhoon jäähtyneiden perunoiden ja parsaloiden kanssa. Mausta komeus. Jos käytössäsi on kannellinen kulho (Tupperin vaaralla on näpsäköitä moisia), sulje kulhon kansi ja käännä varovasti ympäri pariin kertaan. Ja pim, salaatti on valmis nautittavaksi!


Kapris-persiljalihapullat

600 g naudan luomujauhelihaa
1 prk kapriksia
puska persiljaa
1 punasipuli
2 luomumunaa
1 dl korppujauhoja
reilusti pippuria

Silppua sipuli ja persilja. Sekoita kaikki aineet huolellisesti ja jätä taikina hetkeksi seisomaan. Pyörittele pienehköiksi pulliksi (suupalan kokoinen on pique niquella hyvä) ja paista 200 asteessa, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita.


Pesto-kermaviilisoosi

1 pieni prk vihreää pestoa
1 prk kermaviiliä

Sekoita aineet. Tarjoa lihapullien kera.
Toim. huom: Käytin itse tällä kertaa vähärasvaista kermaviiliä, joka ei jostain syystä millään tahtonut sekoittua peston öljyyn. Koska en ole kemistiä nähnytkään, suosittelen vaan simppelisti välttämään vähärasvaisia asioita tässä yhteydessä.

Jälkkäriksi mansikoita sekä pehmoisia mustikka-valkosuklaaleivoksia a'la Stocka