Totaalinen kokkausblokki

Ihan kamalaa. Viimeiset liian monta viikkoa olen ollut kokkaamisen ja bloggaamisen suhteen täysin lukossa, ei vaan lähde luontevasti nyt. Miten tästä olosta pääsee eroon? Mistä tämmöinen edes alkoi. En ala. Apua.

Ranskalainen sipulikeitto (lempeä ensikauhaisulla) ja huonot kuvat

Ei voi edes ymmärtää, miten sipuli voi olla näin hyvää. Sehän on niin tavallista ja halpaa ja arkista. Mutta siis. Oli kyllä nyt harvinaisen jalossa muodossa. Yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen jaksanut yltää tämän keitonvalmistuksen vaatimaan kärsivällisyyteen, tulevaisuudessa taivun kenties useammin. Resepti on Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuuksista, jonka ohjeistuksia uskaltaudun ehkä tämän onnistuneen kokeilun jälkeen uudemmankin kerran pruuvaamaan. Vähän kevensin jättämällä juuston pois, kun olisi muuten niin tuhti ateriakokonaisuus tullut.

Ja nämä valokuvat. Aika heikkoa, muttakun oli kova nälkä ja ruoka oli jo pöydässä, eikä sen sopinut antaa jäähtyä ja sitten muistaakseni pyysin toista vähän räpsimään (oma syy ei tiettykään ollut). Eikä se näkö, jos se maku.

Sipulikeitto
(6-8 annosta)

600 g ohuiksi viipaleiksi leikeltyjä keltasipuleita
3 rkl voita (laitoin vähän ehkä enempi)
1 rkl (oliivi)öljyä
1 tl suolaa
1/4 tl sokeria
3 rkl jauhoja
runsaat 2 l tummaa lihalientä (vasikanfondista kiehautin, veget voinevat kasvisliemellä korvata)
1 dl kuivaa valkoviiniä
mustapippuria
(lisää suolaa, jos haluaa)
3 rkl konjakkia

Käristä sipulia voissa ja öljyssä kattilassa hiljalleen vartin verran. Ota kansi pois, lisää lämpöä vähän, sekoita joukkoon suola ja sokeri. Keitä reilu puolituntinen usein sekoittaen, kunnes sipulit ovat kauniin kullanruskeita. Lisää jauhot sirotellen, sekoita muutama minuutti. Ota kattila liedeltä, kaada joukkoon lihaliemi, viini ja ma-49usteet. Keitä kansi raollaan taas 30-40 min. Tarkista maku. Lisää konjakki juuri ennen tarjoamista.


Käänsin kuvan oikeinpäin noin viisi kertaa, mutta blogger pyöräytti sen aina takaisin. Hermo meni. Luovutin.


Keittoon upotettavat leivät

viipale-pari ranskanleipää per syöjä
oliiviöljyä
valkosipulin lohko

Lado leivät pellille ja paista 165 asteessa kunnes ne ovat kuivia ja rapeita. Valele paistamisen puolivälissä viipaleiden molemmille puolille öljyä ja hiero viipaleet paistamisen jälkeen valkosipulilla. Nostele leivät keittoon lillumaan. (Alkuperäisessä reseptissä leipien pinnalle grillataan vielä juustokerros. Leivät voi myös panna lautasten pohjille ja kaataa keittoa siihen päälle.)

Jänis istui pataan (ei torkkunut)

Harvemmin tulee kokeiltua nautaa tahi sikaa eksoottisempia nisäkkäitä. Tämän kirjan inspiroimana kuitenkin niin nyt tein. Oli nimittäin sen verran kummaa väitöstä siellä, jotta valkoviini sopisi kanin kaveriksi, etten uskonut ennenkuin maistoin. Spätlese kuulemma kivasti käy, ostettiin sitten rieslingiä. Ja yllättävän hyvin toimi. Ei syönyt pupu viinin makuja, vaan sinappi ennemminkin kivasti yllytti viinin hapokkuutta. Taisi myös olla juureksien pintaan silatulla hunajalla osuutta asiaan. Muttasiis. Kokeilkaa ihmeessä, jollei lemmikkijänö nurkissanne loiki (olisi ehkä vähän outoa siinä tilanteessa, tykkään mä). Resepti on sovellelma kirjan sinappikastikkeessa haudutetusta jäniksestä.

Kärpäsiä lätkin jälleen sarjoissa osallistumalla kuukauden palsternakkahaasteeseen. Kun kuukausi näyttää niin hektiseltä, ettei sitä taas sitten muuten tiijä. Noin. Hyvä, hyvä.

Hunajaiset uunijuurekset

palsternakkaa (panin puolisen kiloa)

vajaa kilo porkkanaa

n. 10 shalottisipulia

2 rkl hunajaa

loraus vaaleaa balsamicoa

puska rosmariinia

reilusti mustapippuria

suolaa

Kuori ja pilko juurekset suurinpiirtein samoihin mittoihin. Sekoita kaikki aineet ja paista 175 asteessa tunnin verran. Valele kaunokaisia paiston aikana ainakin pariin otteeseen pohjalle valuneella liemellä. Halutessasi voit estää turhan tummumisen foliolla.

Jänistä sinappiliemessä

1400 g luullista jäniksenkoipea

vehnäjauhoa

suolaa ja mustapippuria

oliiviöljyä

sipuli silputtuna

köntti voita

2 rkl dijon-sinappia

1 dl valkoviiniä

650 ml kanalientä

1 dl kermaa

1-2 rkl silputtua persiljaa

Jauhota jäniksenjalat kevyesti, suolaa ja pippuroi. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista koivet kevyesti. Kuullota sipuli voissa padan pohjalla. Lisäää pari-kolme ruokalusikallista jauhoja ja sinappi. Pyörittele kuumalla pannulla. Lisää viini, vältä klimpit ahkeralla sekoittelulla. Kaada päälle kanaliemi. Anna hautua kannen alla 1,5 tuntia. Ota sitten kansi pois ja anna kiehua kasaan toiset 1,5 tuntia (valele liemen pinnalle jääviä lihaosia aina välillä). Lisää lopuksi kerma ja kuumenna. Koristele persiljasilpulla.

Pieni ihminen sai nimen, isot kakkua

Reilu peli? No, ei välttämättä. Itse ottaisin ainakin miljoona kertaa mieluummin kakkua kuin nimen. Itseasiassa olen varsin valmis luopumaan nimestäni, jos vaan saan vastikkeeksi sopivan määrän herkkuja (niiden pitää sitten olla hyviä kans). Harvemmin vauvoille tällaisia vaihtoehtoja kuitenkaan tarjotaan: nimi vaan pienelle pannaan, kakkuja saavat odotella vielä kauan, ihmispolot.

Hedelmäinen nimiäiskakku kolmannelle Eelle (joka sai kyllä kauniin nimen, vaikka kaakkua joutuukin vielä useamman vuoden odottamaan)

6 munan sokerikakkupohja

kostutukseen marjamehua (itse käytin tätä)

kahdesta pussista maitoonvatkattu mango-passionmousse

150 g hedelmähilloa (käytin tällaista)

pötkölliset punaista ja vihreää marsipaania

sokerikreemiä

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Kostuta kaikki kolme viipaletta. Sivele kahden alimmaisen levyn pintaan hilloa, levitä päälle kerros moussea. Älä levitä vaahtoa ihan reunoille saakka, niin vältyt turhalta sotkulta. Anna mehevöityä mieluusti seuraavaan päivään.

Levitä kakun pintaan sokerikreemi. Kaulin osa vihreästä marsipaanista vaaleanpunaisen sekaan, niin saat utuisen marmoroidun pinnan. Koristele ja tasoita reunat.

Aika paljon tällä kertaa oioin, syytän hoppua. Tuotelinkit eivät siis ole korruption tulosta, vaan puhtaasti ajankäytöllisesti perusteltuja.

Eräskin tuhti jälkiruoka

Ei sellainen kyllä onnistu, että saisi hyvää ja kevyttä jälkiruokaa tehtyä. Sitä tässä tavallaan yritin, mutta suunnitelma kariutui jo kaupassa, kun alkoi tehdä mieli valkosuklaata. Siispä annoin mennä sitten ihan kunnolla ja keräsin marketin hyllyiltä sen suklaan lisäksi ranskankermaa ja tuorejuustoa kans. Ja koska panin limeä, niin pitihän herkkua sokerillakin vielä reilusti makeuttaa. Lopputulos oli lopulta sitä tuhtiusluokkaa, että kauhontatahtitahtia piti hidastaa siinä jälkkärikulhon puolivälissä. Ja se on allekirjoittaneelle jo paljon, se.

Valkosuklaa-limejälkkäri

100 g valkosuklaata

1 rs maustamatonta tuorejuustoa

1 prk ranskankermaa

1 limen mehu

sokeria maun mukaan

Rouhi valkosuklaa lastuiksi ja muruiksi esimerkiksi veitsellä. Sekoita ensimmäiset neljä ainesta yhteen, makeuta sokerilla makusi mukaan. Anna levätä jääkaapissa tovi, koristele vaikkapa mantelilastuilla.

Yksi maailman herkuimmista salaateista sekä maksamaton salaatinkastikemainos

Tätä salaattia jumaloin. Siitä voi tehdä muunnelmia lisäämällä sipulia tahi korvaamalla rypäleet päärynällä tai kirpeällä omenalla. Avain makunystyröiden hellään värinään löytyy pähkinöiden, leipäjuuston ja varsisellerin kimpasta. Kyllä. Lisää. (Ei maistu muuten se sellerikään enään niin kovin terveelliseltä, kun nauttii tarpeeksi tuhtien oheisten kera.)

Samaan syssyyn haluaisin omaehtoisesti (siis ilman lahjontaa, kiristystä tai uhkailua) mainostaasalarakastani. On muuten nimittäin ihan ältsin hyvää. Pippuri ja sinappi sen tekevät ja niitä mukavasti pyöristävä makeus. Vähän tavallaan hävettää näin lämmin tunneside purilaisketjun tuotokseen, mutta minkäs teet: lempi ei kysy lupaa. Kukkuraksi Google tiesi myös kertoa soosin olevan eläinystävällinen. Hyvällä omatunnolla saa sitä siis salaatinlehdille lotrata!

Leipäjuusto-varsisellerisalaatti

leipäjuustoa kuutioina

cashewpähkinöitä

paria eri salaattia (esim. tammenlehvä on kiva)

varsiselleriä pilkottuna (ihan reilusti saa panna)

tuoreita herkkusieniä lohkoina

vihreitä viinirypäleitä halkaistuina

Sekoita ja pistele poskeen maukkaan salaatinkastikkeen tahi vaalean balsamicon kera.

Muuttovinkkejä kokeneemmilta?

Armas kanssaeläjä on suuressa laupeudessaan rakentanut Ketsuppilalle (jo tovin) uutta kotia. Alustana on Wordpress ja harkinnassa on jopa välillä ollut ikkarin domainin haaliminen. Vanhojen tekstien siirtäminen uuteen pohjaan ei tuottane ongelmia, sopiva palikka toimenpidettä varten löytyi jo.

Mutta. Mitenkäs sitten ne linkitykset, joita on nykyisellä urlilla verkkoon levinnyt? Polkkaanko yksinäni, mikäli mielin saada uuden ja kivemman blogin? Kokemuksia? Käytännön vinkkejä?

Kiitän, kumarran (mitä nöyrimmin).