tiistai 22. heinäkuuta 2008

Jäätä, jäätä, vauva.

Rakastan mehujäitä. Suhteemme on jossain määrin pakon sanelema, sillä vatsani ei jostain syystä kestä normijätskiä (syön sitä kyllä välillä silti, kun hinku voittaa järjen). Mutta pakkoa tai ei, olemme aikojen saatossa kasvaneet tiiviisti yhteen.

Meillä (siis lapsuudenkodissani) on tehty mehujäitä itse niin kauan kun muistan. Useimmiten ne syntyivät isän tekemistä mehuista mehujäämuotteihin. Lisäksi teimme usein banaanijäitä: banaani halkaistaan kahtia ja kummankin puolikkaan päähän tökätään tikku, tämän jälkeen puolikkaat kääritään kelmuun ja tyrkätään pakastimeen. Herkkua!

Myöhemmällä iällä (kauppojen valikoimien laajennuttua) olen survonut (lapsuudenkodista mukaan tarttuneisiin) mehujäämuotteihin milloin mitäkin. Erityisen hyvin mieleeni on näistä kokeiluista jäänyt ihan pelkästä mangotuoremehusta pakastetut versiot. Toimi! Samaan syssyyn voisi toki tyrkätä vaikkapa pikkuriikkisiä hedelmäpaloja, esim. sharonia tai vaikkapa mintunlehtiä.

Mehujäämuottini olivat edellisen muuton yhteydessä unohtuneet jonnekin yläkaapin perukoille. Muotit muistuivat kuitenkin mieleeni lukiessani taannoin Jokapäiväisenleivän postausta ja päätinkin kaivaa mokomat takaisin päivänvaloon. Näillä eväillä tuskin varsinaiseen kisaan osallistun, mutta lämmittelykierroksena puikot toimivat verrakkaasti. Seuraavaan satsiin yritän sitten keksiä jonkinmoista jujua!


Jäiset smoothiet

1 banaani paloina
lohko vesimelonia paloina
luraus maustamatonta jugurttia
(sokeria / hunajaa)

Aja aineet tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä. Makeuta tarvittaessa ja kaada seos mehujäämuotteihin. Pane muotit pakastimeen ja käy vartin välein tarkistamassa, josko ne jo sittenkin olisivat jäätyneet.


(Tasapuolisuuden nimissä koirakin sai oman osuutensa. Kelpasivat kyllä ihmisellekin.)

Edit: Syödessä kuunneltavaa täällä.

Ei kommentteja: