Kanttarelli, karvarousku... Kärpässienen sentään tunnistin.

Kenellä kaikilla on semmoinen työkaveri, joka vie metsään ja paikantaa kanttarellit ja päälle muutaman karvarouskun ja luovuttaa ne vielä lopuksi avuttoman osaamattomalle tyypille, joka on löytänyt koko saaliista korkeintaan yhden? Ei varmaan monella, mutta minullapa on (lälläslää). Tämä tapahtui viime viikolla Sipoossa (tai siis onkohan se nyt sitten Helsinkiä nykyään) ja kyseinen sieniretki vei lajissaan allekirjoittaneen neitsyyden. Toista reissua varten opettelen seuraavat asiat:

1. sienien tunnistaminen
2. sienien löytäminen

Sitten ollaan jo vahvoilla.




Sen kunniaksi, että olen taas menettänyt yhden vahvuuden mäenookoskaan -pelissä, osallistun myös elokuun ruokahaasteeseen. Viime tinka paras tinka, vai mitä?

Lentävä lautanen

Sipoolais-helsinkiläinen metsäsienisotku peruna-palsternakkapyreen kera

Pottu-palsternakkasurve:
n. 600 g perunaa
200 g palsternakkaa
suolaa (reilusti)

Kuori ja pilko potut ja nakat. Keitä pehmeiksi, kaada vesi veks ja muussaa komeus survimella tai haarukalla. Mausta reilulla suolalla.

Metsäsienikastike:
kanttarelleja (niin monta kuin löytyy)
muutama karvarousku
kevätsipuli varsineen
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
pieni liraus kasvisfondia

Ryöppää putsattuja rouskuja kymmenisen minuuttia. Huuhtele. Pilko ja putsaa kantsut, silppua sipuli. Paista kaikkia edellisiä oliiviöljyssä, kunnes neste on haihtunut. Mausta ja kaada päälle kerma ja fondi. Kuumenna ja pistele poskeen.

NY(Ö)

Juomaan ja ruokaan liittyy olennaisena osana iltaelo. Jos matkanne käy Isoon Omppuun ja mielitte katsastaa kaupungin keikkatarjontaa suosittelen tätä saittia. Vinkiksi: showtime on varsin venyvä käsite ja esitysajat saman keikan osalta tuntuivat vaihtelevat saittikohtaisesti. Osassa paikoista / illoista tarjoillaan pelkkää juomaa, osassa on mahdollista myös syöpötellä. Tarkempi tieto löytyy useimmiten ainakin tapahtumapaikkojen omilta sivuilta.

Rootsin jammailuilta Highline Ballroomissa

Jos osutte NY:n kesällä, tsekatkaahan myös Central Parkin kesälavan tarjonta. Konsertti ulkosalla, keskellä puistoa illan pimetessä on melkoinen kokemus. Euforian ovia itse ainakin kolkuttelin. Ja huom: puiston kesäkeikoilla voi maksaa ruokaa ja juomaa ainoastaan käteisellä, eikä alueelta voi välillä poistua. Varatkaa siis taaloja taskuihinne, mikäli mielitte jotain mutustaa.

Matisyahu Central Parkin kesälavalla

Mahdolliset etkoiluviinit suosittelen ostettavaksi esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani Chelsea Marketin viinikaupasta (ainakin, jos haluaa hyvää viiniä ja hyvää palvelua). Asiantunteva myyjä suositteli allekirjoittaneelle seurueineen sellaisia herkkuja, että melkein jäätiin niitä naattimaan musiikkikimaran sijaan.

Juuei. Tämä ei ollut se herkku. Näissä sattui vaan olemaan söpö etiketti.

Ja kun keikkapaikka purkaa sisuksensa kaupungin kaduille, voivat nälkäisimmät suunnata pitserian kautta pehkuihin. Ja täällä ei normaali ihminen sitten kokonaisia lättyjä ostele, pelkällä slaissilla saa nimittäin kupunsa pullolleen ihan rasvaista ja rapsakkaa kiekkoa.

Pilkullinen sika ja kiva marokkolainen

Pilkullisen sian iltana kävi justiinsa sillain kuin monena muunakin: lounas venyi iltapäivään, eikä nälkä suostunut enää illalla kasvamaan täysiin mittoihinsa. (Syytän vähän hellettä.) Sika oli kuitenkin koettava, joten alkupalat joutuivat suorin tein uhrialttarille -jälkkäriä kun ei normaali ihminen voi skipata.


Sika oli tiistai-iltana täynnä, muttei mahdottoman tukossa. Eikä sitä paitsi jonottelu haittaa, jos sen voi suorittaa kulkemalla pitkin Villagen viehättäviä katuja. Pöytä vapautui melko tarkkaan arvioidusti ja ystävällinen tarjoilija johdatti meidät hälyisän pubiruokalan yläkertaan. Kuten mainittu, hyppäsimme suoraan päihin.

Oma punajuuri-nauta-annokseni (Grilled Skirt Steak with Summer Beets & Horseradish Cream $29) oli hintansa väärti, muttei kuitenkaan räjäyttänyt tajuntaa. Ehkä odotukset olivat vähän liian korkealla? Onnistuin törkkäämään haarukkani myös naapurin purilaiseen (Chargrilled Burger with Roquefort Cheese & Shoestrings $ 17), joita tunnuttiin kannettavan joka toiselle aterijoijalle. Namnam. Ei vaan tämäkään annos päässyt yllättämään.


Paikan jälkiruokalista oli melko tavallinen, mutta herkullisen kuuloinen kuitenkin. Itse poimin valikoimasta kaakkua (Walnut, Chocolate & Amaretto Cake $8), johon oli kuvauksen mukaan onnistuttu upottamaan kaikki henkkarisuokkarilempparit. Jos pääruoat eivät maukkaudestaan huolimatta räjäyttäneet tajuntaa, oli tämä annos suoranainen pettymys. Kakkupala oli mehevä, mutta aivan turhan tuhti ja tunkkainen. Jotain särmää olisin kaivannut, nyt äklö nousi jo parin haarukallisen jälkeen. Aika harvoin jätän jälkkäriä syömättä, mutta nyt niin pääsi käymään. Surku.

Valkoinen oli ranskankermaa.

Kaiken kaikkiaan pilkkupossu on ehdottomasti hintansa väärti. Ei meillä Helsingissä näin edukkaasti... Ravintola on vierailemisen arvoinen jo pelkästään hyväntuulisen hektisine ja kotoisine tunnelmineen (ahtaanpaikankammoisille en sitä kuitenkaan suosittele). Vähän kuitenkin jälkikäteen harmittelin mielikuvissani epärealistisen korkealle hilaamaani rimaa. Paikka kun olisi voinut tälläkin kerralla olla positiivinen yllätys tai iloinen löydös.

Minä siellä kuvia räpsin.

Iloinen löydös sen sijaan oli eräällä kävelyretkellä lounasnälän vienyt Cafe Mogador. Viehättävä marokkolaisravinteli oli kaikin puolin mukava kokemus: sisustus oli lämpimän rauhaisa, palvelu ystävällistä ja sapuska hyvää.


Salaattini (Herb Goat Cheese Salad – mesclun, endive, beets, pear, & walnuts $9) vei sekä kielen että nälän mennessään. Oi auvo! Juusto oli täyteläistä, suolaista ja pehmeää, punajuuret pehmeitä ja makeita. Vein maistiaisen myös naapurin nauttimasta samettisesta kikhrnesopasta: ei tosiaankaan valittamista. Pöytäseuralaisen ruokajuomaksi valitsema marokkolainen tee oli sekin lempeän rauhoittavaa. Näillä eväillä jaksoi sitten taas hyvin mielin tallustaa. Suosittelen lämpimästi!

Elossa (vähän). Ja New York on jepajepa.

Juu. Pääsi blogitauko sitten vähän venähtämään (hups). Kootut selitykset: ensin olin lomalla, sitten oli niin hyvä sää, etten halunnut olla kotona tietokoneen äärellä, sitten oli vähän kiirettä töissä ja viimeiseksi laiskotti ihan kamalan paljon. Ni et tsorba.

Mutta täällä ollaan taas. Ja omat kuvatiedostot suorastaan pullistelevat postaamattomia sapuskoja. Aloittakaamme suman purkaminen New Yorkista, jossa viihdyin viikon verran heinäkuun alussa. Ensinnäkin: ihana kaupunki. Kesäinen oli toinen vierailu, muttei varmasti viimeinen. Toisekseen: illallispostauksia ei ole kamalasti luvassa, kun kävi sillain, jotta lounas venähti muun ohjelman takia niin monena päivänä niin myöhään, ettei sapuskaa sitten enää myöhänä aikana kaivannut (söin kyllä muuten oikein ahkerasti koko viikon). Tämä teksti olkoon nyt omistettu sokeriherkuille.

Jos menette New Yorkiin, käykää Brooklynin jädetehtaalla. Kävelkää Manhattanilta B.Bridgen yli, ottakaa matkalla kuvia, ihailkaa tornitalojen taivasta vasten piirtyvää ja lepuuttakaa lopulta jalkojanne laiturilla sillan kupeessa, ja antakaa samalla samettisen jäätelön sulaa suuhunne.




Jäätelöä kannattaa nauttia muutenkin, koska siitä tulee hyvälle mielelle. Alla kuvattu yksilö löytyi Central Parkin laidalta ja maistui ihan justiinsa yhtä esanssilta kuin näyttikin. Ei sillä väliä, Amerikan kuuluukin olla vähän keinotekoinen. (Huomaattehan myös mieltsin ihkun kynsilakan! Siinä maassa on pakko mennä manikyyriin.)


Kun sokerihumala aloittaa iloisen nousunsa, jatkakaa lystiä ja suunnatkaa Chelsea Marketiin (parempi överit kuin vajarit). Häpeäksi täytyy tunnustaa, että itse nautiskelin herkkutaivaassa ainoastaan silmänruokaa. Olisiko ollut helle, joka makeanhimoa laimensi...? Alla olevat kuvat CM:n taivaallisista leipomoista, joissa olisi saanut verisuonensa sekunneissa paukkumaan. Nam!







Lopuksi haluan vielä todeta, ettei islantilaisissa karkeissa ole mitään järkeä. Jos lennätte New Yorkiin via Reykjavikin, niin niitä paikallisia patukoita ei välttikseen tarvitse maistella. Paitsi jos nyt sattuu olemaan niin masokisti, että haluaa suuhunsa samanaikaisesti marsipaania, lakritsia ja suklaata.

Liila oli se pahin.

Ensi kerralla luvassa pilkullinen sika sekä mukava marokkolainen. Siihen asti: näkemiin.

Taateli-sinihomejuustolaatikko ja toinen mantere

Kokkasin vähän tuhdimpaa, kuumuutta uhmaten. Tarkoituksena oli tyhjätä jääkaappia ja laakata jotain helposti muovirasiassa töihin kuljetettavaa. Tapani mukaan menin sieltä, missä aitaa ei ole ja käytin pakasteperunasuikaleita (ei saa liiaksi itseään näillä helteillä rasittaa). Valmiissa lootassa makea taateli syleili suolaista sinihomejuustoa niin kiihkeästi, että aloin vähän kehrätä. Taateleita pitäis muutenkin syödä enempi, on nimittäin ältsinmieltsin hyvää ja monipuolista: en oikein keksi, mihin ne eivät sopisi. Tai siis hernekeittoon ei välttämättä, mutta kaikkiin maailman muihin ruokiin niitä voi kyllä lisätä (olen vakuuttunut asiasta, vastaväitteitä en usko).

Ja sitten vielä toinen, varsin onnellinen asia. Allekirjoittanut kirmaa nimittäin tänään lomalaitumille ja pysyy siellä kokonaisen kuukauden. Huomenna kone vie New Yorkiin, jossa otan kokkaavien siskojen Nellen ravintelivinkeistä useamman vaarin. Ainakin tänne on vaan yksinkertaisesti pakko päästä. Toiselta mantereelta ei ole luvassa postailua (ajattelin internetlakkoilla), jälkikäteen raportoin sitten kyllä. Niin, jotta hyvää aurinkoa ja kesää ja toivottavasti myös herkullista ruokaa itse kullekin! Ketsuppila herännee heinäkuun horroksesta taas loppukuusta. Tsaude!

Taateli-sinihomejuustolaatikko

pala selleriä (oma kimpaleeni painoi varmaan jotain 200 g)
n. 600 g peruna-sipulisekoitusta pakasteesta
100 g sinihomejuustoa
200 g pehmeitä, kuivattuja taateleita
2 dl (kevyttä) ruokakermaa
reilusti mustapippuria

Pilko selleri piskuisiksi tikuiksi, viipaloi taatelit. Kaada kaikki ainekset uunivuokaan, juusto murustaen. Sekoita. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Halutessasi voit sekoittaa lootaa välillä, jotteivät nesteet valahda pohjalle pelkästään.

Helle rajoittaa ruokavaliota

Jos saisin päättää, söisin näillä ilmoilla pelkkää salaattia ja mehujäätä. (Ja useimmiten saankin päättää, moderni nainen kun olen, mutta välillä pitää taipua myös asuinkumppanialfauroksen tahtoon tuhdimmasta sapuskasta.) Eniveis. Nyt syödään sitten sitä salaattia, kunnes kyllästytään. Tässä taas yksi variaatio, josta saa taatusti kumpunsa pullolleen, mutta joka ei vedä ihmispoloa ihan veteläksi auringon paahtaessa etelä-eurooppalaisesti.

Sitruksinen savulohi-pottusalaatti

reilu 1/2 kg uusia pottuja (pestyjä, ei tartte rapsuttaa)
2 kypsää avokadoa
nippu uutta sipulia varsineen
250 g lämminsavulohta
1 limen mehu
liraus sitruunamehua
muuta rouhaisu limepippuria (tai vastaavaa)

Keitä perunat suolatussa vedessä, nosta jäästymään. Silppua sipulit ja kuori ja paloittele avokadot. Kumoa kulhoon ja kaada päälle sitrusnesteet. Mausta. Paloittele lohi käsin ja lisää vihasten sekaan. Pilko potut ronskeiksi lohkoiksi ja sekoita koko komeus.

Herne-pekonipasta (pitää olla pikkasen tuhti)

Onnistuin notkumaan juhannuksena valmiiden patojen äärellä, joten grillipostauksia ei ole tänä vuonna luvassa. Sen sijaan laakasin läskiä ihan kotiköökissä ja ritilälle sopimattomassa muodossa.

En noin niinko yleensä ihan hirveästi siasta välitä, mutta pieninä määrinä ja oikeiden kavereiden kanssa menee. Tämä ainakin toimi omille makunystyröilleni. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että kylläpäs on rasvaista tavaraa se possu. Että elkää vaan, hyvät ihmiset, menkö lisäilemään tähän enää mitään öljyjä, kermoja tai voinokareita. Muuten jää kitalakeen kerros ja suonet paukkuu. Niin.

Herne-pekonipasta

140 g pekonikuutioita
200 g herneitä (pakaste on ihan jeppis)
100 g juuriselleriä
1 sipuli
2 kynttä valkosibbeä
2 prk luomutomaatteja
1/2 puska basilicaa
liraus sitruunamehua
loraus vaaleaa balsamicoa
1-2 tl fondia (liha tai kasvis)
reilu nokare pecorinoa
mustapippuria
sopivasti spagettia

Kaada pekonikuutiot lämmenneelle (ei kuitenkaan kuumalle) pannulle. Pyörittele ja anna läskien rasvan sulaa ja pannun yhä kuumeta. Pieni selleri ja sipulit. Lisää edelliset sian seuraksi, kun pekoni alkaa saada väriä. Kuullota.
Kaada sekaan tomaatit, fondi, balsamico ja sitruunamehu. Rouhaise perään pippuria. Hauduta huolella lempeällä lämmöllä. Pane vaikka tässä vaiheessa pastavesi tulelle ja keitä spagetit suolatussa vedessä al dente miinuksiksi.
Kaada soosiin herneet ja anna niiden lämmetä. Sekkoita sitten joukkoon spagetit ja kääntele hiukan. Revi joukkoon basilicaa ja vuole viimeistelyksi reippaasti pecorinoa. Herkuttele.